Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vastaa rehellisesti, kadehditko akateemisia?
27.12.2016 |
Jos kadehdit,pystytkö erittelemään syitä. Koetko olevasi laiska tai tyhmä vai molempia?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
En, en ole kiinnostunut niin paljon mistään, että olisin halunnut opiskella yliopistossa. Olen elänyt ja opiskellut niin kuin olen itse halunnut. Eihän sitä tiedä jos joskus vielä innostuu, mutta tällä hetkellä en haaveile akateemisista opinnoista.
Ei se väylä ole koskaan ollut sinulle auki. Moni huijaa itseään juuri noin. Ikään kuin olisi vain omasta halusta ja valinnasta kiinni lukeeko maisteriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi. Työkavereista varmaan suurimmalla osalla on akateeminen tutkinto takataskussa, mutta eipä nuo mitään ruudinkeksijöitä siltikään tunnu olevan. Oman alansa asiantuntijoita joo, mutta välillä ihmettelen, että miten ne osaavat edes perseensä pyyhkiä ilman, että joku seisoo vieressä ja kertoo miten se tapahtuu. (kyselevät siis multa niin aivottomia päivittäin)
Mukavia tyyppejä tietysti ovat, ja teen (yleensä) heidän kanssaan ihan mielelläni duunia.
Itse ole ihan ilman tutkintoja ja akateemisia opintoja ponnistanut päällikköasemaan täällä töissä, että ei vituta, enkä kadehdi. Laiska saatan olla, tyhmä en missään tapauksessa.
Vieläkö nykyäänkin pääsee juoksupojasta johtajaksi? Luulin että ne ajat ovat jo ohi.
Ihmeen puolustuskannalla porukka siihen nähden ettei juuri kukaan muka kadehdi.
"ei ei pöljempää toimintaa voisi olla. Akateemisuus tekee siis ihmisen tyhmemmäksi kuin normaalin ihmisen, jolla on realiteetit hanskassa. Säälittävää porukkaa ovat, elämä on kadonnut jonnekin kirjojen mielikuvitusmaailmaan ja harry potter-tasoiseen fantasiointiin, yhteiskunta tästä kärsii kun eivät saa mitään hyödyllistä aikaan ihmiskunnalle, vain teoria-aivopieuruja ja toiset tutkijat lukevat vain toisten teoroita ja kommentoivat toisiaan - ja juovat viiniä sitten yhdessä kulttuuri-illallisilla Irja Askolan kanssa"
Aitiopaikalta akateemisia ihmisiä seuranneena sanoisin, että on olemassa kahdenlaisia akateemisia:
1. oikeasti selvästi todella älykkäitä ja tutkimuksessaan menestyneitä sekä
2. paljon kirjoja lukeneita hölmöjä, jotka eivät osaa edes prosenttilaskua omia rahoitushakujaan varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, en ole kiinnostunut niin paljon mistään, että olisin halunnut opiskella yliopistossa. Olen elänyt ja opiskellut niin kuin olen itse halunnut. Eihän sitä tiedä jos joskus vielä innostuu, mutta tällä hetkellä en haaveile akateemisista opinnoista.
Ei se väylä ole koskaan ollut sinulle auki. Moni huijaa itseään juuri noin. Ikään kuin olisi vain omasta halusta ja valinnasta kiinni lukeeko maisteriksi.
Hahaa! Se on nimenomaan lähes pelkästään omasta halusta ja valinnasta kiinni. Suomessa voit norkoilla yliopistossa parikymmentä vuotta ja kaikenlaisia takaovia sisäänpääsyyn löytyy. Kurssien suorittamiseksi ei vaadita mitään kovin suurta tutkijamieltä: pelkkä opiskelumotivaatio riittää melkein kaikille.
Yliopisto-opinnot eivät yleistäen ole tänä päivänä juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus on tosi vaikea tunne..tässäkin ketjussa huomaa ettei sitä pystytä myöntämään itselle tai muille anonyymisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi. Koulut käyty, työkokemusta kertynyt useilta aloilta, vakituinen hyvä työ hankittu vakaasta firmasta hyvässä asemassa, asuntolaina hankittu, velattomat autot ja perheen perustaminen suunnitteilla. Ikää 26v.
