Mummot velkaantuvat kun on pakko ostaa lahjoja

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin ikävä kyllä on, että mikään ilmaistekeminen ei ole juuri yhtään mitään. Aikuiset voivat vielä teeskennellä, että on, mutta lapset ovat rehellisiä ja näyttävät, että raha ja kaikki mitä sillä saa on tärkeintä.

Jos köyhä mummo vaan hoitaa, lukee satuja ja käy metsäretkellä lapsen kanssa, niin se on yhtä tyhjän kanssa, jos toisen mummo vie joululahjana vaikka Kanarialle tai ostaa pelikonsolin. Se on se arvostettu mummo. Köyhän mummon luona ei viitsitä edes käydä.

Järkyttävää kyllä, huomaan tämän omista lapsistani. Rahaa ja materiaa antavat vanhat sukulaiset saavat liikkeelle. Lasten puolesta rukoilevat ja heidän kuulumisiaan innolla kyselevät eivät houkuttele kylään ollenkaan. Yritän kyllä kasvattaa arvostamaan rakkautta ja ihmisyyttä, mutta maailma kasvattaa seuraamaan sitä, jolta saa rahaa.

No huh! Meillä onneksi lapset eivät ole materian perään. Pelikonsoli on lahjaksi saatu, sitä pelataan ehkä kahdesti vuodessa. Ja kyllä me ihan vanhempina näytämme esimerkkiä ja käymme myös niiden luona, joilta ei lahjaa tule. Näin ovat lapset oppineet esimerkistä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin ikävä kyllä on, että mikään ilmaistekeminen ei ole juuri yhtään mitään. Aikuiset voivat vielä teeskennellä, että on, mutta lapset ovat rehellisiä ja näyttävät, että raha ja kaikki mitä sillä saa on tärkeintä.

Jos köyhä mummo vaan hoitaa, lukee satuja ja käy metsäretkellä lapsen kanssa, niin se on yhtä tyhjän kanssa, jos toisen mummo vie joululahjana vaikka Kanarialle tai ostaa pelikonsolin. Se on se arvostettu mummo. Köyhän mummon luona ei viitsitä edes käydä.

Järkyttävää kyllä, huomaan tämän omista lapsistani. Rahaa ja materiaa antavat vanhat sukulaiset saavat liikkeelle. Lasten puolesta rukoilevat ja heidän kuulumisiaan innolla kyselevät eivät houkuttele kylään ollenkaan. Yritän kyllä kasvattaa arvostamaan rakkautta ja ihmisyyttä, mutta maailma kasvattaa seuraamaan sitä, jolta saa rahaa.

Höpö höpö. Mä oon köyhä mummo ja kummasti pikkuset nauttii metsäretkistä, askarteluista ja yökyläilyistä. Rikkaalta mummolta saa kalliit lahjat, mutta ei aikaa eikä läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

"

Lähetin lapseni elämään,

 kuin laivan merelle.

Ompelin purjeet ja neuvoin väylät parhaan taitoni mukaan

 - mutta tuulille en voinut mitään...

(V.Välimäki)

Niille, jotka päivittelivät kasvatusta ja sen tulosta.  ap

Ai jaha. Se on se mäntti materialistinen miniä tämänkin aiheuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin ikävä kyllä on, että mikään ilmaistekeminen ei ole juuri yhtään mitään. Aikuiset voivat vielä teeskennellä, että on, mutta lapset ovat rehellisiä ja näyttävät, että raha ja kaikki mitä sillä saa on tärkeintä.

Jos köyhä mummo vaan hoitaa, lukee satuja ja käy metsäretkellä lapsen kanssa, niin se on yhtä tyhjän kanssa, jos toisen mummo vie joululahjana vaikka Kanarialle tai ostaa pelikonsolin. Se on se arvostettu mummo. Köyhän mummon luona ei viitsitä edes käydä.

Järkyttävää kyllä, huomaan tämän omista lapsistani. Rahaa ja materiaa antavat vanhat sukulaiset saavat liikkeelle. Lasten puolesta rukoilevat ja heidän kuulumisiaan innolla kyselevät eivät houkuttele kylään ollenkaan. Yritän kyllä kasvattaa arvostamaan rakkautta ja ihmisyyttä, mutta maailma kasvattaa seuraamaan sitä, jolta saa rahaa.

