Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso yrittää "kouluttaa" paremmaksi.
17.12.2016 |
Tiedättehän. Kritisoi ja opastaa koko ajan. Tekemään asiat juuri tietyllä tavalla. Olemaan enemmän sellainen. Tai vähemmän tällainen. Tekemään tiettyyn aikaan ja tietyssä järjestyksessä. Muistaa huomauttaa, että olet huono jossain. Muistaa ihmetellä ääneen, miten olet niin hölmö että et tätäkään sanomatta tajunnut.
Miksi puoliso on sitten valinnut sinut (tai minut), jos olet (olen) niin epäonnistunut tai vääränlainen ihminen? Miksi jotkut yrittävät "kouluttaa" puolisoaan? Eikö pitäisi valita se valmiiksi oikeanlainen ihminen? Vai onko sellaista edes olemassa?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Kuulemma kävelen jotenkin väärin (?). Puoliso siispä neuvoo millä tyylillä pitää kävellä. Tiskaan väärin, pitää tiskata toisenlaisessa järjestyksessä, siis ne vähäiset käsitiskit mitä ei voi koneeseen laittaa. Pesen pyykkiä väärässä lämpötilassa kuulemma vaikka noudatan pesuohjelappuja. Imuroin väärin (pitää kuulemma imuroida nopeammalla tahdilla). Käytän väärää käsilaukkua, kuulemma pitäisi olla se toinen käsilaukku tai sitten se toinen (asiasta huomautetaan tietysti lähdön jälkeen eikä silloin kun toiveensa ehtisi oikeasti esittää kun valitsen kotona sitä laukkua, jos asialla nyt oikeasti on sitten niin väliä). Syön kuulemma väärin, mutta joka toinen päivä syön siis liikaa, joka toinen päivä liian vähän, vaikka syön aina suunnilleen samankokosia annoksia ja olen normaalipainoinen. Eli kyse ei ole siitä että olisin jotenkin ihan tietämätön rahan kanssa ja siksi olisi pakko neuvoa tms.
Ja olimme siis tunteneet ennen naimisiinmenoa kaksi vuotta, asuneet yhdessä vuoden. Häistä se meilläkin alkoi se minun kouluttaminen. Ilmeisesti olin siis hyvä tyttöystävä mutta vaimon pitäisi olla erilainen mutta sekään ei kelpaa vaan toisenlainen. Tai siis kolmannenlainen, jos olen toisenlainen. Miten olenkin niin hölmö etten osaa olla oikeanlainen toisenlainen! Onneksi minulle huomautetaan siitä melkein joka päivä. Olen kuitenkin jo 39-vuotias ja hyvin pärjännyt tähän asti, mutta enäänhän en siis pärjää. AP.
Teilläkin johtunee siitä, että mies kokee sinun muuttuneen hänen omaisuudekseen häiden jälkeen.
Mekin olimme muuten seurustellet 2 v ja sitten asuneet yhdessä 1 v ennen häitä ja olen nelikymppinen, mikä sattuma! Minä tosin seison väärin ja pukeudun väärin. Syön ja kuntoilen väärin. Ajan väärin. Surffaan väärillä nettidivuilla. Näytän väärältä ja muutuin häiden jälkeen taikaiskusta rumaksi ja lihavaksi. Nyt olen hetken tosin ollut taas omankin miehen mielestä todella kaunis ja ihana, kun olen ollut lievästi ihastunut toiseen mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro, että olet koulusi käynyt.
Minä jättäisin tuollaisen puolison. Isäni oli tuollainen äitiäni kohtaan ja perhe-elämä kotona oli ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Kuulemma kävelen jotenkin väärin (?). Puoliso siispä neuvoo millä tyylillä pitää kävellä. Tiskaan väärin, pitää tiskata toisenlaisessa järjestyksessä, siis ne vähäiset käsitiskit mitä ei voi koneeseen laittaa. Pesen pyykkiä väärässä lämpötilassa kuulemma vaikka noudatan pesuohjelappuja. Imuroin väärin (pitää kuulemma imuroida nopeammalla tahdilla). Käytän väärää käsilaukkua, kuulemma pitäisi olla se toinen käsilaukku tai sitten se toinen (asiasta huomautetaan tietysti lähdön jälkeen eikä silloin kun toiveensa ehtisi oikeasti esittää kun valitsen kotona sitä laukkua, jos asialla nyt oikeasti on sitten niin väliä). Syön kuulemma väärin, mutta joka toinen päivä syön siis liikaa, joka toinen päivä liian vähän, vaikka syön aina suunnilleen samankokosia annoksia ja olen normaalipainoinen. Eli kyse ei ole siitä että olisin jotenkin ihan tietämätön rahan kanssa ja siksi olisi pakko neuvoa tms.
