Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso yrittää "kouluttaa" paremmaksi.
17.12.2016 |
Tiedättehän. Kritisoi ja opastaa koko ajan. Tekemään asiat juuri tietyllä tavalla. Olemaan enemmän sellainen. Tai vähemmän tällainen. Tekemään tiettyyn aikaan ja tietyssä järjestyksessä. Muistaa huomauttaa, että olet huono jossain. Muistaa ihmetellä ääneen, miten olet niin hölmö että et tätäkään sanomatta tajunnut.
Miksi puoliso on sitten valinnut sinut (tai minut), jos olet (olen) niin epäonnistunut tai vääränlainen ihminen? Miksi jotkut yrittävät "kouluttaa" puolisoaan? Eikö pitäisi valita se valmiiksi oikeanlainen ihminen? Vai onko sellaista edes olemassa?
Kommentit (92)
Mä olen yrittänyt kouluttaa.
Että vessa pitäisi pestä ja ikkunatkin joskus. Puolison mielestä ihan turhaa hommaa.
Ja että pienillä vauvoilla on pehmeä kohta päässä, kun kallo ei ole vielä luutunut kokonaan.
Tai ettei nainen pissaa klitoriksestaan.
Puoliso on taas sitä mieltä, että ihan keksittyjä juttuja.
Ehkä mä en sitten kouluta sitä, kun täälläkin tulee niin paljon alapeukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin sellainen nalkuttava, ohjaileva, kouluttava kumppani exälleni. Aikani ensin katsoin asioita läpi sormien, sitten hän ihmetteli miksi hommansa aina kusee ja miksi minä en sanonut tai jeesannut mitään, kun totesin monesti vain tyylillä "arvasin sen" tai "i told u so". Annoin exäni tehdä paljon asioita, joissa olisin voinut auttaa, mutta annoin itsenäisen, aikuisen ihmisen tehdä omat ratkaisut ja valinnat. No, sitten exäni teot alkoivat vaikuttaa minuunkin (kun olimme asuneet pidempään yhdessä) ja minun oli pakko alkaa puuttumaan eli nalkuttamaan ja kouluttamaan. No sitten jossain vaiheessa en enää jaksanut ja erottiin, kun en enää pystynyt toista kannattelemaan ja paapomaan. Pitkään eron jälkeen tämä exäni voivotteli ja haihatteli perääni ja katui eroa ja perui sanojaan ja syytöksiään nalkuttamisestani, koska hänellä asiat meni heti eromme jälkeen enemmän päin persettä ja loputkin kontrollista katosi, kun minä en enää ohjaillut ja kannatellut. Exäni palasi kirjaimellisesti takaisin äitinsä helmoihin. Ja puhun siis reilusti yli 25v aikuisesta miehestä.
Minä päätin eron jälkeen, että en enää ikinä muuta kenenkään kanssa yhteen enkä jaa mitään taloudellisia velvollisuuksia (kotityöt, raha-asiat jne). Koska en enää ikinä nalkuta, ohjaile tai kouluta aikuista ihmistä. En ole vastuussa kenenkään muun tekemisistä eikä kukaan ole enää minun päänvaivani. Ja kaikki tämän kys.exäni jälkeiset parisuhteet ovat olleet kultaa, kun en ole päästänyt ihmisiä "liian" lähelle. Eipähän tule sanomista suuntaan tai toiseen.
Sinä vaikutat vielä säälittäävämmältä kuin exasi.
Kyseisen suhteen jälkeiset suhteet on olleet kultaa? No ei ne nyt kovin kultaa ole ollut kun niitä on useita ollut.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yrittänyt kouluttaa.
Että vessa pitäisi pestä ja ikkunatkin joskus. Puolison mielestä ihan turhaa hommaa.Ja että pienillä vauvoilla on pehmeä kohta päässä, kun kallo ei ole vielä luutunut kokonaan.
Tai ettei nainen pissaa klitoriksestaan.Puoliso on taas sitä mieltä, että ihan keksittyjä juttuja.
Ehkä mä en sitten kouluta sitä, kun täälläkin tulee niin paljon alapeukkuja.
Ei aikuista ihmistä pid kouluttaa. Mene yhteen sellaisen ihmisen kanssa jonka tekemisissä ei ole valittamista.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yrittänyt kouluttaa.
