Pitääkö " tyytyä" vain lapsille hyvään isään, jos suhteesta ei muuta saa?

teit valintasi, kun päätit tehdä lapsen hänen kanssaan. Nyt on myöhäistä ja hyvin itsekästä katua, jollei miehessä tuon ihmeellisempää vikaa ole.

eri osotteissa, no joo. Tämä on vaan sellaista puhetta, jota pidetään yksinhuoltajien olon helpottamiseksi. Moninkertaisesti parempaa on lapsen elo molempien vanhempiensa kanssa. Jos ei ole pahoinpitely- tai päihdeongelmaa, niin taatusti lapsen kannalta on parempi jatkaa. Muut jutut ovat pötyä.



Alunperin Suomessa saa kuitenkin kukin itse valita puolisonsa, joten ota vähän vastuuta myös siitä valinnastasi. Ei miehesi nyt ihan sopimaton voi olla.

eli lapsen on voinut tehdä miehen kanssa jota siihen asti pitää ihan hyvänä. Yhtä vähän kuin sitä osaa kuvitella äitiyttä niin yhtä vähän tietää millainen isä miehestä tulee. Kaikista ei tule perheenisiä, eli ei pysty oleen sekä aviomiehiä että isiä ja kaikkea sitä vastuullisesti ja kumppaneina. Vaikka kuinka lapsiaan selvästi rakastais.



Ihmiset muuttuu, sekä naiset että miehet. Ja joskus voi huomata monia virheitään vasta taaksepäin katsoen. Koko elämäkö siitä pitäisi maksaa? Millä vuosisadalla te elätte kun ero on rikos?

Siihenhän tämä lopulta kiertyy, tämä keskustelu. Vanhempien huono parisuhde ei varmasti tee hyvää lapsillekaan, mutta kuinka hyvin asioiden pitää oikein olla, että voi kokea olevansa riittävän hyvässä parisuhteessa. Tässä monet ovat mielestäni liian kriittisiä nykyään.



Itse 10 vuotta kestäneessä parisuhteessa olevana pienten lasten äitinä olen vankasti sitä mieltä, että hyviä aikoja tulee ja hyviä aikoja menee, mutta kun lapset on tehty, ero ei ole vaihtoehto, ellei siihen ole " todellista syytä" , jollaiseksi lasken mm. väkivaltaisuuden, päihdeongelmat, toistuvan pettämisen tms.



Mekin olemme pohtineet eroa, mutta totesimme, että emme halua lapsistamme avioerolapsia ja sen ajatuksen voimalla saimme taas halua jatkaa ja yrittää saada asiat kuntoon. Ja saimmekin. Toistaiseksi. :)



Kun aikanaan menimme naimisiin, saimme kirkosta pienen oppaan nimeltä " Tahdon sanoa tahdon" . Siellä asiasta puhutaan mielestäni aika asiallisesti: todetaan, että aina ei pysty sanomaan toiselle " Rakastan sinua" eikä näin tarvitsekaan olla. Oleellista on, että silloin voi sanoa: " Tahdon rakastaa sinua" . Tai oikein vaikeina aikoina, jos tämäkin on liian vaikeaa: " Tahdon tahtoa rakastaa sinua" .

kirjoittaja, joka vastustaa eroa ja tunkee mielipiteensä joka paikkaan.



Itse sanoisin, että menkää terapiaan, leirille jne, tai mene yksin. Sitten, jos mikään ei muutu, niin ei voi olla hyväksi jatkaa kylmässä suhteessa - ja lapset kärsivät riidoista, joita ei sovita kunnolla koskaan.



Ulkopuolisen läsnäolo helpottaa usein sitä keskusteluakin, ettei se päätyisi riitaan joka kerta.

ratkaisee asian parempaan suuntaan.



Mutta jos todella näet että pärjäisit paermmin yksin, niin silloin suosittelen eroa. Kokemusta. " ihan hyvä" suhde vei hurjasti voimia. Yksin olen onnellisempi!

kahta tilannetta

1) jatkaa vanhaa ihan hyvää suhdetta 2) löytää uusi mies.



