Nyt minäkin: jouluavautuminen
Edelliset joulut ovat olleet elämäni parhaita, olen viettänyt joulut yksin kotona ilman stressiä ja hössöttämistä. Tänä jouluna tilanne olikin aivan päinvastainen. Kommentoinkin johonkin ketjuun osan joulustani, mutta nyt on pakko avautua lisää.
Vanhempani pyysivät päästä luokseni iäkkään isoäitini kanssa, ettei hänen tarvitsisi stressata joulusta. Vaikka vain vanhempani olisivat hänen luonaan, leivotaan aamusta iltaan ja ruokaa on pakko isoäidin mielestä olla paljon. Eriävillä mielipiteillä ei ole merkitystä. Lupasin tänä vuonna tehdä joulujärjestelyt ja ajattelin tehdä pienen määrän jouluruokaa. Tämä tietenkin meni kokonaan uusiksi.
Edellisenä päivänä sain kuulla, että myös äitini sisarukset tulevat mukaan. Koska olin jo tehnyt ruoat, pyysin että kaikki toisivat mukanaan ruokia jotta kaikille riittää. Minä olen vaikeasti maitoallerginen ja tein kaikki ruoat maidottomina. Kerroin että minulle riittää ruokaa itsetehdyistä ruoista ja muut voivat tehdä miten ihan miten haluavat. Joulupöydässä kävi niin että minun huolehtiessa muistisairaasta isoäidistä, äitini sisarukset ehtivät kasaamaan lautaselle suurimman osan minun tekemistä laatikoista vaikka olin selkeästi merkinnyt ne maidottomiksi. Lopputulos oli, että minulle ei jäänyt juuri mitään syömistä ja sain kuulla miten olen hienosteleva ja allergiat ovat vain nykypäivän hömpötyksiä. Huolimatta siitä, että isoäidille oli sanottu että minä teen ruoat, oli hän leiponut pipareita, joulutorttuja sun muuta. Tietenkin maidolla, voilla jne. Sain kuulla kunniani kun en arvosta hänen vaivannäköään ja syö.
Pahin vääntö syntyi viinistä joulupöydässä. Minä ja isäni joimme lasilliset viiniä ja tämähän oli sukulaisten mielestä järkyttävää ryyppäämistä. He eivät tunnu ymmärtävän, että alkoholia on erivahvuisia. On eri asia juoda lasillinen viiniä kuin kirkasta viinaa. He kauhistelivat kuinka pitää joulunakin juoda viinaa (minä olen viimeksi juonut alkoholia kesällä, isäni ottaa satunnaisesti saunaoluen) ja kuinka kaikkien joulu menee nyt pilalle. Olemme kamalan riippuvaisia kun ei pysty yhtä päivää olemaan ryyppäämättä. Minä olin 25-vuotiaana nuorin osallistuja ja kaikki poistuivat ajokunnossa sen yhden lasin jälkeen.
Tietenkin pöydässä saimme kuunnella isoäitini syyötksiä, kuinka hänen kaikki tavarat on vaihdettu, korut varastettu, hän ei halua elää enää kun ei vieläkään ole poliisi tuonut varastettuja turkiksia takaisin. Minun koti sai kovaa arvostelua osakseen, kuulemma suurin osa tavaroista oli hänen luotaan varastettuja vaikkeivat vastaa tyylintään lainkaan mitään isoäitini omistamaa. Yksikään sukulainen ei puolustanut minua, huolimatta siitä että he tietävät kaiken olevan minun omaa. Tiedän ettei isoäiti tahallaan ole vittumainen, mutta joulun jälkeen olin aivan loppu. Lähtiessä sain kuulla huutoa miten rikosilmoitus on jo tehty.
Joululahjaksi sukulaisilta sain maitosuklaata. Kiitosta ei ole kuulunut. Seuraava joulu on ihan helvetin varmasti yksin vietetty ja mieluiten ulkomailla.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Ensi kerralla et sitten kutsu sukua, etkä myöskään mene vaikka muualle kutsutaan. Ymmärrän, että et tule toimeen sukusi kanssa, mutta itse otit heidät kotiisi, joten älä liikaa nurise vaan viisastu jatkoa varten.
En kutsunutkaan sukua ja joulut olen viettänyt yksin. Minun luokse tuppauduttiin sairaalla isoäidillä syyllistämällä. Sisaruksista minulle vain ilmoitettiin ja saavuttiin paikalle, vaikka toivoin että joulu vietetään pienellä porukalla. Ensimmäinen sukujoulu seitsemään vuoteen ja saa olla viimeinen.
