Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso yrittää "kouluttaa" paremmaksi.
17.12.2016 |
Tiedättehän. Kritisoi ja opastaa koko ajan. Tekemään asiat juuri tietyllä tavalla. Olemaan enemmän sellainen. Tai vähemmän tällainen. Tekemään tiettyyn aikaan ja tietyssä järjestyksessä. Muistaa huomauttaa, että olet huono jossain. Muistaa ihmetellä ääneen, miten olet niin hölmö että et tätäkään sanomatta tajunnut.
Miksi puoliso on sitten valinnut sinut (tai minut), jos olet (olen) niin epäonnistunut tai vääränlainen ihminen? Miksi jotkut yrittävät "kouluttaa" puolisoaan? Eikö pitäisi valita se valmiiksi oikeanlainen ihminen? Vai onko sellaista edes olemassa?
Kommentit (92)
Miksi otat asian niin negatiivisesti? Oletko koskaan huomannut, että puolisosi sanoo ihan järkeviä asioita? Että hänen opastuksissaan onkin asiaa? Mitä luultavimmin puolisosi ei tee tätä kettuillakseen, vaan sinua auttaakseen - siis jos et ottaisi asiaa kettuiluna. Tottakai joskus varmasti neuvot ovat ikäviä ja teet asian hyvin, mutta silloin sinä voit sen perustella puolisollesi ja asia pitäisi olla sillä selvä.
En ymmärrä tuollaista uhriutumista ollenkaan. En ymmärrä myöskään sitä, että koet olevasi niin täydellinen ettei sinua saisi neuvoa ja et osaa ottaa palautetta vastaan. Pystyt avaamaan suusi ja puhumaan, pystyt sanomaan suoraan, että nyt kiitos riittää, pärjäät hyvin ja et tarvitse nyt ketään katsomaan olkasi yli tekemisiäsi. Vai pystytkö? Et ole varmasti vääränlainen, mutta voisit tehdä asioita fiksumminkin ja oppia virheistäsi, tätä taitoa tarvitaan myös kodin ulkopuolella. Yritä siis relata ja kasvata selkäranka, sitä ei ole koskaan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat asian niin negatiivisesti? Oletko koskaan huomannut, että puolisosi sanoo ihan järkeviä asioita? Että hänen opastuksissaan onkin asiaa? Mitä luultavimmin puolisosi ei tee tätä kettuillakseen, vaan sinua auttaakseen - siis jos et ottaisi asiaa kettuiluna. Tottakai joskus varmasti neuvot ovat ikäviä ja teet asian hyvin, mutta silloin sinä voit sen perustella puolisollesi ja asia pitäisi olla sillä selvä.
En ymmärrä tuollaista uhriutumista ollenkaan. En ymmärrä myöskään sitä, että koet olevasi niin täydellinen ettei sinua saisi neuvoa ja et osaa ottaa palautetta vastaan. Pystyt avaamaan suusi ja puhumaan, pystyt sanomaan suoraan, että nyt kiitos riittää, pärjäät hyvin ja et tarvitse nyt ketään katsomaan olkasi yli tekemisiäsi. Vai pystytkö? Et ole varmasti vääränlainen, mutta voisit tehdä asioita fiksumminkin ja oppia virheistäsi, tätä taitoa tarvitaan myös kodin ulkopuolella. Yritä siis relata ja kasvata selkäranka, sitä ei ole koskaan liikaa.
Nojaa, en ole ap, mutta kerrotko miten mä voisin muuttaa itseäni esim mieheni haluamaksi isopeppuiseksi, tiimalasivartaloiseksi kim kardashian-tyypiksi, kun olen itse pienipeppuinen ja kapealanteinen ja leveäharteinen ja suoravartaloinen vartalotyyppi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat asian niin negatiivisesti? Oletko koskaan huomannut, että puolisosi sanoo ihan järkeviä asioita? Että hänen opastuksissaan onkin asiaa? Mitä luultavimmin puolisosi ei tee tätä kettuillakseen, vaan sinua auttaakseen - siis jos et ottaisi asiaa kettuiluna. Tottakai joskus varmasti neuvot ovat ikäviä ja teet asian hyvin, mutta silloin sinä voit sen perustella puolisollesi ja asia pitäisi olla sillä selvä.
