Lue keskustelun säännöt.
Raskas vauvavuosi menossa ja olen aivan hukassa
J
17.12.2016 |
Tiivistän tämän hetkisen elämäni seuraavasti. Olemme muutamia vuosia alle kolmelymppinen pariskunta. Tulin kierukasta huolimatta raskaaksi. Vauva on nyt 4kk. En itse ole koskaan ajatellut lastenhankkimista, mutta kun tuli hetki valita abortin ja lapsen pitämisen väliltä, valitsin pitämisen. En osaa selittää miksi, mieskin oli sitä vastaan. Ajattelin että pieni elämä kasvaa sisälläni ja varjelen sitä. Mies ei koskaan myöskään ollut ajatellut lapsia. Tukijoukkoja tässä lähellämme on vain miehen puolelta, oma sukuni asuu kauempana.
Miehellä on masennustaustaa ja hän ei kestä olla pitkään kanssamme tässä yksiössä, emme siis asuneet yhdessä vaan miehelläni on oma asunto. Hän ei esimerkiksi kestä vauvan itkua tai sitä että vauva herää aikaisin aamulla. Hoidan vauvan pääasiassa yksin, koska miehellä ei ole voimavaroja. Ei suostu syömään enää masennuslääkettä jonka lopetti itsenäisesti pari kuukautta sitten, ei myöskään halua terapiaan. Hän syyttää kaikesta minua koska pidin lapsen. En vain olisi kestänyt aborttia. Olen hyväksynyt sen että lähes kaikki vastuu on minulla. Meillä ei ole tällä hetkellä sukupuolielämää ja mies on jatkuvasti täällä ollessa vihainen ja ärtynyt. Tuntuu että olen ajautunut umpikujaan. Mies on sanonut etten saa valittaa vaikka olisi miten raskasta, olen alistunut tähän tahtoon koska olen syyllinen tämän hetkiseen elämäntilanteeseen. Olen aivan poikki ja tuntuu että kohta soitan jonnekkin ja sanon etten enää jaksa. Minulla on paljon sisaruksia eikä väsymys sinänsä tullut yllätyksenä, mutta yksin kaikki tuntuu todella raskaalta. Menemme jouluksi lapsuudenkotiini koko perhe, mutta siihen asti mieheni sanoi olevansa omalla asunnollaan huilaamassa. Minulla tällaista huilaamismahdollisuutta ei ole. Tunnen itseni paskakasaksi joka ei osannut valita oikein ja nyt kaikki menee pieleen.
Kommentit (42)
Hei ap! Olisiko sinulla jo mielessä joku taho, jonne voisit olla yhteydessä? Tilanteesi kuulostaa siltä, että tarvitset sekä keskustelua jonkun ammattilaisen kanssa että käytännön apua, että et joutuisi olemaan niin yksin.
Miehesi taas täytyy ymmärtää itse haluta apua. Sinuna keskittyisin nyt ennen kaikkea omaan jaksamiseesi sekä vauvaasi.
Oletko puhunut tilanteestasi neuvolassa? Entä omalle äidillesi, minkälainen suhde teillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oikeassa: olet todellakin tehnyt väärän valinnan.
Miehen suhteen.
Mitäs jos aloittaisit vaihtamalla lukot?
Joo, vaikea tilanne. Voisiko joku perheestäsi, äiti tai sisko, katsoa vauvaa joulun pyhinä pari tuntia, jolloin menisit huilaamaan yksin kotiin? Ei siivousta, pyykkköien laittoa vaan ihan vaan huilia.
Miehen olisi syytä mennä lääkäriin. Lääkkeitä ei ole hyvä ihan itsekseen lopetella. Terapeutille olisi hyvä saada aikaa, jotta hän voi käsitellä masennustaan sekä isäksi tuloa.