Että vessa pitäisi pestä ja ikkunatkin joskus. Puolison mielestä ihan turhaa hommaa.Ja että pienillä vauvoilla on pehmeä kohta päässä, kun kallo ei ole vielä luutunut kokonaan.
Tai ettei nainen pissaa klitoriksestaan.Puoliso on taas sitä mieltä, että ihan keksittyjä juttuja.
Ehkä mä en sitten kouluta sitä, kun täälläkin tulee niin paljon alapeukkuja.
Etkä sitten seurusteluaikana moisia puutteita miehessä havainnut että oisit voinut jättää sen kehittymään ja löytää valmiiksi omat kriteerisi täyttävän?
Tässä taas se nainen jonka paitoja mies arvostelee.
Laitoin kiusallani tänään hupparin päälle ja sanoin "pitää pukeutua lämpimästi kun on vähän kylmä." Mies vastasi "Tuoko muka lämmin? Pue välillä muunlaisia vaatteita." Vastasin sitten "Samat sanat". Mies suuttui ja meni suihkuun, sanoi vaihtavansa sitten muut vaatteet. :O Eipä näköjään kelvannutkaan että minäkin alan arvostelemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Kuulemma kävelen jotenkin väärin (?). Puoliso siispä neuvoo millä tyylillä pitää kävellä. Tiskaan väärin, pitää tiskata toisenlaisessa järjestyksessä, siis ne vähäiset käsitiskit mitä ei voi koneeseen laittaa. Pesen pyykkiä väärässä lämpötilassa kuulemma vaikka noudatan pesuohjelappuja. Imuroin väärin (pitää kuulemma imuroida nopeammalla tahdilla). Käytän väärää käsilaukkua, kuulemma pitäisi olla se toinen käsilaukku tai sitten se toinen (asiasta huomautetaan tietysti lähdön jälkeen eikä silloin kun toiveensa ehtisi oikeasti esittää kun valitsen kotona sitä laukkua, jos asialla nyt oikeasti on sitten niin väliä). Syön kuulemma väärin, mutta joka toinen päivä syön siis liikaa, joka toinen päivä liian vähän, vaikka syön aina suunnilleen samankokosia annoksia ja olen normaalipainoinen. Eli kyse ei ole siitä että olisin jotenkin ihan tietämätön rahan kanssa ja siksi olisi pakko neuvoa tms.
Sun puolisolla on pershärö tai ainakin kovasti sellaisen piirteita. Ole kiltti ja jätä se ennen kuin menetät minuutesi kokonaan.Se kaasuvalottaa sua koko ajan ja pyrkii murtamaan sut henkisesti. Olet nuori joten sulla on kaikki mahiksen normaaliin parisuhteeseen.
Mitä on kaasuvalottaminen?
Manipulointia, aivopesua, tasapainon horjuttamista. Hyvänä esimerkkinä se että sitten kun tekee miten toinen haluaa, se ei enää olekaan hyvä asia vaan olisikin pitänyt tehdä eri tavalla. Lopulta uhri ei enää tiedä miten päin olisi ettei tulisi sanomista ja alkaa epäillä omaa mielenterveyttään.
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas se nainen jonka paitoja mies arvostelee.
Laitoin kiusallani tänään hupparin päälle ja sanoin "pitää pukeutua lämpimästi kun on vähän kylmä." Mies vastasi "Tuoko muka lämmin? Pue välillä muunlaisia vaatteita." Vastasin sitten "Samat sanat". Mies suuttui ja meni suihkuun, sanoi vaihtavansa sitten muut vaatteet. :O Eipä näköjään kelvannutkaan että minäkin alan arvostelemaan...
Ihan puun takaa tuli tuo reaktio kun en mielestäni pahasti sanonut. Ei kysynyt miksi sanoin niin, nousi vaan nopeasti ja painui suihkuun, paiskasi oven kiinni perässään. Nyt ei enää katso minua eikä puhu mitään. Ei ole mieheni tapaista pitää mykkäkoulua. Harmi että näin kävi.
Ehkä mies onkin epävarma omasta pukeutumisestaan ja siksi arvostelee minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas se nainen jonka paitoja mies arvostelee.