Ei tarvinnut käyttää vuosia opiskellessa saavuttaakseen tämän tilanteen.
Henkisen pääoman kerryttämistä et ole tainnut harrastaa, kun on tuollaiset arvot. (Ja ei, minäkään en ole akateeminen)
En puhunut arvoistani mitään, niihin ei vaikuta koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, en ole kiinnostunut niin paljon mistään, että olisin halunnut opiskella yliopistossa. Olen elänyt ja opiskellut niin kuin olen itse halunnut. Eihän sitä tiedä jos joskus vielä innostuu, mutta tällä hetkellä en haaveile akateemisista opinnoista.
Ei se väylä ole koskaan ollut sinulle auki. Moni huijaa itseään juuri noin. Ikään kuin olisi vain omasta halusta ja valinnasta kiinni lukeeko maisteriksi.
Hahaa! Se on nimenomaan lähes pelkästään omasta halusta ja valinnasta kiinni. Suomessa voit norkoilla yliopistossa parikymmentä vuotta ja kaikenlaisia takaovia sisäänpääsyyn löytyy. Kurssien suorittamiseksi ei vaadita mitään kovin suurta tutkijamieltä: pelkkä opiskelumotivaatio riittää melkein kaikille.
Yliopisto-opinnot eivät yleistäen ole tänä päivänä juuri mitään.
Asian/kohteen devaluointi on yksi mielen puolustusmekanismi tilanteessa, jossa yksilö tiedostamattaankin yrittää prosessoida/sopeutua uuteen epämiellyttävään tilanteeseen. Sinänsä sinulle positiivinen asia, että puolustusmekanismit ovat kuitenkin hyvin inhimillisiä keinoja, eivätkä yksinään välttämättä kieli sen kummemmasta epätasapainosta mielenterveydessä.
Vierailija kirjoitti:
Kateus on tosi vaikea tunne..tässäkin ketjussa huomaa ettei sitä pystytä myöntämään itselle tai muille anonyymisti.
Mitä, jos kateuden sijasta tuntuu usein siltä, että joutuu käyttämään termiä "myötähäpeä"?
Osaltansa yleisin kritiikki "akateemisia" kohtaan on osuvaa. Lisäogelmana on, että erittäin monet eivät tule toimeen ns. duunarien kanssa, johtuen molemminpuoleisista ennakkoluuloista ja ylenkatsomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on sivistys? Minä käsitän sivistyksen ennenkaikkea sillä, että kunnioittaa kanssaihmisiään oli niillä sitten tutkintoja tai ei. Siihen sivistykseen on monella akateemisella vielä paljon matkaa kuin myös muillakin. Oman arvonsa jatkuva nostaminen ja esille tuominen on täydellistä sivistymättömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, en ole kiinnostunut niin paljon mistään, että olisin halunnut opiskella yliopistossa. Olen elänyt ja opiskellut niin kuin olen itse halunnut. Eihän sitä tiedä jos joskus vielä innostuu, mutta tällä hetkellä en haaveile akateemisista opinnoista.
Ei se väylä ole koskaan ollut sinulle auki. Moni huijaa itseään juuri noin. Ikään kuin olisi vain omasta halusta ja valinnasta kiinni lukeeko maisteriksi.
On se vähän perselihaksistakin, että jaksaa lukea pääsykokeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi. Itsellä on tosin ylempi korkeakoulututkinto, mutta en kadehdi tohtoreita.
En jaksaisi uhrata tutkimukselle kaikkea vapaa-aikaani, enkä haluaisi olla jatkuvissa pätkätöissä. On varmaankin aika rasittavaa hakea aina uutta työpaikkaa edellisen määräaikaisuuden päätyttyä vielä melkein kuusikymppisenä.
Ei tuo ole kaikkien tohtoreiden tulevaisuus, monet meistä ovat ihan hyväpalkkaisissa vakinaisissa työsuhteissa. Intohimoinen asenne työhön sekä työn ja vapaa-ajan sekoittuminen tosin on monilla pysyvä "vaiva" tai onni, niin kuin itse tuon näen.