Ikävä kuulla, uskon, että takuulla harmittaa.
Silti ihmetyttää, mikset saanut äidillesi sanottua, että ei mitään sisaruksia, ettei ole mitään varustettu ylimääräisiä yllätysvieraita varten ja haluaisit viettää vain lähipiirissä. Ei se niin vaikeata ole, kyllä pitää saada suu auki tuollaisissa tilanteissa, vaikka kuinka haluaisi olla ystävällinen. Hehän hyödyntävät sinun ylikilttiyttäsi ihan mennen tullen.
Opettele tämän jälkeen sanomaan Ei - sen voi sanoa ihan asiallisestikin ja vietä ensi vuonna joulu muualla. Ja muutkin juhlat, älä anna moisten pahanilmanlintujen pilata elämääsi.
Kuulostaa lähes samalaselta farssilta joita anoppilassa katselin parikymmentä joulua. Tee itsellesi palvelus ja kieltäydy ensi jouluna, vaikka kuinka maaniteltaisiin ja luvattaisiin ettei tuollainen toistu. Se toistuu. Älä ole yhtä tyhmä kuin minä.
Höh, ikävä kuulla. Joulun henkikö se on kun tekee joistain ihmisistä ihme möllejä. Mutta onneksi ovat siis jo lähteneet ja vielä on aikaa nauttia joulusta omaan tyyliin :)
Se on ohi nyt =) voit huokaista ja muista ensivuonna =).
No ainakin isoäidin jutut pitää jättää omaan arvoonsa, siksi niitä ei kukaan kommentoinut mitenkään, kun tietävät että mummo vaan höpisee omiansa, turha niistä on vauhkota.
Viininjuonnista tuohtumisen olisin kuitannut vain nauramalla :D
Hanki parempi itsetunto.
Luulin että äidilleni riittäisi sen sanominen, että toivoisin joulunvieton tapahtuvan pienessä porukassa. No, ensi kerralla olen viisaampi ja lähden jonnekin kauas hyvissä ajoin. Olisi pitänyt heti vaan kieltää jämäkästi. Minulla on iso asunto, joten kyllähän tänne mahtuu. Tosin jatkossa kotiini mahtuu vain ihmisiä, jotka kunnioittavat minuakin.
Nyt onneksi vietän lopun joulusta yksin, jouluruoat lähtivät vanhempieni ja isoäitini mukaan (minulle riittää niitä oikein hyvin yksi ateria) ja viinipullon loppu jäi mulle! Lämmitän saunan, syön suklaata, teen pizzaa ja juon viinin sushin ja elokuvan kanssa.
Mitä tästä kaikki opimme? Omassa rauhassa kynttilöiden valossa tulee se oma joulu kultainen ja rentouttavan rauhallinen. Ei jatkossa oteta enää niitä riippakiviä meidän omiin huusholleihimme tekemään jouluistamme ikäviä. Velvollisuudentunnosta liian kova hinta: mielenrauhan järkkyminen ja syvä katkeransävyinen vitutus.
Nim. Kerran oppinut sukujouluista myös...
Vierailija kirjoitti:
No ainakin isoäidin jutut pitää jättää omaan arvoonsa, siksi niitä ei kukaan kommentoinut mitenkään, kun tietävät että mummo vaan höpisee omiansa, turha niistä on vauhkota.
Viininjuonnista tuohtumisen olisin kuitannut vain nauramalla :DHanki parempi itsetunto.
Kyllä niitä kommentoitiin, kukaan ei vaan puolustanut minua. Lähinnä vaan kauhisteltiin miten paljon on tavaraa lähtenyt ja miten on kyllä ikävä tilanne. Ymmärrän, ettei asian oikean laidan selittäminen auta, mutta olisin toivonut edes jotain pientä mummun rauhoittelua kun minulle räyhätään. Vaikka mieli ei enää toimi kunnolla, fyysinen toimintakyky on "valitettavasti" ihan hyvä. Mummu on jo kerran soittanut poliisille, mut se onneksi selvisi kun iän huomatessa poliisit ensin keskustelivat vanhempieni kanssa jotka kertoivat muistisairaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että äidilleni riittäisi sen sanominen, että toivoisin joulunvieton tapahtuvan pienessä porukassa. No, ensi kerralla olen viisaampi ja lähden jonnekin kauas hyvissä ajoin. Olisi pitänyt heti vaan kieltää jämäkästi. Minulla on iso asunto, joten kyllähän tänne mahtuu. Tosin jatkossa kotiini mahtuu vain ihmisiä, jotka kunnioittavat minuakin.
