Oliko tietokone 1990 luvulla statussymboli?

Ei mutta tänäpäivänä on . Harvalla on enää varaa sellaiseen ökyilyyn. Kirjastossa pitää käydä laskut maksamassa.

Nörtin statussymboli ehkä.

80 luvun kotimikroissa oli sellainen ominaisuus että ne voitiin kytkeä televisioon jos ei ollut monitoria. Sen takia varmaan oli olohuoneessa.

Mä olin opiskelija ja ostin ekan koneeni -88 maksio 10 000 markkaa ja kesätöissä mun palkka oli noin 5 000 mk/kk

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta tänäpäivänä on . Harvalla on enää varaa sellaiseen ökyilyyn. Kirjastossa pitää käydä laskut maksamassa.

Jokaikisellä on älypuhelin jolla voi maksaa laskut ja halvat läppärit ei ole puhelinta kalliimpia.

Sano Framework niin tiedät onko juippi kalkkis 90-luvulta. 

Vierailija kirjoitti:

Sano Framework niin tiedät onko juippi kalkkis 90-luvulta. 

Nykynuoriso ei osaa käyttää edes tietokoneita jollei ole vihkiytynyt nörtti, osaavat vai sekoilla puhelimillaan.

En ainakaan tajunnut jos oli. Meilläkin oli tietokone jo kasarilla lapsuudessani (tosiaan olohuoneessa, jossa sen näyttönä toimi TV) ja sitten omissa pikkuyksiöissäni ysärillä. Olin pienituloinen, joten en minä sitä miksikään statussymboliksi mieltänyt. Olipahan vaan oma harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta tänäpäivänä on . Harvalla on enää varaa sellaiseen ökyilyyn. Kirjastossa pitää käydä laskut maksamassa.

Jokaikisellä on älypuhelin jolla voi maksaa laskut ja halvat läppärit ei ole puhelinta kalliimpia.

Jokaikisellä? Ei muuten todella ole läheskään kaikilla älypuhelinta. Itselläni kyllä se on, mutta en vahingossakaan käytä sitä pankkiasioissa, koska minulla on muitakin tietoturvallisempia keinoja laskujeni maksuun.. 

Ei ollut mikään statussymboli kyllä niitä jo alkoi olla tuolloin ihan yleisesti. Ne oli suht isoja ja yhteiskäytössä niin ehkä siksi olohuoneessa kuten joku muisteli? Ehkä vanhemmat näin pystyi paremmin kontrolloimaan netissä roikkumistakin, se oli kallista..

Vierailija kirjoitti:

Nörtin statussymboli ehkä.

80 luvun kotimikroissa oli sellainen ominaisuus että ne voitiin kytkeä televisioon jos ei ollut monitoria. Sen takia varmaan oli olohuoneessa.

Meillä eliitillä mikro oli ruoan lämmitystä varten eikä katselua. 

Vierailija kirjoitti:

Sano Framework niin tiedät onko juippi kalkkis 90-luvulta. 

Mikä se on?

Jos ei joskus 95 ollut tietokonetta lapsille,  oli juntti perheessä.

ns kaikki tuntemani hc nörtit on nyt kovatuloisia ja jopa ne heikoimman tason tyypit jotka vaan käytteli tietokonetta nekin

nostaa palkkaa sitä rämpyttämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nörtin statussymboli ehkä.

80 luvun kotimikroissa oli sellainen ominaisuus että ne voitiin kytkeä televisioon jos ei ollut monitoria. Sen takia varmaan oli olohuoneessa.

Meillä eliitillä mikro oli ruoan lämmitystä varten eikä katselua. 

Hiljaa köyhä. Me eliitit juuri ostimme mikroja koristeeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta tänäpäivänä on . Harvalla on enää varaa sellaiseen ökyilyyn. Kirjastossa pitää käydä laskut maksamassa.

Tietokoneet ovat nykypäivänä huomattavasti halvempia kuin 80-90-luvulla. Toki tuhansien eurojen pöytäkoneita on, mutta läppärin saa muutamalla sadalla eurolla. Osa maksaa laskunsa kännykällä. 

Ei tuntunut olleen, kun 'köyhänä' perheenä meillä kuitenkin oli tietokone. Ei tosin peecee alkuun, vaan Commodore Amiga. Monella tutulla oli 'kuuslankku' tai nintendoja. Ainakin puheiden perusteella muiden koneissa oli aina paremmat pelit.

Minulla oli ysärin alussa tietokone työhuoneessa. Se oli DOS-järjestelmää käyttävä IBM, tallennus tehtiin lerpuille. Kaikilla ei tosiaan ollut kotona tietokonetta, mutta en minä sitä mitenkään statussymbolina pitänyt. Se oli työpaikalta poistona halvalla ostettu kone, jolla oli kotona vielä käyttöarvoa kun tein gradua. Ei tarvinnut lähteä yliopiston kirjastoon kirjoittamaan.

Ysärin puolivälin maissa hankin Windowsilla toimivan kannettavan Thinkpadin ja myös Nokia Mobira Citymanin, ja ne oli milloin missäkin huoneessa. Oli niissä kyllä kieltämättä vähän statussymbolinkin leimaa, vaikka käyttöön ne tuli hankittua. 

Ei ollut taviksilla varaa tietokoneisiin 90 luvulla.

Porvareilla niitä oli.

486 maksoi 35 000 Mk, kun normipalkka oli siihen aikaan noin 3500 mk kk ihan duunari hommissa.

Ei, niitä alkoi olla jo monella keskituloisella. Se olohuone oli vaan yleensä se paikka, mistä löytyi tilaa ja kun se oli yhteiskäytössä, se oli helpoin paikka. Kyllä me saatiin oma alle kymppitonnilla, osamaksulla. Mies myös rakenteli osista itse muutamalle sukulaiselle, ei siis ihan alkutekijöistä, mutta kotelot, power, kiintolevy, emolevy, näytönohjain erillisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut taviksilla varaa tietokoneisiin 90 luvulla.

Porvareilla niitä oli.

486 maksoi 35 000 Mk, kun normipalkka oli siihen aikaan noin 3500 mk kk ihan duunari hommissa.

Minun  ensimmäinen 486SX100 maksoi syksyllä 1994 8000 markkaa monitorin kanssa. Toki, jos ostit  jonkun 386:sen tai 486:sen heti kun se tuli markkinoille, niin sait maksaa siitå paljon!

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ysärin alussa tietokone työhuoneessa. Se oli DOS-järjestelmää käyttävä IBM, tallennus tehtiin lerpuille. Kaikilla ei tosiaan ollut kotona tietokonetta, mutta en minä sitä mitenkään statussymbolina pitänyt. Se oli työpaikalta poistona halvalla ostettu kone, jolla oli kotona vielä käyttöarvoa kun tein gradua. Ei tarvinnut lähteä yliopiston kirjastoon kirjoittamaan.

Ysärin puolivälin maissa hankin Windowsilla toimivan kannettavan Thinkpadin ja myös Nokia Mobira Citymanin, ja ne oli milloin missäkin huoneessa. Oli niissä kyllä kieltämättä vähän statussymbolinkin leimaa, vaikka käyttöön ne tuli hankittua. 

Tais sun rikkaat vanhemmat ostaa sulle gradunteko koneen, häh?

Me duunarin muksut kirjoitettiin gradut kirjastoissa ja osaston koneilla. Ja niihinkin oli jonoa ja varausajat 30 minuuttia. Et silleen.

Kermaperseillä oli tietysti kaikki paremmin. Niinkuin nykyäänkin.