Laitoin kiusallani tänään hupparin päälle ja sanoin "pitää pukeutua lämpimästi kun on vähän kylmä." Mies vastasi "Tuoko muka lämmin? Pue välillä muunlaisia vaatteita." Vastasin sitten "Samat sanat". Mies suuttui ja meni suihkuun, sanoi vaihtavansa sitten muut vaatteet. :O Eipä näköjään kelvannutkaan että minäkin alan arvostelemaan...
Ihan puun takaa tuli tuo reaktio kun en mielestäni pahasti sanonut. Ei kysynyt miksi sanoin niin, nousi vaan nopeasti ja painui suihkuun, paiskasi oven kiinni perässään. Nyt ei enää katso minua eikä puhu mitään. Ei ole mieheni tapaista pitää mykkäkoulua. Harmi että näin kävi.
Ehkä mies onkin epävarma omasta pukeutumisestaan ja siksi arvostelee minua.
Niin. Meillä on ihan samanlaista. Kun sanon takaisin että "samat sanat" tai "tee itse juuri niin kuin käsket minua" niin raivokohtaushan siitä tulee. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat asian niin negatiivisesti? Oletko koskaan huomannut, että puolisosi sanoo ihan järkeviä asioita? Että hänen opastuksissaan onkin asiaa? Mitä luultavimmin puolisosi ei tee tätä kettuillakseen, vaan sinua auttaakseen - siis jos et ottaisi asiaa kettuiluna. Tottakai joskus varmasti neuvot ovat ikäviä ja teet asian hyvin, mutta silloin sinä voit sen perustella puolisollesi ja asia pitäisi olla sillä selvä.
En ymmärrä tuollaista uhriutumista ollenkaan. En ymmärrä myöskään sitä, että koet olevasi niin täydellinen ettei sinua saisi neuvoa ja et osaa ottaa palautetta vastaan. Pystyt avaamaan suusi ja puhumaan, pystyt sanomaan suoraan, että nyt kiitos riittää, pärjäät hyvin ja et tarvitse nyt ketään katsomaan olkasi yli tekemisiäsi. Vai pystytkö? Et ole varmasti vääränlainen, mutta voisit tehdä asioita fiksumminkin ja oppia virheistäsi, tätä taitoa tarvitaan myös kodin ulkopuolella. Yritä siis relata ja kasvata selkäranka, sitä ei ole koskaan liikaa.
Nojaa, en ole ap, mutta kerrotko miten mä voisin muuttaa itseäni esim mieheni haluamaksi isopeppuiseksi, tiimalasivartaloiseksi kim kardashian-tyypiksi, kun olen itse pienipeppuinen ja kapealanteinen ja leveäharteinen ja suoravartaloinen vartalotyyppi?
Ap:n puoliso ei mielestäni ollut arvostellut ap:n ulkonäköä, vaan yrittänyt hieman auttaa tekemään joitakin asioita fiksummin - sinun ongelmasi on siis täysin erilainen kuin ap:n. Jos sinun ulkonäkösi on miehellesi väärä, niin sanomattakin varmaan tiedät mitä voisit tehdä. Jos et keksi sitä, niin sinun pitää jatkaa täällä palstalla asiasta itkemistäsi. Se auttaa taatusti. Onnea matkaan.
Ap täällä. Puoliso "kouluttaa" minua tekemään asioita juuri hänen tavallaan, ei fiksummin. Ja tekee sitä muistuttamalla kuinka hölmö olen jos en tee hänen tavalla. Jos teen hänelle mieliksi jotain hänen tavalla siiten, niin hän vain keksii aina uuden kritisoinnin aiheen.
Ystäväni sai taannoin lähes kohtauksen kun huomasi että minulla on pizza ollut uunissa kauemmin kuin hän itse sitä paistaisi. Hänelle tuli niin järkyttävä kiire saada pizza pois uunista että epäilin hetken koko pizzan olevan tulessa.
Kun totesin että pizza saa olla uunissa vielä pari minuuttia niin alkoi saarnaus siitä haluanko syödä "jotain kuivaa koppuraa" ja tekisit nyt vaan MINUN tavallani.
Ystäväni on muuten kasvissyöjä joten tuon kinkkupizzan ei olisi pitänyt kutittaa hänen persettään millään tasolla...Ja pidän pizzastani vähän rapeampana!
