Voinkohan jatkaa hoitajaksi opiskelua kun sain juuri epilepsia diagnoosin?

Sun lääkäri ja hoitokontaktistasi saatava kuntoutusohjaaja/sosiaalityöntekijä varmaankin osaavat vastata tähän parhaiten.

Voit jatkaa. Tarvitset sen lääkityksen, joka on tasapainossa. Jos siitä huolimatta on riski, että saat kohtauksia, täytyy tuleva työpaikka katsoa sen mukaan, että sairautesi ei aiheuta riskiä. Lähihoitajilla on laajat työmahdollisuudet.

Sun ei muuten tarvitse/kannata käsitellä näitä asioita opettajien kanssa, vaan opiskelijaterveydenhuollon. Jos on joku työharjoittelu juuri alkamassa, sitä kannattaa toki siirtää siihen asti, että lääkitys on tasapainossa ja kohtausriski minimissä.

T: sh

Täytyy keskustella vielä aamulla lääkärin kanssa. Pelottaa, että mitä elämästä nyt tulee :'(

Ap

Voit

Valmistumisesi suurempi este on todella huono kielioppi :(

Mun luokalla kauppaopistossa oli kolmekymppinen matematiikan opettaja, joka sanoi joutuneensa vaihtamaan alaa, kun tuli epilepsia eikä voi tehdä fysiikan ja kemian töitä.

Tästä on aikaa 30 vuotta tosin.

Voit, voit. Älä hätäänny vielä. Ymmärrettävää on, kun diagnoosi tulee, mutta se ei ole työuran tai opintojenkaan loppu. Suuri osa epileptikoista voi jatkaa normaalia elämään, kun hoitotasapaino saavutetaan ja sopivat lääkkeet löytyvät.

Mulla on muutama tuttu, joiden edes opiskelukaverit eivät tienneet heillä epilepsiaa olevankaan, koska lääkitys niin hyvin kohdillaan. Tuli ihan yllätyksenä tietoon joskus.

Sulla on  muutenkin hyvä ala toimia työssä sairaudenkin kanssa. Juttelet rauhassa lääkärin kanssa ja odottelet ihan relasti, että lääkitykset alkavat ja saat ne kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Mun luokalla kauppaopistossa oli kolmekymppinen matematiikan opettaja, joka sanoi joutuneensa vaihtamaan alaa, kun tuli epilepsia eikä voi tehdä fysiikan ja kemian töitä.

Tästä on aikaa 30 vuotta tosin.

30 vuodessa on kuule muuttunut epilepsian hoito ja (suurimman osan ihmisistä) asenteet sairauteen ihan täysin.

Työelämässä on todella paljon nuoriakin ihmisiä, joilla on joku sairaus tai vamma, oli se sitten masennus, epilepsia tai krooninen syöpä. Ja hyvin pärjätään. Työtehtävät tai suuntautumisen voi valita niin, ettei epilepsia häiritse työtekoa. Monilla sairaus on kokonaan oireeton hyvien lääkkeiden ja seurannan vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun luokalla kauppaopistossa oli kolmekymppinen matematiikan opettaja, joka sanoi joutuneensa vaihtamaan alaa, kun tuli epilepsia eikä voi tehdä fysiikan ja kemian töitä.

Tästä on aikaa 30 vuotta tosin.

Kolmessakymmenessä vuodessa on lääkitykset kehittyneet paljon.

Harmittaa aina tämän kaltainen huono argumentointi. Yksittäistapauksia ei oikein voi yleistää. Tuossa voi olla takana monenlaista muutakin kuin pelkkä epilepsia. Tuskin satunnaiselle opiskelijalle haluaa koko sairaus- ja elämänhistoriaansa avata.

T: sh