Aika monen tohtorin työt koostuvat kuitenkin pätkätöistä. Alasta tietysti riippuen yksityiset pitävät tohtoreita ylikoulutettuina, eivätkä siksi palkkaa, ts. tohtoritutkinto saattaa itse asiassa kaventaa työnäkymiä verrattuna ylempään korkeakoulututkintoon. Lisäksi tutkimuslaitokset ja yliopistot rahapulassaan eivät palkkaa, ja tulevina vuosina ilmeisesti vielä vähemmän, edes niitä määräaikaisia.
Jaa? Aika monet firmat tuovat esille henkilökuntansa tutkinnot, tohtorintutkinto on bonusta vaikka se ammattitaito pitääkin olla muutenkin hankittu, pelkkä tutkinto ei riitä. Jos katselet tohtorien vs. maistereiden työttömyystilastoja ei ongelma taida olla ihan niin paha kuin sinun kokemuspohjaltasi näyttää. Tutkinto ei ole tae työllistymiselle, ne omat taidot ja oma persoona on tärkein, mutta hyvin harvassa paikassa työllistyminen nykyään jää toteutumatta ylikouluttautumisen vuoksi. Ja itse akateemisena arvostan kovasti miestäni joka on ei-akateeminen, mutta tehnyt hienon uran kovalla työllä ja älyllään. Hän taas arvostaa minun tutkintoja ja uraa - jotka nekin pohjautuvat kovaan työhön ja älyyn. Kumpikaan ei kadehdi toistaan, polkuja on erilaisia.
Näissäkin toteutuu aika usein ns. Matteusvaikutus, eli hyvät saavat kaiken, vähän keskinkertaisemmilla kierre vie alaspäin. Ja tosiaan (väittely)alasta riippuu hyvin paljon se, miten hyvin työllistyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, en ole kiinnostunut niin paljon mistään, että olisin halunnut opiskella yliopistossa. Olen elänyt ja opiskellut niin kuin olen itse halunnut. Eihän sitä tiedä jos joskus vielä innostuu, mutta tällä hetkellä en haaveile akateemisista opinnoista.
Ei se väylä ole koskaan ollut sinulle auki. Moni huijaa itseään juuri noin. Ikään kuin olisi vain omasta halusta ja valinnasta kiinni lukeeko maisteriksi.
Hahaa! Se on nimenomaan lähes pelkästään omasta halusta ja valinnasta kiinni. Suomessa voit norkoilla yliopistossa parikymmentä vuotta ja kaikenlaisia takaovia sisäänpääsyyn löytyy. Kurssien suorittamiseksi ei vaadita mitään kovin suurta tutkijamieltä: pelkkä opiskelumotivaatio riittää melkein kaikille.
Yliopisto-opinnot eivät yleistäen ole tänä päivänä juuri mitään.
Asian/kohteen devaluointi on yksi mielen puolustusmekanismi tilanteessa, jossa yksilö tiedostamattaankin yrittää prosessoida/sopeutua uuteen epämiellyttävään tilanteeseen. Sinänsä sinulle positiivinen asia, että puolustusmekanismit ovat kuitenkin hyvin inhimillisiä keinoja, eivätkä yksinään välttämättä kieli sen kummemmasta epätasapainosta mielenterveydessä.
Aha. Minulle se epämiellyttävä tilanne on kyllä lähinnä se, että yliopistoista valmistuu huomattava määrä idiootteja, työ- ja ihmissuhtetaidoiltansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
wikipedia riittää yleissivistykseen ja sillä pärjäsin muuten uuden akateemisen maisterin tutkinnonkin tenttiosioit, wikipediaa ja sisällysluetteloa tenttiin ja kaikki läpi sillä
(teologia)
Vierailija kirjoitti:
Mitä on sivistys? Minä käsitän sivistyksen ennenkaikkea sillä, että kunnioittaa kanssaihmisiään oli niillä sitten tutkintoja tai ei. Siihen sivistykseen on monella akateemisella vielä paljon matkaa kuin myös muillakin. Oman arvonsa jatkuva nostaminen ja esille tuominen on täydellistä sivistymättömyyttä.
