Miten ihmeessä arki voi olla niin rankkaa niin monelle terveelle ja työssäkäyvälle kolmi- tai nelikymppiselle? :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja taitaa olla lapseton.

Kokeilepa hankkia pari lasta parin vuoden ikäerolla, niin selviää, miksi elämä on niin rankkaa.

Mä oon kanssa lapseton, mut oon käsittänyt, että lapset on lapsiperheen arkea... ja niiden asiat ja tarpeet osa vanhempien arkea. Onko siellä jotain erityislapsia? Harmi kyllä jos arki on raskasta, kannattaa varmaan hankkia lapsenvahti avuksi tai jotain... en mä tiedä, mutta menin hämilleni tästä..

Aina kaikki hehkuttaa lapsiperheen aktiivista arkea, mutta tätä palstaa lukiessa huomaa, että kärsimystähän se lasten hankkiminen ja varsinkin kasvattaminen on. No onneksi enää kolme vuotta jäljellä :)

 

Lapsiperheiden palvelut ovat nykyään ala-arvoisia. Se aiheuttaa 99 prosenttia tästä stressistä. Yhdistettynä täysin kusipäiseen työelämään. Minultakin on mm vaadittu astmakohtausten ennakoimista ja syyllistetty lapsen sairastamisesta.

Kyllä se stressi eniten on oman pään sisässä. Mitä paremmin viihtyy elämässään, oman nahkansa sisällä, mitä mielekkäämmäksi elämänsä kokee sitä paremmin osaa suhtautua elämän rasituksiin. Tunnen naisen joka kirjastonhoitajana on burn outin partaalla (lapset aikuisia), toisen jolla pienet lapset ja on toimitusjohtajana isossa yrityksessä eikä tunne suuremmasti kuin ajoittaista stressiä. Täällä kirjoitti osa-aika siivooja joka oli ihan puhki työstään, hänellä varmaan henkiset ja fyysiset vomat aika lopussa.

Ja kirjoitan näin kokemuksesta. Olin välillä paljon kehnommin elämässäni viihtyvä ja koin lievän burn outin. Nyt paljon vaativammassa asemassa työssä, paljon hankalampia asioita perheessä (vakavia sairastumisia, tuen useita yhtäaikaa) mutta jaksan ihan hyvin. En ole kaikenkorjaaja, kaikentekijä, vaan yritän tehdä osani, osaan erotella asiat joille en voi mitään ja hyväksyn ne (sairaudet ym, noissa voin vain tukea sairaita ja auttaa käytännön jutuissa) ja asiat joille voin jotain ja keskityn niihin vaikuttamiseen (työstressi, töiden jakaminen ja ajoittaminen jne). Elämän rankaksi tai hyväksi kokeminen tulee osittain myös elämän mielekkyyden kokemuksesta: se helppo sinkkuelämä hetkellisine nautintoineen sopii jollekin hyvin, minulle olisi pitemmän päälle aika tyhjää ja sisällötöntä, siksi elämä perheen kanssa vaikka näinä hankalimpinakin aikoina voi olla raskasta mutta hyvin rikasta, ja rikkaus: kaikki se välittäminen, lämpö ja rakkaus, kannattelee yli hankalien aikojen. Helppo elämä ei välttämättä ole aina se yksilölle paras ja omin elämä, minusta oikeaan elämään vaan kuuluu ilojen ja nautintojen lisäksi myös suru.

Helsingin 59 homeista koulua ja lasten ja nuorten poisriisutut palvelut ja niiden aiheuttamat ongelmat eivät ole minun pääni sisällä.

Arjen stressiin ja paineisiin vaikuttaa toki kuormittavat asiat, joita eri ihmisillä on eri määrä, mutta sen lisäksi myös ihmisen oma psyykkinen kapasiteetti. Jotkut ovat saaneet lapsuudenperheessä paljon heikommat voimavarat kuin jotkut toiset. Joka kolmannella suomalaisella on turvaton kiintymyssuhdetyyli, eli omat vanhemmat eivät ole osanneet luoda lapselleen turvallista tunneyhteyttä ja riittävän vahvaa perusluottamusta elämää kohtaan. Tällainen turvaton kiintymyssuhdetyyli korreloi uupumisen ja mielialahäiriöiden kanssa. Kiintymyssuhdetyyli vaikuttaa myös ihmisen stressivasteeseen: kuinka herkästi elimistö reagoi mm. stressihormonituotantoa lisäämällä yms. fysiologisilla toiminnoilla. Lasten ja nuorten kasvuympäristö on voinut olla hyvinkin erilainen, osalla se on ollut niin kuormittava, että se jättää elinikäiset jäljet esim. hippokampokseen ja mantelitumakkeeseen aivoihin, ja siksi on turha ajatella, että me kaikki edes voisimme kestää samassa mitassa kuormitusta ja se olisi vain ihmisen omasta tahdosta kiinni, miten asiat kokee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

n27 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja taitaa olla lapseton.

