Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä on pyyteetön auttaminen?
26.12.2016 |
Keskustelimme eilen asiasta ja ilmassa on kahdenlaista mielipidettä. Kuulisimme mielellämme av-raadin käsityksiä aiheesta.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Ap, kertoisitko millaisia kantoja teillä ilmeni keskustelussanne?
Kaikkein jyrkin kanta oli se, että pyyteetöntä on ainoastaan täysin tiedostamaton auttaminen, vahingossa auttaminen. Muutoin ihmisluonteelle ominaiset vastapalvelusodotukset tulevat esiin tai ainakin rinnan röyhistäminen, ylpeys hyvästä minästä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen.
Voiko ihmisluonnolle olla mahdollista edes pikkuisen olla odottamatta vastapalvelusta. Voiko pyyteetön auttaja tyytyä pelkään kiitokseen. Odottaako edes kiitosta. Onko aito pyyteetön auttaminen sitä, ettei auttaja edes tiedosta auttaneensa. ap
Totta ihmeessä on mahdollista. Kyllähän monet auttaa esim tuntematonta, esim palauttamalla löytämänsä esineen (avaimet, puhelin, lompakko tms) vaikkapa jollekin infotiskille. Eihän silloin ole edes mahdollista saada vastapalvelusta tai kiitosta kun ei jätä yhteystietojaan. Tai jos lahjoitat esim hyväntekeväisyyteen. Mitä silloin odotat vastapalvelukseksi itsellesi? Kun et kerro tästä kellekään?
Noista tulee kuitenkin lahjoittajalle hyvä mieli. Verojen maksaminen lienee ainakin pyyteetöntä auttamista. Pyyteetöntä auttamista olisi siis kaikki sellainen auttaminen, jonka tekee velvollisuudesta ja josta jälkeenpäinkään ei tule hyvä mieli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kertoisitko millaisia kantoja teillä ilmeni keskustelussanne?
Kaikkein jyrkin kanta oli se, että pyyteetöntä on ainoastaan täysin tiedostamaton auttaminen, vahingossa auttaminen.
Sellainenko, josta ei edes myöhemmin tule tietämään?
Vierailija kirjoitti:
Autettu jää aina kiitollisuudenvelkaan auttajalleen, vastavuoroisuusperiaatteen vuoksi, joka on meihin sisäänrakennettu psykologinen ilmiö.
Ei kai kiitollisuudenvelkaan autetulle.
Olen muutaman kerran auttanut tienpäällä pulaanjoutunutta autoilijaa,esim.rengasrikko ja vararengas vajaa/tyhjä,on käyty täyttämässä vararengas ja paikoilleen asennus.Ei korvausta,vaan puhdas auttamisenhalu ja hyvää mieltä molemminpuolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen.
Voiko ihmisluonnolle olla mahdollista edes pikkuisen olla odottamatta vastapalvelusta. Voiko pyyteetön auttaja tyytyä pelkään kiitokseen. Odottaako edes kiitosta. Onko aito pyyteetön auttaminen sitä, ettei auttaja edes tiedosta auttaneensa. ap
Totta ihmeessä on mahdollista. Kyllähän monet auttaa esim tuntematonta, esim palauttamalla löytämänsä esineen (avaimet, puhelin, lompakko tms) vaikkapa jollekin infotiskille. Eihän silloin ole edes mahdollista saada vastapalvelusta tai kiitosta kun ei jätä yhteystietojaan. Tai jos lahjoitat esim hyväntekeväisyyteen. Mitä silloin odotat vastapalvelukseksi itsellesi? Kun et kerro tästä kellekään?
Noista tulee kuitenkin lahjoittajalle hyvä mieli. Verojen maksaminen lienee ainakin pyyteetöntä auttamista. Pyyteetöntä auttamista olisi siis kaikki sellainen auttaminen, jonka tekee velvollisuudesta ja josta jälkeenpäinkään ei tule hyvä mieli?
En ole koskaan kyllä ajatellut, että verojen maksaminen olisi auttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen.
