Vastaa rehellisesti, kadehditko akateemisia?

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen ja kun olin työtön tuttavat olivat todella vahingoniloisia. Tulin ajatelleeksi vasta silloin että korkeakoulutukseni on nirhennyt tiettyjä. Tän ketjun viesteistä kyllä näkee että kateutta on paljonkin.

Occamin partaterää soveltaen, on loogisempaa että sinä ärsytit heitä ylipäätään ihmisenä ja he saivat tilaisuuden tullen lyömäaseen purkaa kiukkuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen ja kun olin työtön tuttavat olivat todella vahingoniloisia. Tulin ajatelleeksi vasta silloin että korkeakoulutukseni on nirhennyt tiettyjä. Tän ketjun viesteistä kyllä näkee että kateutta on paljonkin.

Parempi, ettei kukaan nyt väitä vastaan ja puhkase sun kuplaas. :) Sormeni syyhyävät, ehkä teen pienen reijän, kun kuplasi näyttää kumminkin melko ahtaalta. Koska eihän kukaan duunari nyt voi olla ammattiylpeä ja pitää puoliansa ihan jo pelkästään siitä syystä, että kokee tekevänsä arvokasta työtä. Jospa menisitte kaikki akateemiset autiolle saarelle rakentamaan uuden yhteiskunnan, niin saisitte pieniä oivalluksia pieneen elämäänne. Saatte saarellenne koulukirjanne, valmiiksikasatut tuolit ja pöydät ja materiaalin rakentamiseen. P.s kuka tahansa voi olla työtön ja se joka toisen työttömyydestä saa mielihyvää on jo valmiiksi sairas.

Huhuh oletpas katkera. Miksi? Oikein syyhyät :D

Huoh, en ole katkera, olen turhautunut, kun joudun oikaisemaan jatkuvasti väärin tulkittuja tunteita. Sanoinhan jo, että sormeni syyhyävät. Mitä jos pistettäis asia toisin päin; kaikista akateemisista huomaa, että ovat kateellisia duunareille. Voisko asia olla oikeasti näin vai miksi ette näe lukea mitä täällä on vastattu vaan kehittelette omassa mielessänne rivien välistä sen kateuden? Mistä te sen luulon revitte, sitä vaan en ymmärrä? Kertokaa perusteluin, koska mua ihan oikeasti kiinnostaa.

Puolustuskannalla oleva jankkaa.

En liiemmin välitä mitä te muut olette.

Enemmän kiinnostaa mitä te teette - varsinkin jos sillä on minulle merkitystä.

Olen kyllä itsekin akateeminen.

Ap on lorttotrolli :D

Oletko sinä Ap vielä vihainen niille jotka kiusasivat sinua koulussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen ja kun olin työtön tuttavat olivat todella vahingoniloisia. Tulin ajatelleeksi vasta silloin että korkeakoulutukseni on nirhennyt tiettyjä. Tän ketjun viesteistä kyllä näkee että kateutta on paljonkin.

Occamin partaterää soveltaen, on loogisempaa että sinä ärsytit heitä ylipäätään ihmisenä ja he saivat tilaisuuden tullen lyömäaseen purkaa kiukkuaan.

Akateemisuus herättää reaktion kateellisissa ei muissa...ei niissä jotka ovat oikeasti sinut osansa kanssa. Monille eri koulutukset ovat ihan neutraali asia. Tässä ketjussa vain kateellisia pääasiassa.

Tiedän/tunnen vain yhden tohtorin. Pidän hänestä. Jalat maanpinnalla. Vaikuttaa viehättävältä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadehdi. Koulut käyty, työkokemusta kertynyt useilta aloilta, vakituinen hyvä työ hankittu vakaasta firmasta hyvässä asemassa, asuntolaina hankittu, velattomat autot ja perheen perustaminen suunnitteilla. Ikää 26v.

Ei tarvinnut käyttää vuosia opiskellessa saavuttaakseen tämän tilanteen.