Kokeilepa hankkia pari lasta parin vuoden ikäerolla, niin selviää, miksi elämä on niin rankkaa.

Mä oon kanssa lapseton, mut oon käsittänyt, että lapset on lapsiperheen arkea... ja niiden asiat ja tarpeet osa vanhempien arkea. Onko siellä jotain erityislapsia? Harmi kyllä jos arki on raskasta, kannattaa varmaan hankkia lapsenvahti avuksi tai jotain... en mä tiedä, mutta menin hämilleni tästä..

Aina kaikki hehkuttaa lapsiperheen aktiivista arkea, mutta tätä palstaa lukiessa huomaa, että kärsimystähän se lasten hankkiminen ja varsinkin kasvattaminen on. No onneksi enää kolme vuotta jäljellä :)

 

Lapsiperheiden palvelut ovat nykyään ala-arvoisia. Se aiheuttaa 99 prosenttia tästä stressistä. Yhdistettynä täysin kusipäiseen työelämään. Minultakin on mm vaadittu astmakohtausten ennakoimista ja syyllistetty lapsen sairastamisesta.

Kyllä se stressi eniten on oman pään sisässä. Mitä paremmin viihtyy elämässään, oman nahkansa sisällä, mitä mielekkäämmäksi elämänsä kokee sitä paremmin osaa suhtautua elämän rasituksiin. Tunnen naisen joka kirjastonhoitajana on burn outin partaalla (lapset aikuisia), toisen jolla pienet lapset ja on toimitusjohtajana isossa yrityksessä eikä tunne suuremmasti kuin ajoittaista stressiä. Täällä kirjoitti osa-aika siivooja joka oli ihan puhki työstään, hänellä varmaan henkiset ja fyysiset vomat aika lopussa.

Ja kirjoitan näin kokemuksesta. Olin välillä paljon kehnommin elämässäni viihtyvä ja koin lievän burn outin. Nyt paljon vaativammassa asemassa työssä, paljon hankalampia asioita perheessä (vakavia sairastumisia, tuen useita yhtäaikaa) mutta jaksan ihan hyvin. En ole kaikenkorjaaja, kaikentekijä, vaan yritän tehdä osani, osaan erotella asiat joille en voi mitään ja hyväksyn ne (sairaudet ym, noissa voin vain tukea sairaita ja auttaa käytännön jutuissa) ja asiat joille voin jotain ja keskityn niihin vaikuttamiseen (työstressi, töiden jakaminen ja ajoittaminen jne). Elämän rankaksi tai hyväksi kokeminen tulee osittain myös elämän mielekkyyden kokemuksesta: se helppo sinkkuelämä hetkellisine nautintoineen sopii jollekin hyvin, minulle olisi pitemmän päälle aika tyhjää ja sisällötöntä, siksi elämä perheen kanssa vaikka näinä hankalimpinakin aikoina voi olla raskasta mutta hyvin rikasta, ja rikkaus: kaikki se välittäminen, lämpö ja rakkaus, kannattelee yli hankalien aikojen. Helppo elämä ei välttämättä ole aina se yksilölle paras ja omin elämä, minusta oikeaan elämään vaan kuuluu ilojen ja nautintojen lisäksi myös suru.

Mulla on työkaveri joka ei töillä stressaa. Valitettavasti vain työ on sellaista että me muut korjaamme jäljet, esimiestä ei kiinnosta. Toki voisin tehdä samoin eikä stressi olisi silloin minunkaan päässäni. Mutta ei anna luonto periksi, jos yt:t osuu kohdalle niin haluan vielä tulevaisuudessa töitä. Työkaveri tuskin saa, maineensa on kiirinyt kauas. Olen itseni kanssa sinut, viihdyn työssäni jne. liibadaapaa.