Eniten arvoaan korostavat kyllä alemmin koulutetut. Minä en edes kerro kenellekään olevani maisteri ellei joku erikseen kysy taustastani.
Käyttäjä2076 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi. Työkavereista varmaan suurimmalla osalla on akateeminen tutkinto takataskussa, mutta eipä nuo mitään ruudinkeksijöitä siltikään tunnu olevan. Oman alansa asiantuntijoita joo, mutta välillä ihmettelen, että miten ne osaavat edes perseensä pyyhkiä ilman, että joku seisoo vieressä ja kertoo miten se tapahtuu. (kyselevät siis multa niin aivottomia päivittäin)
Mukavia tyyppejä tietysti ovat, ja teen (yleensä) heidän kanssaan ihan mielelläni duunia.
Itse ole ihan ilman tutkintoja ja akateemisia opintoja ponnistanut päällikköasemaan täällä töissä, että ei vituta, enkä kadehdi. Laiska saatan olla, tyhmä en missään tapauksessa.
Vieläkö nykyäänkin pääsee juoksupojasta johtajaksi? Luulin että ne ajat ovat jo ohi.
Ei varmaan julkisella puolella pääsekkään. Yrityksissä yleensä etsitään osaajia, ei titteleitä. Muualla varsinkin kuin Suomessa. Olisipa tajunnut aiemmin lähteä sieltä.
Kyllä. Naapurin akateemisella rouvalla on kiinteämmät rinnat ja piukempi takapuoli kuin minulla. On nääs rahaa fiksata ne kuntoon...
Hihihi korkeakoulutusko merkityksetön.
Käyttäjä2076 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kadehdi. Työkavereista varmaan suurimmalla osalla on akateeminen tutkinto takataskussa, mutta eipä nuo mitään ruudinkeksijöitä siltikään tunnu olevan. Oman alansa asiantuntijoita joo, mutta välillä ihmettelen, että miten ne osaavat edes perseensä pyyhkiä ilman, että joku seisoo vieressä ja kertoo miten se tapahtuu. (kyselevät siis multa niin aivottomia päivittäin)
Mukavia tyyppejä tietysti ovat, ja teen (yleensä) heidän kanssaan ihan mielelläni duunia.
Itse ole ihan ilman tutkintoja ja akateemisia opintoja ponnistanut päällikköasemaan täällä töissä, että ei vituta, enkä kadehdi. Laiska saatan olla, tyhmä en missään tapauksessa.
Vieläkö nykyäänkin pääsee juoksupojasta johtajaksi? Luulin että ne ajat ovat jo ohi.
Oho, keksipä joku akateeminen nasevan sivalluksen, kyllähän tässä tyhmä päällikkö melkein nolostuu. Ja tiedoksi, ihan ensimmäinen työpaikkani oli lähetti. Tämä tapahtui 25 vuotta sitten. Nyt tienaan reippaasti enemmän kuin te akateemiset pätkätyöläiset, jotka kitkeränä sieltä poteroistanne kirjoittelette.
Alue: Aihe vapaa
Jaa? Aika monet firmat tuovat esille henkilökuntansa tutkinnot, tohtorintutkinto on bonusta vaikka se ammattitaito pitääkin olla muutenkin hankittu, pelkkä tutkinto ei riitä. Jos katselet tohtorien vs. maistereiden työttömyystilastoja ei ongelma taida olla ihan niin paha kuin sinun kokemuspohjaltasi näyttää. Tutkinto ei ole tae työllistymiselle, ne omat taidot ja oma persoona on tärkein, mutta hyvin harvassa paikassa työllistyminen nykyään jää toteutumatta ylikouluttautumisen vuoksi. Ja itse akateemisena arvostan kovasti miestäni joka on ei-akateeminen, mutta tehnyt hienon uran kovalla työllä ja älyllään. Hän taas arvostaa minun tutkintoja ja uraa - jotka nekin pohjautuvat kovaan työhön ja älyyn. Kumpikaan ei kadehdi toistaan, polkuja on erilaisia.