No se on varmasti melko paljon lapsesta kiinni. Itse en lapsena mummulta kaivannut lahjoja, mutta mieleen ovat nimenomaan jääneet ne illat kun on leivottu yhdessä pipareita, käyty kesällä marjamettällä, talvisin hiihtämässä jne. Muutenkin vietetty mummilla ja papalla paljon aikaa, eikä koskaan haitannut että olivat melko köyhiä. Ehkä sulle itselle on aina materia ollut tärkeämpää ja siksi muistat lapsuutesi sen kautta mitä tavaraa sait tai et saanut.

Meillä ns isoäiti ei koskaan kuuntele mitä me haluaisimme, vaan kantaa kaikkea turhaa.

Sitten on sitä mieltä että se kolmenkympin legokopio on se valttikortti, jonka varjolla hän voi 365 päivää vuodessa sekaantua elämäämme.

No onpas törkeitä siis perheeltä. Me ollaan aina isovanhemmille sanottu että jotain pientä jos haluu muksut saa lahjoja muutenkin. Mummi vähän kyseli ja laittoi pojalle pakettiin turtles hahmon ja tytölle high monsterin ja meille taitaa olla jotain saunaan liittyvää. Mun vanhemmat osti lapsille yökkärit ja isot karkkilaatikot. Meille sanoma lehti tilaus vuodeksi. Yritin kyllä sanoa ettei mitään kallista mutta mun isä on sellainen kun se päättää niin turha sanoa mitään, tekeytyy kuuroksi. Me laitettiinisovanhemmille lasten koulukuvakehyksiin ja ostettiin kaikille pörrösukat ja suklaata ja kukat viedään. Törkeitä ap.n tapauksessa odotetaan lahjoja eikä itsemuisteta mitenkään.

Kaikesta huolimatta hyvää joulua ap!

Mulla oli sekä varakas että vähävarainen mummo. Kumpikaan ei ollut toista tärkempi, molemmat olivat mulle yhtä rakkaita. En rehellisesti sanottuna edes muista, mitä olen saanut kummaltakin lapsena lahjaksi jos jotain olen saanut, se ei ole ollut merkityksellistä, vaan se että sain molemmilta huomiota ja aikaa! 

Vierailija kirjoitti:

Mulle kelpais ihan seura tai silloin tällöin lastenhoitoapu, mutta sen sijaan isovanhemmat raahaavat lahjoiksi jotain muovikrääsää ja jo valmiiksi liian pieni vaatteita :( Olisivat sen sijaan läsnä!

Eikö sulla ole suuta sanoa että ei krääsää,kiitos!

Kyllä varakkaalla aikuisellakin on enemmän ystäviä kuin köyhällä. Sama koskee lapsia ja vanhuksia. (Ei ihan pieniä lapsia, mutta yläkoululainen suosii usein varakkaita mummoja)

En nyt ota kantas tohon ap.n tapaukseen kun ei ole kuin toisen osapuolen kertomus.

Mutta omat 9 ja 12v. Lapset haluavat kylään mummilaan ja ovat kutsuneet myös mummin ja ukin meille jouluksi. Heiltä eivät ikinä mitään kallista lahjaa ole saanteet, koska ovat hyvin pieni tuloisia. Aikaa ovat kyllä aina halunneet viettää paljon lastenlasten kanssa. Ja siksi mielellään mummilaan lähtevätkin koska heillä.on niin läheiset välit.

Toinen mummo ja vaari on aina ostsneet hervottoman kalliit lahjat niin jouluna kuin synttäreilläkin. No ne synttärit onkin melkeon ainoa kerta vuodessa kun meillä käyvät. Me käydään tuolla mummolassa muutaman kerra vuodessa ( kun kiireiltään kerkeävät vastaan ottamaan) nykyisin lapset eivät halua sinne edes lähteä. Melkein vieraita ihmisiä heille.

Anna lasten selata lelulehtiä. Vaikka sanovat että haluavat ton ja ton ja ton niin eivät oikeasti halua. Niitä vain on tapana lukea niin että halutaan kaikki itseään miellyttävät. Siinä on muuten tosi hyvä hetki opettaa että kaikkea mitä haluaa ei saa eikä tarvitse.