Käyttäjä2278 kirjoitti:

Arjen stressiin ja paineisiin vaikuttaa toki kuormittavat asiat, joita eri ihmisillä on eri määrä, mutta sen lisäksi myös ihmisen oma psyykkinen kapasiteetti. Jotkut ovat saaneet lapsuudenperheessä paljon heikommat voimavarat kuin jotkut toiset. Joka kolmannella suomalaisella on turvaton kiintymyssuhdetyyli, eli omat vanhemmat eivät ole osanneet luoda lapselleen turvallista tunneyhteyttä ja riittävän vahvaa perusluottamusta elämää kohtaan. Tällainen turvaton kiintymyssuhdetyyli korreloi uupumisen ja mielialahäiriöiden kanssa. Kiintymyssuhdetyyli vaikuttaa myös ihmisen stressivasteeseen: kuinka herkästi elimistö reagoi mm. stressihormonituotantoa lisäämällä yms. fysiologisilla toiminnoilla. Lasten ja nuorten kasvuympäristö on voinut olla hyvinkin erilainen, osalla se on ollut niin kuormittava, että se jättää elinikäiset jäljet esim. hippokampokseen ja mantelitumakkeeseen aivoihin, ja siksi on turha ajatella, että me kaikki edes voisimme kestää samassa mitassa kuormitusta ja se olisi vain ihmisen omasta tahdosta kiinni, miten asiat kokee. 

Ja päättäjiem ovat tätä nykyä juuri sellaisia, että ongelmista ei ainakaan päästä. Liian suuret pk-ryhmät, turvattomat ja vaihtuvat hoitajasuhteet, epäterveelliset tilaratkaisut, homeiset koulut, liian suuret luokat ja koulut, 1000 oppilasta per kiertävä koulupsykologi, levotonta, rauhatonta ja hällä väliä.

Ja juu, voi ottaa kotikouluun. Moni ottaakin.

Käyttäjä2278 kirjoitti:

Arjen stressiin ja paineisiin vaikuttaa toki kuormittavat asiat, joita eri ihmisillä on eri määrä, mutta sen lisäksi myös ihmisen oma psyykkinen kapasiteetti. Jotkut ovat saaneet lapsuudenperheessä paljon heikommat voimavarat kuin jotkut toiset. Joka kolmannella suomalaisella on turvaton kiintymyssuhdetyyli, eli omat vanhemmat eivät ole osanneet luoda lapselleen turvallista tunneyhteyttä ja riittävän vahvaa perusluottamusta elämää kohtaan. Tällainen turvaton kiintymyssuhdetyyli korreloi uupumisen ja mielialahäiriöiden kanssa. Kiintymyssuhdetyyli vaikuttaa myös ihmisen stressivasteeseen: kuinka herkästi elimistö reagoi mm. stressihormonituotantoa lisäämällä yms. fysiologisilla toiminnoilla. Lasten ja nuorten kasvuympäristö on voinut olla hyvinkin erilainen, osalla se on ollut niin kuormittava, että se jättää elinikäiset jäljet esim. hippokampokseen ja mantelitumakkeeseen aivoihin, ja siksi on turha ajatella, että me kaikki edes voisimme kestää samassa mitassa kuormitusta ja se olisi vain ihmisen omasta tahdosta kiinni, miten asiat kokee. 

Joka kolmannella? Aika varmasti minulla on myös tuo. Kuormitun hyvin helposti, ja olen miettinyt, liittyykö se siihen, että kotona esimerkiksi kielteisten tunteiden käsittely oli aika niin ja näin. Mutta tämä herkkyys stressille on varmaan tärkimpiä syitä, miksi olen halunnut tehdä elämästäni mukavaa ja antoisaa niin, että voin säädellä kuormitustani helposti. -ap

Joo, joka kolmannella on turvaton kiintymyssuhdetyyli. Tietenkään se ei automaattisesti tarkoita mitään patologista, hyvin monet pärjäävät esim. välttelevästi turvattoman kiintymyssuhdetyylin kanssa ihan hyvin elämässä. Mutta tunteiden käsittely vie kuitenkin enemmän energiaa, voi olla vaikea luottaa toisten hyväntahtoisuuteen yms. mikä taas voi näkyä siinä, kuinka uskaltaa ottaa haasteita vastaan elämässä ja kuinka paljon epäonnistumiset kuluttavat energiaa ja kuinka paljon tarvitsee ylipäätään aikaa palautumiseen. Mutta siis voi edetä työelämässä pitkälle ja pärjätä ihmissuhteissa, tietty erityisesti hankalien tunteiden välttely on kulttuurissamme yleistä. Mutta muodostaa siis kuitenkin riskin monenlaisille hyvinvointia rapauttaville seuraamuksille (masennus, uuupumus jne), jos ympäristöolosuhteet ovat kuormittavat: tulee työttömyyttä, menetyksiä, avioero yms.  Turvallisesti kiinnittyneet voivat selvitä paremmin tällaisista kriiseistä eteenpäin. Kokonaan kiinnittymätön kiintymyssuhdetyyli vaikuttaa yleensä jo merkittävästi ihmisen psyykeeseen ja näkyy mm. rikostilastoissa. 