Voiko ihmisluonnolle olla mahdollista edes pikkuisen olla odottamatta vastapalvelusta. Voiko pyyteetön auttaja tyytyä pelkään kiitokseen. Odottaako edes kiitosta. Onko aito pyyteetön auttaminen sitä, ettei auttaja edes tiedosta auttaneensa. ap
Totta ihmeessä on mahdollista. Kyllähän monet auttaa esim tuntematonta, esim palauttamalla löytämänsä esineen (avaimet, puhelin, lompakko tms) vaikkapa jollekin infotiskille. Eihän silloin ole edes mahdollista saada vastapalvelusta tai kiitosta kun ei jätä yhteystietojaan. Tai jos lahjoitat esim hyväntekeväisyyteen. Mitä silloin odotat vastapalvelukseksi itsellesi? Kun et kerro tästä kellekään?
Noista tulee kuitenkin lahjoittajalle hyvä mieli. Verojen maksaminen lienee ainakin pyyteetöntä auttamista. Pyyteetöntä auttamista olisi siis kaikki sellainen auttaminen, jonka tekee velvollisuudesta ja josta jälkeenpäinkään ei tule hyvä mieli?
En ole koskaan kyllä ajatellut, että verojen maksaminen olisi auttamista.
En oikeasti minäkään, mutta autetaanhan sillä yhteiskuntaa ja siten monia sairaita, vanhuksia, lapsia ja muita vähäosaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen.
Voiko ihmisluonnolle olla mahdollista edes pikkuisen olla odottamatta vastapalvelusta. Voiko pyyteetön auttaja tyytyä pelkään kiitokseen. Odottaako edes kiitosta. Onko aito pyyteetön auttaminen sitä, ettei auttaja edes tiedosta auttaneensa. ap
Totta ihmeessä on mahdollista. Kyllähän monet auttaa esim tuntematonta, esim palauttamalla löytämänsä esineen (avaimet, puhelin, lompakko tms) vaikkapa jollekin infotiskille. Eihän silloin ole edes mahdollista saada vastapalvelusta tai kiitosta kun ei jätä yhteystietojaan. Tai jos lahjoitat esim hyväntekeväisyyteen. Mitä silloin odotat vastapalvelukseksi itsellesi? Kun et kerro tästä kellekään?
Noista tulee kuitenkin lahjoittajalle hyvä mieli. Verojen maksaminen lienee ainakin pyyteetöntä auttamista. Pyyteetöntä auttamista olisi siis kaikki sellainen auttaminen, jonka tekee velvollisuudesta ja josta jälkeenpäinkään ei tule hyvä mieli?
En ole koskaan kyllä ajatellut, että verojen maksaminen olisi auttamista.
En oikeasti minäkään, mutta autetaanhan sillä yhteiskuntaa ja siten monia sairaita, vanhuksia, lapsia ja muita vähäosaisia.
No joo, tietysti näin. Tämä keskustelu on mennyt mielenkiintoiseksi, kun alkaisi vaikuttaa siltä, että pyyteettömyys tarkoittaisi sitä, että auttamisesta ei tule hyvää mieltä tai että se on vastentahtoista tai pakotettua. En toivoisi asian olevan niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen.
Voiko ihmisluonnolle olla mahdollista edes pikkuisen olla odottamatta vastapalvelusta. Voiko pyyteetön auttaja tyytyä pelkään kiitokseen. Odottaako edes kiitosta. Onko aito pyyteetön auttaminen sitä, ettei auttaja edes tiedosta auttaneensa. ap
Totta ihmeessä on mahdollista. Kyllähän monet auttaa esim tuntematonta, esim palauttamalla löytämänsä esineen (avaimet, puhelin, lompakko tms) vaikkapa jollekin infotiskille. Eihän silloin ole edes mahdollista saada vastapalvelusta tai kiitosta kun ei jätä yhteystietojaan. Tai jos lahjoitat esim hyväntekeväisyyteen. Mitä silloin odotat vastapalvelukseksi itsellesi? Kun et kerro tästä kellekään?
Noista tulee kuitenkin lahjoittajalle hyvä mieli. Verojen maksaminen lienee ainakin pyyteetöntä auttamista. Pyyteetöntä auttamista olisi siis kaikki sellainen auttaminen, jonka tekee velvollisuudesta ja josta jälkeenpäinkään ei tule hyvä mieli?
En ole koskaan kyllä ajatellut, että verojen maksaminen olisi auttamista.
En oikeasti minäkään, mutta autetaanhan sillä yhteiskuntaa ja siten monia sairaita, vanhuksia, lapsia ja muita vähäosaisia.