En ymmärrä tuollaista uhriutumista ollenkaan. En ymmärrä myöskään sitä, että koet olevasi niin täydellinen ettei sinua saisi neuvoa ja et osaa ottaa palautetta vastaan. Pystyt avaamaan suusi ja puhumaan, pystyt sanomaan suoraan, että nyt kiitos riittää, pärjäät hyvin ja et tarvitse nyt ketään katsomaan olkasi yli tekemisiäsi. Vai pystytkö? Et ole varmasti vääränlainen, mutta voisit tehdä asioita fiksumminkin ja oppia virheistäsi, tätä taitoa tarvitaan myös kodin ulkopuolella. Yritä siis relata ja kasvata selkäranka, sitä ei ole koskaan liikaa.
Nojaa, en ole ap, mutta kerrotko miten mä voisin muuttaa itseäni esim mieheni haluamaksi isopeppuiseksi, tiimalasivartaloiseksi kim kardashian-tyypiksi, kun olen itse pienipeppuinen ja kapealanteinen ja leveäharteinen ja suoravartaloinen vartalotyyppi?
En ole täällä ratkaisemassa ongelmiasi. Itse sinun on elämäsi elettävä ja miestäsi miellytettävä. Vartalotyyppisi on kyllä sieltä epäseksikkäämmästä päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat asian niin negatiivisesti? Oletko koskaan huomannut, että puolisosi sanoo ihan järkeviä asioita? Että hänen opastuksissaan onkin asiaa? Mitä luultavimmin puolisosi ei tee tätä kettuillakseen, vaan sinua auttaakseen - siis jos et ottaisi asiaa kettuiluna. Tottakai joskus varmasti neuvot ovat ikäviä ja teet asian hyvin, mutta silloin sinä voit sen perustella puolisollesi ja asia pitäisi olla sillä selvä.
En ymmärrä tuollaista uhriutumista ollenkaan. En ymmärrä myöskään sitä, että koet olevasi niin täydellinen ettei sinua saisi neuvoa ja et osaa ottaa palautetta vastaan. Pystyt avaamaan suusi ja puhumaan, pystyt sanomaan suoraan, että nyt kiitos riittää, pärjäät hyvin ja et tarvitse nyt ketään katsomaan olkasi yli tekemisiäsi. Vai pystytkö? Et ole varmasti vääränlainen, mutta voisit tehdä asioita fiksumminkin ja oppia virheistäsi, tätä taitoa tarvitaan myös kodin ulkopuolella. Yritä siis relata ja kasvata selkäranka, sitä ei ole koskaan liikaa.
Nojaa, en ole ap, mutta kerrotko miten mä voisin muuttaa itseäni esim mieheni haluamaksi isopeppuiseksi, tiimalasivartaloiseksi kim kardashian-tyypiksi, kun olen itse pienipeppuinen ja kapealanteinen ja leveäharteinen ja suoravartaloinen vartalotyyppi?
Ap:n puoliso ei mielestäni ollut arvostellut ap:n ulkonäköä, vaan yrittänyt hieman auttaa tekemään joitakin asioita fiksummin - sinun ongelmasi on siis täysin erilainen kuin ap:n. Jos sinun ulkonäkösi on miehellesi väärä, niin sanomattakin varmaan tiedät mitä voisit tehdä. Jos et keksi sitä, niin sinun pitää jatkaa täällä palstalla asiasta itkemistäsi. Se auttaa taatusti. Onnea matkaan.
