Lue keskustelun säännöt.
Nyt minäkin: jouluavautuminen
25.12.2016 |
Edelliset joulut ovat olleet elämäni parhaita, olen viettänyt joulut yksin kotona ilman stressiä ja hössöttämistä. Tänä jouluna tilanne olikin aivan päinvastainen. Kommentoinkin johonkin ketjuun osan joulustani, mutta nyt on pakko avautua lisää.
Vanhempani pyysivät päästä luokseni iäkkään isoäitini kanssa, ettei hänen tarvitsisi stressata joulusta. Vaikka vain vanhempani olisivat hänen luonaan, leivotaan aamusta iltaan ja ruokaa on pakko isoäidin mielestä olla paljon. Eriävillä mielipiteillä ei ole merkitystä. Lupasin tänä vuonna tehdä joulujärjestelyt ja ajattelin tehdä pienen määrän jouluruokaa. Tämä tietenkin meni kokonaan uusiksi.
Edellisenä päivänä sain kuulla, että myös äitini sisarukset tulevat mukaan. Koska olin jo tehnyt ruoat, pyysin että kaikki toisivat mukanaan ruokia jotta kaikille riittää. Minä olen vaikeasti maitoallerginen ja tein kaikki ruoat maidottomina. Kerroin että minulle riittää ruokaa itsetehdyistä ruoista ja muut voivat tehdä miten ihan miten haluavat. Joulupöydässä kävi niin että minun huolehtiessa muistisairaasta isoäidistä, äitini sisarukset ehtivät kasaamaan lautaselle suurimman osan minun tekemistä laatikoista vaikka olin selkeästi merkinnyt ne maidottomiksi. Lopputulos oli, että minulle ei jäänyt juuri mitään syömistä ja sain kuulla miten olen hienosteleva ja allergiat ovat vain nykypäivän hömpötyksiä. Huolimatta siitä, että isoäidille oli sanottu että minä teen ruoat, oli hän leiponut pipareita, joulutorttuja sun muuta. Tietenkin maidolla, voilla jne. Sain kuulla kunniani kun en arvosta hänen vaivannäköään ja syö.
Pahin vääntö syntyi viinistä joulupöydässä. Minä ja isäni joimme lasilliset viiniä ja tämähän oli sukulaisten mielestä järkyttävää ryyppäämistä. He eivät tunnu ymmärtävän, että alkoholia on erivahvuisia. On eri asia juoda lasillinen viiniä kuin kirkasta viinaa. He kauhistelivat kuinka pitää joulunakin juoda viinaa (minä olen viimeksi juonut alkoholia kesällä, isäni ottaa satunnaisesti saunaoluen) ja kuinka kaikkien joulu menee nyt pilalle. Olemme kamalan riippuvaisia kun ei pysty yhtä päivää olemaan ryyppäämättä. Minä olin 25-vuotiaana nuorin osallistuja ja kaikki poistuivat ajokunnossa sen yhden lasin jälkeen.
Tietenkin pöydässä saimme kuunnella isoäitini syyötksiä, kuinka hänen kaikki tavarat on vaihdettu, korut varastettu, hän ei halua elää enää kun ei vieläkään ole poliisi tuonut varastettuja turkiksia takaisin. Minun koti sai kovaa arvostelua osakseen, kuulemma suurin osa tavaroista oli hänen luotaan varastettuja vaikkeivat vastaa tyylintään lainkaan mitään isoäitini omistamaa. Yksikään sukulainen ei puolustanut minua, huolimatta siitä että he tietävät kaiken olevan minun omaa. Tiedän ettei isoäiti tahallaan ole vittumainen, mutta joulun jälkeen olin aivan loppu. Lähtiessä sain kuulla huutoa miten rikosilmoitus on jo tehty.
Joululahjaksi sukulaisilta sain maitosuklaata. Kiitosta ei ole kuulunut. Seuraava joulu on ihan helvetin varmasti yksin vietetty ja mieluiten ulkomailla.