No joo, tietysti näin. Tämä keskustelu on mennyt mielenkiintoiseksi, kun alkaisi vaikuttaa siltä, että pyyteettömyys tarkoittaisi sitä, että auttamisesta ei tule hyvää mieltä tai että se on vastentahtoista tai pakotettua. En toivoisi asian olevan niin.
Mutta tarvitseeko auttamisen ollakaan pyyteetöntä? Itse ainakin autan paljon ihan vain siksi, että siitä tulee hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen.
Voiko ihmisluonnolle olla mahdollista edes pikkuisen olla odottamatta vastapalvelusta. Voiko pyyteetön auttaja tyytyä pelkään kiitokseen. Odottaako edes kiitosta. Onko aito pyyteetön auttaminen sitä, ettei auttaja edes tiedosta auttaneensa. ap
Totta ihmeessä on mahdollista. Kyllähän monet auttaa esim tuntematonta, esim palauttamalla löytämänsä esineen (avaimet, puhelin, lompakko tms) vaikkapa jollekin infotiskille. Eihän silloin ole edes mahdollista saada vastapalvelusta tai kiitosta kun ei jätä yhteystietojaan. Tai jos lahjoitat esim hyväntekeväisyyteen. Mitä silloin odotat vastapalvelukseksi itsellesi? Kun et kerro tästä kellekään?
Noista tulee kuitenkin lahjoittajalle hyvä mieli. Verojen maksaminen lienee ainakin pyyteetöntä auttamista. Pyyteetöntä auttamista olisi siis kaikki sellainen auttaminen, jonka tekee velvollisuudesta ja josta jälkeenpäinkään ei tule hyvä mieli?
Vastasin kysymykseen, siinä puhuttiin vain kiitoksista ja vastapalveluista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen.
Voiko ihmisluonnolle olla mahdollista edes pikkuisen olla odottamatta vastapalvelusta. Voiko pyyteetön auttaja tyytyä pelkään kiitokseen. Odottaako edes kiitosta. Onko aito pyyteetön auttaminen sitä, ettei auttaja edes tiedosta auttaneensa. ap
Totta ihmeessä on mahdollista. Kyllähän monet auttaa esim tuntematonta, esim palauttamalla löytämänsä esineen (avaimet, puhelin, lompakko tms) vaikkapa jollekin infotiskille. Eihän silloin ole edes mahdollista saada vastapalvelusta tai kiitosta kun ei jätä yhteystietojaan. Tai jos lahjoitat esim hyväntekeväisyyteen. Mitä silloin odotat vastapalvelukseksi itsellesi? Kun et kerro tästä kellekään?
Noista tulee kuitenkin lahjoittajalle hyvä mieli. Verojen maksaminen lienee ainakin pyyteetöntä auttamista. Pyyteetöntä auttamista olisi siis kaikki sellainen auttaminen, jonka tekee velvollisuudesta ja josta jälkeenpäinkään ei tule hyvä mieli?
En ole koskaan kyllä ajatellut, että verojen maksaminen olisi auttamista.
En oikeasti minäkään, mutta autetaanhan sillä yhteiskuntaa ja siten monia sairaita, vanhuksia, lapsia ja muita vähäosaisia.
No joo, tietysti näin. Tämä keskustelu on mennyt mielenkiintoiseksi, kun alkaisi vaikuttaa siltä, että pyyteettömyys tarkoittaisi sitä, että auttamisesta ei tule hyvää mieltä tai että se on vastentahtoista tai pakotettua. En toivoisi asian olevan niin.
Mutta tarvitseeko auttamisen ollakaan pyyteetöntä? Itse ainakin autan paljon ihan vain siksi, että siitä tulee hyvä mieli.
Minun mielestäni ei myöskään. Erityisesti näin joulun alla näkee niin paljon tätä, että Facebookissa kerrotaan, että nyt ei lähetetty joulukortteja, vaan laitettiin nekin rahat hyväntekeväisyyteen, tai ei ostettu lahjoja, vaan autettiin vähävaraista perhettä jouluherkuin. Mutta kyllä me teitä rakkaat ystävät muistetaan ja ajatellaan, plaaplaa. Hyvä mieli tästä varmaan tulee näin ilmoittavalle ja vielä lisää, kun ihmiset kuorossa kehuvat, että olet sinä Terttu sitten hyvä ihminen. Minua tuollainen ärsyttää, mutta pitää miettiä sitäkin, että miksi. Eihän se ole minulta mitenkään pois. Kehukoon vaan ja saakoon kehuja. Minun heikkouttani ärsyyntyä siitä. Mutta pyyteettömäksi auttamiseksi en suostu sanomaan tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen.