Hyvin mielenkiintoista! -ap

Kiintymyssuhdetyyli on todella mielenkiintoinen asia, joka vaikuttaa meidän jokaisen stressivasteeseen ja esim. alttiuteen saada aikuisiän diabetes tai sydän- ja verisuonitauteja tms. kroonisia sairauksia. Kiintymyssuhdetyyli vaikuttaa verenpaineeseen, sykkeeseen ja sisäeritykseen ja sen herkkyyteen. Nykyisen epigeneettisen teorian mukaan ihmisen perimä ja geenit altistavat monenlaisille sairauksille yms. mutta tarvitaan aina jokin ympäristötekijä, jotka aktivoivat geenit "toimintaan", ja vasta silloin geeniperimä alkaa vaikuttaa sairastuvuuteen. 

Ehkä heillä on huono organisaatiokyky, huonot unenlahjat ja stressin sietokyky ja tämä ominaisuudet saadaan osittain jo syntymälahjana.

Yleensä juuri tuossa iässä, työ- ja perhe-elämä vaatii kovimmat panokset ja vaatii suuremmat haasteet, jolloin ongelmat tulevat joillekin esille.

Itse en ole huomannut itselläni ap. kertomia ongelmia, mutta siedänkin stressiä keskimääräistä enemmän ja osaan nukkua missä vain lyhyitä päkkäreitä esim. autossa, oli melua tai ei ja sammun kuin saunalyhty, joka auttaa jaksamisessa suuresti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä heillä on huono organisaatiokyky, huonot unenlahjat ja stressin sietokyky ja tämä ominaisuudet saadaan osittain jo syntymälahjana.

Yleensä juuri tuossa iässä, työ- ja perhe-elämä vaatii kovimmat panokset ja vaatii suuremmat haasteet, jolloin ongelmat tulevat joillekin esille.

Itse en ole huomannut itselläni ap. kertomia ongelmia, mutta siedänkin stressiä keskimääräistä enemmän ja osaan nukkua missä vain lyhyitä päkkäreitä esim. autossa, oli melua tai ei ja sammun kuin saunalyhty, joka auttaa jaksamisessa suuresti.

Tai sitten sinun lapsellasi ei ole astmaa, koululaisille on koulun tiloissa hammashuolto ja se koulu tai ne viisi seuraavaa ei ole homeessa.

Osaltaan tähän vaikuttaa myös työelämä ja siellä päättävät pomot. Nykyään on vielä harvinaista, jos on ok vaikka 20 tuntinen työviikko (siis kunnollisella tuntipalkalla). Toki jos elintasovaatimukset on tapissa, niin sitten joutuu olemaan sen 40 tuntia töissä ja ylityöt päälle.

Helsingissä ei makseta asumista 20 viikkotunnin tuloilla. Siis joku normaali kolmekymppinen ei tienaa sellaisia määriä osa-aikatyöllä, että sillä elättäisi täällä perheen.

Me tyttöhiiret stressaannumme poikahiiriä nopeammin. Maailma on enimmäkseen poikahiirien suunnittelema.

Niin, Helsingissä asuminen pienehkössäkin, ei edes hyvälaatuisessa asunnossa vaatii tonnin ja muutaman huoneen asunnon ostaminen lähiöstä 200 000 - 300 000 euroa . Siis ihan perusasumistaso- ei mikään luksus -  vaatii paljon rahaa ja työntekoa. Sitä voi olla vaikea hahmottaa jossain provinssissa, missä samalla rahalla saisi suuren ja hyväkuntoisen omakotitalon.  

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ei makseta asumista 20 viikkotunnin tuloilla. Siis joku normaali kolmekymppinen ei tienaa sellaisia määriä osa-aikatyöllä, että sillä elättäisi täällä perheen.

Toisaalta verotus ei ole niin kovaa pienemmillä tuloilla ja säästöä voi tulla esimerkiksi tekemättömistä työmatkoista. Kakarat keräilemään käpylehmiä jääkiekkoharrastuksen sijaan ja seuraava lomamatka on Pariisin sijaan Paraisille. Plus tarvitseeko asua siellä ytimessä, muuttaa vaikka Korsoon. Valintojen maailma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ei makseta asumista 20 viikkotunnin tuloilla. Siis joku normaali kolmekymppinen ei tienaa sellaisia määriä osa-aikatyöllä, että sillä elättäisi täällä perheen.