Eikä mummon tarvitse ostaa kallista lahjaa ja antaa paljon rahaa. Minä sain aikoinani mummolta lahjaksi villasukat, joka vuosi. Eipä sitä edes osannut muuta odottaa, joskus oli vitonen sukan sisällä mutta ei joka vuosi. Mummolla oli 17 lastenlasta. Onneksi vanhempani opettivat tyytymään vähän, samaa olen opettanut omille lapsille ja nyt lapsenlapsille. Mummolta voi saada lahjan mutta ei se ole satasien lahja. 

Sanoisin että niin makaa kuin petaa.

Sairas on maailma! TODELLINEN IHMINEN ON HÄN JOKA SANOO ETTÄ OLET RAKAS JA JÄTTÄÄ KALLIIN LAHJAN OSTAMATTA

Ei sitten ole tullut mieleen että se köyhä mummo on myös ikävä mummo eikä hänen kanssaan haluta siksi olla.

Minä en ainakaan tuollaista piilovittuilevaa ruikuttajaa jaksaisi.

Hyvä ja asiallinen aloitus. Monet teistä täälläkin ottavat nokkiinsa ja väittävät että itse olet lapsesi kasvattanut. Kasvatuksella ei, sori nyt vaan ole mitään tekemistä asian kanssa. Toiset ovat ahneita, toiset eivät. Ja se on kyllä luonteen piirre mille kasvatuksella ei voi mitään.

Ja niin, toiveita tulee. Osta mummo sitä ja tätä. Tuntuu että mikään ei riitä. Ja mitä itse saat.. jonkun kämäsen euron kynttilän. Lapsen omatekemä piirustuskin olisi kivempi, varsinkin kun en polta kynttilöitä.

Kummasti tuleva perintö houkuttaa hyysäämään omia vanhoja vanhempia.

Aikuiset suosivat varakkaita kavereita (joista voi olla rahallista hyötyä)

Ne, jotka väittävät, että rahalla ei ole valtaa, elävät haavemaailmassa. (Harmi kyllä.)

Kyllä se nimenomaan on kasvatuksesta kiinni. Ja ne ns sukuun naidut kohtelevat paremmin jos heille on itse mukava.

Jos vanhus on ns köyhä, yksin ja hylätty, syy siihen löytyy sen vanhuksen omasta henkilöhistoriasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin ikävä kyllä on, että mikään ilmaistekeminen ei ole juuri yhtään mitään. Aikuiset voivat vielä teeskennellä, että on, mutta lapset ovat rehellisiä ja näyttävät, että raha ja kaikki mitä sillä saa on tärkeintä.

Jos köyhä mummo vaan hoitaa, lukee satuja ja käy metsäretkellä lapsen kanssa, niin se on yhtä tyhjän kanssa, jos toisen mummo vie joululahjana vaikka Kanarialle tai ostaa pelikonsolin. Se on se arvostettu mummo. Köyhän mummon luona ei viitsitä edes käydä.

Järkyttävää kyllä, huomaan tämän omista lapsistani. Rahaa ja materiaa antavat vanhat sukulaiset saavat liikkeelle. Lasten puolesta rukoilevat ja heidän kuulumisiaan innolla kyselevät eivät houkuttele kylään ollenkaan. Yritän kyllä kasvattaa arvostamaan rakkautta ja ihmisyyttä, mutta maailma kasvattaa seuraamaan sitä, jolta saa rahaa.

Höpö höpö. Mä oon köyhä mummo ja kummasti pikkuset nauttii metsäretkistä, askarteluista ja yökyläilyistä. Rikkaalta mummolta saa kalliit lahjat, mutta ei aikaa eikä läheisyyttä.

Hienoa yleistystä. Itselläni on kai joku maaginen "täydellinen mummu". Mummulta on saanut niin lahjoja, apua, tukea, läheisyyttä ja on ollut minulle mummu. Monesta asiasta saan mummuani kiittää ja kiitänkin aina muistamalla häntä merkkipäivinä, käymällä aina kun kotikaupungissani käyn jne. Hänen luonaan haluan käydä - mummula on paikka jossa voi jutella mummun kanssa, kuulee niistä sukulaisista joista ei niin usein kuule, mummu ei kritisoi tai arvostele. Se että viihdyn siellä, ei liity mitenkään siihen että saan heiltä paljon lahjoja - se liittyy siihen että he haluavat myös näin aikuisena tuntea minut ihmisenä, mistä pidän, mitä teen ja huomioivat sen esimerkiksi niissä joululahjoissa.