Voiko ihmisluonnolle olla mahdollista edes pikkuisen olla odottamatta vastapalvelusta. Voiko pyyteetön auttaja tyytyä pelkään kiitokseen. Odottaako edes kiitosta. Onko aito pyyteetön auttaminen sitä, ettei auttaja edes tiedosta auttaneensa. ap
Totta ihmeessä on mahdollista. Kyllähän monet auttaa esim tuntematonta, esim palauttamalla löytämänsä esineen (avaimet, puhelin, lompakko tms) vaikkapa jollekin infotiskille. Eihän silloin ole edes mahdollista saada vastapalvelusta tai kiitosta kun ei jätä yhteystietojaan. Tai jos lahjoitat esim hyväntekeväisyyteen. Mitä silloin odotat vastapalvelukseksi itsellesi? Kun et kerro tästä kellekään?
Teet niin siinä toivossa, että jos joskus itse pudotat lompakon/puhelimen tms. niin joku tekee samoin sinun tavaroillesi. Eli vaikkei suoraa vastapalvelusta tulisi juuri siltä auttamaltasi ihmiseltä, niin kuitenkin odotat tai toivot että muut auttavat jos apua tarvitset, kun itsekkin autat muita. Tämä on sisäänrakennettu psykologinen ilmiö, vastavuoroisuusperiaate. Kehittyneemmillä laumaeläimillä yleinen ilmiö ja tunnistan ainakin itse hyvin voimakkaana tämän, voisin ottaa löytämäni puhelimen/lompakon itselleni, mutta koen suurta tarvetta toimia oikein ja yritän toimittaa ne takaisin omistajalleen, alitajuisesti siellä laumaeläimen vaistot jyllää, vaikka minulle toiminta vaikuttaakin epäitsekkäältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kuitenkin käymme eräänlaista kauppaa antaessamme tai auttaessamme. Palkkiona fyvä fiilis itselle. ap
Toivoisin kuitenkin, että ihmiset kävisivät sen kaupankäyntipohdinnan sitten kun ovat auttaneet. Tarkoitan juuri akuutteja tilanteita, ettei jäätäisi pohtimaan, että mitä hyötyä minulle on, jos menen apuun, kun joku on pudonnut jäihin. Jos sitten myöhemmin siitä tulee hyvä mieli, kun pystyi auttamaan, niin pilaako se sen pyyteettömyyden sillä hädän hetkellä? Tai onko se nyt ylipäätään tarpeen miettiä tätä pyyteettömyysasiaa? En ole ihan varma, etenkään jos siitä seuraisi se, ettei joku auttaisi jäädessään miettimään, että voinko/pitääkö minun/mikä on hyöty tms.
Tämä! Yksi päivä liukastuin, löin polveni niin että siitä tuli verta housujen läpi ja satutin selkäni. Pari niistä kuudesta ohikulkijasta jäi kyllä tuijottamaan ja varmaan pohtimaan, mutta apua ei kyllä tullut. Saihan sitä sitten lopulta itse itsensä nutjattua ylös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen.
Voiko ihmisluonnolle olla mahdollista edes pikkuisen olla odottamatta vastapalvelusta. Voiko pyyteetön auttaja tyytyä pelkään kiitokseen. Odottaako edes kiitosta. Onko aito pyyteetön auttaminen sitä, ettei auttaja edes tiedosta auttaneensa. ap
Totta ihmeessä on mahdollista. Kyllähän monet auttaa esim tuntematonta, esim palauttamalla löytämänsä esineen (avaimet, puhelin, lompakko tms) vaikkapa jollekin infotiskille. Eihän silloin ole edes mahdollista saada vastapalvelusta tai kiitosta kun ei jätä yhteystietojaan. Tai jos lahjoitat esim hyväntekeväisyyteen. Mitä silloin odotat vastapalvelukseksi itsellesi? Kun et kerro tästä kellekään?