Nyt onneksi vietän lopun joulusta yksin, jouluruoat lähtivät vanhempieni ja isoäitini mukaan (minulle riittää niitä oikein hyvin yksi ateria) ja viinipullon loppu jäi mulle! Lämmitän saunan, syön suklaata, teen pizzaa ja juon viinin sushin ja elokuvan kanssa.
Sitä maitosuklaatako?
Ihan lukea muidenkin ikäviä joulukokemuksia. Allekirjoitan väitteen että se käytös ei miksikään muutu kun 20 vuotta on ollut samanlaista eikä siksi kannata uskoa vaikka ensi vuonna lupaavat toisenlaista käytösä. Ei vanhat koirat opi uusia temppuja. Itse jouduin todistamaan jälleen kerran niin kovaa huutoa että korviin sattui ja jopa väkivallalla uhkailuja ym. perussettiä minulle. Onneksi tällä kertaa olin paikalla vain päiväseltään.
Vierailija kirjoitti:
Edelliset joulut ovat olleet elämäni parhaita, olen viettänyt joulut yksin kotona ilman stressiä ja hössöttämistä. Tänä jouluna tilanne olikin aivan päinvastainen. Kommentoinkin johonkin ketjuun osan joulustani, mutta nyt on pakko avautua lisää.
Vanhempani pyysivät päästä luokseni iäkkään isoäitini kanssa, ettei hänen tarvitsisi stressata joulusta. Vaikka vain vanhempani olisivat hänen luonaan, leivotaan aamusta iltaan ja ruokaa on pakko isoäidin mielestä olla paljon. Eriävillä mielipiteillä ei ole merkitystä. Lupasin tänä vuonna tehdä joulujärjestelyt ja ajattelin tehdä pienen määrän jouluruokaa. Tämä tietenkin meni kokonaan uusiksi.
Edellisenä päivänä sain kuulla, että myös äitini sisarukset tulevat mukaan. Koska olin jo tehnyt ruoat, pyysin että kaikki toisivat mukanaan ruokia jotta kaikille riittää. Minä olen vaikeasti maitoallerginen ja tein kaikki ruoat maidottomina. Kerroin että minulle riittää ruokaa itsetehdyistä ruoista ja muut voivat tehdä miten ihan miten haluavat. Joulupöydässä kävi niin että minun huolehtiessa muistisairaasta isoäidistä, äitini sisarukset ehtivät kasaamaan lautaselle suurimman osan minun tekemistä laatikoista vaikka olin selkeästi merkinnyt ne maidottomiksi. Lopputulos oli, että minulle ei jäänyt juuri mitään syömistä ja sain kuulla miten olen hienosteleva ja allergiat ovat vain nykypäivän hömpötyksiä. Huolimatta siitä, että isoäidille oli sanottu että minä teen ruoat, oli hän leiponut pipareita, joulutorttuja sun muuta. Tietenkin maidolla, voilla jne. Sain kuulla kunniani kun en arvosta hänen vaivannäköään ja syö.
Pahin vääntö syntyi viinistä joulupöydässä. Minä ja isäni joimme lasilliset viiniä ja tämähän oli sukulaisten mielestä järkyttävää ryyppäämistä. He eivät tunnu ymmärtävän, että alkoholia on erivahvuisia. On eri asia juoda lasillinen viiniä kuin kirkasta viinaa. He kauhistelivat kuinka pitää joulunakin juoda viinaa (minä olen viimeksi juonut alkoholia kesällä, isäni ottaa satunnaisesti saunaoluen) ja kuinka kaikkien joulu menee nyt pilalle. Olemme kamalan riippuvaisia kun ei pysty yhtä päivää olemaan ryyppäämättä. Minä olin 25-vuotiaana nuorin osallistuja ja kaikki poistuivat ajokunnossa sen yhden lasin jälkeen.
