Lue keskustelun säännöt.
Omituiset syömiseen liittyvät fobiat/estot, onko muilla?
17.12.2016 |
Kaipaan vertaistukea. En kehtaa syödä julkisesti esim. sipsejä tai pistaasipähkinöitä. Sipsit ovat liian isoja mahtuakseen suuhun ja voi tipahtaa lattialle enkä kehtaa tunkea suuhun isoa palaa. Pähkinät taas pitäisi napsia auki ja rohmuta suuhun. Sellainen "näyttää typerälle" enkä yksinkertaisesti kykene syömään noin julkisesti. Ainoastaan yksin onnistuu.
Kommentit (26)
Olen lihava ja naisvaltaisella alalla töissä. En ikinä syö töissä vaikka meille kuuluu ruokailu. Otan sen ainas rasiaan mukaan ja syön kotona. Tiedän kyllä että työpaikalla ajatellaan "mitä tuokin esittää, kyllähän siitä nyt näkee että se nielee kotona kolme litraa paistinrasvaa kitaansa"
Olen laihtunut jo kymmenisen kiloa ja eteenpäin mennään, hitaasti mutta varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vastemielistä kaikki ruokaan liittyvä: ostaminen, valmustus ja syöminen. Syön vain ruisleipäviipaleen päiväsdä. Ruoka inhottaa. Mutta ei haittaa, olen tosi hoikka ja voin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen lihava ja naisvaltaisella alalla töissä. En ikinä syö töissä vaikka meille kuuluu ruokailu. Otan sen ainas rasiaan mukaan ja syön kotona. Tiedän kyllä että työpaikalla ajatellaan "mitä tuokin esittää, kyllähän siitä nyt näkee että se nielee kotona kolme litraa paistinrasvaa kitaansa"
Olen laihtunut jo kymmenisen kiloa ja eteenpäin mennään, hitaasti mutta varmasti.
Samaistun osittain tähän, mutta niin että meillä on töissä eväät. Itselläni on eväänä aina hedelmä ja kivennäisvettä. Ja myös laihdutan. Minusta ajatellaan varmasti samalla tavalla ja yksi on jopa töksäyttänyt minulle että mitä esitän kun minusta näkee mitä yleensä syön.
Jos olet lihava, et syö muiden mielestä koskaan oikein.
En kehtaa syödä bussissa/junassa mitään. Ajattelen, että muut miettivät "Eikä tuo ahne sika selviä tunnin/parin matkaa syömättä"
No... haluan itse annostella itselleni ruoan. Siis ravintolassa otan toki annokset valmiina, mutta jos pöydässä on tarjolla vaikka keittoa, niin en voi syödä sitä, jos joku annostelee sen minulle lautaselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No... haluan itse annostella itselleni ruoan. Siis ravintolassa otan toki annokset valmiina, mutta jos pöydässä on tarjolla vaikka keittoa, niin en voi syödä sitä, jos joku annostelee sen minulle lautaselle.
Tuo on niin outoa, että on pakko kysyä, miksi? Voithan jättää lautaselle ne ruuat joita et jaksa/halua syödä? En siksi peukuttanut kumpaankaan suuntaan.
Itse en tykkää syödä mitään julkisesti, tämä tosin johtuu siitä että oksentelin ja sain vatsakipuja ruoasta teininä. Mitään syytä ei ikinä löydetty, mutta pelko jäi. Tuota on tapahtunut 2krt aikuisiällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lihava ja aloitin karppauksen. Muutaman ilkeän kommentin takia en enää uskalla töissä syödä mitään, niitä karppauseväitä siis, enkä oikein muutakaan. Se on nimittäin niin, että söi lihava ihan mitä hyvänsä, siihen joku tuppaa viisastelemaan (ainakin hiljaa mielessään, mutta ilmeet kertoo mitä miettii). Jos syöt normaalia ruokaa tai salaattia, tulee siihen joku kuittaamaan, että voi kun nyt on terveellistä (ja mielessään miettii että kyllä me tiedetään sun vetävän mässyä kun silmä välttää). Jos taas vedät hyvin rasvattua ja tuhtia evästä, joku siihen tulee, että söisit sinä vaan salaattia niin laihtuisit.
Nyt olen hoikistunut ja en edelleenkään syö töissä mitään. Syön tuhdin aamiaisen, töissä vaan kahvia ja kotona vasta seuraava ruoka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No... haluan itse annostella itselleni ruoan. Siis ravintolassa otan toki annokset valmiina, mutta jos pöydässä on tarjolla vaikka keittoa, niin en voi syödä sitä, jos joku annostelee sen minulle lautaselle.
Tuo on niin outoa, että on pakko kysyä, miksi? Voithan jättää lautaselle ne ruuat joita et jaksa/halua syödä? En siksi peukuttanut kumpaankaan suuntaan.
