Lue keskustelun säännöt.
Mummot velkaantuvat kun on pakko ostaa lahjoja
22.12.2016 |
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612222200042367_uu.shtml
Meidän perheessä sama juttu ennen. Olisi revittävä vaikka mistä rahat lahjatoiveisiin. Lastenlapset selailivat leluluetteloa ja mantra kuului; mä haluun ton ja ton ja ton....
Äiskä ja iskä siinä hymyilivät, että varmaan mummi panee mieleen... No just tasan, kun ruokaan ja peruselämiseen riitti just just kun oikein tarkasti eleli.
Lahjoista on muodostunut indikaattori.
Mitään ei merkitse, että olen pitkin vuotta aina mennyt hoitamaan kun on tarvittu ja yökylään olen ottanut kun on haluttu. Se on vain ja ainoastaan kuinka suuren, arvokkaan ja kalliin lahjan on ostanut jouluna.
Viime jouluna sitten ilmoitin ettei mummilla ole antaa kuin 20€ molemmille lapsille. Naama oli vähän nyrpällään ja lahjakuori heitettiin hyllyyn saatesanoin: aijaa tän verran. Itse en lahjoista piittaa eikä tarvitse niitä minulle hankkia, mutta aina on se suklaarasia tullut ja kahvipaketti.
Jouluaterialla olikin sitten vaisu tunnelma, aivan kuin olisin ollut kerjuulla siinä pöydässä.
Tänä jouluna ilmoittivat, että viettävät joulun Thaimaassa ja mitään lahjoja eivät aio antaa kellekään. OK.
Manantaina oli lähtöpäivä, sunnuntaina soitettiin, että voisivat nyt tulla noutamaan lahjat lapsille ja kahvittelemaan??? Oli vain pakko sanoa, että kahvia on tarjolla, mutta lahjoja ei - mitens se lahjattomuussopimus, taisi olla yksipuolinen soppari?
Kahville tuli vain vanhemmat, lapset 10v ja 12v eivät jaksaneet kun oli kaverilla käytävä...no ei se mitään.
Olisi nyt tuoneet edes joulukukan. Tämä oli ahneen mummon pieni toive.
Iloinen olen heidän matkastaan ja siitä ettei tänä vuonna tarvitse nieleskellä pahaa oloa jouluna.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kelpais ihan seura tai silloin tällöin lastenhoitoapu, mutta sen sijaan isovanhemmat raahaavat lahjoiksi jotain muovikrääsää ja jo valmiiksi liian pieni vaatteita :( Olisivat sen sijaan läsnä!
Eikö sulla ole suuta sanoa että ei krääsää,kiitos!
Toki olen sanonut. Olisipa vielä mennyt perille 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä vaan haittaa, vaikka mummo on köyhä. Asuu lähellä ja ollaan lasten kanssa vierailtu mummun luona ihan pienestä saakka. Nyt lapset ovat 10 ja 13 ja vieläkin käyvät mummun luona syömässä/mehulla n. kerran viikossa.
Toisessakin mummolassa, jossa hieman varakkaampaa porukkaa, käyvät ainakin kerran kuussa.
Kummatkin mummot ovat yhtä pidettyjä ja ostavat (omasta halustaan, olemme sanoneet monesti, ettei lahjoja oikeasti tarvitse ostaa) yhden lahjan ja se saa olla vaikka kirpparilta, jos on mieluinen lapsille. Vielä ei kertaakaan ole Jouluna lapset valittaneet, että pitäisi jotakin enemmän saada. Meidän perheessä muutenkin enemmän tehdään ja koetaan yhdessä, kun että ostettaisi tavaraa.
AP, kyllä varmaan hitusen edes on sinunkin kasvatuksellasi merkitystä ollut siihen, miten lapsesi on lapsenlapsia kasvattanut. Vaikkakin vieritit koko syyn kaikkien muiden niskaan.. Millainen olit äitinä -> teittekö paljon asioita yhdessä? Ja millainen mummuna, oletko oikeasti viettänyt aikaa lastenlasten kanssa pienestä pitäen? Siis ihan kunnolla viettänyt aikaa, myös vain sinä ja lapset? Jos side on vahva lapsenlapsiin, on vaikea ymmärtää moista käytöstä, varsinkin, jos sanot ettet ole ollut osallisena tuohon lopputulokseen asenteissa.
Särähti silmään myös oma näkökulmasi, että kun lapsesi tuli käymään kahvilla, ei voinut edes joulukukkaa tuoda.. Ei tuokaan pyyteetöntä ihan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin ikävä kyllä on, että mikään ilmaistekeminen ei ole juuri yhtään mitään. Aikuiset voivat vielä teeskennellä, että on, mutta lapset ovat rehellisiä ja näyttävät, että raha ja kaikki mitä sillä saa on tärkeintä.
