Puolison lapset & ulkomaanmatka

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole rahaa (hah! sinä vaan kiusaat puolisosi lapsia *grr*) niin säästätte niin kauan kunnes on rahaa että kaikki pääsee.

Mun puolisolla ei ole mistä säästää, hän ei osaa säästää tai ei pysty säästämään. On siis pienempituloinen kun minä, ja maksaa elatusmaksuja. Pitäisikö minun siis säästää yksin niin kauan, että kaikki pääsemme matkalle? Mun mielestä sekin on jotenkin vähän hassua. Ainahan voi yksin matkustaa, mutta en halua.

En missään nimessä halua pahoittaa lasten mieltä, siksihän tämän aloituksenkin tänne tein. Mutta tietysti monella on sellainen käsitys, että isä/äitipuolet aina vaan kiusaavat lapsia.

t.ap

Ei mua ainakaan haitannut, että isäni ja vaimonsa tekivät reissuja kahdestaan.

Pääsin isäni kanssa reissuun aina välillä, välillä matkustettiin kaikki. Äidilläni ei juuri matkoihin varaa ollut, mutta vietimme kanssaan aikaa mökillä.

Mielestäni oli enemmänkin normaalia, että aikuiset matkustivat keskenään

Oman lapseni isä on kuollut ja uudelle miehelle on ollut itsrstäänselvyys, että lapsi on tullut mukaamme (en ole sitä vaatinut) alusta asti. Viidentoista vuoden aikana olemme matkustaneet kaksi kertaa kaksin, nyt kesällä menemme kolmannen kerran(lapsi on silloin jo täysi-ikäinen). mutta meille taas on järjestynyt muuten paljon kahdestaan olisikaan koska lapsi on ainut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ap on nyt vähän ristiriitainen. Toisaalta hän on huolissaan siitä, onko reilua lapsia kohtaan matkustaa vain aikuisporukalla, kuitenkin hän samalla sanoo, etteivätä todellakaan matkusta mihinkään Teneriffalle tai Bulgariaan, jonne olisi varaa lähteä niiden lastenkin kanssa... Hmm. Jos huoli olisi aito, niin mielestäni silloin voisi matkustaa jonkun kerran sinne Teneriffallekin ihan vaan sen takia, että lapsetkin pääsisi ulkomaille. Näin tehdään ydinperheissäkin. Matkustetaan sinne, minne on varaa ja mikä kiinnostaa myös lapsia. Mikä olisi lasten kannalta kivempaa, kuin lämpö, uiminen ja biitsi/uima-allasleikit!

Sanoit tämän paremmin kuin minä osasin, kiitos. 

Mä oon miettinytkin, että onnistuisiko sellainen, että nyt mentäisiin ihan kahdestaan, ja sitten 3-4 vuoden päästä vaikka kaikki neljä johonkin. Esimerkiksi viikoksi johonkin eurooppaan, huoneistohotelliin, missä voisi tehdä osan ruuasta itse, niin tulisi halvemmaksi. Tämä vaan tarkoittaisi sitä, että mun kaikki säästöt menisi matkoihin, joka sekään ei oo kauheen järkevää.

t.ap

Puolison lasten asiat kuuluvat hänen vanhemmilleen. En äitipuolena osallistu puolisoni lasten menoihin. Kun matkustamme, maksamme kumpikin oman osuutemme matkasta. Jos miehen lapsia tulee mukaan, mies maksaa niiden osuudet, ja jos minun lapsia on mukana, minä maksan heidän osuudet. Yhdessä neuvottelemme siitä millaisia matkoja teemme ja millaisella kokoonpanolla. Mies on "suostunut" tulemaan mukaan minun ja lasteni ulkomaanmatkalle (ja maksaa tietysti oman osuutensa reissusta), ja minä olen suostunut lähtemään joskus hänen ja hänen lasten reissuun. Luonnollisesti ei toisen lasten kanssa reissaaminen ihan lomasta käy, siihen palaa lomapäiviä ja omaa rahaakin, mutta joskus sitä voi tehdä myönnytyksiä.