Ja olimme siis tunteneet ennen naimisiinmenoa kaksi vuotta, asuneet yhdessä vuoden. Häistä se meilläkin alkoi se minun kouluttaminen. Ilmeisesti olin siis hyvä tyttöystävä mutta vaimon pitäisi olla erilainen mutta sekään ei kelpaa vaan toisenlainen. Tai siis kolmannenlainen, jos olen toisenlainen. Miten olenkin niin hölmö etten osaa olla oikeanlainen toisenlainen! Onneksi minulle huomautetaan siitä melkein joka päivä. Olen kuitenkin jo 39-vuotias ja hyvin pärjännyt tähän asti, mutta enäänhän en siis pärjää. AP.
Teilläkin johtunee siitä, että mies kokee sinun muuttuneen hänen omaisuudekseen häiden jälkeen.
Mekin olimme muuten seurustellet 2 v ja sitten asuneet yhdessä 1 v ennen häitä ja olen nelikymppinen, mikä sattuma! Minä tosin seison väärin ja pukeudun väärin. Syön ja kuntoilen väärin. Ajan väärin. Surffaan väärillä nettidivuilla. Näytän väärältä ja muutuin häiden jälkeen taikaiskusta rumaksi ja lihavaksi. Nyt olen hetken tosin ollut taas omankin miehen mielestä todella kaunis ja ihana, kun olen ollut lievästi ihastunut toiseen mieheen.
Heh, sattuma tosiaan, ehkä nuo on jotenkin maagiset luvut. Minäkin olen seissyt väärin monta kertaa. Jostain syystä pukeutumisestani ei ole koskaan mainittu, jos sitä käsilaukkua ei lasketa. Minäkin ajan väärin, tosin ajan hyvin harvoin siten että mies on kyydissä. Mutta olen usein kyllä parkkeerannut pihaan väärin, mistä kyllä muistetaan huomauttaa. Minäkin surffaan väärään kellonaikaan väärillä nettisivuilla (eikä ole kyse mistään k-18-sivuista tms). Joka toinen päivä olen lihava, joka toinen päivä ihana. AP.
Oon naimisissa pihin (erittäin hyvätuloisen, 7000/kk) miehen kanssa ja meillä on yksi lapsi. Alla listaan asioita, joista käy ilmi miksi mainitsin hänen tulonsa. Mieheni ei hyväksy näitä asioita minussa:
- komennan lasta ulkona esim. ettei juoksisi autotien lähelle (itse huutaa hyvin herkästi)
- mulla kuulemma liikaa hiushoitotuotteita (yht. 17 prk)
- ostan vääränlaisia ruokia/raaka-aineita kun suosin kasviksia, hedelmiä, täysjyvätuotteita, valkoista lihaa tai kalaa, kuulemma einekset ovat halvempia ja parempia lapselle (oikeasti ostan tarjouksia, teen itse paljon ja ruokakulut eivät ikinä ylitä 400/kk)
- työpaikan saannista hän ei onnittele, koska sain "vain" osa-aikatyötä omalta alaltani 3 kotiäitivuoden jälkeen, etsin tosin koko ajan uusia töitä vaikka palkkani ihan ok
- ei arvostanut kotonaoloani vaikka se mahdollisti hänelle jokapäiväiset ylityöt ilman stressiä hoitopaikasta (kuulemma kotiäitiys on sohvalla makaamista)
- en saisi kouluttautua lisää (ei ole kuulemma varaa ja tarhan hoitomaksut liian kalliit)
- olen liian sotkuinen (mua ei stressaa joku vaate sängynpäädyssä)
- nauran liian kovaäänisesti
- vaadin koko ajan jotain (pyydän välillä, että tekisi jotain parisuhteemme eteen olemalla kiltti tai keskustelisi asioista)
- olen sairaalloisen mustasukkainen kun pyydän tuijottamaan muita naisia vähemmän kuolaavasti kun olen vieressä
- mulla on kuulemma isohko maha, jonka voisi treenata pois (mitat 166/54...)