Henkisen pääoman kerryttämistä et ole tainnut harrastaa, kun on tuollaiset arvot. (Ja ei, minäkään en ole akateeminen)

En puhunut arvoistani mitään, niihin ei vaikuta koulutus.

Materiaalisten saavutusten luetteloiminen kertoo paljon siitä, mitä ihminen arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2076 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadehdi. Työkavereista varmaan suurimmalla osalla on akateeminen tutkinto takataskussa, mutta eipä nuo mitään ruudinkeksijöitä siltikään tunnu olevan. Oman alansa asiantuntijoita joo, mutta välillä ihmettelen, että miten ne osaavat edes perseensä pyyhkiä ilman, että joku seisoo vieressä ja kertoo miten se tapahtuu. (kyselevät siis multa niin aivottomia päivittäin)

Mukavia tyyppejä tietysti ovat, ja teen (yleensä) heidän kanssaan ihan mielelläni duunia.

Itse ole ihan ilman tutkintoja ja akateemisia opintoja ponnistanut päällikköasemaan täällä töissä, että ei vituta, enkä kadehdi. Laiska saatan olla, tyhmä en missään tapauksessa.

  Vieläkö nykyäänkin pääsee juoksupojasta johtajaksi?  Luulin että ne ajat ovat jo ohi.

Oho, keksipä joku akateeminen nasevan sivalluksen, kyllähän tässä tyhmä päällikkö melkein nolostuu. Ja tiedoksi, ihan ensimmäinen työpaikkani oli lähetti. Tämä tapahtui 25 vuotta sitten. Nyt tienaan reippaasti enemmän kuin te akateemiset pätkätyöläiset, jotka kitkeränä sieltä poteroistanne kirjoittelette.

Mitäpä luulet tuon tiedon akateemiselle kertovan? Vahvistaa vain käsitystä siitä, että maailmaa pyöritetään jollain muulla kuin osaamisella ja tiedolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hihihi korkeakoulutusko merkityksetön.

Korkeakoulutus ei ole merkityksetön, mutta näillä vitun "akateemisilla" olisi pikku hiljaa aika kunnon itsetutkiskeluun: yliopisto Suomessa kasvattaa maisterilammaslaumaa, joka on lähinnä ansioitunut alisuorittamisessa.

Suomi kaipaa kunnon yliopistokoulutusremonttia. Parempaan suuntaan onkin jo menty: nykyään yliopistosta voidaan jopa potkia väkeä ulos. Vielä vuosikymmen sitten näin ei ollut. Ne olivat aivan käsittämättömiä aikuisten päivähoitokerhoja silloin ne.

Jep, mä ainakin olen tietoisesti valinnut alisuorittamisen. Olen kyllästynyt tomppeleihin pomoihin ja tasan tarkkaan en anna heidän hyötyä osaamisestani. Ennen oikoluin heidän raporttejaan ja kirjoitin toimintasuunnitelmat heidän puolestaan. Pitkäkööt yhdyssanavirheensä ja tunkkinsa. 

Ennemminkin arvostan sinnikkyyttä ja viitseliäisyyttä kouluttautua. Arvostan yliopistotutkintoja, mutta myös muita tutkintoja ammattikoulusta lähtien. Olen suorittanut AMK-tutkinnon ja avoimesta yliopistosta täydentäviä opintoja. Teen mielekästä työtä. Puolisoni on juristi ja kyllä hänen opintonsa olivat selvästi haastavammat kuin minun. Kummankin tietotaitoa ja työpanosta kuitenkin tarvitaan. Tärkeintä on mielestäni kouluttautua alalle, jolle on sisäistä motivaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Suvussani on vain muutamia akateemisia ja näistä pari jaksaa muistuttaa oppineisuudestaan aina kun mahdollista. Heillä on tapana heitellä ammattisanastoaan ym. sivistyssanastoa, vaikka puhuttaisiin täysin arkipäiväisistä asioista. En todellakaan kadehdi heitä. Lähinnä olen huvittunut eräänkin dosentin kesämökkeilystä.