Kommentit (42)
Yksi osa tässä tarinassa naurattaa: "omista ruuistani riittää minulle yhdelle aterialle joten muiden ei tarvitse tehdä maidottomana". Eli kutsut vieraita, teet itsellesi omat allergiaan sopivat ruuat, ja vieraat saavat tuoda omat ruokansa luoksesi. Olet loistava emäntä! Ihan sama, jos olisit sanonut alusta alkaen, että luoksesi ei tarvitse tulla. Voisit tosiaan sen selkärangan kasvattaa, tai jos kutsut vieraita, voit kunnioittaa vastavuoroisesti heitä sen verran, ettet ilmoita, että "tuokaa omat ruuat mukananne", samalla kun itse toivot sitä kunnioitusta omassa kodissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi osa tässä tarinassa naurattaa: "omista ruuistani riittää minulle yhdelle aterialle joten muiden ei tarvitse tehdä maidottomana". Eli kutsut vieraita, teet itsellesi omat allergiaan sopivat ruuat, ja vieraat saavat tuoda omat ruokansa luoksesi. Olet loistava emäntä! Ihan sama, jos olisit sanonut alusta alkaen, että luoksesi ei tarvitse tulla. Voisit tosiaan sen selkärangan kasvattaa, tai jos kutsut vieraita, voit kunnioittaa vastavuoroisesti heitä sen verran, ettet ilmoita, että "tuokaa omat ruuat mukananne", samalla kun itse toivot sitä kunnioitusta omassa kodissasi.
Eihän niitä ylimääräisiä vieraita oltukaan kutsuttu, kutsumattomina tulivat.
Vierailija kirjoitti:
Eihän niitä ylimääräisiä vieraita oltukaan kutsuttu, kutsumattomina tulivat.
Siinä vaiheessa, kun ei osata sanoa ei, niin kyllä ne "kutsumattomat vieraat" luulevat olevansa tervetulleita ja kutsuttuja.
Vierailija kirjoitti:
no jaksoit kuitenkin pahoittaa mieles muistisairaan höpinöistä, sen sijaan että yrittäisit ymmärtää sairasta vanhusta. Nää on näitä meidän mukavia 2-kymppisiä...oon havainnut ettei tällä nykyisellä nuorella sukupolvella ole mitän sympatiaa isovanhempiaan tai heidän sairauksiaan kohtaan. Kaikessa vaan minä minä minä. Kun itse olin 2-kymppinen , en ollut noin itsekeskeinen ikinä. Isovanhempiaan ei voi millään muistaa jouluisin tai auttaa missään, kun se oma villi nuoruus on kesken.
Miten onnistuit lukemaan ja ymmärtämään aloituksesta ainoastaan pienen epärelevantin osan? Haukut itsekkääksi ihmistä, joka päivän varoitusajalla järjestää aattoaterian ja - illan
isolle porukalle sukulaisia, jotka kiitokseksi syövät ne ruuat, jotka olisivat sopineet allergiselle allergiselle, tuovat lahjaksi suklaata, jota lahjansaaja ei voi syödä ja lähtevät vailla kiitoksen sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi osa tässä tarinassa naurattaa: "omista ruuistani riittää minulle yhdelle aterialle joten muiden ei tarvitse tehdä maidottomana". Eli kutsut vieraita, teet itsellesi omat allergiaan sopivat ruuat, ja vieraat saavat tuoda omat ruokansa luoksesi. Olet loistava emäntä! Ihan sama, jos olisit sanonut alusta alkaen, että luoksesi ei tarvitse tulla. Voisit tosiaan sen selkärangan kasvattaa, tai jos kutsut vieraita, voit kunnioittaa vastavuoroisesti heitä sen verran, ettet ilmoita, että "tuokaa omat ruuat mukananne", samalla kun itse toivot sitä kunnioitusta omassa kodissasi.
En kutsunut luokseni ketään. Annoin luvan vanhemmille ja isoäidille tulla. Olisin ollut tyytyväinen jos kukaan ei olisi tullut, mutta ajattelin olla avuksi jotta isoäidin ei tarvitse stressata. Jos syöjiä olisi ollut vain minä, vanhempani ja isoäitini, maidottomat ruoat olisivat riittäneet meille kaikille. Kun vieraiden määrä tuplataan, ei ruoka riitä. Minulla on selkäranka, vaikka nyt havaitsin olleeni siltikin liian kiltti, enkä ryhdy passaamaan aikuisia terveitä ihmisiä jotka tuppautuvat vieraiksi.