Ja tietysti lasten reissut kuuluu sopia myös sen lasten toisen vanhemman kanssa.

Puolison lasten menoihin, kuten reissuihin, osallistuminen taloudellisesti tulee kysymykseen vain siinä tapauksessa, että uusioparin vähemmän tienaava osapuoli tienaa vähemmän sen toisen puolison vuoksi, esim. että on sovittu että toinen on koti-isä tai kotiäiti. Tai että toinen tukee toisen uraa hoitamalla talouden kokonaan, jotta toinen voi sitten tehdä töitä ja tienata huolehtimatta kodinhoidosta.

Matkustavathan ne ydinperheen vanhemmatkin välillä kahdestaan ulkomaille, joten miksi sitten ei uusioperheen vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole rahaa (hah! sinä vaan kiusaat puolisosi lapsia *grr*) niin säästätte niin kauan kunnes on rahaa että kaikki pääsee.

Mun puolisolla ei ole mistä säästää, hän ei osaa säästää tai ei pysty säästämään. On siis pienempituloinen kun minä, ja maksaa elatusmaksuja. Pitäisikö minun siis säästää yksin niin kauan, että kaikki pääsemme matkalle? Mun mielestä sekin on jotenkin vähän hassua. Ainahan voi yksin matkustaa, mutta en halua.

En missään nimessä halua pahoittaa lasten mieltä, siksihän tämän aloituksenkin tänne tein. Mutta tietysti monella on sellainen käsitys, että isä/äitipuolet aina vaan kiusaavat lapsia.

t.ap

Maksamalla puolisosi lapsia reissuun tuet ensinnäkin puolisosi osaamattomuutta rahankäytössä (eihän hänen tarvitse säästää kun raha-asiat ratkeavat mukavasti muutenkin), toiseksikin tuet lasten kuvitelmaa siitä että matka on lahja vanhemmalta jolla siis on mukamas jotain rahaa, kolmanneksi tulet odottaneeksi kiitollisuutta - jota et koskaan tule saamaan. Joten älä maksa lapsille reissuja, mieluiten ei puolisollekaan. Luuseri mikä luuseri.

Joopa joo, niinhän monilla on sellainen käsitys ja voimakas mielipide, että äitipuolet aina kiusaavat uusioperheessä lapsia. Koskahan aletaan yhtä paljon korostaa exien (varsinkin ex -naispuolisten) uusioperhekokoonpanoja kohtaan käyttämää henkistä väkivaltaa?!

Mutta siis aiheeseen. Kuten jo moni on sanonutkin, kyllä ydinperheissäkin aikuiset välillä tekevät pelkästään kaksin matkoja, välillä tehdään perheenä. Kyllähän näissäkin tilanteissa ydinperheen lapsista saattaa tuntua kurjalta, mutta sellaista elämä on: aina ei saa kaikkea, eivät myöskään aikuiset.

Sinä ap et ollenkaan vaikuta itsekkäältä ja epäempaattiselta ihmiseltä. Mielestäni voitte aivan hyvin tehdä nyt suunnittelemanne matkan kahdestaan ja sitten joskus seuraavan matkan perheenä. Jos jonkun ehkä enemmän pitäisi miettiä reiluutta lapsia kohtaan, on lasten isän, mutta toisaalta näin saatetaan toimia myös ydinperheissäkin ja se siitä.

Ei muuta kuin matkaan!