Onko mielessäsi käynyt, että he eivät välttämättä tietoisesti heittele sivistyssanoja puheensa joukkoon, ovat vain tottuneet käyttämään niitä. Pitäisikö akateemisen alkaa puhua sinulle omaa normaalia kieltään yksinkertaisemmin? Minusta SE olisi loukkaavaa, jos joku olettaisi, että minulle pitäisi puhua helpotettua kieltä. 

Pakottiko äiti ja isä sut akateemiseksi ap :(

En kadehdi. Enemmän ärsyttää tiedon puute, kun yrittää keskustella milloin mistäkin asiasta ja tajuaa, ettei toinen tajunnut. Oli se koulutus yliopisto tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadehdi. Itsellä on tosin ylempi korkeakoulututkinto, mutta en kadehdi tohtoreita.

En jaksaisi uhrata tutkimukselle kaikkea vapaa-aikaani, enkä haluaisi olla jatkuvissa pätkätöissä. On varmaankin aika rasittavaa hakea aina uutta työpaikkaa edellisen määräaikaisuuden päätyttyä vielä melkein kuusikymppisenä.

Ei tuo ole kaikkien tohtoreiden tulevaisuus, monet meistä ovat ihan hyväpalkkaisissa vakinaisissa työsuhteissa. Intohimoinen asenne työhön sekä työn ja vapaa-ajan sekoittuminen tosin on monilla pysyvä "vaiva" tai onni, niin kuin itse tuon näen.

Aika monen tohtorin työt koostuvat kuitenkin pätkätöistä. Alasta tietysti riippuen yksityiset pitävät tohtoreita ylikoulutettuina, eivätkä siksi palkkaa, ts. tohtoritutkinto saattaa itse asiassa kaventaa työnäkymiä verrattuna ylempään korkeakoulututkintoon. Lisäksi tutkimuslaitokset ja yliopistot rahapulassaan eivät palkkaa, ja tulevina vuosina ilmeisesti vielä vähemmän, edes niitä määräaikaisia.

Jaa? Aika monet firmat tuovat esille henkilökuntansa tutkinnot, tohtorintutkinto on bonusta vaikka se ammattitaito pitääkin olla muutenkin hankittu, pelkkä tutkinto ei riitä. Jos katselet tohtorien vs. maistereiden työttömyystilastoja ei ongelma taida olla ihan niin paha kuin sinun kokemuspohjaltasi näyttää. Tutkinto ei ole tae työllistymiselle, ne omat taidot ja oma persoona on tärkein, mutta hyvin harvassa paikassa työllistyminen nykyään jää toteutumatta ylikouluttautumisen vuoksi. Ja itse akateemisena arvostan kovasti miestäni joka on ei-akateeminen, mutta tehnyt hienon uran kovalla työllä ja älyllään. Hän taas arvostaa minun tutkintoja ja uraa - jotka nekin pohjautuvat kovaan työhön ja älyyn. Kumpikaan ei kadehdi toistaan, polkuja on erilaisia.

Toivottavasti se, että et käyttänyt possessiivisuffiksia, oli vain puhekielisyyttä...

BTW, tohtoristasolla sen oman persoonan ei pitäisi enää ratkaista, vaan ainoastaan osaamisen. Tiedän kyllä, että nykyisin ajatellaan, että työnantajalle myydään itseä, mutta en hyväksy sitä, sillä se johtaa lopulta osaamisen rappioon.