Toisaalta verotus ei ole niin kovaa pienemmillä tuloilla ja säästöä voi tulla esimerkiksi tekemättömistä työmatkoista. Kakarat keräilemään käpylehmiä jääkiekkoharrastuksen sijaan ja seuraava lomamatka on Pariisin sijaan Paraisille. Plus tarvitseeko asua siellä ytimessä, muuttaa vaikka Korsoon. Valintojen maailma. 

Ei ydinkeskustaan pääse kolmekymppinen asumaan kuin perimällä. Korso on Vantaalla.

Saisin 20 tunnin viikkotuloilla tonnin käteen kuussa. Sillä saisin just maksettua asumisen. Entä muut kulut? Lapset saisivat myydä aika paljon käpylehmiä siihen päälle, että päästäisiin Paraisille. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ydinkeskustaan pääse kolmekymppinen asumaan kuin perimällä. Korso on Vantaalla.

Niin? Downshiftaaminen on tosiaan helpompaa kehyskunnissa kuin ytimessä 10 euron lattekupin ääressä. Jos esimerkiksi Vantaa ei kelpaa, niin sitten joudut painamaan sitä duunia enemmän ja/tai perimään! Eri asia sitten on sellaiset ammatit, joissa palkka on kokoaikaisenakin huono sekä ammatti on henkisesti ja fyysisesti raskasta. Monesti vaatii näihin tämän ketjun ongelmiin nimenomaan henkisesti raskaan ammatin, tiedän monia duunareita, jotka tekevät fyysisesti raskasta työtä huonolla palkalla, mutta heillä ei tunnu olevan näitä tämän ketjun ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ydinkeskustaan pääse kolmekymppinen asumaan kuin perimällä. Korso on Vantaalla.

Niin? Downshiftaaminen on tosiaan helpompaa kehyskunnissa kuin ytimessä 10 euron lattekupin ääressä. Jos esimerkiksi Vantaa ei kelpaa, niin sitten joudut painamaan sitä duunia enemmän ja/tai perimään! Eri asia sitten on sellaiset ammatit, joissa palkka on kokoaikaisenakin huono sekä ammatti on henkisesti ja fyysisesti raskasta. Monesti vaatii näihin tämän ketjun ongelmiin nimenomaan henkisesti raskaan ammatin, tiedän monia duunareita, jotka tekevät fyysisesti raskasta työtä huonolla palkalla, mutta heillä ei tunnu olevan näitä tämän ketjun ongelmia.

Vantaa ei ole kehyskunta. Sulla on nyt käsitteet ihan sekaisin.

Helsingissä ihan jo esim Puotilassa kt-kolmio vaatii täyttä työpäivää.

Moni ei halua sinne kauemmas koska sitten taas ne hoitopäivät venyy. Tästä syystä me esim ei muutettu Lohjalle vaikka sitä moneen kertaan mietittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä ei makseta asumista 20 viikkotunnin tuloilla. Siis joku normaali kolmekymppinen ei tienaa sellaisia määriä osa-aikatyöllä, että sillä elättäisi täällä perheen.

Toisaalta verotus ei ole niin kovaa pienemmillä tuloilla ja säästöä voi tulla esimerkiksi tekemättömistä työmatkoista. Kakarat keräilemään käpylehmiä jääkiekkoharrastuksen sijaan ja seuraava lomamatka on Pariisin sijaan Paraisille. Plus tarvitseeko asua siellä ytimessä, muuttaa vaikka Korsoon. Valintojen maailma. 

Ihan vähän numerotietoa tähän. Itse vaihdoin osa-aikatyöhön kun totesin että voimat  ja terveys ei enää riitä täyteen työaikaan. Todetut säästöt ja menetykset:

- nettopalkka putosi 700€/kk (verotus laski 1%)

- matkakulut (autolla, halvempi kuin bussi) väheni 33€/kk

- työruokakulut väheni 44€/kk mutta kotiin ostettu ruoka nousi lähes saman verran

- vaatteita piti ostaa kuten ennenkin koska työssä ja asiakkaiden luona piti olla ok pukeutunut, vähennys 0€

Eli käytännössä menetimme 670€/kk mikä on todella iso raha siitä että sain olla 2 pv viikossa kotona toipumassa. Tämän perheen koko kuukauden käytettävissä oleva ruokaraha, vertailun vuoksi! Eli ei ole todellakaan helppoa vaihtaa osa-aikatyöhön. Meilläkin se oli mahdollista vain koska mieheni tulot on hyvät ja hänen palkkansa nousi sopivasti saman verran eli tulotasomme pysyi ennallaan.