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ap on nyt vähän ristiriitainen. Toisaalta hän on huolissaan siitä, onko reilua lapsia kohtaan matkustaa vain aikuisporukalla, kuitenkin hän samalla sanoo, etteivätä todellakaan matkusta mihinkään Teneriffalle tai Bulgariaan, jonne olisi varaa lähteä niiden lastenkin kanssa... Hmm. Jos huoli olisi aito, niin mielestäni silloin voisi matkustaa jonkun kerran sinne Teneriffallekin ihan vaan sen takia, että lapsetkin pääsisi ulkomaille. Näin tehdään ydinperheissäkin. Matkustetaan sinne, minne on varaa ja mikä kiinnostaa myös lapsia. Mikä olisi lasten kannalta kivempaa, kuin lämpö, uiminen ja biitsi/uima-allasleikit!

Minusta ap ei ole ollenkaan ristiriitainen. Ei minua ihmetytä ettei hän suunnittele ulkomaanmatkaa lasten ehdoilla, sillä ajatuksella että pääasia että lapset pääsevät mukaan/viihtyvät. Eihän hän ole edes lasten äiti! Sen sijaan hän on matkan maksaja. Hän haluaa matkustaa tiettyyn kohteeseen ja haluaa miehensäkin sinne mukaan. Rahat ei kuitenkaan riitä siihen että myös lapset otettaisiin mukaan. Empaattisena ihmisenä hän kuitenkin miettii myös sitä, miltä lapsista tämä tuntuu, etenkin jos jatkossakin toimittaisiin näin. Ja itse olen ydinperheen äiti.

Oletko joku lespo tai muu friikki ?

Kyllähän ihan ydinperheenkin vanhemmat matkustelevat ilman lapsia? Meillä joskus päästiin mukaan ja joskus ei (uusioperheen kasvatti olen). Ei siitä koskaan tullut mitään ongelmaa, kun ei siitä sellaista tehty.  Isäkin matkusteli joskus kesäisin yksin (isäni oli siis lähivanhempi), kun olin äidin ja isäpuolen luona osan lomasta.

Eihän nyt kuitenkaan ole kyse siitä, että teillä on yhteisiä lapsia, jotka pääsisivät mukaan ja vanhan suhteen lapset ei. 

Tarkenna nyt vähän Ap. Eli miten pitkä matka olisi kysymyksessä? Viikon matka ilman lapsia on ihan ok. Eli silloin kun lapset eivät ole teillä. Mutta jos meinaat joka vuosi olla matkoilla parikin viikkoa vain miehesi kanssa, niin silloin voi lapsille tulla ulkopuolinen olo.

Sinun ei tarvitse maksaa puolison lapsien kustannuksia, mutta miettisin kuitenkin hetken. Ihan ydinperheessä matkustetaan sen mukaan miten on varaa. Eli kyllä käydään kahdestaan matkoilla ja sitten myös tasapuolisesti mennään koko perhe. Ei minuakaan aina kiinnosta Leogolandiat ja muut, mutta se tehdään koska ollaan perhe. Otetaan kaikki huomioon.

Eli tee yksi matka miehesi kanssa. Se on ihan ok, mutta älä tee sitä joka vuosi jos lapset eivät pääse minnekään. Eli jos lomat ovat aina kotona olemista tai mummon mökillä, niin en tekisi sitä joka vuosi. Yrittäisin edes kerran järjestää lapset mukaan, ihan vaan sen takia koska olet osa heidän elämää ja he tulevat muistaa sen matkan aina.

Jos et lapsista välitä niin se on sitten toinen asia. Mutta aikuisena olet tietoisesti muuttanut yhteen miehen kanssa jolla on lapsia. Se ei ole lasten vika. Jos lapset ovat teinejä, niin kohta ne ei halua edes teidän kanssa matkustaa. Silloin saatte mennä ihan rauhassa minne haluatte.

Mun mielestä menee hiukan marttyyriasenteeksi tuo ap:n "En halua pahoittaa lasten mieltä." Ihan kiva että haluaa olla mukava äitipuoli mutta ei maailma ihan noin toimi että mitään aikuisten omaa ei saisi tehdä siinä pelossa että lapset pahoittaa mielensä.

