Lue keskustelun säännöt.
Raskas vauvavuosi menossa ja olen aivan hukassa
J
17.12.2016 |
Tiivistän tämän hetkisen elämäni seuraavasti. Olemme muutamia vuosia alle kolmelymppinen pariskunta. Tulin kierukasta huolimatta raskaaksi. Vauva on nyt 4kk. En itse ole koskaan ajatellut lastenhankkimista, mutta kun tuli hetki valita abortin ja lapsen pitämisen väliltä, valitsin pitämisen. En osaa selittää miksi, mieskin oli sitä vastaan. Ajattelin että pieni elämä kasvaa sisälläni ja varjelen sitä. Mies ei koskaan myöskään ollut ajatellut lapsia. Tukijoukkoja tässä lähellämme on vain miehen puolelta, oma sukuni asuu kauempana.
Miehellä on masennustaustaa ja hän ei kestä olla pitkään kanssamme tässä yksiössä, emme siis asuneet yhdessä vaan miehelläni on oma asunto. Hän ei esimerkiksi kestä vauvan itkua tai sitä että vauva herää aikaisin aamulla. Hoidan vauvan pääasiassa yksin, koska miehellä ei ole voimavaroja. Ei suostu syömään enää masennuslääkettä jonka lopetti itsenäisesti pari kuukautta sitten, ei myöskään halua terapiaan. Hän syyttää kaikesta minua koska pidin lapsen. En vain olisi kestänyt aborttia. Olen hyväksynyt sen että lähes kaikki vastuu on minulla. Meillä ei ole tällä hetkellä sukupuolielämää ja mies on jatkuvasti täällä ollessa vihainen ja ärtynyt. Tuntuu että olen ajautunut umpikujaan. Mies on sanonut etten saa valittaa vaikka olisi miten raskasta, olen alistunut tähän tahtoon koska olen syyllinen tämän hetkiseen elämäntilanteeseen. Olen aivan poikki ja tuntuu että kohta soitan jonnekkin ja sanon etten enää jaksa. Minulla on paljon sisaruksia eikä väsymys sinänsä tullut yllätyksenä, mutta yksin kaikki tuntuu todella raskaalta. Menemme jouluksi lapsuudenkotiini koko perhe, mutta siihen asti mieheni sanoi olevansa omalla asunnollaan huilaamassa. Minulla tällaista huilaamismahdollisuutta ei ole. Tunnen itseni paskakasaksi joka ei osannut valita oikein ja nyt kaikki menee pieleen.
Kommentit (42)
Oletko puhunut asiasta kenellekään?
Joskus jo se helpottaa, että saa sanotuksi ongelman ääneen ja tietää ettei ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mies oli valmiiksi masentunut ja vauvaa vastaan varmaankin senkin takia, että voimavaroja ei ole. Ei siitäkään varmaan ole apua, jos miehen masennus pahenee.
No mitä oikein odotit? Että mies alkaisi haluta lasta vain koska sinä päätit pitää sen? :O
Vierailija kirjoitti:
Asun siis Helsingissä ja mun pitää tässä asunnossa asua vielä heinäkuuhun asti, koska vuokrasopimus sanoo niin. Perjaatteessa voisin kyllä jäädä sinne joksikin aikaa, mutta en edes kuukaudeksi. Minulla on nimittäin hammaslääkäri, personal trainer ja vauvalla maksettu vauvauinti ja neuvolat. Kiitos sanoistanne.
Ap
Määräaikaisen sopimuksen voi kai irtisanoa jos muuttaa toiseen kaupunkiin. Sun kannattaa soittaa vuokranantajalle ja selittää tilanne. Nuo loput, unohda ne, eivät ole niin tärkeitä kuin oma hyvinvointisi.
Luovu kaikesta, mikä vie energiaa - kuten miehestäsi. Ottakaa välimatkaa. Mies tulee aina syyttämään sinua pahasta olostaan ja tulet aina potemaan huonoa omatuntoa ja pyrkimään tanssia miehen pillin mukaan. Kunnes romahdat.
Eli vastaus on downscale ja nopeasti apua kehiin. Hiiteen vauvauinnit jne. elleivät ne tuo hillitöntä iloa arkeen - ne rahat on muutenkin menetetty (ellet saa neuvoteltua itseäsi ulos soppareista tai siirrettyä myöhemmäksi). Sinuna olisin joko a) yhteydessä neuvolaan, perhetyöhön, kavereihin, seurakuntaan,ä ja miehen vanhempiin ja selittäisin avoimesti tilanteen. Pistäisin miehen jäähylle vappuun asti, tai b) muuttaisin kotipaikkakunnalle ja keskittyisin vain olennaiseen, eli vauvaan ja omaan hyvinvointiin. Teillä on enää 2 neuvolakäyntiä ennen 1-vuotis synttäreitä. Piipahdat Helsingissä niitä varten tai siirrät kirjasi uudelle paikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asun 400km päässä suvustani, niin omista vanhemmista ei ole hoitoapua kuin harvoin.
