Lue keskustelun säännöt.
Päiväkotien todellisuus on uskottua karumpi – maailman paras varhaiskasvatus on pelkkä illuusio
22.12.2016 |
Päiväkodeissa on aikaa vain perusasioihin. Siellä ei ole mahdollista saavuttaa niitä tavoitteita, joita laadukkaalle päivähoidolle on asetettu.
KUN päivähoidon kentältä uskaltaudutaan kuvaamaan päiväkodin arkea (HS Mielipide 18.12.), sekä varhaiskasvatusviraston johto että poliitikot nousevat puolustuskannalle (HS 19.12.).
Olemme kolme päivähoidon ammattilaista: lastentarhanopettaja, erityislastentarhanopettaja ja entinen päiväkodin johtaja. Olemme sitä mieltä, että puolustuskirjoitusten laatijat eivät täysin tunne tai tunnusta päiväkotien ahdingon olemassaoloa ja sen laajuutta.
Todellisuudessa yhdellä kasvattajalla on vastuullaan enemmän kuin kahdeksan lasta jo pelkästään työvuorojen, kokousten, koulutusten sekä sijaisten puutteen vuoksi. Henkilökunnan työaika on lyhyempi kuin lasten hoitopäivä.
Se, että Helsinki ei toteuta lain sallimaa suhdelukua – yksi aikuinen kahdeksaa lasta kohti –, ei ole ratkaisu, vaikka päätös sellaisenaan on arvostettava.
Varhaiskasvatusviraston johto ja päiväkotien johtajat haluavat antaa vanhemmille kuvan, jonka mukaan ”päiväkodeissa tehdään hyvää varhaiskasvatusta ja työntekijöiden jaksamiseen panostetaan”.
Kun puhutaan hyvästä varhaiskasvatuksesta, kyse ei ole vain numeroilla mitattavista asioista. Keskeisintä lapsen hyvinvoinnin kannalta on tuttujen aikuisten läsnäolo, turvallinen kohtaaminen ja pysyvyys. Vasta kun nämä on taattu, voimme onnistua taitojen ja valmiuksien kehittämisessä.
Päiväkodeissa on aikaa käytännössä vain perusasioihin. Siellä ei ole mahdollista saavuttaa niitä tavoitteita, joita laadukkaalle päivähoidolle on asetettu.
Lastentarhanopettajissa on potentiaalia toteuttaa päättäjien illuusioissa elävää ”maailman parasta varhaiskasvatusta”, mutta olosuhteiden pakosta joudumme olemaan pikemminkin yliopistokoulutuksen saaneita lastenvahteja. Kun henkilökuntaa siirrellään tunniksi tai päiväksi toiseen lapsiryhmään tai päiväkotiin, meitä kutsutaan ”käsiksi, joita tarvitaan” siellä tai täällä.
Päiväkotien työntekijöiden keskusteluissa nousee usein esille kokemus, että työnteko on selviytymistä päivästä toiseen. Moni vaihtaa alaa.
Olemme työskennelleet useissa eri päiväkodeissa eri tehtävissä ja nähneet, miten taloudellista tehokkuutta lisäävät toimet ovat tehneet työstämme hektistä poukkoilua, jossa mahdollisuus lapsen yksilöllisen kohtaamiseen on heikentynyt.
Päiväkotilasten levottomuuden lisääntyminen ei ole päiväkodissa työtä tekevien vika. Liian suuri ja vaihtuva määrä niin aikuis- kuin lapsikontaktejakin saavat lapset oireilemaan levottomuudella ja voimaan huonosti.
Vanhustenhoidon alennustilasta on puhuttu pitkään. Nyt on tarpeellista käydä keskustelua myös päiväkotihoidon tilasta.
