Lue keskustelun säännöt.
Kuulun amissukuun ja olen järkyttynyt ja yllättynyt tämän palstan "paremman väen" halveksunnasta duunareita kohtaan!
23.12.2016 |
Nämä akateemiset ovat kuitenkin usein meidän duunareiden esimiehiä ja muita johtajia... Ettekö yhtään arvosta työntekijöitänne?
Suvussani suurin osa on ihan tavallisia duunareita: lähihoitajia, autonasentajia, tehdastyöntekijöitä, siivoojia, keittäjiä, kirjanpitäjiä, maanviljelijöitä, välinehuoltajia, perhepäivähoitajia, kaupan myyjiä, kampaajia jne. Moni työllistää itse itsensä yrittäjänä.
Harva suvussani käy lukion. Suurin osa käy amiksen ja toistemme ammattitaitoa osaamme itse onneksi arvostaa. Jotkut ovat amiksen jälkeen jatkaneet opiskelua esim. amk:hon, mutta useimmat eivät. Jotkut taas ovat käyneet sen lukion, mutta menneet sen jälkeen esim. amikseen. Usempien valinta on kuitenkin pelkkä amis.
On loukkaavaa, että palstan korkeasti koulutettu eliitti tuntuu pitävän tavallisia duunareita jotenkin huonompina ihmisinä. Meidänkin suku kuitenkin on ahkeraa ja reippaasti velvollisuutensa hoitavaa. Lapsille tehdään terveellistä kotiruokaa, heidän kanssaan ulkoillaan, sosiaalisista suhteista pidetään huolta, pukeutuminen ja hygienia pidetään kunnossa (vaikkei toki meidän palkoilla merkkivaatteita juuri käytetä, vaan vaatteet on perusvaatetta esim. kirpparilta ja alennusmyynneistä, paljon kierrätetään keskenämme). Katsomme, että lapset tekevät läksynsä ja kyselemme kokeisiin. Meidän suvussa tavallinen lapsen keskiarvo peruskoulussa on 7:n luokkaa. Omalla 9. luokkalaisella esikoisellani on lukuaineiden keskiarvo 7,4 ja kaikkien aineiden keskiarvo 7,9 ja tätä pidetään meidän piireissä hyvänä. On hän kyllä ollutkin tunnollinen koululainen.
Lapsilla on harrastuksia, mutta kovin kalliisiin harva raaskii panostaa. Edullisissakin vaihtoehdoissa kuitenkin on valinnanvaraa. Etelässä jotkut ei käy koskaan, osa käy silloin tällöin. Jonkinlaista lomailua kuitenkin harrastavat kaikki, jos ei muuta niin ainakin Viron risteilyjä.
Elämme mielestäni ihan normaalia tavallisen ihmisen elämää.
Nyt ennen joulua lasten kanssa askarreltiin joulukortteja, leivottiin pipareita ja joulutorttuja, käytiin laulamassa kauneimpia joululauluja ja katsomassa lasten joulujuhlia. Jouluksi kokoonnutaan suvun kanssa yhteen jonkun kotiin, syödään hyvin ja annetaan vähän lahjoja toisillemme, pelkkä suklaarasia tai korttikin on ihan ok, jos jollain on tiukempi rahatilanne.
Miksi tällainen elämä oikeuttaa paremmin menestyneitä pitämään itseään meitä tavisduunareita niin paljon parempina ihmisinä? Katsomaan alaspäin ja tuntemaan ylemmyyttä? Oikeastaan en edes tälle palstalle rantautumista ollut huomannut moista ilmiötä, mutta täällä sen huomaa usein. Duunarit tuntuisi olevan monen mielestä alempaa kastia. Toki olemme tekemisissä myös korkeammin koulutettujen kanssa esim. lasten luokkakavereiden perheistä osa, töissä esimiehet jne. Päällisin puolin kanssakäyminen sujuu kivasti ja tavallisesti myös akateemisten ihmisten kanssa. Pistää nyt kuitenkin miettimään tämän palstan lukemisen jälkeen, että mahtaako heillä olla salaisia ikäviä ajatuksia meikäläisistä, kun olemme ihan vaan raavasta työväenluokkaa?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seiskan keskiarvo ei ole mitenkään hyvä. Seiskan keskiarvon lapsi ei ole tehnyt läksyjään tai lukenut kokeisiin riittävästi. Seiskan keskiarvon lapsi ei ole tunnollinen koululainen.