Väännetään nyt rautalangasta: minä tein riittävästi ruokaa neljälle, mutta 23. päivä kuulin että vieraita tuleekin kahdeksan. Minä esitin toivomuksen, että vain alun perin kutsutut tulisivat ja jos muita tulee, vähintä mitä tuppautujat voivat tehdä on osallistua ruokaan. Sukulaisten asenne allergiaa kohtaan on vähättelevä, enkä voi luottaa siihen että ruoka olisi oikeasti maidotonta vaikka pyytäisin tekemään maidottomana. Sukulaisilla on kyse asennevammasta, minulla hengestä. Siispä epäkohteliaat tuppautujat saivat ihan itse tuoda laatikoita ja valkokastiketta mukanaan jotta ruokaa riittää kaikille.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että äidilleni riittäisi sen sanominen, että toivoisin joulunvieton tapahtuvan pienessä porukassa. No, ensi kerralla olen viisaampi ja lähden jonnekin kauas hyvissä ajoin. Olisi pitänyt heti vaan kieltää jämäkästi. Minulla on iso asunto, joten kyllähän tänne mahtuu. Tosin jatkossa kotiini mahtuu vain ihmisiä, jotka kunnioittavat minuakin.
Nyt onneksi vietän lopun joulusta yksin, jouluruoat lähtivät vanhempieni ja isoäitini mukaan (minulle riittää niitä oikein hyvin yksi ateria) ja viinipullon loppu jäi mulle! Lämmitän saunan, syön suklaata, teen pizzaa ja juon viinin sushin ja elokuvan kanssa.
Sitä maitosuklaatako?
Ruokaa ei ollut tarpeeksi, mutta silti vieraat kahmivat sen naamaansa ja sitten veivät ne mennessään ja ja ja.....tipuin kärryiltä aikaa sitten.
Ihan yhtä hauska tarina (toisaalta yhtä epäloogisesti tarinoitu, kuin se vauvan eka joulu, joka ei päässyt joulupöytään)
Vauvan eka joulu ei päässyt joulupöytään? Häh?
Opettele kirjoittamaan. Ja lukemaan.
Vierailija kirjoitti:
no jaksoit kuitenkin pahoittaa mieles muistisairaan höpinöistä, sen sijaan että yrittäisit ymmärtää sairasta vanhusta. Nää on näitä meidän mukavia 2-kymppisiä...oon havainnut ettei tällä nykyisellä nuorella sukupolvella ole mitän sympatiaa isovanhempiaan tai heidän sairauksiaan kohtaan. Kaikessa vaan minä minä minä. Kun itse olin 2-kymppinen , en ollut noin itsekeskeinen ikinä. Isovanhempiaan ei voi millään muistaa jouluisin tai auttaa missään, kun se oma villi nuoruus on kesken.
Siinä vaiheessa kun muistisairas ottaa omatoimisesti yhteyttä poliisiin, ei huumoria oikein löydy. En halua edes aiheettomia rikosilmoituksia huolekseni. Miten ihmeessä en muistanut isoäitiäni ja auttanut, kun kutsuin hänet luokseni jouluksi ja tein kaikki ruoat? Villi nuoruus, tosiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän niitä ylimääräisiä vieraita oltukaan kutsuttu, kutsumattomina tulivat.
Siinä vaiheessa, kun ei osata sanoa ei, niin kyllä ne "kutsumattomat vieraat" luulevat olevansa tervetulleita ja kutsuttuja.
Sukulaiset eivät keskustelleet kanssani lainkaan, vaan kuulivat äidiltäni että vanhempani ja isoäitini ovat tulossa luokseni ja kysyivät voivatko he tulla myös. Äitini kysyi mielipidettäni ja sanoin, että toivoisin joulun olevan pienellä porukalla. Sukulaiset jankkasivat lisää ja minulta kysyttiin uudelleen. Luulin pääseväni helpolla kun annan heidän tulla, mutta omat ruoat mukana. Väärässä olin.