Tietenkin pöydässä saimme kuunnella isoäitini syyötksiä, kuinka hänen kaikki tavarat on vaihdettu, korut varastettu, hän ei halua elää enää kun ei vieläkään ole poliisi tuonut varastettuja turkiksia takaisin. Minun koti sai kovaa arvostelua osakseen, kuulemma suurin osa tavaroista oli hänen luotaan varastettuja vaikkeivat vastaa tyylintään lainkaan mitään isoäitini omistamaa. Yksikään sukulainen ei puolustanut minua, huolimatta siitä että he tietävät kaiken olevan minun omaa. Tiedän ettei isoäiti tahallaan ole vittumainen, mutta joulun jälkeen olin aivan loppu. Lähtiessä sain kuulla huutoa miten rikosilmoitus on jo tehty.
Joululahjaksi sukulaisilta sain maitosuklaata. Kiitosta ei ole kuulunut. Seuraava joulu on ihan helvetin varmasti yksin vietetty ja mieluiten ulkomailla.
Nämä jolusadut on olleet päivän piristys tänään :)
Olen tässä kipeänä lukenut useammankin joulusadun tällä palstalla ja kyllä nämä televisio-ohjelmat voittaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että äidilleni riittäisi sen sanominen, että toivoisin joulunvieton tapahtuvan pienessä porukassa. No, ensi kerralla olen viisaampi ja lähden jonnekin kauas hyvissä ajoin. Olisi pitänyt heti vaan kieltää jämäkästi. Minulla on iso asunto, joten kyllähän tänne mahtuu. Tosin jatkossa kotiini mahtuu vain ihmisiä, jotka kunnioittavat minuakin.
Nyt onneksi vietän lopun joulusta yksin, jouluruoat lähtivät vanhempieni ja isoäitini mukaan (minulle riittää niitä oikein hyvin yksi ateria) ja viinipullon loppu jäi mulle! Lämmitän saunan, syön suklaata, teen pizzaa ja juon viinin sushin ja elokuvan kanssa.
Sitä maitosuklaatako?
Ruokaa ei ollut tarpeeksi, mutta silti vieraat kahmivat sen naamaansa ja sitten veivät ne mennessään ja ja ja.....tipuin kärryiltä aikaa sitten.
Ihan yhtä hauska tarina (toisaalta yhtä epäloogisesti tarinoitu, kuin se vauvan eka joulu, joka ei päässyt joulupöytään)
Ruokaa ei ollut tarpeeksi, mutta silti vieraat kahmivat sen naamaansa ja sitten veivät ne mennessään ja ja ja.....tipuin kärryiltä aikaa sitten.
Ihan yhtä hauska tarina (toisaalta yhtä epäloogisesti tarinoitu, kuin se vauvan eka joulu, joka ei päässyt joulupöytään)[/quote]
ihan loogista mun mielestä, jos jaksaisi lukea ja ymmärtää lukemansa.. Sukulaiset olivat ahmineet ne ap:n tekemät maidottomat ruoat, heidän tuomiaan maiton tehtyjä kyllä jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että äidilleni riittäisi sen sanominen, että toivoisin joulunvieton tapahtuvan pienessä porukassa. No, ensi kerralla olen viisaampi ja lähden jonnekin kauas hyvissä ajoin. Olisi pitänyt heti vaan kieltää jämäkästi. Minulla on iso asunto, joten kyllähän tänne mahtuu. Tosin jatkossa kotiini mahtuu vain ihmisiä, jotka kunnioittavat minuakin.
Nyt onneksi vietän lopun joulusta yksin, jouluruoat lähtivät vanhempieni ja isoäitini mukaan (minulle riittää niitä oikein hyvin yksi ateria) ja viinipullon loppu jäi mulle! Lämmitän saunan, syön suklaata, teen pizzaa ja juon viinin sushin ja elokuvan kanssa.
Sitä maitosuklaatako?
Ruokaa ei ollut tarpeeksi, mutta silti vieraat kahmivat sen naamaansa ja sitten veivät ne mennessään ja ja ja.....tipuin kärryiltä aikaa sitten.
Ihan yhtä hauska tarina (toisaalta yhtä epäloogisesti tarinoitu, kuin se vauvan eka joulu, joka ei päässyt joulupöytään)
miten ihmiset ei osaa lukea vaan kommenttia laitetaan vaikka ei ole ymmärtänyt lukemaansa eli maidottomat söivät vieraat ja eipä ap olisi tainnut tarvita niitä maidollisia ruokia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että äidilleni riittäisi sen sanominen, että toivoisin joulunvieton tapahtuvan pienessä porukassa. No, ensi kerralla olen viisaampi ja lähden jonnekin kauas hyvissä ajoin. Olisi pitänyt heti vaan kieltää jämäkästi. Minulla on iso asunto, joten kyllähän tänne mahtuu. Tosin jatkossa kotiini mahtuu vain ihmisiä, jotka kunnioittavat minuakin.