Ei pidä paikkaansa. Meidän suvussa on paljon lukihäiriötä ja monelle läksyihin menee valtavasti aikaa, mutta silti keskiarvo on 7:n kieppeillä. Esim. omista lapsistani molemmat ovat saaneet koulussa myös erityistä tukea oppimiseen. Osalla lukihäiriötä ei ole todettu, mutta sitä tuntuisi olevan silti siellä taustalla. Osalla on diagnoosi lukihäiriöstä. Pojallani menee helposti 2 - 4 tuntia läksyihin päivinä, jolloin niitä on paljon. Joinain päivinä ei mene noin paljon aikaa. Kokeisiin meillä on tapana lasten lukea vähintään 3 kertaa alue läpi ja lisäksi kysellään.
ap
Mun tytöllä keskivaikea lukihäiriö myös. On kuitenkin pärjännyt koulussa ihan mukavasti, kielet tuottavat tosin vaikeuksia, samaten tekstin tuottaminen on vähän takkuista.
Vähän erikoista, että noin hyvällä opiskelulla asiat eivät kuitenkaan jää teidän lapsille päähän. Onko heillä keskittymisvaikeuksia? Meillä tyttö tekee myös läksyt ahkerasti, lukee koealueen pari kertaa ja sitten kyselen. Jos osaa, niin lukemisen voi lopettaa, jos ei osaa, niin sitten täytyy vielä lukea. Kokeista tulee sellaista 8-9 yleensä. Osaako teidän lapset niitä koealueen juttuja yhtään, kun kyselet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin ammattikoulun käyneiltä enemmän ammattiylpeyttä.
Olen korkeasti koulutettu ja perhepiirin ainoa sellainen. Minä olen kaikille vapaata riistaa ja sukujuhlilla minun haukkumiseni on kansanhuvi. Kerran sanoin takaisin ja siitä tuli skandaali. En koskaan paljasta uusille tuttavuuksille koulutustasoani, koska tiedän sen ennakkoluulousuuden määrän.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin arvostan duunareiden työpanosta, mutta en itse vaan ymmärrä miten kukaan haluaisi tehdä niin älyvapaata työtä. Ja 7,9 keskiarvo on huono, miksi tyydytte siihen kun voitte kannustaa lapsianne parempaan? Omat vanhempani eivät ole käyneet paljon kouluja, mutta kaikki lapset ovat lukion kautta menneet korkeakouluun ja saaneet hyvän ammatin. Ja tästä on kiittäminen vanhempien jatkuvan kannustamisen.
No johan nyt on. Ainakin esimerkiksi putkimies tai sähkömies tekee konkreettisesti hyödyllistä hommaa joka päivä. Mikä voisi olla sen mielekkäämpää?
Itse akateemisena olen aina täynnä ihailua kun joku tuollainen osaaja tukee auttamaan minua kun jokin juttu vanhassa kerrostalossa on mennyt vikaan enkä osaa tehdä sille yhtään mitään. Ja kyllä he yleensä myös oman arvonsa tuntevat.
Se on myös jo historiaa, että korkeakoulutus nosti yhteiskunnassa ylöspäin ja parempiin ansioihin. Monen harmiksi.
Ja jos "sivistystä" haluaa, niin kirjallisuus, historia, taide yms. on kaikkien ulottuvilla. Ihan ilmaiseksi siellä kirjastoissa, museoissa, erilaisilla avoimilla kursseilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seiskan keskiarvo ei ole mitenkään hyvä. Seiskan keskiarvon lapsi ei ole tehnyt läksyjään tai lukenut kokeisiin riittävästi. Seiskan keskiarvon lapsi ei ole tunnollinen koululainen.
Ei pidä paikkaansa. Meidän suvussa on paljon lukihäiriötä ja monelle läksyihin menee valtavasti aikaa, mutta silti keskiarvo on 7:n kieppeillä. Esim. omista lapsistani molemmat ovat saaneet koulussa myös erityistä tukea oppimiseen. Osalla lukihäiriötä ei ole todettu, mutta sitä tuntuisi olevan silti siellä taustalla. Osalla on diagnoosi lukihäiriöstä. Pojallani menee helposti 2 - 4 tuntia läksyihin päivinä, jolloin niitä on paljon. Joinain päivinä ei mene noin paljon aikaa. Kokeisiin meillä on tapana lasten lukea vähintään 3 kertaa alue läpi ja lisäksi kysellään.
ap
Tiesitkö, että lukihäiriöllä ei ole mitään yhteyttä oppimiseen? Tietenkin lukihäiriö hidastaa lukemista / luetun ymmärtämistä, mutta muuten oppimisen kannalta olisi fiksumpaa tehdä käsitekartta kuin lukea koealuetta vaivalloisesti läpi moneen kertaan. Teillä kyse ei ole lukihäiriöstä vaan siitä, että ette ole (akateemisten perheiden tapaan) opetelleet erilaista oppimista, luotatte liikaa lukemiseen.