- en ole hauska (en ole samaa mieltä)
- en osaa suunnistaa kovin hyvin (totta :D)
- leivon liikaa (hän ei halua kuulemma jättimahaa takiani, miksi ei jätä vain syömättä...)
- hän ei tykkää temperamentistani ja tavastani reagoida asioihin (olen nopeasti innostuva, iloinen, mutta myös tarpeen vaatiessa kipakka. Kipakkuus ei tarkoita häijyyttä tai raivoamista)
- ei tykkää sarkasmistani
Hyvää minussa on hänestä:
- ulkonäkö (paitsi maha)
- tyylitaju
- uskollisuus
- teen hyvää ruokaa
Sanomattakin selvää, että nämä piirteet tulivat esille vasta vuosien yhdessäolon jälkeen. Lapsen syntymän jälkeen kiltistä, empaattisestä miehestä tuli ilkeä kontrolloija. Olen muuttamassa pois heti kun saan käytännön asiat järjestykseen. Surullista. Minulle avioliitto on tärkeä asia, mutta ei oman terveyden menettämisen arvoista.
Mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä jonka mielestä puoliso seisoo väärin tai kävelee väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä jonka mielestä puoliso seisoo väärin tai kävelee väärin.
Näkee puolison esineenä, joka oikeanlaisena nostaa arvoa ja vääränlaisena laskee. Tähän liittyy, että pitää myös pukeutua ja meikata tietyllä lailla kun on miehen kanssa ulkona. Ja mun seisominen epäryhdikkäästi - kuten myös väärä pään asento - kuulemma heijastuu siihen, miten muut näkevät miehen ja ajattelevat hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä jonka mielestä puoliso seisoo väärin tai kävelee väärin.
Näkee puolison esineenä, joka oikeanlaisena nostaa arvoa ja vääränlaisena laskee. Tähän liittyy, että pitää myös pukeutua ja meikata tietyllä lailla kun on miehen kanssa ulkona. Ja mun seisominen epäryhdikkäästi - kuten myös väärä pään asento - kuulemma heijastuu siihen, miten muut näkevät miehen ja ajattelevat hänestä.
Eli puolisolla on itsetunto-ongelma jota hän projisoi tähän kouluttamaansa puolisoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat asian niin negatiivisesti? Oletko koskaan huomannut, että puolisosi sanoo ihan järkeviä asioita? Että hänen opastuksissaan onkin asiaa? Mitä luultavimmin puolisosi ei tee tätä kettuillakseen, vaan sinua auttaakseen - siis jos et ottaisi asiaa kettuiluna. Tottakai joskus varmasti neuvot ovat ikäviä ja teet asian hyvin, mutta silloin sinä voit sen perustella puolisollesi ja asia pitäisi olla sillä selvä.
En ymmärrä tuollaista uhriutumista ollenkaan. En ymmärrä myöskään sitä, että koet olevasi niin täydellinen ettei sinua saisi neuvoa ja et osaa ottaa palautetta vastaan. Pystyt avaamaan suusi ja puhumaan, pystyt sanomaan suoraan, että nyt kiitos riittää, pärjäät hyvin ja et tarvitse nyt ketään katsomaan olkasi yli tekemisiäsi. Vai pystytkö? Et ole varmasti vääränlainen, mutta voisit tehdä asioita fiksumminkin ja oppia virheistäsi, tätä taitoa tarvitaan myös kodin ulkopuolella. Yritä siis relata ja kasvata selkäranka, sitä ei ole koskaan liikaa.
Minä en ymmärrä ihmisiä jotka menevät parisuhteeseen niin epätäydellisen ihmisen kanssa että häntä on koko ajan koulutettava. Miksi niin tehdään? Minä en ala aikuista kouluttamaan vaan jätän tuollaiset kehittymään omaan tahtiinsa. Puolison ei kuulu koko ajan arvostella, kouluttaa ja ohjeistaa sitä ihmistä jonka kanssa on parisuhteessa. Nuo seikat pitäisi ratkoa jo seurusteluaikana ettei sitten tarvitse olla koko ajan naama väärinpäin.