Vierailija kirjoitti:

Tarkenna nyt vähän Ap. Eli miten pitkä matka olisi kysymyksessä? Viikon matka ilman lapsia on ihan ok. Eli silloin kun lapset eivät ole teillä. Mutta jos meinaat joka vuosi olla matkoilla parikin viikkoa vain miehesi kanssa, niin silloin voi lapsille tulla ulkopuolinen olo.

Sinun ei tarvitse maksaa puolison lapsien kustannuksia, mutta miettisin kuitenkin hetken. Ihan ydinperheessä matkustetaan sen mukaan miten on varaa. Eli kyllä käydään kahdestaan matkoilla ja sitten myös tasapuolisesti mennään koko perhe. Ei minuakaan aina kiinnosta Leogolandiat ja muut, mutta se tehdään koska ollaan perhe. Otetaan kaikki huomioon.

Eli tee yksi matka miehesi kanssa. Se on ihan ok, mutta älä tee sitä joka vuosi jos lapset eivät pääse minnekään. Eli jos lomat ovat aina kotona olemista tai mummon mökillä, niin en tekisi sitä joka vuosi. Yrittäisin edes kerran järjestää lapset mukaan, ihan vaan sen takia koska olet osa heidän elämää ja he tulevat muistaa sen matkan aina.

Jos et lapsista välitä niin se on sitten toinen asia. Mutta aikuisena olet tietoisesti muuttanut yhteen miehen kanssa jolla on lapsia. Se ei ole lasten vika. Jos lapset ovat teinejä, niin kohta ne ei halua edes teidän kanssa matkustaa. Silloin saatte mennä ihan rauhassa minne haluatte.

Tämä oli ihan hyvä kommentti, ajattelen suunnilleen samalla tavalla kuin sinä. Kukaan tai mikään ei velvoita minua maksamaan lasten matkaa, tai maksamaan lapsille ylipäänsä yhtään mitään. Olen kuitenkin vapaaehtoisesti valinnut puolison, jolla on lapsia. Minusta tuntuisi todella omituiselta ja väärältä, jos en osallistuisi lasten kustannuksiin. Tarkoitan siis kaikkia kustannuksia, elatusmaksuja lukuun ottamatta. Vaikka jollekin voi olla vaikeaa uskoa, niin minä kyllä ihan aidosti välitän puolisoni lapsista ja haluan osallistua heidän elämäänsä.

Nyt kyseessä olisi parin viikon matka. Sitten muutaman vuoden kuluttua, kun uudet matkarahat on säästetty, voitaisiin mennä viikoksi lasten kanssa johonkin. Olen itse lapsena saanut matkustaa paljon (kiitos äiti ja isä), ja senkin vuoksi haluaisin lapsille tarjota tämän kokemuksen. Muistan kuinka mukavaa matkoilla aina oli :)

t.ap

Minä en oikein ymmärrä ap:n maailmantuskaa ja syyllisyyttä asiasta. Siis jos olette suunnitelleet menevänne reissuun kahdestaan, miksi ihmeessä se muuttuukin koko perheen reissuksi. Myös ydinperheen vanhemmat käyvät pariskuntana reissussa ja sekin on ihan ok, joten miksi ei tuossa tilanteessa, kun lapsilla on kaksi kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkenna nyt vähän Ap. Eli miten pitkä matka olisi kysymyksessä? Viikon matka ilman lapsia on ihan ok. Eli silloin kun lapset eivät ole teillä. Mutta jos meinaat joka vuosi olla matkoilla parikin viikkoa vain miehesi kanssa, niin silloin voi lapsille tulla ulkopuolinen olo.

Sinun ei tarvitse maksaa puolison lapsien kustannuksia, mutta miettisin kuitenkin hetken. Ihan ydinperheessä matkustetaan sen mukaan miten on varaa. Eli kyllä käydään kahdestaan matkoilla ja sitten myös tasapuolisesti mennään koko perhe. Ei minuakaan aina kiinnosta Leogolandiat ja muut, mutta se tehdään koska ollaan perhe. Otetaan kaikki huomioon.