Teet niin siinä toivossa, että jos joskus itse pudotat lompakon/puhelimen tms. niin joku tekee samoin sinun tavaroillesi. Eli vaikkei suoraa vastapalvelusta tulisi juuri siltä auttamaltasi ihmiseltä, niin kuitenkin odotat tai toivot että muut auttavat jos apua tarvitset, kun itsekkin autat muita. Tämä on sisäänrakennettu psykologinen ilmiö, vastavuoroisuusperiaate. Kehittyneemmillä laumaeläimillä yleinen ilmiö ja tunnistan ainakin itse hyvin voimakkaana tämän, voisin ottaa löytämäni puhelimen/lompakon itselleni, mutta koen suurta tarvetta toimia oikein ja yritän toimittaa ne takaisin omistajalleen, alitajuisesti siellä laumaeläimen vaistot jyllää, vaikka minulle toiminta vaikuttaakin epäitsekkäältä.
Onko tuossa kuitenkaan kyse sisäänrakennetusta psykologisesta ilmiöstä tai edes auttamisesta vai pikemminkin siitä, että meidät on kasvatettu arvostamaan rehellisyyttä ja kunnioittamaan toisen omaisuutta? Tätä lompakon palauttamisasiaahan on tutkittu ja suomalaiset todettu kaikista rehellisimmiksi maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen.
Voiko ihmisluonnolle olla mahdollista edes pikkuisen olla odottamatta vastapalvelusta. Voiko pyyteetön auttaja tyytyä pelkään kiitokseen. Odottaako edes kiitosta. Onko aito pyyteetön auttaminen sitä, ettei auttaja edes tiedosta auttaneensa. ap
Totta ihmeessä on mahdollista. Kyllähän monet auttaa esim tuntematonta, esim palauttamalla löytämänsä esineen (avaimet, puhelin, lompakko tms) vaikkapa jollekin infotiskille. Eihän silloin ole edes mahdollista saada vastapalvelusta tai kiitosta kun ei jätä yhteystietojaan. Tai jos lahjoitat esim hyväntekeväisyyteen. Mitä silloin odotat vastapalvelukseksi itsellesi? Kun et kerro tästä kellekään?
Teet niin siinä toivossa, että jos joskus itse pudotat lompakon/puhelimen tms. niin joku tekee samoin sinun tavaroillesi. Eli vaikkei suoraa vastapalvelusta tulisi juuri siltä auttamaltasi ihmiseltä, niin kuitenkin odotat tai toivot että muut auttavat jos apua tarvitset, kun itsekkin autat muita. Tämä on sisäänrakennettu psykologinen ilmiö, vastavuoroisuusperiaate. Kehittyneemmillä laumaeläimillä yleinen ilmiö ja tunnistan ainakin itse hyvin voimakkaana tämän, voisin ottaa löytämäni puhelimen/lompakon itselleni, mutta koen suurta tarvetta toimia oikein ja yritän toimittaa ne takaisin omistajalleen, alitajuisesti siellä laumaeläimen vaistot jyllää, vaikka minulle toiminta vaikuttaakin epäitsekkäältä.
Onko tuossa kuitenkaan kyse sisäänrakennetusta psykologisesta ilmiöstä tai edes auttamisesta vai pikemminkin siitä, että meidät on kasvatettu arvostamaan rehellisyyttä ja kunnioittamaan toisen omaisuutta? Tätä lompakon palauttamisasiaahan on tutkittu ja suomalaiset todettu kaikista rehellisimmiksi maailmassa.
Ja lisään vielä, että miksi tarvitaan löytötavaralaki, jos tuo toiminta olisi ihmisille ilman lakiakin luontaista?
Kaikkia kommentteja lukematta. Minusta pyyteetön auttaminen on sitä, että toista autetaan ilman, että siitä odotetaan mitään vastineeksi: rahaa, löytöpalkkiota, vastapalvelusta jne. Toista auttaisi, vaikkei siitä saisi kukaan muu ikinä tietää. Toisin sanoen, ei auta siinä toivossa, että autettu hehkuttaisi asiaa minkään median kautta. Myöskään auttajalla itsellään ei ole tarvetta kaakattaa teostaan eteenpäin eikä sitä myöskään tee. Hyvä mieli molemmille osapuolille kuitenkin mielestäni kuuluu asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen.