Minun puolisoni alkoi muuttaa ja kouluttaa minua vasta heti häiden jälkeen. Sitä ennen luulin olevani kelpaava.
Otan osaa. Onko hänellä diagnosoitu p-häiriö? Sellaiset aloittavat puolison kouluttamisen häiden tai lapsen saamisen jälkeen kun puoliso on ns.loukussa.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Kuulemma kävelen jotenkin väärin (?). Puoliso siispä neuvoo millä tyylillä pitää kävellä. Tiskaan väärin, pitää tiskata toisenlaisessa järjestyksessä, siis ne vähäiset käsitiskit mitä ei voi koneeseen laittaa. Pesen pyykkiä väärässä lämpötilassa kuulemma vaikka noudatan pesuohjelappuja. Imuroin väärin (pitää kuulemma imuroida nopeammalla tahdilla). Käytän väärää käsilaukkua, kuulemma pitäisi olla se toinen käsilaukku tai sitten se toinen (asiasta huomautetaan tietysti lähdön jälkeen eikä silloin kun toiveensa ehtisi oikeasti esittää kun valitsen kotona sitä laukkua, jos asialla nyt oikeasti on sitten niin väliä). Syön kuulemma väärin, mutta joka toinen päivä syön siis liikaa, joka toinen päivä liian vähän, vaikka syön aina suunnilleen samankokosia annoksia ja olen normaalipainoinen. Eli kyse ei ole siitä että olisin jotenkin ihan tietämätön rahan kanssa ja siksi olisi pakko neuvoa tms.
Sun puolisolla on pershärö tai ainakin kovasti sellaisen piirteita. Ole kiltti ja jätä se ennen kuin menetät minuutesi kokonaan.Se kaasuvalottaa sua koko ajan ja pyrkii murtamaan sut henkisesti. Olet nuori joten sulla on kaikki mahiksen normaaliin parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä jonka mielestä puoliso seisoo väärin tai kävelee väärin.
Näkee puolison esineenä, joka oikeanlaisena nostaa arvoa ja vääränlaisena laskee. Tähän liittyy, että pitää myös pukeutua ja meikata tietyllä lailla kun on miehen kanssa ulkona. Ja mun seisominen epäryhdikkäästi - kuten myös väärä pään asento - kuulemma heijastuu siihen, miten muut näkevät miehen ja ajattelevat hänestä.
Näkee siis puolison itsensä jatkeena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Kuulemma kävelen jotenkin väärin (?). Puoliso siispä neuvoo millä tyylillä pitää kävellä. Tiskaan väärin, pitää tiskata toisenlaisessa järjestyksessä, siis ne vähäiset käsitiskit mitä ei voi koneeseen laittaa. Pesen pyykkiä väärässä lämpötilassa kuulemma vaikka noudatan pesuohjelappuja. Imuroin väärin (pitää kuulemma imuroida nopeammalla tahdilla). Käytän väärää käsilaukkua, kuulemma pitäisi olla se toinen käsilaukku tai sitten se toinen (asiasta huomautetaan tietysti lähdön jälkeen eikä silloin kun toiveensa ehtisi oikeasti esittää kun valitsen kotona sitä laukkua, jos asialla nyt oikeasti on sitten niin väliä). Syön kuulemma väärin, mutta joka toinen päivä syön siis liikaa, joka toinen päivä liian vähän, vaikka syön aina suunnilleen samankokosia annoksia ja olen normaalipainoinen. Eli kyse ei ole siitä että olisin jotenkin ihan tietämätön rahan kanssa ja siksi olisi pakko neuvoa tms.
Sun puolisolla on pershärö tai ainakin kovasti sellaisen piirteita. Ole kiltti ja jätä se ennen kuin menetät minuutesi kokonaan.Se kaasuvalottaa sua koko ajan ja pyrkii murtamaan sut henkisesti. Olet nuori joten sulla on kaikki mahiksen normaaliin parisuhteeseen.
Mitä on kaasuvalottaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kuin puolisosi. Mies on laiska ja itsekäs ja siksi ole tällainen neuvoja. Koska mielestäni lapset kärsivät jos isä ei viitsi panostaa tai on suorastaan turvaton kun ei vahdi vilkasta taaperoa.