Eli tee yksi matka miehesi kanssa. Se on ihan ok, mutta älä tee sitä joka vuosi jos lapset eivät pääse minnekään. Eli jos lomat ovat aina kotona olemista tai mummon mökillä, niin en tekisi sitä joka vuosi. Yrittäisin edes kerran järjestää lapset mukaan, ihan vaan sen takia koska olet osa heidän elämää ja he tulevat muistaa sen matkan aina.

Jos et lapsista välitä niin se on sitten toinen asia. Mutta aikuisena olet tietoisesti muuttanut yhteen miehen kanssa jolla on lapsia. Se ei ole lasten vika. Jos lapset ovat teinejä, niin kohta ne ei halua edes teidän kanssa matkustaa. Silloin saatte mennä ihan rauhassa minne haluatte.

Tämä oli ihan hyvä kommentti, ajattelen suunnilleen samalla tavalla kuin sinä. Kukaan tai mikään ei velvoita minua maksamaan lasten matkaa, tai maksamaan lapsille ylipäänsä yhtään mitään. Olen kuitenkin vapaaehtoisesti valinnut puolison, jolla on lapsia. Minusta tuntuisi todella omituiselta ja väärältä, jos en osallistuisi lasten kustannuksiin. Tarkoitan siis kaikkia kustannuksia, elatusmaksuja lukuun ottamatta. Vaikka jollekin voi olla vaikeaa uskoa, niin minä kyllä ihan aidosti välitän puolisoni lapsista ja haluan osallistua heidän elämäänsä.

Nyt kyseessä olisi parin viikon matka. Sitten muutaman vuoden kuluttua, kun uudet matkarahat on säästetty, voitaisiin mennä viikoksi lasten kanssa johonkin. Olen itse lapsena saanut matkustaa paljon (kiitos äiti ja isä), ja senkin vuoksi haluaisin lapsille tarjota tämän kokemuksen. Muistan kuinka mukavaa matkoilla aina oli :)

t.ap

Mitä jos tekisitte nyt viikon matkan puolison kanssa ja sitten vaikka ensi vuonna viikon matkan lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä millä logiikalla sinun pitäisi maksaa puolison lapset matkalle mukaan.

Ei tietenkään mikään pakko ole. Mutta onko se reilua että matkustamme kahdestaan?

t.ap

Kyllä se on aivan reilua, ole huoleti.Niin itsekin tekisin. Ei oikeasti ole mikään pakko roudata muksuja ulkomaille vaikka itse reissaisikin. Matkalemattomuus ei ole lapsen edun vastaista eikä  mitenkään pois häneltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkenna nyt vähän Ap. Eli miten pitkä matka olisi kysymyksessä? Viikon matka ilman lapsia on ihan ok. Eli silloin kun lapset eivät ole teillä. Mutta jos meinaat joka vuosi olla matkoilla parikin viikkoa vain miehesi kanssa, niin silloin voi lapsille tulla ulkopuolinen olo.

Sinun ei tarvitse maksaa puolison lapsien kustannuksia, mutta miettisin kuitenkin hetken. Ihan ydinperheessä matkustetaan sen mukaan miten on varaa. Eli kyllä käydään kahdestaan matkoilla ja sitten myös tasapuolisesti mennään koko perhe. Ei minuakaan aina kiinnosta Leogolandiat ja muut, mutta se tehdään koska ollaan perhe. Otetaan kaikki huomioon.

Eli tee yksi matka miehesi kanssa. Se on ihan ok, mutta älä tee sitä joka vuosi jos lapset eivät pääse minnekään. Eli jos lomat ovat aina kotona olemista tai mummon mökillä, niin en tekisi sitä joka vuosi. Yrittäisin edes kerran järjestää lapset mukaan, ihan vaan sen takia koska olet osa heidän elämää ja he tulevat muistaa sen matkan aina.