Tuli ap:n puolesta paha mieli. Moukkamaiset sukulaiset tunkeutuvat kutsumatta kylään. Ja syntyy ruokaongelmia ap:n allergisuuden vuoksi. Kiitokseksi saa sitten vielä dementoituneen mummon syyllistykset ja haukut. Ja mitä seuraakaan sitten? Juu, kun hän kertoo kokemuksestaan palstalla, niin eikös vaan mammatkin hauku hänet melkein lyttyyn. Olisi pitänyt sitä ja olisi pitänyt tätä. Minusta on kohtuutonta vaatia nuorelta, melkein tytöltä, että hänellä olisi jo valmius käsitellä dementikkoa asianmukaisesti. Jos ja kun mieli kuohui jo kaikesta muustakin ikävästä kokemuksesta, niin ymmärrä oikein hyvin, ettei se mummon haukkuminen mieltä ylentänyt. Ja vaikka ne vanhemmat ihmiset tiesivätkin, ettei dementikon horinoihin pidä mennä mukaan, niin kyllä olisi olettanut, että he joka tapauksessa olisivat toppuutelleet mummoa. Minun syyttävä sormi osittaa ap:n vanhempiin, jotka tavalla tai toisella kyöräsivät mukanaan muitakin sukulaisia, kutsumattomia vieraita. Tulee ihan muutama nyt jo edesmennyt sukulainen, joilla myös oli samanlainen tapa. Kun kuulivat, että joku on kutsuttu kyläreissulle, niin nämä hyväkkäät ilmoittivat, että lähtevät mukaan. Siinä ei auttanut minkäänlainen kielto. Minä lopetin jo hyvin nuorena kertomasta, jos olin lähdössä jonnekin, etten saanut kuokkavieraita hännilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no jaksoit kuitenkin pahoittaa mieles muistisairaan höpinöistä, sen sijaan että yrittäisit ymmärtää sairasta vanhusta. Nää on näitä meidän mukavia 2-kymppisiä...oon havainnut ettei tällä nykyisellä nuorella sukupolvella ole mitän sympatiaa isovanhempiaan tai heidän sairauksiaan kohtaan. Kaikessa vaan minä minä minä. Kun itse olin 2-kymppinen , en ollut noin itsekeskeinen ikinä. Isovanhempiaan ei voi millään muistaa jouluisin tai auttaa missään, kun se oma villi nuoruus on kesken.
Miten onnistuit lukemaan ja ymmärtämään aloituksesta ainoastaan pienen epärelevantin osan? Haukut itsekkääksi ihmistä, joka päivän varoitusajalla järjestää aattoaterian ja - illan
isolle porukalle sukulaisia, jotka kiitokseksi syövät ne ruuat, jotka olisivat sopineet allergiselle allergiselle, tuovat lahjaksi suklaata, jota lahjansaaja ei voi syödä ja lähtevät vailla kiitoksen sanaa.
Eihän se mitään ateriaa järjestänyt, teki vain omat ruokansa ja käski muiden tuoda omia eväitään.
Muistisairaan kanssa ei väitellä, ei puolustella koska se ei auta yhtään mitään.
Tiedän tämän kokemuksestani. Äidillä alzheimer.
Lisäksi on syytä sinunkin oppia että kuuluu taudin kuvaan ja siitä on turha loukkaantua.
Olkoon tämä teille kaikille neuvoksi tulevaisuuden varalle.
Huomenna mene äidilleni kuuntelemaan kuinka kaikki on varastettu ja hoitajia eli äidin työntekijöitä pitää vahtia.
Silti rakastan äitiäni mutta rajaan sen siihen että olen vain yhden yön hänen luonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no jaksoit kuitenkin pahoittaa mieles muistisairaan höpinöistä, sen sijaan että yrittäisit ymmärtää sairasta vanhusta. Nää on näitä meidän mukavia 2-kymppisiä...oon havainnut ettei tällä nykyisellä nuorella sukupolvella ole mitän sympatiaa isovanhempiaan tai heidän sairauksiaan kohtaan. Kaikessa vaan minä minä minä. Kun itse olin 2-kymppinen , en ollut noin itsekeskeinen ikinä. Isovanhempiaan ei voi millään muistaa jouluisin tai auttaa missään, kun se oma villi nuoruus on kesken.