Mies kommentoi minulle "oot kyllä idiootti kun sanot eilisen asiasta, se päivä katos meni jo.." tai "vittu sua ämmää jaksa kuunnella" tai "saatanan lehmä lähde vaan kävelemään ei kiinnosta". Että mukava on miehenkin tyyli:(
Minä puhun asiallisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa exältäni. Olisi pitänyt esittää hienostikäyttäytyvää yläluokan puolisoa, joka ei koskaan riitele, joka passaa miestään, tekee aina miehelle miehen mieleistä ruokaa, leipoo sitä mitä mies tahtoo, käyttää jakkupukua ja korkkareita (joita inhoan). Olin hänestä liian lihava, kun olin painoni oli alle alipainorajan. Onneksi hän on exä eikä nyxä. Älä alennu, ellei kyse ole jostain ihan järkevistä arjen asioista!
Eikä, onko meillä sama exä? :D Lisäisin tuohon vaan helmikaulakorun ja paremman koulutuksen. En ole juristi, lääkäri enkä ekonomi, eli en oikein mitään.. Hyvä että vanhemmilleen kehtasi esitellä. Huoh. Onneksi on EX.
Et sitten lähtenyt exän mieliksi juristiksi, lääkäriksi tai ekonomiksi opiskelemaan. :D Ei ole tainnut kuitenkaan olla sama exä, kun tämä minun exäni sentään halusi minut viedä näytille tapaamisestamme aika pian vanhemmilleen ja he pitivät minusta todella paljon, vaikken siis ollutkaan jakkupuku päällä.
En sentään, päädyin vaan jättämään tyypin :) Ja hassua tässä on myös se että minäkin hurmasin miehen vanhemmat ja kelpasin omana itsenäni. Kavereiden kanssa sama juttu. En vieläkään ymmärrä että miksi siis exälle itselleen en kelvannut. Keneen hän halusi tehdä vaikutuksen"täydellisellä pikkuvaimolla"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni valitsi minut ( ja minä hänet) kun ei ketään muutakaan saanut. Olen siis paras, jonka hän on saanut, luultavasti ainoa.
Ei kai se minun vikani voi olla, jos tuollainen mies ei onnistu parempaa vaimoa saamaan kuin minut. Minä olen kyllä aivan tarpeeksi hyvä, minkä voi yksi ja toinenkin ex todistaa, koska kovasti ovat kuuluneet kaipaavan.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni valitsi minut ( ja minä hänet) kun ei ketään muutakaan saanut. Olen siis paras, jonka hän on saanut, luultavasti ainoa.
Ei kai se minun vikani voi olla, jos tuollainen mies ei onnistu parempaa vaimoa saamaan kuin minut. Minä olen kyllä aivan tarpeeksi hyvä, minkä voi yksi ja toinenkin ex todistaa, koska kovasti ovat kuuluneet kaipaavan.
Minunkin eksät (3 kpl) kyselee perään edelleen ja pyytää takaisin. Kumma juttu että olen niin heidän mieleen mutta aviomies vaan näkee minussa pelkkää korjattavaa. Ap.
Jaahas juu. Kuulostaa eksältäni. Minä muun muassa
- tein perunamuusin väärin (en muussannut perunoita samalla sekunnilla kun kaadoin vedet pois)
- tein kermaviilikastikkeen väärin (liian isoa tillisilppua)
- en osannut tehdä lasagnea
- pidin hiuksiani väärin: pidin usein ponnarilla, olisi pitänyt pitää auki. Kun sitten pidin auki, ne olivatkin epäsiistit ja näytin spurgulta. No niin kai, kun ei ollut rahaa kampaajaan kun piti herran saada viinaa.