Kaiken kukkuraksi, kun on tehnyt korjausliikkeen yhteen suuntaan, se uusi suunta on yhtä väärä kuin edellinen. Koskaan ei ole hyvin. Teilläkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vanha koira opi uusia temppuja .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat asian niin negatiivisesti? Oletko koskaan huomannut, että puolisosi sanoo ihan järkeviä asioita? Että hänen opastuksissaan onkin asiaa? Mitä luultavimmin puolisosi ei tee tätä kettuillakseen, vaan sinua auttaakseen - siis jos et ottaisi asiaa kettuiluna. Tottakai joskus varmasti neuvot ovat ikäviä ja teet asian hyvin, mutta silloin sinä voit sen perustella puolisollesi ja asia pitäisi olla sillä selvä.
En ymmärrä tuollaista uhriutumista ollenkaan. En ymmärrä myöskään sitä, että koet olevasi niin täydellinen ettei sinua saisi neuvoa ja et osaa ottaa palautetta vastaan. Pystyt avaamaan suusi ja puhumaan, pystyt sanomaan suoraan, että nyt kiitos riittää, pärjäät hyvin ja et tarvitse nyt ketään katsomaan olkasi yli tekemisiäsi. Vai pystytkö? Et ole varmasti vääränlainen, mutta voisit tehdä asioita fiksumminkin ja oppia virheistäsi, tätä taitoa tarvitaan myös kodin ulkopuolella. Yritä siis relata ja kasvata selkäranka, sitä ei ole koskaan liikaa.
Nojaa, en ole ap, mutta kerrotko miten mä voisin muuttaa itseäni esim mieheni haluamaksi isopeppuiseksi, tiimalasivartaloiseksi kim kardashian-tyypiksi, kun olen itse pienipeppuinen ja kapealanteinen ja leveäharteinen ja suoravartaloinen vartalotyyppi?
Ap:n puoliso ei mielestäni ollut arvostellut ap:n ulkonäköä, vaan yrittänyt hieman auttaa tekemään joitakin asioita fiksummin - sinun ongelmasi on siis täysin erilainen kuin ap:n. Jos sinun ulkonäkösi on miehellesi väärä, niin sanomattakin varmaan tiedät mitä voisit tehdä. Jos et keksi sitä, niin sinun pitää jatkaa täällä palstalla asiasta itkemistäsi. Se auttaa taatusti. Onnea matkaan.
Ap täällä. Puoliso "kouluttaa" minua tekemään asioita juuri hänen tavallaan, ei fiksummin. Ja tekee sitä muistuttamalla kuinka hölmö olen jos en tee hänen tavalla. Jos teen hänelle mieliksi jotain hänen tavalla siiten, niin hän vain keksii aina uuden kritisoinnin aiheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan pyhä Yrjö kirjoitti:
Ei vanha koira opi uusia temppuja .
Ehkä tosi vanha rakki ei opikaan, mutta muille uuden oppiminen on itsestäänselvyys, varsinkin jos he hyötyvät taidosta jotenkin. Voihan apinakin syödä aina sen banaanin kuorineen päivineen, mutta parempi se on syödä kun ottaa kuoret pois. Ap on tämä kuorien kanssa banaanin syövä apina.
Vierailija kirjoitti:
Eksäni oli tuollainen. En sitten enää jaksanut.
Mulla sama. Se kritiikki tuli ihan käsittämättömistä asioista. Mutta valtaosa oli sitä, että ei koskaan sanonut mitään hyvää, kehunut tai kannustanut yhtään missään, aina vaan ankeuttamista tai valitusta. Sitten tapasin nykyisen, joka on antanut tunnutusta hyvistä puolistani ja olen päässyt urallani pidemmälle kuin olisin osannut kuvitellakaan ja kehittynyt valtavasti ihmisenä muutenkin. Lisäksi itsetunto ulkonäönkin suhteen on parantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat asian niin negatiivisesti? Oletko koskaan huomannut, että puolisosi sanoo ihan järkeviä asioita? Että hänen opastuksissaan onkin asiaa? Mitä luultavimmin puolisosi ei tee tätä kettuillakseen, vaan sinua auttaakseen - siis jos et ottaisi asiaa kettuiluna. Tottakai joskus varmasti neuvot ovat ikäviä ja teet asian hyvin, mutta silloin sinä voit sen perustella puolisollesi ja asia pitäisi olla sillä selvä.