Missä ovat itsenäiset ja itselliset naiset, jotka elävät täyttä elämää ilman sitä uusperhettä ??? Niitä on paljon ja se on hyvä vaihtoehto eikä välttämättä lainkaan yksinäinen eikä lapsille vahingollinen - hyvät äidit kun osaavat olla hyviä äitejä vaikka joskus treffailisivatkin ;-)

On muutakin pahaa kuin varsinainen fyysinen väkivalta. Entä jos pakottaa toiseen elään selibaatissa vuosia? (niinkuin meillä) entä jos ei puhu toiselle mitään? Entä jos puhuu vain väheksyen ja halveksien? Teillä ei ole mitään käsitystä miten kamalaa voi olla elää huonossa suhteessa, joka muiden mielestä voi näyttää vain " tavallisen tylsältä" . Oikesti siinä voi mennä itsetunto, mielenterveys, elämänhalu. Ja mitä sitten tapahtuu lapselle?



Kenellekään ei ole hyväksi olla vuosia onneton. On totta että 10 vuoden suhteessa on huonoja aikoja (kuten meilä) mutta ei normaalia että niitä on kymmenestä 4, ja kaikki lapsen syntymän jälkeen.



Ainoa mitä minun mielestä voi tehdä (ja mitä minä tein) on nostaa kissa pöydälle miehen kanssa ja sanoa, että voi olla että sinä luulet että näin voi elää, mutta sanon että ei voi. Joko muutetaan tätä yhdessä tai minä muutan sitä sitten yksin.



Sehän on oikeasti vain avioliiton eteen työn tekemistä. Vain siten sen avioliiton voi pelastaa jos jotain pelastettavaissa on. Jos toinen sitten sanoo että minussa ei ole mitään vikaa vaan sinussa se vika on, niin sittenhän tietää että se toinen ei edes halua yrittää. Nimittäin koskaan se vika ei ole vain toisessa kun on kahden ihmisen suhde.

Kertokaa nyt hyvät ihmiset, MITEN se LAPSI voi olla ONNELLINEN jos äidin ja isän parisuhde on ONNETON???

Panosta parisuhteeseen aina vaan lisää ja kokeile uusia keinoja. Kaikkein paras paketti on kuitenkin se että sinun miehesi on lastesi isä. Muuttumalla ja toista ajattelemalla voitte saada suhteestanne huippuhyvän. Tee töitä ja löydä keino jolla saat miehen tajuamaan tilanteen! Älä luovuta! Älä usko ketään joka sanoo että eroa.. niillä taitaa vaan käydä kateeksi kun on ite mennyt siihen lankaan eikä ookaan löytynyt mitään sen parempaa.. perhe on vaan sitten ollutta ja mennyttä.

Ei kenenkään tarvitse uhrata elämäänsä huonossa suhteessa,vaikka en eroja kannatakkaan niin en kyllä tuollaiseen suhteeseen jäisi,ihmisellä on oikeus olla onnellinen. Tsemppiä jos puhuminen ei auta niin eroa ennenkuin sekoat.

niin en tiedä lähtisinkö. Miettisin kyllä ja kaipaisin muuta, mutta toikin on jo paljon.



Minun mies on välillä ollut hyvä isä, mutta muuten sitten panos nolla ja esittää omia tarpeitaan kuin kolmevuotias (seksi, kodinhoito jne) eli riitaisasti, muttei itse tee varsinaisesti mitään.. Tähän verrattuna sinulla on aivan luksusta :)



Voisikohan sitä läheisyyspuolta mitenkään saada kehitettyä, yhteistä aikaa, pelaamista, viinin juomista hyvää ruokaa, tai jotain mikä teillä toimisi?

sittenhän teillä onkin enemmän huonosti asiat, kun ensin ymmärsin.. Jos toista halveksutaan ja vähätellään niin sitten menee todellakin itsetunto ja kaikki muu. Jos mies ei halua muuttua ja tehdä asioille jotain, ovesta ulos ja kovaa!!