Tämä ei ole läheskään ainoa kerta kun on yrittänyt "kouluttaa" minua tekemään asiat omalla tavallaan ja usein jälkeenpäin heittää vielä "mitäs minä sanoin?" kommentin.
Onneksi olen jo oppinut hieman sanomaan takaisin näissä tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas se nainen jonka paitoja mies arvostelee.
Laitoin kiusallani tänään hupparin päälle ja sanoin "pitää pukeutua lämpimästi kun on vähän kylmä." Mies vastasi "Tuoko muka lämmin? Pue välillä muunlaisia vaatteita." Vastasin sitten "Samat sanat". Mies suuttui ja meni suihkuun, sanoi vaihtavansa sitten muut vaatteet. :O Eipä näköjään kelvannutkaan että minäkin alan arvostelemaan...
Ihan puun takaa tuli tuo reaktio kun en mielestäni pahasti sanonut. Ei kysynyt miksi sanoin niin, nousi vaan nopeasti ja painui suihkuun, paiskasi oven kiinni perässään. Nyt ei enää katso minua eikä puhu mitään. Ei ole mieheni tapaista pitää mykkäkoulua. Harmi että näin kävi.
Ehkä mies onkin epävarma omasta pukeutumisestaan ja siksi arvostelee minua.
Niin. Meillä on ihan samanlaista. Kun sanon takaisin että "samat sanat" tai "tee itse juuri niin kuin käsket minua" niin raivokohtaushan siitä tulee. Ap.
Jännä juttu että mies itse on kehottanut minuakin sanomaan jos jokin hänessä on vialla. Näköjään olikin valehtelua. Ikävää että tuollaiset ihmiset eivät tajua kuinka ristiriitaisia heidän väitteensä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat asian niin negatiivisesti? Oletko koskaan huomannut, että puolisosi sanoo ihan järkeviä asioita? Että hänen opastuksissaan onkin asiaa? Mitä luultavimmin puolisosi ei tee tätä kettuillakseen, vaan sinua auttaakseen - siis jos et ottaisi asiaa kettuiluna. Tottakai joskus varmasti neuvot ovat ikäviä ja teet asian hyvin, mutta silloin sinä voit sen perustella puolisollesi ja asia pitäisi olla sillä selvä.
En ymmärrä tuollaista uhriutumista ollenkaan. En ymmärrä myöskään sitä, että koet olevasi niin täydellinen ettei sinua saisi neuvoa ja et osaa ottaa palautetta vastaan. Pystyt avaamaan suusi ja puhumaan, pystyt sanomaan suoraan, että nyt kiitos riittää, pärjäät hyvin ja et tarvitse nyt ketään katsomaan olkasi yli tekemisiäsi. Vai pystytkö? Et ole varmasti vääränlainen, mutta voisit tehdä asioita fiksumminkin ja oppia virheistäsi, tätä taitoa tarvitaan myös kodin ulkopuolella. Yritä siis relata ja kasvata selkäranka, sitä ei ole koskaan liikaa.
Nojaa, en ole ap, mutta kerrotko miten mä voisin muuttaa itseäni esim mieheni haluamaksi isopeppuiseksi, tiimalasivartaloiseksi kim kardashian-tyypiksi, kun olen itse pienipeppuinen ja kapealanteinen ja leveäharteinen ja suoravartaloinen vartalotyyppi?
Ap:n puoliso ei mielestäni ollut arvostellut ap:n ulkonäköä, vaan yrittänyt hieman auttaa tekemään joitakin asioita fiksummin - sinun ongelmasi on siis täysin erilainen kuin ap:n. Jos sinun ulkonäkösi on miehellesi väärä, niin sanomattakin varmaan tiedät mitä voisit tehdä. Jos et keksi sitä, niin sinun pitää jatkaa täällä palstalla asiasta itkemistäsi. Se auttaa taatusti. Onnea matkaan.
Ap täällä. Puoliso "kouluttaa" minua tekemään asioita juuri hänen tavallaan, ei fiksummin. Ja tekee sitä muistuttamalla kuinka hölmö olen jos en tee hänen tavalla. Jos teen hänelle mieliksi jotain hänen tavalla siiten, niin hän vain keksii aina uuden kritisoinnin aiheen.