Ahaa. Minustakin lukihäiriö on tässä amissukuasiassa sivuosassa, mutta mainitsin sen kuitenkin, koska se on osasyy kyllä siihen, miksi läksyihin menee paljon aikaa, mutta silti numerot 7:n tienoilla. En kuitenkaan väitä että se olisi ainoa syy. Onhan moni lukihäiriöinenkin opiskellut pitkälle (muttei oikein meidän suvussa). Osalla meidän lukihäiriöisistä on helpotetut tekstikirjat ja äänikirjat käytössä. Vinkkejä ollaan saatu, esim. ääneen lukemista. Lisäksi osa saa erityistä tukea oppimiseen ja vanhemmat ohjausta myös. Kouluissa nyt satutaan panostamaan aika paljon lukemiseen vrt. käytännössä oppimiseen. Tämä vain minun mielipide/kokemus toki, ehkä omasi on mielestäsi parempi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mies ollaan myös molemmat duunarisuvuista, mä olen käynyt amiksen ja mies ei ole käynyt toista astetta ollenkaan, mutta hänellä on opistokoulutus. Meidän vanhemmat ja sisarukset ovat sitten tehdastyöntekijöitä, autonasentajia, lähihoitajia yms.
Omia lapsia ollaan kuitenkin aina kannustettu opiskelemaan ja erityisesti opiskelemaan kieliä. Autettu läksyissä, kuulusteltu kokeisiin, oltu läsnä ja aidosti kiinnostuneita lasten koulunkäynnistä Tällä hetkellä on kaksi yliopistossa, yksi lukiossa ja yksi yläkoulussa yli ysin keskiarvolla. Lapsia kannattaa ehdottomasti kannustaa opiskelemaan, ei se amissukuna pysyminen ole mitenkään erityisen tavoiteltavaa, vaikkei siinä mitään väärää sinänsä olekaan. Koulutuksen myötä lapset saavat mahdollisuuden parempaan elintasoon, kuin mitä duunarityöllä on saavutettavissa.
Tuo viimeinen ei enää ole totta. Maailma on muuttunut sen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeasti koulutettu ja perhepiirin ainoa sellainen. Minä olen kaikille vapaata riistaa ja sukujuhlilla minun haukkumiseni on kansanhuvi. Kerran sanoin takaisin ja siitä tuli skandaali. En koskaan paljasta uusille tuttavuuksille koulutustasoani, koska tiedän sen ennakkoluulousuuden määrän.
Tuo on kyllä ikävää. :(
Mielestäni meidän suvussa on perinteisesti arvostettu korkeasti koulutettuja ihmisiä, tohtoreita ja lääkäreitä yms. Heistä on puhuttu kunnioittavasti. Vaikkei meikäläisiin sellaisia kuulukaan. Itsekin olen kunnioittanut korkeaa koulutusta ja olen kuvitellut ehkä korkeasti koulutettujen olevan myös sydämeltään sivistyneitä ja yllättynyt tällä palstalla siitä, ettei niin näytäkään aina olevan.
Mulla lisäksi on ollut sellainen ajatus, että amislaisuus on tavallista ja normaalia ja akateemisuus jotain hienoa, johon harvempi yltää. Koska meillä se on näin.
Mutta tämän palstan lukemisen seurauksena ajatukseni ovat kyllä muuttuneet jonkin verran ja niistä siis kerroinkin jo tuossa aloituksessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse korkeasti koulutettujen lapsi korkeakoulutettujen suvussa. Olen "tyytynyt" tietyllä tapaa amisammattiin, sitä tässä kertomatta. saan tehdä luovaa työtä, pienellä palkalla tosin. Nautin työstäni, ja siinä voin myös käyttää yliopisto-opinnoissani saatuja valmiuksia, tietoja ja taitoja. Työ on myös kohtalaisen itsenäistä, joten voin tehdä aikatavalla asiat kuten itse haluan.
