Mä valitan nyt teille kun ei muutakaan ole

Vierailija kirjoitti:

On vaan niin paha olla. Loppu vuosi on aina ahdistavaa, mutta tässä vuodessa on ollut jotakin niin synkkää.

Minua väsyttää koko ajan. Aamulla en tahtoisi avata silmiä ollenkaan, mutta on pakko. Joskus tuntuu kuin en heräisi ollenkaan koko päivänä. Että yhtäkkiä on ilta ja huomaan, etten jaksa pysyä hereillä enää. Lapset on nukkumassa, mies on siinä vierellä mutta silti jossain muualla.

Yhteistä aikaa ei ole. Seksiä ei oikein enää ole. Ystäviä ei oikein ole. Ei ole juhlia joihin saisi kutsua, ei ole mitään intoa enää yksin käydä syömässä ja elokuvissa. Äiti makaa dementoituneena jossakin, se sadistinen alkoholisti. Isällä uusi vaimo vei voiton minusta vuosia sitten.

Minä aina elän sivussa, katselen muiden elämiä kuin elokuvaa. Tunnen kamalan kateuden pistoksen kun katselen Facebookia: valmistumisia, kaukomatkoja, perhejuhlia, kahvihetkiä ystävien kanssa. Kauniita ihmisiä, iloisia ihmisiä.

Ja sitten oma kuvani heijastuu bussin ikkunasta ja kyyneleet nousee silmiin. Niitä olen nieleskellyt pois julkisilla paikoilla nyt monta kertaa. Ihan kuin kontrollin alkaisi pettää: olen näkymätön muutenkin, kuka minun kyybeleitöni edes huomaisi.

onhan sinulla täällä meidät,kirjoita tänne meille niin ollaan kuulolla.

Mitä voisit tehdä jotta tilanne paranisi?

Jos on rahaa tilaa matka vaikka yksin

Ala harrastaa

Onko työtä ?

Voitko alkaa opiskella?