Jos köyhä mummo vaan hoitaa, lukee satuja ja käy metsäretkellä lapsen kanssa, niin se on yhtä tyhjän kanssa, jos toisen mummo vie joululahjana vaikka Kanarialle tai ostaa pelikonsolin. Se on se arvostettu mummo. Köyhän mummon luona ei viitsitä edes käydä.
Järkyttävää kyllä, huomaan tämän omista lapsistani. Rahaa ja materiaa antavat vanhat sukulaiset saavat liikkeelle. Lasten puolesta rukoilevat ja heidän kuulumisiaan innolla kyselevät eivät houkuttele kylään ollenkaan. Yritän kyllä kasvattaa arvostamaan rakkautta ja ihmisyyttä, mutta maailma kasvattaa seuraamaan sitä, jolta saa rahaa.
Höpö höpö. Mä oon köyhä mummo ja kummasti pikkuset nauttii metsäretkistä, askarteluista ja yökyläilyistä. Rikkaalta mummolta saa kalliit lahjat, mutta ei aikaa eikä läheisyyttä.
Hienoa yleistystä. Itselläni on kai joku maaginen "täydellinen mummu". Mummulta on saanut niin lahjoja, apua, tukea, läheisyyttä ja on ollut minulle mummu. Monesta asiasta saan mummuani kiittää ja kiitänkin aina muistamalla häntä merkkipäivinä, käymällä aina kun kotikaupungissani käyn jne. Hänen luonaan haluan käydä - mummula on paikka jossa voi jutella mummun kanssa, kuulee niistä sukulaisista joista ei niin usein kuule, mummu ei kritisoi tai arvostele. Se että viihdyn siellä, ei liity mitenkään siihen että saan heiltä paljon lahjoja - se liittyy siihen että he haluavat myös näin aikuisena tuntea minut ihmisenä, mistä pidän, mitä teen ja huomioivat sen esimerkiksi niissä joululahjoissa.
Toisilla isovanhemmilla on useampi lapsenlapsi, joista itse olen vanhin. Heiltä ei tule edes synttärikorttia/tekstiviestiä (olen aikuinen, en kaipaa lahjaa, mutta olisi se mukavaa että edes se tekstiviesti tulisi). Aina kun käyn, kritisoidaan ulkonäköä, lemmikeitä, elämänvalintoja muuten, miksi asun niin kaukana ja miksen koskaan käy. Mummilta ei saa tukea, vain kritiikkiä ja ei oikein läheisyyttäkään, saatika sitten että hän osoittaisi mielenkiintoa tuntea minut ihmisenä.
Tietysti sitten ajatellaan että lahjojen vuoksi välitän toisista isovanhemmistani enemmän, vaikka asia ei niin ole. He ovat minulla hyvät isovanhemmat.
Tiedoksi: ei siellä mummon luona ole pakko käydä ollenkaan. Naiset aina tykkää tehdä itselleen ongelman tämmöisistä asioista.
Nimimerkillä "Ei ne poltetut sillat kauan savua"
Kyllä muuten tietyn ihmistyypin kanssa savuaa ja kauan.
Jo on törkeitä kakaroita ja vanhempia :( Meidän lapsella ei ole kuin yksi mummi elossa, anoppini joka on vähissä varoissa. Jutteli aiemmin, että hän ei kyllä pysty kummoisia lahjoja lapsenlapsille(6kpl) antamaan, kun kuulema raukka vielä aikoi muistaa kummilapsiaankin, joista suurin osa jo aikuisia... Sanoin että älä hyvä ihme turhaan, meille ei ainakaan tarvitse mitään joulumuistamisia, onhan hän ollut lemmikinvahtina meillä viikonkin kerrallaan kun ollaan matkailtu jne. Lapsen (jo teini) kanssa puhuttiin että mummilla ei ole varallisuutta lahjoa ja teinikin oli sitä mieltä, että ei tosiaan tarvitse vähiä rahoja laittaa jo isoille lapsille, saa hän lahjoja muutenkin.
Käytiin kyläilemässä ja vietiin mieleisiä leivonnaisia lahjaksi ja mies halusi antaa lahjaksi ihan rahaa, tiesi että ei äitinsä siitä loukkaannu. Vielä hän oli kuitenkin lapsellemmekin laittanut suklaata ja kuulema kympin, kauniisti paketissa. Kiiteltiin toki ja lapsikin iloinen muistamisesta. Ihan paras anoppi on kyllä, ei voi muuta sanoa.