En varmaan kestäisi asua pääkaupunkiseudulla

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut pk-seudulla koko elämäni ja tää eri aisteja häiriköivä tuuttaaminen, joka tulee naamalle joka ikinen päivä, alkaa kyllästyttää.

Asun isojen moottoriteiden keskellä, eli ne humisee taustalla koko ajan. Lisäksi junarata. Tutkitusti haittaa ihmisen terveyttä.

Kaikenlainen mainonnan tuputtaminen 24/7. Kun töihin menee keskustaan, niin näköpiirissä vilkuttaa koko ajan nuo isot näytöt, joissa on kirkkaat värit, ihmisiä vilkuttamassa tms, joka nimenomaan pitää yllä ihmisen stressitasoja, kehon mielestä koko ajan pitäisi olla valmiina pakenemaan, kun sillä tavalla meidät on rakennettu. Huomioimaan äkkinäisiä liikkeitä ja värejä jne.

Ilmanlaatu on huonoa.

Asun yksin eikä ihmispaljoudesta huolimatta löydy ketään kaveria vaikkapa teatteriin, elokuviin tai muuhun, mitä kaupungissa voisi tehdä. Eli tarjonnan laajuus on yksi lysti, kun yksinäisyys latistaa sen.

Tekisi mieli muuttaa enemmän maalle. Kuitenkin tarvittavat ostokset voi tehdä netissä, leffat katsoa omalta koneelta jne.

Puhdas hengitysilma, hiljaisuus ja luonto tekisi tosi hyvää mielenterveydelle. Kaupungissa on vain väsynyt, stressaantunut ja kiukkuinen.

Mä voin lähteä kyllä teatteriin tai vaikka Rivieraan viettään leffailtaa. Itsekin olen kaipaillut samanlaista seuraa.

- N27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoisin oulusta enkä ikinä muuttaisi pääkaupunkiseudulle, inhoan sitä ihmismäärää, mamuja joka paikka täynnä, töykeyttä ja asuminen törkeän kallista

Oulussa vuosia asuneena totean, että siinäpä vasta on paikka missä en voisi enää kuvitellakaan asuvani. Kertakaikkisen ankea "kawupunki".

En asukaan enää oulussa vaan tupoksessa maaseudulla, ouluun silti lyhyt matka töihin, mihinkään kaupunkiin en enää muuttaisi.

Vielä moninkertaisesti pahempi. Tupokset, Kempeleet yms. ne vasta ihan käsittämättömiä paikkakuntia ovatkin. Ei ikinä, ajatuskin puistattaa. Jos luontoa ja rauhaa kaipaisin, muuttaisin paljon mielummin vaikka Utsjoelle.

Makunsa kullakin, eteläsuomeen en lähtisien lähtisi mistään hinnasta, itse asun kempeleessä ja tykkään tosi paljon, ouluun ei mene autolla kuin vartti. Utsjoki ja lappi on kyllä luontonsa ja rauhansa puolesta ihanaa aluetta mutta en voisi asua paikkakunnalla joss monet palvelut sijaitsevat vähintään kymmenien kilometrien päässä.

Nro 32 tällaisia keskusteluja on aina jännä seurata. Tosiaan ihmisillä menee aina niin tunteisiin... Me tosiaan analyyttisesti punnittiin plussia ja miinuksia kotikapunki vs. Pk-seutu kauan aikaa ja sitten tehtiin ratkaisu. Asiat jotka tämän ratkaisee ovat hyvin henkilökohtaisia, eikä todellakaan voi sanoa kumpi on oikea tai väärä.

Jos pitäisi uraa ja aikuisten virikkeitä tärkeimpinä niin ilman muuta pk-seutu.

Jos taas arvostaa väljää asumista ja perhe-elämän helppoutta (koti, työ koulu ja tarha samoin kuin harrastukset lähellä ja turvallisen matkan päässä). Niin ilman muuta koti "kylä".

Pk-seudultakin on mahdollista saada jälkimmäiset, mutta se vaatii sitä fyrkkaa. Ja itsellä tosiaan työpaikka olisi keskustassa...

Olen kyllä huomannut, että hesalaisilla menee tunteisiin kun puhuu asuntojen hinnoista. Kyllä minuakin ärsyttäisi jos en voisi tarjota lapsilleni kunnon (omasta mielestäni) asuinpaikkaa ja koska Hesassa en tähän pystyisi niin en viitsi sinne lähteä.

Eniten inhoan niitä, jotka nuorena kunnianhimoissaan muuttaa pk-seudulle (nämä yleensä Espooseen) ja jotka on niin umpimaalaisia, että eivät viihdy pk-seudulla. Käyvät vain töissä, automarketissa ja ajavat sinne lähiöönsä möllöttämään. Ihmettelevät kun heidän maalaisenjunttiturinansa ei kiinnosta ketään ja vittuuntuvat elämäänsä. Painuisivat takaisin. Ai, mutta sehän ois maitojuna. Ei voi.

