Lue keskustelun säännöt.
Äiti jaksaa tekopyhäillä isää joulun alla, mua niin vituttaa
20.12.2016 |
Mulla on tosi läheiset välit äitiini. Ei kuitenkaan nähä ku kerran kuussa koska opiskelen ja täten asustan vähän kauempana. Nyt kun joulu tulee niin äitillä on jotenkin tosi täydelliset joulufiilikset, vaikka vietetäänkin sitä äidin ja sisarusten kesken ihan ja on ihan oke.
Mua vaan jotenkin niin ahdistaa kuinka mun äiti yrittää romantisoida mun isukkia jotenkin perheihanteelliseksi. Isä asuu siis aika kaukana ja mun vanhemmat on eronnut jo iät ja ajat sitten. Isäni ei ole koskaan osallistunut perheen kasvatukseen. Lähinnä elänyt semmoista kaksoiselämää, muiden naisten kanssa. pettänyt äitiäni varmaan parinkymmenen naisen kanssa, ollut todella huono vanhempi meille lapsille ja huutanut aina. Ei ikinä kehunut. Mm. mulle sano viimeeksi "koska saat ton koulun valmiiksi" vaikka teen a) toista tutkintoa b) tämä on mun kolmas vuosi. Ei koskaan auttanut eikä myöskään rahalla tukenut elämistäni.
Nyt äiti jaksaa joulun alla valittaa kuinka en saisi haukkua isääni, vaan hän on kuitenkin isäni ja päläpälä. Miksi? Tää ihminen on ollut narsisti mun sairauksien aikana, haukkuu aina vaan ja ei oo koskaan ollut läsnä, silloin kun nuorena ois tarvinut.
Miksi mun pitäisi jaksaa puhua sen kanssa puhelimessa oij kuinka ihanaa kaikki elämä on? Tää ihminen on periaatteessa ventovieras mulle (paitsi että puolet sen geeniperimästä on siltä) ja vissiin tää jääräpäisyys.
En vaan unohda mimmonen se on ollu meitä kohtaan. En jaksa leikkiä mitään. Miksi äiti puolustaa tätä?
SORI EPÄSELKEÄ VIESTI BTW:
Kommentit (5)
Äitisi tietää alitajuisesti tehneensä väärän valinnan isäsi suhteen. Sen tunnustaminen on kuitenkin frustroivaa, paljon mukavampaa rakentaa höttöistä kuorrutusta päälle.
Mulla on sama asetelma vanhempien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ketään pitäisi haukkua jouluna? Tai muutenkaan. Poistaa elämästään haukuttavat ja antaa olla.
Sun äiidille on vuosia hoettu, että se vieraannuttaa sua isästäsi ja se yrittää nyt olla vieraannuttamatta. Sä olet uimannut totuuden isästäsi, mutta monet syyttävät siitä äitiäisi. Anna olla, älä puhu isästäsi äitisi kanssa. Ei se ole mitenkään tarpeen.
Selkeästi äitisi on sulle tosi tärkee, mikä on hienoa. Varmasti äitisi muistaa itse että ovat eronneet eikä välttämättä halua joulun aikaan muistella ikäviä asioita. Joskus on helpompaa keskittyä hyviin puoliin, vaikka sitten itse kuviteltuihin jos niitä ei muuten ole.
Äiti saattaa myös puolustaa eksäänsä, koska tietyllä tapaa ihminen usein miettii että oliko omaa syytä koska "valitsi puolison väärin". Joulun alla on jouluihmiselle ekstrakurja työstää/ajatella moista, kun se arkenakin on tarpeeksi hankalaa. Tämmöset pari syytä keksin.
En tiiä kaipaatko ratkaisuneuvoa, jos et niin tätä loppua ei tarvii lukea jos ei huvita! c:
Jos susta ei tunnu täysin mahdottomalta niin sillon kun sun äiti pyytää että soitat isälle, soita vaan. Se on loppujen lopuks sen arvosta kun äiti saa tyytyväisenä perhe- ja jouluiloilla vieressä sen hetken. Ikäänkun äitis vuoks jos pystyt tekemään niin varmasti hän arvostaa. Jos tuntuu että et pysty, minkä ymmärrän hyvin, sano suoraan mutta lempeästi niinkuin asia on: "Äiti, oon eri mieltä. Isän ajattelu ei kuulu mun joulumieleen, muistan kaiken eri tavalla ja mun kokemus hänestä on ihan eri kun sun. Keskittyisin mieluummin vaan juhlimaan sun ja sisarusten kanssa, ootte mulle kuitenkin tärkein tässä eikä isä."
Tai jotain sellasta. D:
Onko sun nyt sitten jouluna ihan pakko sitä isää haukkua? Jos et vaikka puhuisi siitä mitään?