Toisilla isovanhemmilla on useampi lapsenlapsi, joista itse olen vanhin. Heiltä ei tule edes synttärikorttia/tekstiviestiä (olen aikuinen, en kaipaa lahjaa, mutta olisi se mukavaa että edes se tekstiviesti tulisi). Aina kun käyn, kritisoidaan ulkonäköä, lemmikeitä, elämänvalintoja muuten, miksi asun niin kaukana ja miksen koskaan käy. Mummilta ei saa tukea, vain kritiikkiä ja ei oikein läheisyyttäkään, saatika sitten että hän osoittaisi mielenkiintoa tuntea minut ihmisenä. 

Tietysti sitten ajatellaan että lahjojen vuoksi välitän toisista isovanhemmistani enemmän, vaikka asia ei niin ole. He ovat minulla hyvät isovanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ja asiallinen aloitus. Monet teistä täälläkin ottavat nokkiinsa ja väittävät että itse olet lapsesi kasvattanut. Kasvatuksella ei, sori nyt vaan ole mitään tekemistä asian kanssa. Toiset ovat ahneita, toiset eivät. Ja se on kyllä luonteen piirre mille kasvatuksella ei voi mitään.

Ja niin, toiveita tulee. Osta mummo sitä ja tätä. Tuntuu että mikään ei riitä. Ja mitä itse saat.. jonkun kämäsen euron kynttilän. Lapsen omatekemä piirustuskin olisi kivempi, varsinkin kun en polta kynttilöitä.

Ei hitto, sanoo ne omatkin lapset että osta äiti se ja toi ja tää. Minä vastaan että en osta, et tarvitse, ei ole rahaa jne. Miksi samaa ei voi sanoa lapsenlapselle? Ainahan saa toivoa mutta ei kaikkia toiveita tarvitse toteuttaa. Ei mua mummona haittaa että lapsenlapsi sanoo osta mummo mulle se ja toi ja tuo. Osaan sanoa ja selittää lapselle että miksi en osta. Jos ei minusta sen takia pidä niin sehän ei ole minun häpeäni. Toistaiseksi tämä mummo on kelvannut vallan mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin ikävä kyllä on, että mikään ilmaistekeminen ei ole juuri yhtään mitään. Aikuiset voivat vielä teeskennellä, että on, mutta lapset ovat rehellisiä ja näyttävät, että raha ja kaikki mitä sillä saa on tärkeintä.

Jos köyhä mummo vaan hoitaa, lukee satuja ja käy metsäretkellä lapsen kanssa, niin se on yhtä tyhjän kanssa, jos toisen mummo vie joululahjana vaikka Kanarialle tai ostaa pelikonsolin. Se on se arvostettu mummo. Köyhän mummon luona ei viitsitä edes käydä.

Järkyttävää kyllä, huomaan tämän omista lapsistani. Rahaa ja materiaa antavat vanhat sukulaiset saavat liikkeelle. Lasten puolesta rukoilevat ja heidän kuulumisiaan innolla kyselevät eivät houkuttele kylään ollenkaan. Yritän kyllä kasvattaa arvostamaan rakkautta ja ihmisyyttä, mutta maailma kasvattaa seuraamaan sitä, jolta saa rahaa.

Höpö höpö. Mä oon köyhä mummo ja kummasti pikkuset nauttii metsäretkistä, askarteluista ja yökyläilyistä. Rikkaalta mummolta saa kalliit lahjat, mutta ei aikaa eikä läheisyyttä.