Siskoni asuu Korpi-Kainuussa ja se on hänen mielestään paras paikka, josta ei mihinkään lähde edes töiden perässä (on siis siellä työttömänä). Serkkumme tyttö on joutunut töiden perässä muuttamaan tänne pahalle pk-seudulle vaikka tietenkin olisi mieluummin pysynyt Korpi-Kainuussa kuten kunnon kansalaisen kuuluu. Tämä tyttö oli sitten kertonut siskolleni, että kun marraskuussa täällä tuli lunta, niin hesalaiset tyypillisesti nyrpistivät nenäänsä lumelle. Nyt sitten on musta joulu, kun ei tykätä lumesta. So? Onko kaikkien pakko tykätä lumesta? Pk-seudulla lumi on kustannuserä, kun sitä pitää pudottaa talon katoilta ja kuskata pois, koska se ei yksinkertaisesti mahdu keskustaan.

Itse olen asunut Helsingissä 28v ja viihdyn. Asun lähiössä lammen rannalla ja vieressä ammuvat lehmät. Peltojen takana on metsää ja siintää meri. Onpas kaupunkimaista! Ja oikeaoppisesti minunkin pitäisi haikailla Kainuun korpeen, jossa muuten samalaista mutta vieressä ei ole bussipysäkkiä eikä kilsan päässä Prismaa.

Nämä on taas näitä turisteja joiden kokemus pk-seudusta on lentoasema, Stocka, Kamppi, rautatieasema ja serkun tytön kaima jossain vuokrakaksiossa idässä päin minne on matkustettu metrolla.

Itse olen 25 vuotta sitten muuttanut tänne pikkukaupungista, takaisin ei minua saisi kirveelläkään:) Asutaan Espoossa rauhallisella omakotialueella, lähellä uimaranta, hevostallit, luontoa, 15 km matkaa Helsinkiin ja käyn siellä n. viisi kertaa kuukaudessa.

Itse muutin aikoinani pikkukylästä tänne opiskelemaan 20vuotiaana ja kokonaan uusi maailma aukesi minulle. Löysin myös täältä tulevan puolisoni ja tänne jäimme. Ikinä, milloinkaan en muuttaisi täältä pois. Toki ulkoimaille hieman isompaan kaupunkiin voisin muuttaa, mutta ei enää ikinä mihinkään käpykylään maaseudulle. Tää on mun koti.

N46 asunut Helsinki-Vantaa akselilla jo 26v

Jyväskyläkin olisi aivan liikaa mulle... Rakastan asua pikkukylässä rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Eniten inhoan niitä, jotka nuorena kunnianhimoissaan muuttaa pk-seudulle (nämä yleensä Espooseen) ja jotka on niin umpimaalaisia, että eivät viihdy pk-seudulla. Käyvät vain töissä, automarketissa ja ajavat sinne lähiöönsä möllöttämään. Ihmettelevät kun heidän maalaisenjunttiturinansa ei kiinnosta ketään ja vittuuntuvat elämäänsä. Painuisivat takaisin. Ai, mutta sehän ois maitojuna. Ei voi.

Pk-seudulla on niin hyvät työmahdollisuudet. Minä ainakin silti mieluummin asun epämiellyttävällä alueella työllisenä vs työttömänä kivemmassa kaupungissa.

Arvatkaapa vaan hainko valmistuttuani työpaikkoja Pohjois-Suomesta, itärajalta ja Keski-Suomesta, kattaen pienempiä ja suurempia kaupunkeja? Toivoen, että olisi mukava saada oman alan töitä joltain paikkakunnalta, jossa asumiskustannukset olisivat maltilliset ja voisi tavoitella omakotitaloa. Ja jatkoa, arvatkaapa mistä sain välittömästi työpaikan laitettuani vain yhden hakemuksen menemään? Pk-seudulta tietysti... :D

Niin, jotkut ovat ihan syntyneet tänne Espooseen ja tosi harvoin vaan on asiaa Hgin keskustaan. En kuullut marraskuussa kenenkään nyrpistelevän lumelle vaan se oli hyvä juttu ja tosi kurjaa nyt tämä mustuus ja märkyys.

Ja kun vanhemmat ja isovanhemmatkin ovat asuneet ikänsä täällä, ei tarvitse suvussa kuunnella pk-seudun dissausta ja asuntoa aletaan säästää tavoitteellisesti heti, kun pystyy ja perinnötkin kohtuullisen suuria, mikä auttaa asiassa.

Joiltain aina unohtuu, että toisille tämä on se kotiseutu eikä asuinpaikka, jonne on pakosta siirrytty.

Vierailija kirjoitti:

Metsäläiset pelkää ihmisiä. Varsinkin, jos ne ei ole edes samaa sukua kuin ne itse.

On ilo ja kunnia olla vielä sen verran metsäläinen, että viihtyy luonnossa. Kaikkia ihmisiä ei tee kiviset kadut, betonibunkkerit (kerrostalot) ja saastuttava, äänekäs liikenne onnelliseksi. Jo etelän ihmisten kiire (mihin?) ja stressi kauhistuttaa ja saa oman olemuksenkin tuntumaan hermostuneelta. Onneksi luontoa ja elämää on vielä muualla, tuossa ikkunan takana kisailevat linnut ruuan kimpussa, orava kurkkii kuusessa odottamassa vuoroaan ja jäniksen jäljet ovat ilmestyneet  hangelle vastasataneen lumen päälle. Lumesta huurteiset puut, aah! Ei todella tee mieli keinotekoisten viihdykkeiden pariin sinne tivoliin.