Toisinaan miehillä saattaa kyllä hieman kestää herättää tuota toimintahalua

Voihan sitä varmaan käydä salaa (ja tuntematta huonoa omatuntoa) vieraissa jos ei kotona saa mitään.. minulle siis seksi on kuitenkin sen verran tärkeää

Vierailija:

On muutakin pahaa kuin varsinainen fyysinen väkivalta. Entä jos pakottaa toiseen elään selibaatissa vuosia? (niinkuin meillä) entä jos ei puhu toiselle mitään? Entä jos puhuu vain väheksyen ja halveksien? Teillä ei ole mitään käsitystä miten kamalaa voi olla elää huonossa suhteessa, joka muiden mielestä voi näyttää vain " tavallisen tylsältä" . Oikesti siinä voi mennä itsetunto, mielenterveys, elämänhalu. Ja mitä sitten tapahtuu lapselle?

suhde.

Ero ei saisi olla vaihtoehto lapsiperheessä paitsi jos syyt ovat ns. objektiivisia (väkivalta, alkoholismi, pettäminen tms). Tosin vaikuttaa siltä, että ap:n mies harjoittaa henkistä väkivaltaa.

tehdä lapsi tuollaiseen suhteeseen.



Kun olette yrittäneet kaikkenne terapioineen ja leireineen, niin sitten voi harkita jo eroa.



Mutta eroaminen on niin helppo nykyään. Se on toisaalta hyvä, mu´tta kyllä se on itsekkyydenkin määrää lisännyt.

32

kiitos hänen äitinsä ja kotikasvatuksen (tai sitten taustalla on neurologisia häiriöitä), että hän muuttui täysin

- ei kompromissin kompromissia saatu aikaan, vain mies ja miehen halut ja anoppi tähän päälle ystävällisesti vähän auttoi, että saatiin asiat sujumaan kuten heidän suvussa aina on sujunut.. Kiitos vielä erikseen oikein anopille!!

- jotain pyysi mieheltä niin naaman vääntämistä sai vastaan tai sitten asiaa ei edes kuunneltu, oli kuulevinaan mutta käytännössä ei tapahtunut mitään

Vierailija:

tehdä lapsi tuollaiseen suhteeseen.

Kun olette yrittäneet kaikkenne terapioineen ja leireineen, niin sitten voi harkita jo eroa.

Mutta eroaminen on niin helppo nykyään. Se on toisaalta hyvä, mu´tta kyllä se on itsekkyydenkin määrää lisännyt.

Meillä on ihan samanlainen tilanne. Miehen mielestä kaikki ilmeisesti kaikki ok. Puhuminen ei auta, ei myöskään kiristys, uhkailu tai lahjonta. Mies keräilee pornoa: minä jään ilman seksiä ja hellyyttä, jos en ruinaamalla ruinaa. Hän ei huomioi toiveitani. Minun asiani eivät kiinnosta, hän ei kuuntele mitä sanon. Mutta loistava isä hän on.



En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Todennäköisesti katselen vielä vuoden, pari tilannetta. Sitten lähden hakemaan hellyyttä vieraista tai eroan, jos muutosta ei tule. Olen ilmoittanut miehelleni rehellisesti, että ilman seksiä en aio elää. Jos sitä en mieheltäni saa, haen muualta.



Ja peiliin olen katsonut. Tämä tilanne ei todellakaan johdu yksin minusta.



Olen melko varma, että pitemmän päälle rakkaudeton parisuhde käy koko perheelle taakaksi, koska riidat, murjotus ja vihamielisyys lisääntyvät vaistämättä. Jos nuo jutut pystyy salaamaan lapsilta, niin mikäpä siinä sitten, mutta vaikeaa se varmasti on. Ja jos mietin esim. omaa äitiäni, niin en näin aikuisena haluaisi ainakaan kuulla hänen kärvistelleen onnettomassa suhteessa vain minun vuokseni. Tsemppiä, ap. Mitään muuta en osaa sanoa.

T. 33

Kasavaako perheessä, jossa huudetaan, murjotetaan, alistetaan, vähätellään ja laiminlyödään, onnellisia lapsia?