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005016106.html?utm_medium=social&utm…
Kommentit (67)
Tota se on ollut jo pitkään. Ala on täynnä väsyneitä ja ylikuormitettuja työntekijöitä. Työntekijöiden ikärakenne monessa päiväkodissa se että sairauslomia on paljon ja ne ovat pitkiä. Sijaisia saa nihkeästi. Turhat kokoukset, suunnittelut ja palaverit vie tuhottomasti aikaa oikeilta töiltä. Pitää täyttä kaavaketta y ja yxt jotka kuitenkin päätyvät mappiin öö. Joka viikko piipahdat toisessa päiväkodissa töissä koska sieltä puuttuu vielä enemmän henkilökuntaa. Esimiehen aika menee siihen että miettii kuka on minkä tunnin töissä missä ryhmässä.
Päälle vanhempien ylimitoitetut vaatimukset, hoitoaikojen muutokset, kadonneiden vaatteiden etsimiset ja muuta lisäkuormitusta aiheuttavat työt. Siinä samalla pitäis ehtiä toteuttaa suunnitelman mukaiset lauluhetket, aamupiirit, kuntoutukset, ulkoilut, ruokailut ja levot. Ja etsiä unohtuneiden kurahousujen tilalle päiväkodin varavaatteista kurahousut.
Joskus mietin miksi en vaihda alaa. Vastaus on vielä noi ne lapset, mutta kuinka kauan, en osaa sanoa.
-- Hyvä kommentti ja ihan validi nykytilanteessakin vaikka kirjoitettu jo v 2016.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ja nykyään tilanne vielä pahempi
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus. Todellisuus on karua päiväkodeissa. Siksi suorastaan ällöttääkin useiden politikkojen puheet ja lässytykset siitä, miten meillä on Suomessa hyvä ja laadukas päivähoito. Bullshit, ihan oikeasti...
Niinpä
varhaiskasvattaja kirjoitti:
2:
Lapsesi päiväkodissa ei riittäisi henkikökuntaa toisiin ryhmiin auttamaan jos ulkoilisivat normaalisti.Ulkoilu vie aivan tuhottomasti aikaa. Varsinkin kun joka toiselta puuttuu jotain tai ulos tarvittavat pukineet löytyvät viidestä eri kassista jne.
Ei kai YHDELLÄ lapsella viittä eri kassia ole. Ei ollut ainakaan silloin kuin yksi, kun omani olivat päivähoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ne ketkä on hirmu tyytyväisiä siihen pk:iin ovat yleensä niitä, jotka jotenkin onnistuvat sulkemaan silmänsä todellisuudelta ja jopa syvimmältä omalta itseltään. He eivät ihan tosi tiedä ja ymmärrä millainen se lapsen päivä on. Samoin tämä jengi helposti lipsauttaa suustaan jotain "olis ihana viettää enemmän aikaa oman lapsen kanssa mutta kun... (tähän 1000 ja 1 selitystä miksei)". Oikeasti he viettävät mahd. vähän aikaa lastensa kanssa, mutta uskovat jotenkin itsekin siihen, että he ehkä jossain toisissa olosuhteissa viettäisivät lasten kanssa enemmän aikaa. Kyllähän näitä riittää, pk:n jälkeen tapellaan kumpi saa tänään viettää illan ilman perhettä tai sitten on oikein kalenteriin merkitty etukäteen ti,to illat ja la päivät miehelle ja sitten ma, ke illat + sunnuntait naiselle. Sitten kun lapset on kasvaneet isoiksi "harmitellaan" sitä, miten tulikin niin vähän oltua lasten kanssa kun ne oli pieniä.
Surullista nykyaikaa
Juuri luin varhaiskasvatusryhmästä taas yhden kokemuksen siitä, kuinka koko syksynä oli vain kymmenisen päivää, kun olivat normaalilla henkilöstömäärä oli paikalla.
Entisistä työkavereistani kuusi lähti viime vuoden aikana alalta sen juuri sen vuoksi, että on mahdotonta tehdä työtään hyvin. Jatkuva huoli siitä, että huomaan uskotuille pienille ihmisille sattuu jotain, on todella kuormittavaa.