Jonkinlainen kulttuurillinen koodi on kyllä työpaikallani: sitä, että haluan pienestä palkastani panostaa lapsieni koulutukseen eli yleissivistykseen pidetään outona: musiikkiharrastukset konservatoriossa, lasten kielikerhot, sinfoniaorkesterin lasten klubit, lasten teatteriharrastukset, kuorolaulut, yms. ovat naurettavia muiden amistyöntekijöiden mielestä. Rahathan pitäisi laittaa sen sijaan johonkin konkreettiseen: vaatteisiin, meikkeihin, parempaan asumiseen jne. jne. Lisäksi tuo kouluun suhtautuminen on erilaista: minulle on itsestään selvää, että lapsilla on keskiarvo vähintään 8.5. Tuosta lähdetään liikkeelle ja sen saa tekemättä mitään. Mieluiten vähintään ysin pintaan, koska eihän se vaadi mitään muuta kuin sen, että vanhempi hieman kyselee koealueesta ennen kokeita. Heidän mielestään lapsi saa tehdä ihan itse koulutyönsä, juurikin kasin keskiarvoa pidetään jo todella huippusaavutuksena.
Sitten taas kaikenlaista puuhastelua pidetään parempana: naureskellaan, jos joku ei osaa kutoa sukkaa ( ompelijatasutainen), tehdä maksalaatikkoa alusta saakka ( keittäjätaustainen) jne. Niitä omia taitoja pidetään itsestäänselvyyksinä, ja muidenkin pitäisi ne osata. Kaikkea koulutietoa kuitenkin halveksitaan. Esim. kielitaitoa ei pidetä minään, mutta kuitenkaan ei sitten suostuta puhumaan paljon rahaa tuottavien ulkomaalaisten kanssa edes sitä tankeroenglantia, vaan minä saan sitten aina hoitaa nämä puhumiset.
Tapaani matkustaa pidetään tyhmänä: asutaan lasten kanssa mm. retkeilymajoissa, ja tutustutaan museoihin ja nähtävyyksiin sekä erilaisiin luontoympäristöihin. Heille matkustus tuntuu olevan lähtemistä "etelään" ja makaamista rannalla mieluiten täysihoidolla, jotta ei tarvitse sitten puhua kieliä matkalla. Läheisessä kauppakeskuksessa käydään ostamassa samoja tavaroita roppakaupalla, joita täältä Suomestakin saisi. Toki mekin käymme rannalla, mutta ei grillailla ihoamme aamusta iltaan.
En sitten tiedä, että olenko ylimielinen yms, mutta tällaisia eroja olen työpaikallani huomannut. Muuten kannattaa ottaa huomioon, että av:lla pyörii varmasti myös ihmisiä. jotka vain haluavat loukata toisia toisia. kaikkea ei kannata ottaa tosissaan. varsinkaan niin, että kaikki esim. kouluttautuneet ajattelisivat joistakin asioista samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä täällä on tuollaista mainitsemaasi duunareiden halveksuntaa?
Olen vissiin lukenut ihan eri keskusteluja sitten kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen korkeasti koulutettu ja perhepiirin ainoa sellainen. Minä olen kaikille vapaata riistaa ja sukujuhlilla minun haukkumiseni on kansanhuvi. Kerran sanoin takaisin ja siitä tuli skandaali. En koskaan paljasta uusille tuttavuuksille koulutustasoani, koska tiedän sen ennakkoluulousuuden määrän.
Tuo on kyllä ikävää. :(
Mielestäni meidän suvussa on perinteisesti arvostettu korkeasti koulutettuja ihmisiä, tohtoreita ja lääkäreitä yms. Heistä on puhuttu kunnioittavasti. Vaikkei meikäläisiin sellaisia kuulukaan. Itsekin olen kunnioittanut korkeaa koulutusta ja olen kuvitellut ehkä korkeasti koulutettujen olevan myös sydämeltään sivistyneitä ja yllättynyt tällä palstalla siitä, ettei niin näytäkään aina olevan.
Mulla lisäksi on ollut sellainen ajatus, että amislaisuus on tavallista ja normaalia ja akateemisuus jotain hienoa, johon harvempi yltää. Koska meillä se on näin.
Mutta tämän palstan lukemisen seurauksena ajatukseni ovat kyllä muuttuneet jonkin verran ja niistä siis kerroinkin jo tuossa aloituksessa.
ap
Ap, kannattaa jättää tämä palsta omaan arvoonsa, jota ei ole. Eivät ihmiset todellakaan ajattele tai käyttäydy oikeassa elämässä niin kuin täällä väitetään.
Vaikutat viisaalta ja tasapainoiselta ihmiseltä. Älä nyt vain jonkun nettitrollien vaikuttaa.