Ystäväni sai taannoin lähes kohtauksen kun huomasi että minulla on pizza ollut uunissa kauemmin kuin hän itse sitä paistaisi. Hänelle tuli niin järkyttävä kiire saada pizza pois uunista että epäilin hetken koko pizzan olevan tulessa.
Kun totesin että pizza saa olla uunissa vielä pari minuuttia niin alkoi saarnaus siitä haluanko syödä "jotain kuivaa koppuraa" ja tekisit nyt vaan MINUN tavallani.
Ystäväni on muuten kasvissyöjä joten tuon kinkkupizzan ei olisi pitänyt kutittaa hänen persettään millään tasolla...Ja pidän pizzastani vähän rapeampana!
Tämä ei ole läheskään ainoa kerta kun on yrittänyt "kouluttaa" minua tekemään asiat omalla tavallaan ja usein jälkeenpäin heittää vielä "mitäs minä sanoin?" kommentin.
Onneksi olen jo oppinut hieman sanomaan takaisin näissä tilanteissa.
Tuollaista voi sietää kun sitä tapahtuu harvoin (ette varmaan tapaa ystävän kanssa edes joka viikko). Mutta nämä kouluttavat puolisot kouluttaa joka päivä. Se on piinaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveän surullisissa ja epäonnistuneissa parisuhteissa suostutte elämään. Olen todella pahoillani puolestanne :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas se nainen jonka paitoja mies arvostelee.
Laitoin kiusallani tänään hupparin päälle ja sanoin "pitää pukeutua lämpimästi kun on vähän kylmä." Mies vastasi "Tuoko muka lämmin? Pue välillä muunlaisia vaatteita." Vastasin sitten "Samat sanat". Mies suuttui ja meni suihkuun, sanoi vaihtavansa sitten muut vaatteet. :O Eipä näköjään kelvannutkaan että minäkin alan arvostelemaan...
Ihan puun takaa tuli tuo reaktio kun en mielestäni pahasti sanonut. Ei kysynyt miksi sanoin niin, nousi vaan nopeasti ja painui suihkuun, paiskasi oven kiinni perässään. Nyt ei enää katso minua eikä puhu mitään. Ei ole mieheni tapaista pitää mykkäkoulua. Harmi että näin kävi.
Ehkä mies onkin epävarma omasta pukeutumisestaan ja siksi arvostelee minua.
Ei ole epävarma. Kyse on siitä, että hän näkee sinut alempiarvoisena, jota hänellä on oikeus parannella. Kun et tottele, niin hänen mielestään niskottelet. Suuttuuhan siitä, kun alainen menee sillä lailla yhtäkkiä epäkuntoon.
Mun mies on myös mykkäkouluilija. Ja suuttuu, jos en toimi kuten neuvoo ja esim laita hänen mieleisiään vaatteita tms ja pitää sitten mykkäkoulua. Se mökötys on passiivis-aggressiivista vallankäyttöä.
Yleensä hänen vaatimuksensa eivät ole ristiriidassa kuin joskus. Esim haukkui kerran kirkkaanväriiset vaatteet ja neuvoi, että sopii harmaat ja mustat. Sitten pari vuotta myöhemmin valitti, miksi käytän vain harmasta ja mustaa enkä kirkkaanvärisiä. Hän yleensä haluaa, että näytän kauniilta ja seksikkäältä, kun menen ulos vaikka yksin. Kerran kun laitoin meikkiä ja hän tuli ovella vastaan, kun olin lähdössä ulos, niin alkoi kysellä, että ketä menen tapaamaan, kun olen laittautunut.
T.se joka seisoo väärin, mutta nyt on mennyt kyllä paremmin viime aikoina, kun uhkasin erolla, ellei lyttääminen lopu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken kukkuraksi, kun on tehnyt korjausliikkeen yhteen suuntaan, se uusi suunta on yhtä väärä kuin edellinen. Koskaan ei ole hyvin. Teilläkin?
No, tuossa kohdassa meikkää sanotaan, että; "LOPETA toi määräily ja ohjailu". Se on ärsyttävää. Tai sitten sanotaan; että "tee itse". Joskus siinä ei löydy hassua, joskus taas se heitetään lekkeriksi.