Tohtori vastaa ;) Kyllä se persoona vaikuttaa myös tohtorien työllistymisessä, ja minusta hyvä niin. En oikein keksi yhtään akateemista ammattia jossa ihminen voisi työskennellä täysin yksin ilman vuorovaikutusta muihin. Professorin tulee osata opettaa, olla vuorovaikutuksessa opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa, kyetä yhteistyöhön niin johtajana kuin tasa-arvoisena kumppanina muiden ryhmien johtajien kanssa. Tohtoritasoiset asiantuntijat valtiolla ja yrityksissä tarvitsevat hyvin paljon vuorovaikutustaitoja. Pelkkä osaaminen ilman kykyä ilmaista itseään, houkutella muita mukaan ajatuksen taakse, jakaa tietoa ja oppia muilta - eipä taida tuollainen osaaja olla missään organisaatiossa hirveän hyödyllinen enää nykyään. Ei yhteistyökyky ja kommunikaatiotaidot minusta ole mitään itsensä myymistä työnantajalle, eikä tuollaiset taidot todellakaan johda osaamisen rappioon. Nykyään suuri osa akateemisesta työstä, niin tutkimuksesta kuin muusta, on monialaisen yhteistyön tulosta jossa jääräpäiset yksinpuurtajat jäävät jalkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen ja kun olin työtön tuttavat olivat todella vahingoniloisia. Tulin ajatelleeksi vasta silloin että korkeakoulutukseni on nirhennyt tiettyjä. Tän ketjun viesteistä kyllä näkee että kateutta on paljonkin.

Parempi, ettei kukaan nyt väitä vastaan ja puhkase sun kuplaas. :) Sormeni syyhyävät, ehkä teen pienen reijän, kun kuplasi näyttää kumminkin melko ahtaalta. Koska eihän kukaan duunari nyt voi olla ammattiylpeä ja pitää puoliansa ihan jo pelkästään siitä syystä, että kokee tekevänsä arvokasta työtä. Jospa menisitte kaikki akateemiset autiolle saarelle rakentamaan uuden yhteiskunnan, niin saisitte pieniä oivalluksia pieneen elämäänne. Saatte saarellenne koulukirjanne, valmiiksikasatut tuolit ja pöydät ja materiaalin rakentamiseen. P.s kuka tahansa voi olla työtön ja se joka toisen työttömyydestä saa mielihyvää on jo valmiiksi sairas.

Huhuh oletpas katkera. Miksi? Oikein syyhyät :D

Huoh, en ole katkera, olen turhautunut, kun joudun oikaisemaan jatkuvasti väärin tulkittuja tunteita. Sanoinhan jo, että sormeni syyhyävät. Mitä jos pistettäis asia toisin päin; kaikista akateemisista huomaa, että ovat kateellisia duunareille. Voisko asia olla oikeasti näin vai miksi ette näe lukea mitä täällä on vastattu vaan kehittelette omassa mielessänne rivien välistä sen kateuden? Mistä te sen luulon revitte, sitä vaan en ymmärrä? Kertokaa perusteluin, koska mua ihan oikeasti kiinnostaa.

Puolustuskannalla oleva jankkaa.

Sen sijaan, että toteat yksinkertaisia faktoja, niin voisit vastata mun kysymyksiin. Mä en ymmärrä kateutta tällähetkellä, kun omassa elämässä kaikki on järjestyksessä ja olen onnellinen. En ymmärrä kaveriani joka on kateellinen sinkkuna parisuhteessa oleville, koska kaikessa on hyvät ja huonot puolet. Samoin akateemisuuden kanssa, siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta mun elämään se ei sovi eli näen siinä enemmän haittaa kun hyötyä, niin kerro nyt mulle jo, että mistä mun pitäisi olla kateellinen? Piireistä jossa pitää esittää pätevää sivistynyttä? Palkasta, kun omakin on hyvä? Muiden arvostuksesta, kun en arvosta erityisemmin itsekkään yksinään akateemisuutta? Sitä, että voi kehuskella olevan akateeminen, kun en kehuskele muutenkaan? Siitä että pitäisi muokata oma persoonallisuus muiden oletusten mukaan? Hirveestä pänttäämisestä?