Todellisuus on juuri tuollainen kuin oletit aikaisemmin. Paitsi etteivät "akateemiset" yleensä itseään niin ihmeellisinä pidä. Ihmisiä ollaan kaikki. Ja esimerkiksi siinä vaiheessa kun on vesirikko, niin voit olla varma että joku lääkäri arvostaa sitä putkimiestä ja sen osaamista aivan valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kirjoitus ap! Olen törmännyt palstalla samaan. Jos et ole akateeminen, olet automaattisesti tupakoiva, ryyppäävä wt jolla elämänhallinta hukassa ja rahat tästä syystä tiukoilla. Edustan ehkäpä palstan haukutuinta ammattiryhmää, lähihoitajia, mutta en ole koskaan tunnistanut itseäni niistä lukuisista lähäreitä haukkuvista ketjuista.
Mieheni on myös duunari ja elämme mielestäni aivan tavallista lapsiperhe-elämää. Emme käytä alkoholia tai tupakoi. Asumme itse rakentamassamme omakotitalossa. Olemme hyvin perhekeskeisiä ja avustamme paljon ikääntyneitä vanhempiani. Lapset harrastavat paljon ja ovat koulussa sitä samaa keskitasoa (n.8) kuin me vanhemmatkin aikoinaan.
En tiedä missä av-mammat törmää näihin haukkumiinsa wt-lähihoitajiin, koska ainakin minun työpaikallani kaikki ovat aivan tavallisia ihmisiä, joille asiakkaiden hyvä hoito on kunnia asia. Onneksi työni arvostus ei ole vain av-palstan varassa vaan esimerkiksi eilisiltana kyynelsilmin annetut hyvän joulun toivotukset lähes 100-vuotiaalta veteraanilta lämmittivät sydänjuuria myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seiskan keskiarvo ei ole mitenkään hyvä. Seiskan keskiarvon lapsi ei ole tehnyt läksyjään tai lukenut kokeisiin riittävästi. Seiskan keskiarvon lapsi ei ole tunnollinen koululainen.
Ei pidä paikkaansa. Meidän suvussa on paljon lukihäiriötä ja monelle läksyihin menee valtavasti aikaa, mutta silti keskiarvo on 7:n kieppeillä. Esim. omista lapsistani molemmat ovat saaneet koulussa myös erityistä tukea oppimiseen. Osalla lukihäiriötä ei ole todettu, mutta sitä tuntuisi olevan silti siellä taustalla. Osalla on diagnoosi lukihäiriöstä. Pojallani menee helposti 2 - 4 tuntia läksyihin päivinä, jolloin niitä on paljon. Joinain päivinä ei mene noin paljon aikaa. Kokeisiin meillä on tapana lasten lukea vähintään 3 kertaa alue läpi ja lisäksi kysellään.
ap
Mun tytöllä keskivaikea lukihäiriö myös. On kuitenkin pärjännyt koulussa ihan mukavasti, kielet tuottavat tosin vaikeuksia, samaten tekstin tuottaminen on vähän takkuista.
Vähän erikoista, että noin hyvällä opiskelulla asiat eivät kuitenkaan jää teidän lapsille päähän. Onko heillä keskittymisvaikeuksia? Meillä tyttö tekee myös läksyt ahkerasti, lukee koealueen pari kertaa ja sitten kyselen. Jos osaa, niin lukemisen voi lopettaa, jos ei osaa, niin sitten täytyy vielä lukea. Kokeista tulee sellaista 8-9 yleensä. Osaako teidän lapset niitä koealueen juttuja yhtään, kun kyselet?
Ei ole keskittymisvaikeuksia. Ovat rauhallisia ja saavat kiitosta hyvästä käytöksestä, kiltteydestä, paikallaan pysymisestä tunneilta ja työrauhan antamisesta muille.
Heillä on usein vaikeuksia ymmärtää lukemaansa ja joskus myös vaikeuksia ymmärtää koealueen sisältöä, vaikka sitä selittäisi ihan itse omin sanoinkin. Heillä on myös vaikeuksia muotoilla koevastauksia sellaiseen muotoon, että niistä saisi pisteitä. Joskus siis tietävät vastauksen, mutta pisteet jää saamatta tehtävästä, koska vastaus ei ollut esim. tarpeeksi laajasti kirjoitettu tms. Läksyjen teossa on vaikeuksia sekä ymmärtää mitä pitäisi tehdä, vaikeuksia keksiä sopiva vastaus ym. Etenkin kuopus tarttee apua läksyjen teossa oikeastaan päivittäin. Hänelle on syntynyt vähän sellainen negatiivinen kierre, koska hän inhoaa koulua sen vaikeuden ja takkuisuuden vuoksi ja koulun inhoamisen ja siitä stressaamisen vuoksi läksyjen teko on taas entistä takkuisempaa. Itkien välillä niitä tehdään. Ja kyllä, olemme käyneet keskusteluissa näiden koulujuttujen takia.