Meillä kumpikin vuorollaan välillä jää kiinni tosta, että yrittää ohjailla ja määräillä.(minä kenties enempi....kaudesta riippuen)Parasta tosiaankin on sanoa asiasta ja lopettaa miellyttäminen. Ei se toinen tajua, jos sille ei suoraan sano.
Ei tajua, ei. Jos "käräytän" ristiriitaisista vaatimuksista tai muusta omituisesta käytöksestä, seuraa mykkäkouluilua tai pahimmassa tapauksessa parin päivän vihamelttari. Meillä ei oikein komentelija pysty reflektoimaan omaa käytöstään. On taipumusta muistaa asioita väärin, sitä on niillä suvussa, eikä raivarin jälkeen selvitetä asioita rauhallisesti keskustellen. Keskustelusta tulee aina uusi raivari. Omasta mielestään "auttaa" arvostelemalla muita, joiden pitäisi olla kiitollisia, että saavat tietää, mikä heissä on vikana, muttei halua palveluksia palautettavan. Sitten vielä ihmettelee, kun muut ihmiset, esim. töissä, kokevat vahingoniloa, jos hän mokaa. Voisiko mitenkään olla kiinni asenteesta? Olen ehdottanut puolisolle keskusteluapua, mutta kun ei kelpaa.
Hyvä, kun teillä ollaan tuon ominaisuuden kanssa noin kokonaisia ihmisiä ja tietoisia siitä omasta taipumuksesta ohjailla toista. Huumoriakin löytyy. Noin tuo varmaan toimiikin parhaiten, kun on kaksi samanlaista ja komennellaan vuoroin.
Miten neuvoisitte minua (vast53) kun minä neuvon miestä/määräilen mutta Puhun asiallisesti a mies on nimitellyt mainitaemillani kommenteilla kun ei tykkää että "nalkutan"?. Minä en näe Tässä mitään edistystä, miehen törkysanat eivät unohdu eikä niitä pyydä anteeksikaan. Koen, ettei ole rakkautta eikä arvostusta puolin toisin. Mutta on pienet lapset, velka, kotiäitiys.. :'/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yrittänyt kouluttaa.
Että vessa pitäisi pestä ja ikkunatkin joskus. Puolison mielestä ihan turhaa hommaa.Ja että pienillä vauvoilla on pehmeä kohta päässä, kun kallo ei ole vielä luutunut kokonaan.
Tai ettei nainen pissaa klitoriksestaan.Puoliso on taas sitä mieltä, että ihan keksittyjä juttuja.
Ehkä mä en sitten kouluta sitä, kun täälläkin tulee niin paljon alapeukkuja.
Etkä sitten seurusteluaikana moisia puutteita miehessä havainnut että oisit voinut jättää sen kehittymään ja löytää valmiiksi omat kriteerisi täyttävän?
Nämä on kaikista "parhaimpia" vastauksia! Aina syyllistetään jo muutenkin syyllistettyä puolisoa valinnasta! Eikö ihmiset ja elämäntilanteet muka muutu........ Eiköhän se TÖRPPÖ puoliso ole itse vastuussa siitä, mitä tekee ja puhuu?
Mieheni oli monessa asiassa aika avuton. Ei ollut kotonaan oppinut mitään mitä normaalisti opitaan. 37 vuodessa hänestä on kouliintunut kelpo mies.
Anoppi ja appi olivat tosiaan jättäneet hänet hyvin raakileeksi. Joskus mietin oliko mieheni niin itsepäinen, ettei oppinut vai eikö häntä kotona tosiaan lainkaan opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Voihan pyhä Yrjö kirjoitti:
Ei vanha koira opi uusia temppuja .
Ehkä tosi vanha rakki ei opikaan, mutta muille uuden oppiminen on itsestäänselvyys, varsinkin jos he hyötyvät taidosta jotenkin. Voihan apinakin syödä aina sen banaanin kuorineen päivineen, mutta parempi se on syödä kun ottaa kuoret pois. Ap on tämä kuorien kanssa banaanin syövä apina.
Ei vaan Ap avaa puolisonsa mielestä banaanin ns. väärästä päästä. "väärin kuorittu".
"Kiität minua myöhemmin"
Up