Siinä vaiheessa kun muistisairas ottaa omatoimisesti yhteyttä poliisiin, ei huumoria oikein löydy. En halua edes aiheettomia rikosilmoituksia huolekseni. Miten ihmeessä en muistanut isoäitiäni ja auttanut, kun kutsuin hänet luokseni jouluksi ja tein kaikki ruoat? Villi nuoruus, tosiaan.
Todella törkeä olet. Ei ne poliisiin ota yhteyttä, ei niitä uskota ja ei osaa tehdä rikosilmoitusta mutta muista tämä kun olet itse siinä kunnossa niin yksin olet.
Mä tiedän kenen luokse en mene, kun ovat vanhoja ja sairaita.
Niin makaat kuin petaat.
Mutta hyvä keino suuttua ja päästä eroon vanhuksesta.
Sukulaiseni loukkaantui kun sanoin että X luokse en mene, kun on vanhainkodissa.
Mitäs hylkäsi sairaan äitini.
Joulu on painajaista, kaikki pakkoperinteet on. Koko Suomi viettää melkein täsmälleen saman kaavan mukaan joulua: ruuat, tavat ja rutiinit. Ahdistavaa!
Minä nautin kun saan olla omassa rauhassa ja viettää sen spontaanisti. Aivan hullua että melkein kaikki syövät kinkkua ja laatikoita. Miksei kalkkunaa? Miksei paahtopaistia? Miksi lahjat jaetaan jo aattona? Miksi pitää kyläillä joka paikassa? Miksi joulupäivä vietetään neljän seinän sisällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaan kanssa ei väitellä, ei puolustella koska se ei auta yhtään mitään.
Tiedän tämän kokemuksestani. Äidillä alzheimer.
Lisäksi on syytä sinunkin oppia että kuuluu taudin kuvaan ja siitä on turha loukkaantua.Olkoon tämä teille kaikille neuvoksi tulevaisuuden varalle.
Huomenna mene äidilleni kuuntelemaan kuinka kaikki on varastettu ja hoitajia eli äidin työntekijöitä pitää vahtia.
Silti rakastan äitiäni mutta rajaan sen siihen että olen vain yhden yön hänen luonaan.
En ole ap, mutta kyllä sukulaiset olisivat voineet asettua hänen puolelleen tuossa varastelujutussa. Minunkin omaiseni sairastaa alzheimeria enkä minä jätä totuutta sanomatta vain siksi, ettei hän sitä ymmärrä tai muista. Se on muille kuitenkin tärkeää tietää, etten muista ja koe asioita samalla tavalla kuin alzheimer-potilas.
Sait tietää, että luoksesi tulee jouluvieraita enemmän päivää aiemmin. Sinulla siis oli aikaa ostaa vaikka kaupasta lisää jouluruokaa, sen sijaan, että luotat siihen, että äitisi kautta menee viesti perille vierailijoitten suuntaan, että vieraat toisivat itse oman ruokansa. Jos vieraat tulevat ja näkevät katetun pöydän, useimmat olettavat, että he saavat ottaa siitä mitä haluavat. He olettivat, että olit sittenkin varautunut tarjoamaan ruokaa heillekin. Miksi ihmeessä laitoit nuo maito-alergikon versiot muille tarjottaviksi.... Kuulostaa hieman siltä, että et olevtottunut kestitsemään vieraita. Varaudulla ensi kerralla. Niin ei tarvitse loukkaantua.
Se, että isoäitisi syyttää asuntosi tavaroita häneltä varastetuksi on tyypillinen dementian oire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no jaksoit kuitenkin pahoittaa mieles muistisairaan höpinöistä, sen sijaan että yrittäisit ymmärtää sairasta vanhusta. Nää on näitä meidän mukavia 2-kymppisiä...oon havainnut ettei tällä nykyisellä nuorella sukupolvella ole mitän sympatiaa isovanhempiaan tai heidän sairauksiaan kohtaan. Kaikessa vaan minä minä minä. Kun itse olin 2-kymppinen , en ollut noin itsekeskeinen ikinä. Isovanhempiaan ei voi millään muistaa jouluisin tai auttaa missään, kun se oma villi nuoruus on kesken.