Voiko ihmisluonnolle olla mahdollista edes pikkuisen olla odottamatta vastapalvelusta. Voiko pyyteetön auttaja tyytyä pelkään kiitokseen. Odottaako edes kiitosta. Onko aito pyyteetön auttaminen sitä, ettei auttaja edes tiedosta auttaneensa. ap
Totta ihmeessä on mahdollista. Kyllähän monet auttaa esim tuntematonta, esim palauttamalla löytämänsä esineen (avaimet, puhelin, lompakko tms) vaikkapa jollekin infotiskille. Eihän silloin ole edes mahdollista saada vastapalvelusta tai kiitosta kun ei jätä yhteystietojaan. Tai jos lahjoitat esim hyväntekeväisyyteen. Mitä silloin odotat vastapalvelukseksi itsellesi? Kun et kerro tästä kellekään?
Teet niin siinä toivossa, että jos joskus itse pudotat lompakon/puhelimen tms. niin joku tekee samoin sinun tavaroillesi. Eli vaikkei suoraa vastapalvelusta tulisi juuri siltä auttamaltasi ihmiseltä, niin kuitenkin odotat tai toivot että muut auttavat jos apua tarvitset, kun itsekkin autat muita. Tämä on sisäänrakennettu psykologinen ilmiö, vastavuoroisuusperiaate. Kehittyneemmillä laumaeläimillä yleinen ilmiö ja tunnistan ainakin itse hyvin voimakkaana tämän, voisin ottaa löytämäni puhelimen/lompakon itselleni, mutta koen suurta tarvetta toimia oikein ja yritän toimittaa ne takaisin omistajalleen, alitajuisesti siellä laumaeläimen vaistot jyllää, vaikka minulle toiminta vaikuttaakin epäitsekkäältä.
Onko tuossa kuitenkaan kyse sisäänrakennetusta psykologisesta ilmiöstä tai edes auttamisesta vai pikemminkin siitä, että meidät on kasvatettu arvostamaan rehellisyyttä ja kunnioittamaan toisen omaisuutta? Tätä lompakon palauttamisasiaahan on tutkittu ja suomalaiset todettu kaikista rehellisimmiksi maailmassa.
Ja lisään vielä, että miksi tarvitaan löytötavaralaki, jos tuo toiminta olisi ihmisille ilman lakiakin luontaista?
Tietysti tällaiset moraaliset asiat ovat aina opittuja, joskin kyllä jotku asiat on sisäsyntyisiäkin. Esim. enpä ole kuullut että varastaminen olisi missään ihmisyhteisössä sallittua, ainakaan varastaminen oman ryhmän jäseniltä. Tietysti on varasjoukkoja jotka oikeuttavat itselleen muilta varastamisen, mutta eivät oman ryhmän jäseniltä. Kelpottelijat ja huijarit jäävät nopeasti ryhmän ulkopuolelle, joissakin tapauksissa kohtalo voi olla karmeakin.
Joten ei ole kaikille tietenkään luontaista, ihminen ei ole ihan niin yksinkertainen otus, että voitaisiin sanoa jonkun käyttäytymismallin/ajatuskuvion koskevan jokaista ihmistä samalla tavalla.
"hmisen altruistinen järjestelmä on monimutkainen. Usein huijaaminen[11] on edullisempaa kuin vastavuoroisesti toimiminen. Systeemi suosii hienompia tapoja huijata ja siten myös taitoa huomata huijaaminen. Tällainen kehitys johtaa monimutkaisiin psykologisiin järjestelmiin, joissa jokaisen yksilön pitää osata arvioida niin itseään kuin muitakin.[12]
Taipumus auttaa toisia ja muodostaa ystävyyssuhteita on edullista yhteisöissä, joissa on altruistisia yksilöitä. Valinta suosii systeemejä, joissa altruistit auttavat yksilöitä, joilla on myös samanlaisia ominaisuuksia. Yksilöt ovat altruistisempia ystäviään kohtaan kuin sellaisia yksilöitä kohtaan, joihin heillä ei ole erityistä suhdetta. Yksilön houkuttavuus ystävänä onkin verrannollinen tämän altruistisuuteen ja altruistisimpia ollaan juuri ystäviä ja kaikista altruistisimpia yksilöitä kohtaan.[12]