Hienoa yleistystä. Itselläni on kai joku maaginen "täydellinen mummu". Mummulta on saanut niin lahjoja, apua, tukea, läheisyyttä ja on ollut minulle mummu. Monesta asiasta saan mummuani kiittää ja kiitänkin aina muistamalla häntä merkkipäivinä, käymällä aina kun kotikaupungissani käyn jne. Hänen luonaan haluan käydä - mummula on paikka jossa voi jutella mummun kanssa, kuulee niistä sukulaisista joista ei niin usein kuule, mummu ei kritisoi tai arvostele. Se että viihdyn siellä, ei liity mitenkään siihen että saan heiltä paljon lahjoja - se liittyy siihen että he haluavat myös näin aikuisena tuntea minut ihmisenä, mistä pidän, mitä teen ja huomioivat sen esimerkiksi niissä joululahjoissa.

Toisilla isovanhemmilla on useampi lapsenlapsi, joista itse olen vanhin. Heiltä ei tule edes synttärikorttia/tekstiviestiä (olen aikuinen, en kaipaa lahjaa, mutta olisi se mukavaa että edes se tekstiviesti tulisi). Aina kun käyn, kritisoidaan ulkonäköä, lemmikeitä, elämänvalintoja muuten, miksi asun niin kaukana ja miksen koskaan käy. Mummilta ei saa tukea, vain kritiikkiä ja ei oikein läheisyyttäkään, saatika sitten että hän osoittaisi mielenkiintoa tuntea minut ihmisenä. 

Tietysti sitten ajatellaan että lahjojen vuoksi välitän toisista isovanhemmistani enemmän, vaikka asia ei niin ole. He ovat minulla hyvät isovanhemmat. 

Tiedoksi: ei siellä mummon luona ole pakko käydä ollenkaan. Naiset aina tykkää tehdä itselleen ongelman tämmöisistä asioista.

Nimimerkillä "Ei ne poltetut sillat kauan savua"

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin ikävä kyllä on, että mikään ilmaistekeminen ei ole juuri yhtään mitään. Aikuiset voivat vielä teeskennellä, että on, mutta lapset ovat rehellisiä ja näyttävät, että raha ja kaikki mitä sillä saa on tärkeintä.

Jos köyhä mummo vaan hoitaa, lukee satuja ja käy metsäretkellä lapsen kanssa, niin se on yhtä tyhjän kanssa, jos toisen mummo vie joululahjana vaikka Kanarialle tai ostaa pelikonsolin. Se on se arvostettu mummo. Köyhän mummon luona ei viitsitä edes käydä.

Järkyttävää kyllä, huomaan tämän omista lapsistani. Rahaa ja materiaa antavat vanhat sukulaiset saavat liikkeelle. Lasten puolesta rukoilevat ja heidän kuulumisiaan innolla kyselevät eivät houkuttele kylään ollenkaan. Yritän kyllä kasvattaa arvostamaan rakkautta ja ihmisyyttä, mutta maailma kasvattaa seuraamaan sitä, jolta saa rahaa.

Itse huomasin tämän kummilapsistani. Erityisesti 1, asuu kaukana. Annoin aina kunnon lahjat, nimpparilahjan lähetin mutta synttäreille tulin, vietettiin aina juhannuksena, jäin samalla kylälle ja jouluna myös kunnon paketti. Olin aina toivottu vieras ja minun lahjat olivat parhaat. Toinen kummi kävi kylässä kerran kuussa, vei hiihtoretkellevmutta ei nämä olleet mitään. Kun tämä kummilapsi pääsi ripille, kummitäti oli ollut pitkään työtön , hänen miehensä joutui työttömäksi. Sain töiden kautta lahjakortteja, kummityttö kertoi mitä haluaa lahjaksi, yhden korun, tai antoi 2 vaihtoehtoa. Hommasin koko setit kummastakin, selitin toiselle kummitädille olen ostanut nämä saamilla lahjakorteilla, voit laittaa nimesi alle. Juhlissa kummityttö kyseli mitä kukin osti, kerroin minä kävin konkreettisesti ostamassa kaupasta mutta puoliksi laitettiin lasku eli kummatkin ovat maksaneet koruista yhtä paljon.

Nyt kun tyttö on täysikäinen , arvostaa lähimpää kummitätiään enemmän, koska vietti hänen kanssaan paljon aikaa ja tuli läheiseksi. Mutta siihen asti raha oli mikä merkkasi. Ja vanhemmat ovat todella fiksuja, heissä ei mitään vikaa ollut. Lapsi oli vain vietävissä lahjojen kanssa.