Siinä vaiheessa kun muistisairas ottaa omatoimisesti yhteyttä poliisiin, ei huumoria oikein löydy. En halua edes aiheettomia rikosilmoituksia huolekseni. Miten ihmeessä en muistanut isoäitiäni ja auttanut, kun kutsuin hänet luokseni jouluksi ja tein kaikki ruoat? Villi nuoruus, tosiaan.
Todella törkeä olet. Ei ne poliisiin ota yhteyttä, ei niitä uskota ja ei osaa tehdä rikosilmoitusta mutta muista tämä kun olet itse siinä kunnossa niin yksin olet.
Mä tiedän kenen luokse en mene, kun ovat vanhoja ja sairaita.
Niin makaat kuin petaat.
Mutta hyvä keino suuttua ja päästä eroon vanhuksesta.Sukulaiseni loukkaantui kun sanoin että X luokse en mene, kun on vanhainkodissa.
Mitäs hylkäsi sairaan äitini.
Mummu on jo kahdesti ottanut yhteyttä poliisiin ja kummallakin kerralla selvittiin sillä, että syntymäajan perusteella olivat ensin omaisiin yhteydessä. Mummu ei ole täysin dementoitunut, vaan asuu yksin ja kotihoito käy hänen luonaan. Eli arjen hoitaminen onnistuu vielä, mutta tämä oire on kyllä tullut paljon esiin. Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja tehnyt vanhustenkin kanssa töitä, kuvio on siis tuttu. Silti olisin toivonut "luottosukulaisilta" eli vanhemmiltani pientä toppuuttelua, räyhäävää mummua kun en minä pysty rauhoittamaan syytetyn penkissä istuessa. Mummu ei voi tilanteelle mitään, mutta ympärillä olevat ihmiset voivat kyllä rauhoitella jos yhtään kiinnostaa.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Sait tietää, että luoksesi tulee jouluvieraita enemmän päivää aiemmin. Sinulla siis oli aikaa ostaa vaikka kaupasta lisää jouluruokaa, sen sijaan, että luotat siihen, että äitisi kautta menee viesti perille vierailijoitten suuntaan, että vieraat toisivat itse oman ruokansa. Jos vieraat tulevat ja näkevät katetun pöydän, useimmat olettavat, että he saavat ottaa siitä mitä haluavat. He olettivat, että olit sittenkin varautunut tarjoamaan ruokaa heillekin. Miksi ihmeessä laitoit nuo maito-alergikon versiot muille tarjottaviksi.... Kuulostaa hieman siltä, että et olevtottunut kestitsemään vieraita. Varaudulla ensi kerralla. Niin ei tarvitse loukkaantua.
Se, että isoäitisi syyttää asuntosi tavaroita häneltä varastetuksi on tyypillinen dementian oire.
Minä suostuin ottamaan luokseni mummun ja vanhempani, ketään muuta en olisi halunnut. En mieluiten edes heitä, olen viettänyt joulut yksin 17-vuotiaasta asti ja olisin jatkanut perinnettä tänäkin vuonna. Lue aiemmat viestit niin ymmärrät tilanteen. Ei, minä en kestitse törppöjä sukulaisia jotka tuppautuvat mukaan. Äitini sanoi heille, että minun toivomus olisi että vain vanhempani ja mummu tulevat. Sukulaiset pyysivät kysymään jos kuitenkin he tulisivat. Annoin ehdoksi sen, että tuovat itse osan tarjottavista, minä kun olen varautunut ainoastaan neljään henkeen enkä kahdeksaan. Maidottomat ruoat olivat selkeästi merkitty ja sanoin, että nämä ovat maidottomia. Kun ruoka loppui, sukulaiset olivat sitä mieltä että voinhan minä nyt tämän kerran syödä tavallisia ja turhaa hienostelua tämmöinen allergia. Sillä aikaa muut kävivät keittiöstä hakemassa ruokaa, minä avustin mummua. Neljän hengen ruoista ei riitä kahdeksalle. Minä en olisi halunnut edes viettää joulua, mutta jouduin tahtomattani sitä viettämään. Törppöjä tässä olivat sukulaiset ja sain muistutuksen siitä miksen ole viettänyt joulua vuosiin.