Kavereita onneksi kuitenkin riittää jne. perusasiat on kunnossa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seiskan keskiarvo ei ole mitenkään hyvä. Seiskan keskiarvon lapsi ei ole tehnyt läksyjään tai lukenut kokeisiin riittävästi. Seiskan keskiarvon lapsi ei ole tunnollinen koululainen.
Ei pidä paikkaansa. Meidän suvussa on paljon lukihäiriötä ja monelle läksyihin menee valtavasti aikaa, mutta silti keskiarvo on 7:n kieppeillä. Esim. omista lapsistani molemmat ovat saaneet koulussa myös erityistä tukea oppimiseen. Osalla lukihäiriötä ei ole todettu, mutta sitä tuntuisi olevan silti siellä taustalla. Osalla on diagnoosi lukihäiriöstä. Pojallani menee helposti 2 - 4 tuntia läksyihin päivinä, jolloin niitä on paljon. Joinain päivinä ei mene noin paljon aikaa. Kokeisiin meillä on tapana lasten lukea vähintään 3 kertaa alue läpi ja lisäksi kysellään.
ap
Tiesitkö, että lukihäiriöllä ei ole mitään yhteyttä oppimiseen? Tietenkin lukihäiriö hidastaa lukemista / luetun ymmärtämistä, mutta muuten oppimisen kannalta olisi fiksumpaa tehdä käsitekartta kuin lukea koealuetta vaivalloisesti läpi moneen kertaan. Teillä kyse ei ole lukihäiriöstä vaan siitä, että ette ole (akateemisten perheiden tapaan) opetelleet erilaista oppimista, luotatte liikaa lukemiseen.
Ahaa. Minustakin lukihäiriö on tässä amissukuasiassa sivuosassa, mutta mainitsin sen kuitenkin, koska se on osasyy kyllä siihen, miksi läksyihin menee paljon aikaa, mutta silti numerot 7:n tienoilla. En kuitenkaan väitä että se olisi ainoa syy. Onhan moni lukihäiriöinenkin opiskellut pitkälle (muttei oikein meidän suvussa). Osalla meidän lukihäiriöisistä on helpotetut tekstikirjat ja äänikirjat käytössä. Vinkkejä ollaan saatu, esim. ääneen lukemista. Lisäksi osa saa erityistä tukea oppimiseen ja vanhemmat ohjausta myös. Kouluissa nyt satutaan panostamaan aika paljon lukemiseen vrt. käytännössä oppimiseen. Tämä vain minun mielipide/kokemus toki, ehkä omasi on mielestäsi parempi?
ap
Läksyihin käytetty aika ja koenumerot eivät välttämättä korrelloi keskenään. Pitää myös opetella oppimaan, ei vain suorittamaan. Se on monille amiksiin kuuluville ylitsepääsemätöntä, koska he eivät ymmärrä, että koskaan ei voi olla niin valmis, etteikö olisi parannettavaa. Käytännössä oppiminen ei riitä, jos ei kykene ymmärtämään esim. ohjeiden merkitystä. Tosin siksi aika moni amis on amis: arvosana 7 riittää, koska loppupeissä päätyy yksinkertaisiin rutiinitehtäviin, joista selviää ilman koulutustakin.
Taidat olla uusi tällä palstalla? Täällä ihan tavalliset perheenäiditkin provoaa milloin mistäkin asiasta. Oletko tutustunut esim. abduktio-liesi-ketjuun? Apua, tyttären nai entin-ketjuun?
Ei kannata ottaa niin vakavasti näitä juttuja. Itsekin monesti perustelen täällä näkemyksiäni sillä, että olenhan esim. 3 lapsen äiti jne. No en edes ole. Kamala jos joutuisi vastuuseen kaikesta siitä mitä tääläkin on valehdellut!
Itselläni on korkeakoulutus, kuuntelen klassista musiikkia, käyn teatterissa, luen paljon. Välillä syön sipsejä, juon olutta ja katson Frendejä. Työkseni teen tavallista duunia, meitä korkeakoulutettuja on niin paljon ettei kaikille riitä "parempaa" työtä. Monilla varastomiehilläkin on korkeakoulutus. Ihan relax vaan, kaikki, kyllä tänne maailmaan mahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seiskan keskiarvo ei ole mitenkään hyvä. Seiskan keskiarvon lapsi ei ole tehnyt läksyjään tai lukenut kokeisiin riittävästi. Seiskan keskiarvon lapsi ei ole tunnollinen koululainen.