Vierailija kirjoitti:

Jyväskyläkin olisi aivan liikaa mulle... Rakastan asua pikkukylässä rauhassa.

Onnittelen! Sinussa on jäljellä vielä aitoa ihmistä, kasvata lapsesi myös terveessä ympäristössä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Metsäläiset pelkää ihmisiä. Varsinkin, jos ne ei ole edes samaa sukua kuin ne itse.

On ilo ja kunnia olla vielä sen verran metsäläinen, että viihtyy luonnossa. Kaikkia ihmisiä ei tee kiviset kadut, betonibunkkerit (kerrostalot) ja saastuttava, äänekäs liikenne onnelliseksi. Jo etelän ihmisten kiire (mihin?) ja stressi kauhistuttaa ja saa oman olemuksenkin tuntumaan hermostuneelta. Onneksi luontoa ja elämää on vielä muualla, tuossa ikkunan takana kisailevat linnut ruuan kimpussa, orava kurkkii kuusessa odottamassa vuoroaan ja jäniksen jäljet ovat ilmestyneet  hangelle vastasataneen lumen päälle. Lumesta huurteiset puut, aah! Ei todella tee mieli keinotekoisten viihdykkeiden pariin sinne tivoliin.

Tuohan olisi kivaa, ikuista lomaa, mutta kuka ihme sen minulle mahdollistaisi? Ensin joutuu säästämään kymmeniä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Oon ite maalta kotoisin mutta Helsingissä 9 vuotta nyt viihtynyt, ja aina kotiseudulla käydessä ärsyttää kun ihmisten pitää tuoda esille miten perseestä Helsinki on ja etteivät ikinä muutais sinne. Selevä, ei tarvitse, en mielestäni kysy asiaa enkä minäkään heille rakasta kyläänsä mollaa. Auta armias jos erehdyt muutaman "slangisanan" lipsauttamaan niin olet niin olevinaan ja se otetaan suorastaan vittuiluna :D Selän takana on myös puhuttu että kun mulla on savon murre pudonnut aika lailla puheesta pois niin yritän vaa hienostella ja leikkiä helsinkiläistä..Voi vittu ku alkaa verenpaineet nousta kun edes mietin asiaa[/quote

Noinhan se menee.Pääkaupunkiseutu lienee ainoa paikka,jota ei saa pitää kotiseutunaan siinä missä Hankoa tai Kittilää ja tuntea rakkautta kotiaan kohtaa,jos niin teet niin olet kopea ja ylimielinen,Ihan sama oletko ei-syntyperäinen vai 4:ssä polvessa näitä katuja tallaamassa.

Asun aika Hki: keskustassa ja kyllä viihdyn - meitä on moneen junaan :) tykkään, että kävelymatkan päässä on kauppoja, ravintolat, baarit, kahvilat jne. Eikö niitä ihmisiä oikeasti paljon täällä ole. Mä vähän pelkää paikkoja jossa ei ole ihmisiä..tiiä mitä siellä voi tapahtua.

Olen asunut koko ikäni pk-seudulla, 20 vuotta Espoossa ja nyt 5.vuosi meneillään Helsingissä. Ikinä en muuttaisi muualle Suomeen vaikka kiva käydä lomailemassa aina pk-seudun ulkopuolella, se riittää.

Minä taas tunnen oloni kotoisaksi Helsingissä. Siis Helsingin keskustassa ei todellakaan pelota kävellä edes keskellä yötä. Minua ahdistaa hiljaisuus ja se kun ketään ei näy missään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jyväskyläkin olisi aivan liikaa mulle... Rakastan asua pikkukylässä rauhassa.

Onnittelen! Sinussa on jäljellä vielä aitoa ihmistä, kasvata lapsesi myös terveessä ympäristössä!

Pikkukylän "vihataan kaikkee erilaista"-ympäristö ei ole tervettä nähnytkään

Minäkään en kestäisi pääkaupunkiseudulla. Rumaa ja stressaavaa. Tampereen seutu on kiva.

Inhottaa tämä Helsinki/Pk-seutuviha. Mistä se kumpuaa? Mitä pahaa se pk-seutu on tehnyt? Minutkin on tuomittu siltä istumalta typeräksi, uusavuttomaksi ja ties miksi, kun kerroin, että olen syntynyt Espoossa ja asunut siellä 6 ensimmäistä vuottani. Sen jälkeen muutettiin Tampereen viereen pienelle paikkakunnalle. Lapsuudenkotini oli vähän syrjäisemmällä kohdalla, mutta kuitenkin kehä I meni vähän matkan päässä. Metsää oli silti kun takapihalle pääsi. Ikinä en ole "maalaisia" haukkunut, päinvastoin jopa kehunut heidän kotikuntaansa.