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaan kanssa ei väitellä, ei puolustella koska se ei auta yhtään mitään.
Tiedän tämän kokemuksestani. Äidillä alzheimer.
Lisäksi on syytä sinunkin oppia että kuuluu taudin kuvaan ja siitä on turha loukkaantua.Olkoon tämä teille kaikille neuvoksi tulevaisuuden varalle.
Huomenna mene äidilleni kuuntelemaan kuinka kaikki on varastettu ja hoitajia eli äidin työntekijöitä pitää vahtia.
Silti rakastan äitiäni mutta rajaan sen siihen että olen vain yhden yön hänen luonaan.
En toivo väittelyä tai puolustelua, vaan sitä etteivät sukulaiset lähde mukaan muistisairaan harhoihin. Ihanko totta et näe eroa siinä, että mummun kertoessa kuinka tuo ja tuo tavara on häneltä varastettu, sukulaiset kauhistelevat kuinka paljon tavaraa on pöliitty vs. vaihtoehtoisesti yritetään sanoa mummulle, että kyllä kyllä, mutta otapa nyt tuosta lisää kinkkua? En loukkaantunut mummun käytöksestä, vaan sukulaisten.
Vierailija kirjoitti:
Tuli ap:n puolesta paha mieli. Moukkamaiset sukulaiset tunkeutuvat kutsumatta kylään. Ja syntyy ruokaongelmia ap:n allergisuuden vuoksi. Kiitokseksi saa sitten vielä dementoituneen mummon syyllistykset ja haukut. Ja mitä seuraakaan sitten? Juu, kun hän kertoo kokemuksestaan palstalla, niin eikös vaan mammatkin hauku hänet melkein lyttyyn. Olisi pitänyt sitä ja olisi pitänyt tätä. Minusta on kohtuutonta vaatia nuorelta, melkein tytöltä, että hänellä olisi jo valmius käsitellä dementikkoa asianmukaisesti. Jos ja kun mieli kuohui jo kaikesta muustakin ikävästä kokemuksesta, niin ymmärrä oikein hyvin, ettei se mummon haukkuminen mieltä ylentänyt. Ja vaikka ne vanhemmat ihmiset tiesivätkin, ettei dementikon horinoihin pidä mennä mukaan, niin kyllä olisi olettanut, että he joka tapauksessa olisivat toppuutelleet mummoa. Minun syyttävä sormi osittaa ap:n vanhempiin, jotka tavalla tai toisella kyöräsivät mukanaan muitakin sukulaisia, kutsumattomia vieraita. Tulee ihan muutama nyt jo edesmennyt sukulainen, joilla myös oli samanlainen tapa. Kun kuulivat, että joku on kutsuttu kyläreissulle, niin nämä hyväkkäät ilmoittivat, että lähtevät mukaan. Siinä ei auttanut minkäänlainen kielto. Minä lopetin jo hyvin nuorena kertomasta, jos olin lähdössä jonnekin, etten saanut kuokkavieraita hännilleni.
Kiitos mukavasta viestistä! Äitini sisarukset ovat juurikin tuollaisia kuokkijoita. Kaikkialle tulevat mukaan jos vaan mitenkään onnistuu. Olin jo unohtanut tämän piirteen kun en ole ollut heidän kanssaan erityisen usein tekemisissä. Mummun puheet eivät minua niinkään vaivanneet, vaan sukulaisten toiminta. Ammatin puolesta muistisairaudet ovat kyllä tuttuja, mutta näiden ei niin graavien tapausten kohdalla on toiminut, kun kiinnitetään huomiota muualle vähättelemättä muistisairaan kokemusta. Tämän sijaan sukulaiset lähtivät mukaan taivasteluun joka jatkui ikuisuuden. No, ensi jouluna tiedän olla poissa maisemista!
Miksi ihmeessä elät elämääsi kuin lapanen ja annat muiden ihmisten kiusata sinua? Ihan vapaaehtoisesti. Tarina hipoo jo maitoallergia-marttyyrien kertomusten huipputasoa. Ja iso paha isoäiti-susi...