Ei pidä paikkaansa. Meidän suvussa on paljon lukihäiriötä ja monelle läksyihin menee valtavasti aikaa, mutta silti keskiarvo on 7:n kieppeillä. Esim. omista lapsistani molemmat ovat saaneet koulussa myös erityistä tukea oppimiseen. Osalla lukihäiriötä ei ole todettu, mutta sitä tuntuisi olevan silti siellä taustalla. Osalla on diagnoosi lukihäiriöstä. Pojallani menee helposti 2 - 4 tuntia läksyihin päivinä, jolloin niitä on paljon. Joinain päivinä ei mene noin paljon aikaa. Kokeisiin meillä on tapana lasten lukea vähintään 3 kertaa alue läpi ja lisäksi kysellään.
ap
Mun tytöllä keskivaikea lukihäiriö myös. On kuitenkin pärjännyt koulussa ihan mukavasti, kielet tuottavat tosin vaikeuksia, samaten tekstin tuottaminen on vähän takkuista.
Vähän erikoista, että noin hyvällä opiskelulla asiat eivät kuitenkaan jää teidän lapsille päähän. Onko heillä keskittymisvaikeuksia? Meillä tyttö tekee myös läksyt ahkerasti, lukee koealueen pari kertaa ja sitten kyselen. Jos osaa, niin lukemisen voi lopettaa, jos ei osaa, niin sitten täytyy vielä lukea. Kokeista tulee sellaista 8-9 yleensä. Osaako teidän lapset niitä koealueen juttuja yhtään, kun kyselet?
Ei ole keskittymisvaikeuksia. Ovat rauhallisia ja saavat kiitosta hyvästä käytöksestä, kiltteydestä, paikallaan pysymisestä tunneilta ja työrauhan antamisesta muille.
Heillä on usein vaikeuksia ymmärtää lukemaansa ja joskus myös vaikeuksia ymmärtää koealueen sisältöä, vaikka sitä selittäisi ihan itse omin sanoinkin. Heillä on myös vaikeuksia muotoilla koevastauksia sellaiseen muotoon, että niistä saisi pisteitä. Joskus siis tietävät vastauksen, mutta pisteet jää saamatta tehtävästä, koska vastaus ei ollut esim. tarpeeksi laajasti kirjoitettu tms. Läksyjen teossa on vaikeuksia sekä ymmärtää mitä pitäisi tehdä, vaikeuksia keksiä sopiva vastaus ym. Etenkin kuopus tarttee apua läksyjen teossa oikeastaan päivittäin. Hänelle on syntynyt vähän sellainen negatiivinen kierre, koska hän inhoaa koulua sen vaikeuden ja takkuisuuden vuoksi ja koulun inhoamisen ja siitä stressaamisen vuoksi läksyjen teko on taas entistä takkuisempaa. Itkien välillä niitä tehdään. Ja kyllä, olemme käyneet keskusteluissa näiden koulujuttujen takia.
Kavereita onneksi kuitenkin riittää jne. perusasiat on kunnossa.
ap
Huomaatko, että kyse on muustakin kuin lukihäiriöstä. Vaikuttaa siltä, että taustalla on laaja neuropsykologinen häiriö. Silti en ymmärrä, miksi halveksit itse niitä akateemisia, joilla on vastaavia ongelmia, mutta he ovat ne selättäneet sitkeällä työllä.
Eipä se insinööritutkintokaan ole 'tie onneen'. Meidän suvut on olleet maanviljelijöitä AINA 1600-luvulle saakka. Siskoni oli suvun eka naispuolinen ylioppilas ja itse toisena. Ollaan perheenä ensimmäiset jossa lapset ovat kouluttautuneet vanhempiaan 'paremmin'. Ja samaa taistelua se on leivästä olit sitten kääntämässä maata tai jatkuvassa 'koulutuksessa' kun pitää aina olla ajan hermoilla ja haalia tietoa.
Olenkin todennut ettei suvun historia ole mitenkään häpeällinen. Rehellinen työ ja panos kohdistuu yhteen osa-alueeseen ilman juonitteluita, YT-neuvotteluita etc. Tahtoisinkin takas perusvirtaan ja nauttia elämästä ilman tätä stressiä.