Ennen kun seuraava kertoo, että "kateellisen puhetta" niin perustelkaa ensin että mistä pitäisi olla kateellinen? Nostan toki hattua että joku jaksaa päntätä ittensä korkealle, mutta en ole akateemisuudesta niin vakuuttunut että viitsisin vielä sitä kadehtia. Te olette täällä antanut itsestänne naurettavan kuvan ja omassa lähipiirissä nämä akateemiset ei ole kovin loistanut. Yksi siivooja, yksi umpialkoholisti joka haluaa tehdä numeron akateemisuudellaan ja herättää ihailua osakseen, kahdella jäänyt itse luomansa kiireen keskellä mm. itsenäistymisen puutteen vuoksi henkinen kasvu todella keskeneräiseksi, ylä-aste ikäisen tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2076 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadehdi. Työkavereista varmaan suurimmalla osalla on akateeminen tutkinto takataskussa, mutta eipä nuo mitään ruudinkeksijöitä siltikään tunnu olevan. Oman alansa asiantuntijoita joo, mutta välillä ihmettelen, että miten ne osaavat edes perseensä pyyhkiä ilman, että joku seisoo vieressä ja kertoo miten se tapahtuu. (kyselevät siis multa niin aivottomia päivittäin)

Mukavia tyyppejä tietysti ovat, ja teen (yleensä) heidän kanssaan ihan mielelläni duunia.

Itse ole ihan ilman tutkintoja ja akateemisia opintoja ponnistanut päällikköasemaan täällä töissä, että ei vituta, enkä kadehdi. Laiska saatan olla, tyhmä en missään tapauksessa.

  Vieläkö nykyäänkin pääsee juoksupojasta johtajaksi?  Luulin että ne ajat ovat jo ohi.

Oho, keksipä joku akateeminen nasevan sivalluksen, kyllähän tässä tyhmä päällikkö melkein nolostuu. Ja tiedoksi, ihan ensimmäinen työpaikkani oli lähetti. Tämä tapahtui 25 vuotta sitten. Nyt tienaan reippaasti enemmän kuin te akateemiset pätkätyöläiset, jotka kitkeränä sieltä poteroistanne kirjoittelette.

Mitäpä luulet tuon tiedon akateemiselle kertovan? Vahvistaa vain käsitystä siitä, että maailmaa pyöritetään jollain muulla kuin osaamisella ja tiedolla. 

Mullehan on aivan se ja sama, mikä ja kuka tätä maailmaa pyörittää. Olen tyytyväinen omaan tilanteeseeni, ei pahemmin vanne kiristä otsalla ja fyrkkaa tulee niin, että voin tehdä sitä mitä eniten rakastan, eli reissata. Sun on tietysti vaikea uskoa, että jollain ei-akateemisella saattaisi olla älliä ja osaamista, mutta enpä ole duunissani edennyt istumalla peukalo takapuolessa, vaan koska mut on todettu päteväksi ja aikaansaavaksi, ja siksi ylennetty kerta toistensa jälkeen kovempiin hommiin.

Mutta kun nyt sut selvästi tekee onnelliseksi se ajatus, että täällä naputtelee joku tyhmä ja laiska luuseri, niin ajattele toki niin. Onneksi omat akateemiset työkaverini eivät ole kaltaisiasi tärkeileviä mulqvisteja, vaan rentoja ja lämpimiä ihmisiä.

Luonnollisesti jokainen alemman tason koulutttu kadehtii akateemisia.

akateemiseksi valmistumisessa on se ongelma usein vaan että joutuu mielistelemään kaikenmaailman pulliaisprofessoreja jotka useat ovat homoja ja lesboja tai muuten vaan ateisteja, joudut lukemaan heidän suosimiaan kirjoja ja tenttimään siis paskaa

oma ajattelu ja luovuus on tästä kaukana, ikäänkuin joudut koko ajan myymään sieluasi  ja luovuuttasi kuten Juudas papereiden takia joilla voit sitten pyyhkiä persettä kun ne on vain paperit

Miksi olisin kateellinen. Tavallisia ihmisiä. Työttömiä monet. Yksi on postinkantaja, kun ei muuta työtä löytynyt kielenkääntäjälle.