Ap
Pidätteleekö sinua joku nykyisellä asuinpaikkakunnallasi. Jospa muuttaisit sinne vanhempiesi lähelle.
Huh onpa tullut paljon kommentteja, kiitos niistä. Kyynel silmäkulmassa luin kaikki.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä perhetyöntekijää. Minulle sanottiin juuri neuvolassa, että sellaisen saa nykyään myös neuvolan kautta eikä tarvitse asioida sossujen kanssa. Ennen tuollaista kotiapua siis sai vaan lastensuojelun kautta, mutta nykyään pitäisi saada myös neuvolan kautta suoraan.
Toinen mistä hyötyisit olisi varmaan vertaistuki. Yritä Facebook-ryhmien tai vauvakahviloiden kautta löytää muita "yksinäisiä" äitejä.
Miehelle sanoisin näkemiin.
Vierailija kirjoitti:
Asun siis Helsingissä ja mun pitää tässä asunnossa asua vielä heinäkuuhun asti, koska vuokrasopimus sanoo niin. Perjaatteessa voisin kyllä jäädä sinne joksikin aikaa, mutta en edes kuukaudeksi. Minulla on nimittäin hammaslääkäri, personal trainer ja vauvalla maksettu vauvauinti ja neuvolat. Kiitos sanoistanne.
Ap
Sinä pärjäät varmasti ilman personal traineria ja vauva ilman vauvauinteja. Hammaslääkäriäänkin voi yleensä vaihtaa. Neuvoloita on joka paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä ehdotuksia nuo että jäisit pidemmäksi aikaa asumaan vanhempiesi luo tai kotikunnalle. Tai voisitko vierailla siellä useammin/pidempiä jaksoja niin saat hoitoapua, omaa aikaa, rohkaisua ja huomaat pärjääväsi.
Ensimmäinen vuosi on rankka vaikka vauva olisikin terve ja suhteellisen iloinen, ja vaikka vanhempia olisikin kaksi ja suhde periaatteessa kunnossa. Meille se oli sitä eikä seksiäkään juuri ollut, se vain meni niin ettei energiaa ollut ja sitten kun vauva nukkui niin ei vaan jaksanut enää yhtään mitään, edes puhua.
Onko paikkakunnallasi ystäviä/kavereita? Voisiko heistä joku katsoa hetkittäin vauvaa? Hyödynnä kaikki vauvan nukkuma-ajat omaan uneen ja lepäämiseen, ei sen väliä jos viikkosiivous on tekemättä.
Älä jumita kotiin vaan käy kärrylenkeillä, se jo auttaa kun pääset ihmisten ilmoille ja saat raikasta ilmaa. Voitko mennä vaikka kirjastoon lukemaan lehtiä kun vauva nukkuu jos tunnet jaksavasi? Entäpä kuntokeskus jäsenyys(lapsenvahtipalvelua tarjoavat) ja vauvajumpat? Käväise kirpputorilla, MLL perhekerhossa, kahvilassa tai lounaalla? Kirkon järjestämät muskarit ovat edullisia. Tuon ikäisen kanssa se vielä onnistuu suhteellisen helposti kun nukkuu sekä aamupäivällä ja iltapäivällä (yleisimmin, toki lapsikohtaista).
Yritä jaksaa, kohta pikkuinen alkaa ryömimään ja ottaa kontaktia ihan eri tavalla, alat huomaamaan miten arvokkaan valinnan teit kun pidit lapsen. Miehen on hyvä etsiä apua henkiseen ahdistukseensa mutta keskity sinä omaan henkiseen hyvinvointiisi ja jaksamiseen, et voi hyysätä miestäkin. Ympärilläsi on varmasti paljon rakastavia ihmisiä, kysy heiltä rohkeasti kaiken laista apua, lastenhoitoon, siivoamiseen, ruoanlaittoon tai ihan vain seuraksesi.
Koin omalla kohdallani hyväksi sen että lähdin ihmisten ilmoille vaikken mihinkään kärrymammaryhmään kuulunutkaan, otin muskariharrastuksen vauvalle että saimme ohjattua yhteistä kivaa tekemistä, ulkoilin vaikka se sitten olisikin ollut matka ruokakauppaan, ja tapasin ystäviä jolloin pystyin ajattelemaan muutakin (varsinkin vauvan nukkuessa). Lisäksi kuin suurta iloa kun tein kivoja ja edullisia vauvan vaatelöytöjä kirpputoreilta. Nämä antoivat jaksamista vaikka väsyttikin ja tuntui että en välttämättä jaksakaan henkisesti.