Sinullekin voisi pari käyntiä psykologin luona olla ihan hyvä juttu. Siellä saisi luottamuksella kertoa mieltä painavista asioista. Sinäkin olet tullut äidiksi ja se voi olla hämmentävää etenkin jos raskaus on ollut vahinko.
Aika vaikea näin muuta sanoa. Voimia ja onnea vauvasta :)
Ilman muuta eroat. Mies aiheuttaa pelkkää pahaa oloa eikä ole millään lailla avuksesi nytkään, joten miksi hänet pitäisi väkisin pitää kuvioissa? Pärjäät paremmin kahdestaan lapsen kanssa. Ero on hetken raskasta aikaa, mutta sitten helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä että oma lapsuudenperheeni erityisesti tuki päätöksessä minua ja molempien sukulaiset ovat henkisesti tukena ja aina kun nähdään ja vauvalle on kovasti hoitajia siinä hetkessä. Sitten kun palaan kotiin, niin olen näiden seinien sisällä ihmisraunio, joka itkee typeryyttään. Lapsemme on terve ja iloinen, mutta itkeskelee välillä iltaisin, varsinkin silloin oloni on toivoton, kun kukaan ei ole läsnä sanomassa että kyllä se siitä vielä kasvaa. Rakastan mun miestä, vaikka saankin huonoa kohtelua osakseni. Muuten varmaan olisimme jo jatkaneet eri teitä. Pelkään myös että lapsen isä ei haluisi erotilanteessa nähdä lastaan, vaikka yhteishuoltajuus on tehty. Omat vanhempani ovat nuorena menneet naimisiin ja ovat edelleen naimisissa. Mieheni vanhemmat erosivat miehen ollessa pikkulapsi ja miehen isä on ollut väkivaltainen mieheni lapsuudessa, ei ole siis saanut kovinkaan hyvää isämallia.
Ap
Asun 400km päässä suvustani, niin omista vanhemmista ei ole hoitoapua kuin harvoin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnalta saat ilmaista kotiapua. Soita sinne heti maanantaina. Googlaa kuntasi nimi ja kotiapu. Parhaassa tilanteessa täti ehtii käymään vielä ennen joulua.
Tuo apu on juuri sun tilanteita varten. Täti katsoo vauvaa niin voit nukkua tai käydä kävelyllä, mikä sulle nyt tekee hyvää.
Pyydä muualtakin apua, MLL lastenhoito ym.
Mies on sulle nyt pelkkä riippa. Unohda hänet ja keskity omaan jaksamiseesi. Hän voi käydä katsomassa vauvaa kun jaksaa. Et voi mitenkään jaksaakaan seksiä ihan pienen vauvan ja yksinolon takia, et todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Asun 400km päässä suvustani, niin omista vanhemmista ei ole hoitoapua kuin harvoin.
Ap
Voisitko harkita muuttavasi väliaikaisesti takaisin kotikuntaan? Tulet sitten takaisin kun pärjäät vauvan kanssa. Saisit monta kertaa viikossa apua ihmisiltä jotka tuntee sut ja rakastaa vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro tilanteestasi kaikille: omalle ja miehen perheelle sekä neuvolassa. Kerro juuri tuo, minkä kirjoitit. Yleensä apua saa, kunhan sitä pyytää.
Voisitko jäädä joulun jälkeen joksikin aikaa perheesi luo asumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap eroa miehestä jos teillä ei ole enään mitään... Meillekkin tuli lapsi "yllättäen" ja tiesin alusta asti ettei mies ole kovin oma-aloitteinen lapsen suhteen, ja hän heittää helposti "hanskat tiskiin". Silti mies on yrittänyt olla hyvä.. Lapsi on nyt 2 v. ja kaikki on helppoa. Lapsen kanssa pystyy leikkiä.
Mutta viettäkää joulu ja sen jälkeen eroa. Vauvavuosi on ihan hirveää aikaa, fakta, jos on ns. yksin ja meilläkin lapsi itki jonkin verran. Sen vuoden jälkeen alkaa helpottamaan. Mutta yksi huolenaihe vähemmän jos eroat.