Kun yksilö on luonut vahvoja positiivisia suhteita toisiin yksilöihin, se altistuu myös huijaamiselle. Altruisteilla pitää olla siis toimintatapa, kun he kohtaavat huijareita. Tätä kutsutaan moraaliseksi suuttumukseksi. Moraalisen suuttumuksen tarkoitus on estää huijaavien yksilöiden toiminta esimerkiksi sulkemalla heidät pois altruististen tekojen saamisesta tai jopa vahingoittamalla heitä suoraan. Huijaamista esiintyy myös hienostuneempana, jolloin huijaaja ei suoraan jätä altruistista tekoa palauttamatta, vaan tekee sen esimerkiksi hieman pienemmässä mittakaavassa kuluttaen näin vähemmän omia resurssejaan. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa tarvitaan taitoa huomata pienetkin huijaukset, ja tilanne voi esimerkiksi suosia yksilöitä, jotka ovat epäileväisiä sellaisia yksilöitä kohtaan, jotka eivät ole altruistisia vain läheisiään kohtaan.[13]
Kaiken kaikkiaan vangin dilemman ja vastavuoroisen altruismin tärkeys ihmisen evoluutiossa on johtanut hyvin monimutkaisen järjestelmän syntyyn. Esimerkiksi kun moraalinen suuttumus on valikoitunut huijaamista vastaan, valinta suosii taas valheellista suuttumusta uutena tapana huijata. Tätä ja edellistä voidaan taas kompensoida vahtimalla muita huijaamasta ja suuttumasta tai omaa huijaamista voi suojella muiden huijaamisen avulla. Järjestelmä saavuttaa nopeasti hyvinkin suuret psykologiset ja kognitiiviset mitat.[14]"
"
"Vastavuoroisen altruismin on katsottu liittyvän monella tavoin yhteiskuntaan ja hyvinvointivaltioon. Seppo Heikkilän mukaan hyvinvointivaltio ilmentää ihmisten taipumusta vastavuoroiseen altruismiin sekä toimii vastavuoroisuuden periaatteella, joka intressinäkökulman rinnalla selittää, miksi ihmiset sitoutuvat yhteiskunnan järjestelmän ylläpitoon. Hyvinvointivaltioissa, kuten kaikissa yhteiskunnissakin, on altruistisia ja vastavuoroisia elementtejä, kuten köyhimpien auttaminen. Tällaiseen kansalaisten auttamiseen sisältyy aina odotus kokonaishyödystä yhteiskunnalle.[16]
Matt Ridleyn tulkinnan mukaan hyvinvointivaltion voidaan sanovan rakentuvan sellaisen yhteiskuntasopimuksen varaan, joka sitoo eri ihmisryhmien etunäkökohdat yhteen. Yksilöt ja ryhmät eivät niinkään toimi edistääkseen yhteiskunnan hyvää, vaan käyttääkseen yhteiskuntaan omaksi hyväkseen. Tämä mekanismi ei toimi siis siksi, että se olisi oikein, vaan siksi, että se on hyödyllinen.[17]"
Vierailija kirjoitti:
Autettu jää aina kiitollisuudenvelkaan auttajalleen, vastavuoroisuusperiaatteen vuoksi, joka on meihin sisäänrakennettu psykologinen ilmiö.
Minä en koe näin. En siis usko tuota. Osaan ottaa bastaan apua miettimättä, että minun kuuluu palkita toista siitä. Koska mnä ymmärrän, että pyyteettömässä auttamisessa auttaja auttaa tai tekee jotain ensikädessä itsensä takia tai saadakseen hyvän mielen. Eli hän sai jo palkkionsa siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pyyteetön auttaminen on auttamista, jossa ei odoteta vastapalvelusta eikä autettu jää millään tavalla kiitollisuudenvelkaan auttajalleen.
Voiko ihmisluonnolle olla mahdollista edes pikkuisen olla odottamatta vastapalvelusta. Voiko pyyteetön auttaja tyytyä pelkään kiitokseen. Odottaako edes kiitosta. Onko aito pyyteetön auttaminen sitä, ettei auttaja edes tiedosta auttaneensa. ap
Minusta pyyteetön auttaminen syntyy siitä, että auttaja toimii muiden hyväksi myös itsensä vuoksi, eikä ainoastaan ajattele autettavaa.
Alue: Aihe vapaa
Totta ihmeessä on mahdollista. Kyllähän monet auttaa esim tuntematonta, esim palauttamalla löytämänsä esineen (avaimet, puhelin, lompakko tms) vaikkapa jollekin infotiskille. Eihän silloin ole edes mahdollista saada vastapalvelusta tai kiitosta kun ei jätä yhteystietojaan. Tai jos lahjoitat esim hyväntekeväisyyteen. Mitä silloin odotat vastapalvelukseksi itsellesi? Kun et kerro tästä kellekään?