Omalla kohdallani koin ihmetyksen hyvin raskaaksi, vaikka se joten kuten onnistuikin eikä minulla ollut mitään ennakkoasenteita suuntaan tai toiseen mutta se ei vain ollut sopiva juttu ja uskon että se teki ensimmäisestä 3kk itselleni hyvin vaikeat sillä näin jälkikäteen kun ajattelen mikä muutos tapahtuikaan kun meillä vaihdettiin korvikkeeseen 4kk iässä. Korvikkeen myötä vauva nukkui paremmin ja pidempään, oli myös tyytyväisempi eikä enää itkeskellyt niin kovasti. Ja kun itku tuli sen sai laantumaan heti minuutissa olinpa missä tahansa vaivan kanssa kun pystyin ottamaan pullon esille ja antamaan sen. Itku sai hampaani kiristymään ja minut ahdistumaan, joten tämä toi suuren helpotuksen myös siihen ja nyt voin sanoa että tilanne sekä imetyksen päättymisen myötä hormoonitoimintanikin on alkanut palautumaan normaaliksi. Haluan vain sanoa että ole rohkea ja kuuntele itseäsi jos tunnet ettei joku asia lapsen hoidossa toimi, et ole huono äiti jos et esim. imetä vuoden ikäiseksi saakka, näin esimerkiksi. Ja mikä saavutus oikeasti jos joku niin tekee, mutta kaikille se ei tule luonnostaan.
Ja huolehdi siitä että muistat itse syödä hyvin ja riittävästi kunnon ruokaa, sekä mahdollisesti vitamiinilisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku sukulaisesi, ystäväsi, äitisi tulla luoksesi käymään useammin/pidemmäksi aikaa?
Kiitos arvokkaista neuvoistanne. Vauva on lähes alusta saakka saanut korviketta ja siksi nukkunut ihan hyvin öitä. Imetys ei onnistunut vaikka miten yritin enkä saanut apua neuvolasta siihen. Nykyisin yhdellä herätyksellä. Käydään muskarissa kerran viikossa ja mulla on salijäsenyys + personal trainer. Kerran viikossa pääsen salille kun joku miehen sukulaisista ottaa vauvan hoitoonsa siksi aikaa. Olen asunut koko aikuisikäni täällä Helsingissä ja tuntuisi oudolta muuttaa takaisin pienelle paikkakunnalle, ainakin voisin olla siellä pidempiä aikoija vaikken sinne muuttaisikaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia. Mielestäni valitsit oikein, kun pidit lapsen. Olisit ehkä katunut, jos olisit tehnyt abortin miehen painostuksesta. Miehiä on maailma täynnä, mutta oman pääsi kanssa joudut elämään aina.
Vauvan kanssa saattaa olla raskasta, varsinkin kun kyseessä on esikoinen ja kaikki tulee uutena. Nyt kun miehesi kuormittaa tässä tilanteessa sinua lisää, niin luulen että sinun olisi parempi olla ilman häntä. Ei eron tarvitse olla lopullinen. Tauko voisi tehdä hyvää hänellekin. Eikä sinun tarvitsisi tuskailla sitä että mies ei osallistu vauvan hoitoon ja että hän syyllistää sinua. Olen melko varma, että pärjäät kyllä kahdestaan vauvan kanssa.
Kumma juttu että naisille tuo ensimmäinen vauvavuosi tulee aina yllätyksenä. Minäkin sen tiesin jo nuorena poikana kun sisaruksien hoidossa jouduin auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu että naisille tuo ensimmäinen vauvavuosi tulee aina yllätyksenä. Minäkin sen tiesin jo nuorena poikana kun sisaruksien hoidossa jouduin auttamaan.
Annas kun veikkaan, niin sinulla ei niitä omia lapsia vielä ole.
Musta kuulostaa kertomasi perusteella, että vauvavuotesi on aika tavallinen esikoisen vauvavuosi. Se, mikä on poikkeuksellista tapauksessasi on tuo miehen elämääsi tuoma lisäkuormitus. Eli siitä päästä lähtisin tötä purkamaan.
Hei, voisit ensiksi kertoa rehellisesti tilanteesta läheisillesi ystävät mukaan lukien. Moni varmasti tarjoaisi apuaan tunniksi tai pariksi niin saat vaikka ihan vaan olla ja levätä.
Sitten voisit tiedustella kaupunkisi teeveyspalveluista, esim pikkulapsiperheiden kotipalvelusta apua. Kotipalvelu auttaa arjen pyörityksessä tai vievät vauvaa ulos, että vanhempi saa levätä. He arvioivat avun tarpeesi, mutta kuulostaa siltä että tilanteesi täyttää kriteerit hyvin.
Nyt tämä ei varmaan auta yhtään, mutta kunhan vauva alkaa liikkumaan ja olemaan enemmän ihminen eli ottamaan kontaktia, hihkumaan jne. niin mieskin saattaa nähdä paremmin vauvan ihanuuden. On kyllä typerä kun ei sitä jo ymmärrä mutta tilanne ei välttämättä ole lopullinen. Ketään ei voi pakottaa olemaan isä, omapa on häpeänsä jos lapsensa hylkää ja jättää äidin yksin. Teet ihan uskomattoman hienoa työtä ainoana vastuunkantajana ja äitinä. :)