Asun siis Helsingissä ja mun pitää tässä asunnossa asua vielä heinäkuuhun asti, koska vuokrasopimus sanoo niin. Perjaatteessa voisin kyllä jäädä sinne joksikin aikaa, mutta en edes kuukaudeksi. Minulla on nimittäin hammaslääkäri, personal trainer ja vauvalla maksettu vauvauinti ja neuvolat. Kiitos sanoistanne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko miettinyt tulevaisuutta miehesi kanssa? Leikitään että suhteenne muuten kestäisi sinne asti: ajattelitko että lapsen ollessa vaikka 2-vuotias isä ei osallistu mihinkään ja häipyy välillä omille teilleen kun ei kestä? Sellaisen isänkö haluat lapsesi elämään? Varmaan parempi pistää jo nyt pystyyn joku säästökassa, että saat lapsesi hyvään terapiaan.
Ihan rohkeasti vaan soitat jos tuntuu ettet jaksa, menin ite kans lepäilee vauvan kanssa sellasee laitokseen reiluks viikoks ja se kannatti siinä pahimman uupumuksen keskellä. Ihmiset ei oo mitään koneita ja jos vauva on oikeasti vaikea niin yksin koko vuodesta on lähes mahdotonta selvitä kunnialla. Minulle siellä laitoksessa sanottiin että avun hakeminen kertoo siitä, että ihminen on todella vahva silloin. Ja onhan se piruvie kynnys soittaa ja kertoa että ruuti on loppu, voisko joku lakasta ne loput talteen ennenkuin kaikki on levinny hujan hajan ja mahdotonta kerätä enää kasaan.
Miehesi oikeen leveilee sillä että voi paeta vastuuta. Ja nyt tärkein! Älä missään nimessä koe olevasi syyllinen miehesi tilanteeseen, äläkä säälittele sitä, että hän joutui isäksi vasten tahtoaan. Teillä oli ehkäisy kunnossa ja miehesi varmasti oli tietoinen että mikään ehkäisy ei ole 100% varma. Kenelläkään ei ole oikeutta sanoa äidille joka kantaa pientä elämän alkua mahassaan, että se pitäisi julmasti tappaa ja poistaa.
Se mitä mä tekisin ekaks olis se, että pudottaisin miehen sieltä yläpuolelta mihkä hän on kivunnut manipuloimalla ja syyllistämällä sinua lapsen pitämisen takia. Eli lyö hänelle faktat tiskiin; a) joko hän osallistuu vauvan hoitoon ja lopettaa sen inisemisen ja alottaa masennuslääkityksensä uudestaan b) soitat lastenvalvojalle ja hommaat elatusmaksut ja samalla pääset eroon sun ja vauvan elämää negatiivisesti häiritsevästä tekijästä. Älä anna sille periks tai uuvut todella nopeasti.
Ap, ikävä kuulla että olosi on noin kurja. Olet kuitenkin tehnyt täysin oikean päätöksen seuratessasi omaa sydäntäsi, vaikka se ei väsyneenä siltä välttämättä tuntuisikaan. Muista, että aina kannattaa hakea apua!
Jos mies on tällä hetkellä vain negatiivisia asioita elämääsi tuova henkilö, niin ota hieman etäisyyttä häneen. Älä jää kotiin vaan yritä mennä perhekahviloihin ja vauvakahviloihin, jotta saat vertaistukea ja pääset tuulettumaan välillä kodin seinien ulkopuolelle.