Se johtuu siitä, että lapsena lautanen on pitänyt syödä tyhjäksi, maistui tai ei. Vaikea poisoppia siitä, että koko pöytäseurue ei ole kiinnostunut, syötkö lautasesi tyhjäksi vai et.
Mulla on ihan sama trauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin naisvaltaisella alalla ja aina joku kyttäämässä ja kommentoimassa mitä muut syö :D itse olen onneksi hoikka ja liikunnallinen, tiedän että jotkut katsovat ihailevasti kroppaani ja saatan jopa herättää kateutta tai vilpitöntä uteliaisuutta syömisistäni (tyyliin miten pidän kroppani kunnossa). Syön todella vaihtelevasti, välillä on kevyempää keittoa ja välillä taas kunnon mättöä ja sekalaisia tähteitä jääkaapista. Silti ärsyttää ja ahdistaa, kun lähes joka päivä joku kysyy tai kommentoi jotain ruokaani liittyvää taukohuoneessa, kun syön pöydässä tai lämmitän ruokaa keittiönurkkauksessa. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä muut syö! Netti on pullollaan blogeja, ohjeita ja artikkeleita erilaisista ruuista, dieeteistä, resepteistä ja ravitsemustieteestä. Kattokaa saatana sieltä, jos koette tarvetta tyydyttää ja käsitellä ruokaan ja laihdutukseen liittyvää neuroottisuuttanne.
Ja ap:n kysymykseen vastaten: minulla EI ole mitään ruokaneurooseja, mutta muiden kanssaruokalijoiden ahdistuksen vuoksi minuakin on alkanut ahdistaa yhteiset ruokailut töissä ja yritän aina ajoittaa lounastaukoni silloin, kun taukotilassa on vähemmän ihmisiä.
Minä en pysty syömään julkisilla paikoilla. Kylässäpaikassa syön hitaasti pieniä paloja kerrallaan. Kiusallista kun muut ovat jo syöneet ja itse ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama työkaveri tarkkailee koko ajan muita kun he syövät. He itse syövät hitaasti ja koko ajan silmäilevät ja jäävät katsomaan jonkun muun syöntiä. Se on todella omituista ja tunkeilevaa.
Ahdistun aina jos syön yksin julkisella paikalla. Jos vaikka istun grillillä ja yritän syödä, tuntuu kuin kaikki kattois mua pahasti ja pitäis mänkkinä vaikka hekin syövät sitä samaa mitä minäkin. Ahdistus katoaa jos joku istuu seurassani ja syö myös.
Kerran olin kamalan nälkäinen kaupungilla ollessani, joten hain subilta ruuan ja söin sen kauppakeskuksen vessassa salaa koska en kyennyt syömään sitä muiden edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Havahdun joskus julkisella paikalla syödessäni banaania tai laittaessani koko jäätelötuutin pään suuhuni, että saattaa näyttää härskiltä tai jopa tahalliselta ja nolostun aina valtavasti. Joskus nuorena ja epävarmana kärsin hirveästä kahvikuppineuroosista kaikissa ruokailutilanteissa, enkä syönyt tai juonut muiden kuin perheenjäsenteni nähden.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vastemielistä kaikki ruokaan liittyvä: ostaminen, valmustus ja syöminen. Syön vain ruisleipäviipaleen päiväsdä. Ruoka inhottaa. Mutta ei haittaa, olen tosi hoikka ja voin hyvin.
Hautaan mennään ja lujaa tota menoa :D
Huhhuh miten epävarmoja ihmisiä täällä on! Hankkikaa itsevarmuutta ja syökää mitä huvittaa missä huvittaa, johan helpottuu elämä! :D
Ei ole mitään neurooseja :) olen normaali ihminen
Mä en kehtaa mennä syömisen jälkeen vessaan vaikka olisi pissahätä, siis esim. ravintolassa. Olen tosi hoikka ja syön isoja annoksia, ja jos menen vessaan niin luulen muiden kuvittelevan että menen oksentamaan ruuat pönttöön, vaikka niin en ole koskaan tehnyt.
Nuorena oli kahvikuppineuroosi.
Aina on ollut ongelmia syödä banaania. Lapsena pakosta sain syötyä ehkä 1/3 osa banaania tarvittaessa (monesti koulun retkieväänä.). Nyt aikuisena yksikin haukku banaania saa minut melkein oksentamaan. Kuitenkin voi syödä samaa banaania ongelmitta salaatissa tai vaikka leivän päällä siivuina. Ilmeisesti kyse siitä miltä pelkkä banaani tuntuu suussa.
Ahdistaa juoda pullosta vaikka vettä. :D Tuntuu, et teen sen jotenkin tosi vajaasti.