Jos et lapsista välitä niin se on sitten toinen asia. Mutta aikuisena olet tietoisesti muuttanut yhteen miehen kanssa jolla on lapsia. Se ei ole lasten vika. Jos lapset ovat teinejä, niin kohta ne ei halua edes teidän kanssa matkustaa. Silloin saatte mennä ihan rauhassa minne haluatte.

Tämä oli ihan hyvä kommentti, ajattelen suunnilleen samalla tavalla kuin sinä. Kukaan tai mikään ei velvoita minua maksamaan lasten matkaa, tai maksamaan lapsille ylipäänsä yhtään mitään. Olen kuitenkin vapaaehtoisesti valinnut puolison, jolla on lapsia. Minusta tuntuisi todella omituiselta ja väärältä, jos en osallistuisi lasten kustannuksiin. Tarkoitan siis kaikkia kustannuksia, elatusmaksuja lukuun ottamatta. Vaikka jollekin voi olla vaikeaa uskoa, niin minä kyllä ihan aidosti välitän puolisoni lapsista ja haluan osallistua heidän elämäänsä.

Nyt kyseessä olisi parin viikon matka. Sitten muutaman vuoden kuluttua, kun uudet matkarahat on säästetty, voitaisiin mennä viikoksi lasten kanssa johonkin. Olen itse lapsena saanut matkustaa paljon (kiitos äiti ja isä), ja senkin vuoksi haluaisin lapsille tarjota tämän kokemuksen. Muistan kuinka mukavaa matkoilla aina oli :)

t.ap

Mitä jos tekisitte nyt viikon matkan puolison kanssa ja sitten vaikka ensi vuonna viikon matkan lasten kanssa?

Koska viikoksi on mielestäni vähän hölmöä lähteä yli 10 tunnin lennon päähän :/ Jos matkustaa kauas, niin mieluusti olen siellä pidempään kuin viikon. Ehtii nähdä ja tehdä enemmän :)

t.ap

On reilua. Miehesi voi rauhassa kustantaa omille lapsilleen ulkomaan matkoja jos haluaa, ei sinun tarvitse (vaikka rahaa olisikin). Eikä sinun tietenkään tarvitse miehesikään matkaa maksaa, mutta jos haluat niin tietenkin lahjan saa antaa. Ydinperheetkin matkustavat välillä aikuisten kesken ja välillä lasten kanssa. Ydinasia lienee, että miehesi maksaa ja tarjoaa lapsilleen matkoja jos niin haluaa - et sinä.

Minusta jopa sekin olisi ihan normaalia, että vanhemmat voisivat joskus käydä jossain ilman yhteisiä lapsia. Kaipa te nyt teette joskus jotain kivaa koko porukallakin.

Minulla on sellainen ongelma, että en halua matkustaa siippani lasten kanssa. Ennen itkupotkuraivareita kuunnelkaa syy: Molemmat elätämme itse itsemme ja maksamme itse omat ja lapsiemme matkat. En ole kovin varakas, mutta aina töitä tehnyt. Minulle on taloudellisesti iso asia päästä kauemmaksi reissuun ja viedä lapsenikin sinne - siihen ei siis ole varaa joka vuosi. Siippani yhdellä lapsella on asperger. Jos hänen kanssa lähtee reissuun niin se reissu saattaa pahimmillaan olla yhtä aspergerin ympärillä hyppimistä. Tuntuu siis hirveältä säästää pitkään esim 4000, jotta saisin itseni ja kaksi lastani reissuun ja sitten vastineeksi tästä neljän tonnin maksusta humppaisimme lomaviikon aspergerin tahdissa. Jos raha ei olisi ongelma niin näin voisin tehdäkin, mutta kun se on niin ainoita mahdollisuuksia matkaan ei voi näin käyttää. Sori vaan tästä mielipiteestä.