Voisitko jäädä vaikka viikoksi-kahdeksi joulun jälkeen vanhempiesi luo? Saat hiukan levättyä, selvitettyä päätä ja mietittyä miten toimia tulevaisuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että oma lapsuudenperheeni erityisesti tuki päätöksessä minua ja molempien sukulaiset ovat henkisesti tukena ja aina kun nähdään ja vauvalle on kovasti hoitajia siinä hetkessä. Sitten kun palaan kotiin, niin olen näiden seinien sisällä ihmisraunio, joka itkee typeryyttään. Lapsemme on terve ja iloinen, mutta itkeskelee välillä iltaisin, varsinkin silloin oloni on toivoton, kun kukaan ei ole läsnä sanomassa että kyllä se siitä vielä kasvaa. Rakastan mun miestä, vaikka saankin huonoa kohtelua osakseni. Muuten varmaan olisimme jo jatkaneet eri teitä. Pelkään myös että lapsen isä ei haluisi erotilanteessa nähdä lastaan, vaikka yhteishuoltajuus on tehty. Omat vanhempani ovat nuorena menneet naimisiin ja ovat edelleen naimisissa. Mieheni vanhemmat erosivat miehen ollessa pikkulapsi ja miehen isä on ollut väkivaltainen mieheni lapsuudessa, ei ole siis saanut kovinkaan hyvää isämallia.
Ap
Jos ei muuta tukea ole, niin käy vaikka päivittäin täällä. Me tuetaan ja sanotaan, että kyllä se todella kasvaa koko ajan ja aika tosiaan auttaa. Usko pois! Me kaikki äidit ollaan oltu tuossa samassa tilanteessa itkeskelevän vauvan kanssa.
Miehesi on ikävämpi tapaus. Todella tyhmää jättää lääkitys kesken, olla hakematta apua ja ennen muuta syyttää sinua omista ongelmistaan. Hyvä että teillä on erilliset asunnot. Miehen on haettava apua ja hoitoa. Pysyköön poissa, jos on vain vihainen ja syyttelee. Vaihda lukot, mikäli muu ei auta.
Ja sormiaan teroittavalle naisviha-Ulille etukäteisterveiset: Tässä on kysymys yhden yksittäisen miehen äärimmäisen ikävästä käytöksestä.
Olen edellisen kanssa samaa mieltä, että miehesi täytyy itse ymmärtää hakea apua. Sinä et ole vastuussa hänen onnellisuudesta. Eikä vauva pilaa hänen elämäänsä. Se on vain kohde, johon hän tuntuu projisoivansa omaa pahaa oloa.
Sinuna keskittyisin itseeni ja vauvaan ja antaisin miehen olla. Hän palaa kyllä luoksesi, jos sikseen. Meillä pääkaupunkiseudulla saa ainakin helposti neuvolasta kotiapua; vaikka pari tuntia, että voi käydä rauhassa kampaajalla, salilla, ruokakaupassa etc. Tai ihan kahvilassa yksin istumassa rauhassa hetken ja kokoamassa ajatuksia. Itselläni pienet omat hetket ovat niitä kannattelevia voimia, kun pieni on vielä niin tarvitseva. Psykiatriselle sairaanhoitajalle voi myös saada muutaman ajan suoraan, jos haluaa omaa päätä vähän tuulettaa ja raskautta käydä läpi. Uskon, että teit hyvän ja oikean päätöksen pitääksesi lapsen❤️ Tunnut lämpimältä ja ajattelevaiselta ihmiseltä. Voimia arkeesi❣
Miehesi taitaa verottaa jaksamistasi tällä hetkellä eniten. Kuulostaa siltä että joudut huolehtimaan yhden vauvan sijaan kahdesta kun mies on tollanen. Ei ihme jos on raskasta.
Ja mies on ihan yhtä lailla "syyllinen" tilanteeseen, kehtaakin syyllistää sinua siitä että pidit lapsen. Aikuinen tuntisi vastuunsa eikä ruikuttaisi tolla tavoin.
En yleensä anna tällaisia neuvoja, mutta oliskohan nyt aika miettiä eroa? Kuulostaa siltä, että lapsen isä ei ole suhteessanne minkäänlainen voimavara, vaan päin vastoin, tekijä, joka vie sulta energiaa ja mielekkyyttä elämästä.