Ps. Meilläkin on lukihäiriö suvussa eikä se ole este unelmille. Enemmän työtä ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seiskan keskiarvo ei ole mitenkään hyvä. Seiskan keskiarvon lapsi ei ole tehnyt läksyjään tai lukenut kokeisiin riittävästi. Seiskan keskiarvon lapsi ei ole tunnollinen koululainen.
Ei pidä paikkaansa. Meidän suvussa on paljon lukihäiriötä ja monelle läksyihin menee valtavasti aikaa, mutta silti keskiarvo on 7:n kieppeillä. Esim. omista lapsistani molemmat ovat saaneet koulussa myös erityistä tukea oppimiseen. Osalla lukihäiriötä ei ole todettu, mutta sitä tuntuisi olevan silti siellä taustalla. Osalla on diagnoosi lukihäiriöstä. Pojallani menee helposti 2 - 4 tuntia läksyihin päivinä, jolloin niitä on paljon. Joinain päivinä ei mene noin paljon aikaa. Kokeisiin meillä on tapana lasten lukea vähintään 3 kertaa alue läpi ja lisäksi kysellään.
ap
Mun tytöllä keskivaikea lukihäiriö myös. On kuitenkin pärjännyt koulussa ihan mukavasti, kielet tuottavat tosin vaikeuksia, samaten tekstin tuottaminen on vähän takkuista.
Vähän erikoista, että noin hyvällä opiskelulla asiat eivät kuitenkaan jää teidän lapsille päähän. Onko heillä keskittymisvaikeuksia? Meillä tyttö tekee myös läksyt ahkerasti, lukee koealueen pari kertaa ja sitten kyselen. Jos osaa, niin lukemisen voi lopettaa, jos ei osaa, niin sitten täytyy vielä lukea. Kokeista tulee sellaista 8-9 yleensä. Osaako teidän lapset niitä koealueen juttuja yhtään, kun kyselet?
Ei ole keskittymisvaikeuksia. Ovat rauhallisia ja saavat kiitosta hyvästä käytöksestä, kiltteydestä, paikallaan pysymisestä tunneilta ja työrauhan antamisesta muille.
Heillä on usein vaikeuksia ymmärtää lukemaansa ja joskus myös vaikeuksia ymmärtää koealueen sisältöä, vaikka sitä selittäisi ihan itse omin sanoinkin. Heillä on myös vaikeuksia muotoilla koevastauksia sellaiseen muotoon, että niistä saisi pisteitä. Joskus siis tietävät vastauksen, mutta pisteet jää saamatta tehtävästä, koska vastaus ei ollut esim. tarpeeksi laajasti kirjoitettu tms. Läksyjen teossa on vaikeuksia sekä ymmärtää mitä pitäisi tehdä, vaikeuksia keksiä sopiva vastaus ym. Etenkin kuopus tarttee apua läksyjen teossa oikeastaan päivittäin. Hänelle on syntynyt vähän sellainen negatiivinen kierre, koska hän inhoaa koulua sen vaikeuden ja takkuisuuden vuoksi ja koulun inhoamisen ja siitä stressaamisen vuoksi läksyjen teko on taas entistä takkuisempaa. Itkien välillä niitä tehdään. Ja kyllä, olemme käyneet keskusteluissa näiden koulujuttujen takia.
Kavereita onneksi kuitenkin riittää jne. perusasiat on kunnossa.
ap
Huomaatko, että kyse on muustakin kuin lukihäiriöstä. Vaikuttaa siltä, että taustalla on laaja neuropsykologinen häiriö. Silti en ymmärrä, miksi halveksit itse niitä akateemisia, joilla on vastaavia ongelmia, mutta he ovat ne selättäneet sitkeällä työllä.
En minä heitä halveksi. Päin vastoin arvostan kovasti. :)
En ylipäätänsä halveksi yhtään ketään.
Korkea koulutus on oikein hieno asia.
Kerroin vaan siitä, että itse olen aavistellut/kokenut jonkinlaista halveksuntaa tai vähättelyä täällä meitä duunareita kohtaan, mutta toki voin olla väärässäkin. Ehkäpä esim. sinä arvostat duunareita paljonkin?
Yst. terv. ap
Kyllä se näin vaan on että moni akateeminen katsoo alaspäin duunareita.
Tosin kyllä moni duunarikin katsoo alaspäin akateemisia.
Meitä on niin moneksi, kaikissa ammatti- ja muissa ryhmissä!!! Toiset on mukavia ja toiset ikäviä.
Jotkut ei siedä oikein minkäänlaista erilaisuutta tai omista normeistaan poikkeamista.
Ei tarvis korjailla jos tehtäisiin kunnollista.