- olin liian hysteerinen lapsen kanssa kun en halunnut huudattaa vauvaa, olisi pitänyt vain antaa huutaa että oppii olemaan
- olin tiukkapipoinen propagandan uhri koska en hyväksy huumeidenkäyttöä, olisi pitänyt katsoa videoita aiheesta ja alkaa hyväksyä
- olin epäseksikäs kun pukeuduin ulkoiluvaatteisiin ulkoillessani lapsen kanssa, olisi kai pitänyt minihameessa puistoilla
- vaadin liikaa kun toivoin äijän heräävän joskus vauvan kanssa aamulla, olisi pitänyt tajuta antaa hänen nukkua kun häntä väsytti, minun olisi vain pitänyt mennä aikaisemmin nukkumaan
- ajoin autoa väärin (mies itse ajoi kännissä ja menetti korttinsa)
- hassasin rahaa turhuuteen kuten esim. pääsykoekirjoihin ja lapsen tarvikkeisiin jotka siis ostin omista rahoistani aina (mies käytti satasia viinaan, tietokoneisiin ja tupakkaan)
Noh, semmosta.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken kukkuraksi, kun on tehnyt korjausliikkeen yhteen suuntaan, se uusi suunta on yhtä väärä kuin edellinen. Koskaan ei ole hyvin. Teilläkin?
No, tuossa kohdassa meikkää sanotaan, että; "LOPETA toi määräily ja ohjailu". Se on ärsyttävää. Tai sitten sanotaan; että "tee itse". Joskus siinä ei löydy hassua, joskus taas se heitetään lekkeriksi.
Meillä kumpikin vuorollaan välillä jää kiinni tosta, että yrittää ohjailla ja määräillä.(minä kenties enempi....kaudesta riippuen)
Parasta tosiaankin on sanoa asiasta ja lopettaa miellyttäminen. Ei se toinen tajua, jos sille ei suoraan sano.
Minun aviomies on juuri sellainen että hän yrittää "kouluttaa" minua siitä missä järjestyksessä minun pitää jokin ruoka tehdä, missä asennossa seisoa, missä asennossa kävellä, milloin puhua, milloin olla hiljaa jne. Minähän en sitä yhtään siedä vaan sanon heti että huolehdi omasta asennostasi tai nyt suu kiinni tms. Hän raivostuu kun sanon hänelle vastaan enkä alistu koulutettavaksi. Siksi meillä on kamalia riitoja. Ihan todella raskasta. Minä en alistu ja hän ei hyväksy että en alistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa exältäni. Olisi pitänyt esittää hienostikäyttäytyvää yläluokan puolisoa, joka ei koskaan riitele, joka passaa miestään, tekee aina miehelle miehen mieleistä ruokaa, leipoo sitä mitä mies tahtoo, käyttää jakkupukua ja korkkareita (joita inhoan). Olin hänestä liian lihava, kun olin painoni oli alle alipainorajan. Onneksi hän on exä eikä nyxä. Älä alennu, ellei kyse ole jostain ihan järkevistä arjen asioista!
Eikä, onko meillä sama exä? :D Lisäisin tuohon vaan helmikaulakorun ja paremman koulutuksen. En ole juristi, lääkäri enkä ekonomi, eli en oikein mitään.. Hyvä että vanhemmilleen kehtasi esitellä. Huoh. Onneksi on EX.
Et sitten lähtenyt exän mieliksi juristiksi, lääkäriksi tai ekonomiksi opiskelemaan. :D Ei ole tainnut kuitenkaan olla sama exä, kun tämä minun exäni sentään halusi minut viedä näytille tapaamisestamme aika pian vanhemmilleen ja he pitivät minusta todella paljon, vaikken siis ollutkaan jakkupuku päällä.
En sentään, päädyin vaan jättämään tyypin :) Ja hassua tässä on myös se että minäkin hurmasin miehen vanhemmat ja kelpasin omana itsenäni. Kavereiden kanssa sama juttu. En vieläkään ymmärrä että miksi siis exälle itselleen en kelvannut. Keneen hän halusi tehdä vaikutuksen"täydellisellä pikkuvaimolla"?
Hänellä oli vain äärimäisen huono itsetunto, sanoisin.
Ja olimme siis tunteneet ennen naimisiinmenoa kaksi vuotta, asuneet yhdessä vuoden. Häistä se meilläkin alkoi se minun kouluttaminen. Ilmeisesti olin siis hyvä tyttöystävä mutta vaimon pitäisi olla erilainen mutta sekään ei kelpaa vaan toisenlainen. Tai siis kolmannenlainen, jos olen toisenlainen. Miten olenkin niin hölmö etten osaa olla oikeanlainen toisenlainen! Onneksi minulle huomautetaan siitä melkein joka päivä. Olen kuitenkin jo 39-vuotias ja hyvin pärjännyt tähän asti, mutta enäänhän en siis pärjää. AP.