Nyt onneksi vietän lopun joulusta yksin, jouluruoat lähtivät vanhempieni ja isoäitini mukaan (minulle riittää niitä oikein hyvin yksi ateria) ja viinipullon loppu jäi mulle! Lämmitän saunan, syön suklaata, teen pizzaa ja juon viinin sushin ja elokuvan kanssa.
Sitä maitosuklaatako?
Ruokaa ei ollut tarpeeksi, mutta silti vieraat kahmivat sen naamaansa ja sitten veivät ne mennessään ja ja ja.....tipuin kärryiltä aikaa sitten.
Ihan yhtä hauska tarina (toisaalta yhtä epäloogisesti tarinoitu, kuin se vauvan eka joulu, joka ei päässyt joulupöytään)
Maidotonta ruokaa ei ollut tarpeeksi. Äidin sisarukset toivat mukanaan laatikoita ym. mutta niissä oli maitoa. Kuten sanoin, oletin että omista ruuistani riittää minulle yhdelle aterialle joten muiden ei tarvitse tehdä maidottomana. En muutenkaan uskaltaisi syödä sukulaisten tekemiä ruokia, koska asenne allergiaa kohtaan on vähättelevä. Koska maidottomat syötiin ensimmäiseksi, jäi maidollisia yli. Minä oletin, että muut ottavat maidollisia ensimmäiseksi. En näe tässä mitään epäloogista.
Suklaata voi tehdä tehdä myös itse ja maidotonta suklaata on saatavilla. Joululahjaksi saadut maitosuklaat lähtivät vanhempieni mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin että äidilleni riittäisi sen sanominen, että toivoisin joulunvieton tapahtuvan pienessä porukassa. No, ensi kerralla olen viisaampi ja lähden jonnekin kauas hyvissä ajoin. Olisi pitänyt heti vaan kieltää jämäkästi. Minulla on iso asunto, joten kyllähän tänne mahtuu. Tosin jatkossa kotiini mahtuu vain ihmisiä, jotka kunnioittavat minuakin.
Nyt onneksi vietän lopun joulusta yksin, jouluruoat lähtivät vanhempieni ja isoäitini mukaan (minulle riittää niitä oikein hyvin yksi ateria) ja viinipullon loppu jäi mulle! Lämmitän saunan, syön suklaata, teen pizzaa ja juon viinin sushin ja elokuvan kanssa.
Sitä maitosuklaatako?
Ruokaa ei ollut tarpeeksi, mutta silti vieraat kahmivat sen naamaansa ja sitten veivät ne mennessään ja ja ja.....tipuin kärryiltä aikaa sitten.
Ihan yhtä hauska tarina (toisaalta yhtä epäloogisesti tarinoitu, kuin se vauvan eka joulu, joka ei päässyt joulupöytään)
Maidottomia jouluruokia oli vain vähän ja ei-allergiset söivät ne., muita riitti, mutta niitä ap ei voinut syödä. Tiedän millaista on, kun muut eivät ota maitoallergiaa tosissaan. Esim. omat oireeni maidosta eivät ole mitään pientä vatsankipristelyä, vaan seuraava puoli vuorokautta mene pää pöntössä ja kauheissa tuskissa.
no jaksoit kuitenkin pahoittaa mieles muistisairaan höpinöistä, sen sijaan että yrittäisit ymmärtää sairasta vanhusta. Nää on näitä meidän mukavia 2-kymppisiä...oon havainnut ettei tällä nykyisellä nuorella sukupolvella ole mitän sympatiaa isovanhempiaan tai heidän sairauksiaan kohtaan. Kaikessa vaan minä minä minä. Kun itse olin 2-kymppinen , en ollut noin itsekeskeinen ikinä. Isovanhempiaan ei voi millään muistaa jouluisin tai auttaa missään, kun se oma villi nuoruus on kesken.
Ensi kerralla et sitten kutsu sukua, etkä myöskään mene vaikka muualle kutsutaan. Ymmärrän, että et tule toimeen sukusi kanssa, mutta itse otit heidät kotiisi, joten älä liikaa nurise vaan viisastu jatkoa varten.