En ymmärrä tuollaista uhriutumista ollenkaan. En ymmärrä myöskään sitä, että koet olevasi niin täydellinen ettei sinua saisi neuvoa ja et osaa ottaa palautetta vastaan. Pystyt avaamaan suusi ja puhumaan, pystyt sanomaan suoraan, että nyt kiitos riittää, pärjäät hyvin ja et tarvitse nyt ketään katsomaan olkasi yli tekemisiäsi. Vai pystytkö? Et ole varmasti vääränlainen, mutta voisit tehdä asioita fiksumminkin ja oppia virheistäsi, tätä taitoa tarvitaan myös kodin ulkopuolella. Yritä siis relata ja kasvata selkäranka, sitä ei ole koskaan liikaa.
Nojaa, en ole ap, mutta kerrotko miten mä voisin muuttaa itseäni esim mieheni haluamaksi isopeppuiseksi, tiimalasivartaloiseksi kim kardashian-tyypiksi, kun olen itse pienipeppuinen ja kapealanteinen ja leveäharteinen ja suoravartaloinen vartalotyyppi?
Ap:n puoliso ei mielestäni ollut arvostellut ap:n ulkonäköä, vaan yrittänyt hieman auttaa tekemään joitakin asioita fiksummin - sinun ongelmasi on siis täysin erilainen kuin ap:n. Jos sinun ulkonäkösi on miehellesi väärä, niin sanomattakin varmaan tiedät mitä voisit tehdä. Jos et keksi sitä, niin sinun pitää jatkaa täällä palstalla asiasta itkemistäsi. Se auttaa taatusti. Onnea matkaan.
Ap täällä. Puoliso "kouluttaa" minua tekemään asioita juuri hänen tavallaan, ei fiksummin. Ja tekee sitä muistuttamalla kuinka hölmö olen jos en tee hänen tavalla. Jos teen hänelle mieliksi jotain hänen tavalla siiten, niin hän vain keksii aina uuden kritisoinnin aiheen.
Esimerkkejä kehiin. Ja älä liioittele tai valehtele asioista, se ei auta sinua ollenkaan. Kerro myös miten olet reagoinut.
Minua lähinnä naurattaisi, jos joku koettaisi saada minut vaikkapa tiskaamaan eri tavalla vain hänen mielikseen. Mahtaa olla rankkaa, kun kaikki ihmiset ympärillä tekevät asiat omasta mielestä väärin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat asian niin negatiivisesti? Oletko koskaan huomannut, että puolisosi sanoo ihan järkeviä asioita? Että hänen opastuksissaan onkin asiaa? Mitä luultavimmin puolisosi ei tee tätä kettuillakseen, vaan sinua auttaakseen - siis jos et ottaisi asiaa kettuiluna. Tottakai joskus varmasti neuvot ovat ikäviä ja teet asian hyvin, mutta silloin sinä voit sen perustella puolisollesi ja asia pitäisi olla sillä selvä.
En ymmärrä tuollaista uhriutumista ollenkaan. En ymmärrä myöskään sitä, että koet olevasi niin täydellinen ettei sinua saisi neuvoa ja et osaa ottaa palautetta vastaan. Pystyt avaamaan suusi ja puhumaan, pystyt sanomaan suoraan, että nyt kiitos riittää, pärjäät hyvin ja et tarvitse nyt ketään katsomaan olkasi yli tekemisiäsi. Vai pystytkö? Et ole varmasti vääränlainen, mutta voisit tehdä asioita fiksumminkin ja oppia virheistäsi, tätä taitoa tarvitaan myös kodin ulkopuolella. Yritä siis relata ja kasvata selkäranka, sitä ei ole koskaan liikaa.
Nojaa, en ole ap, mutta kerrotko miten mä voisin muuttaa itseäni esim mieheni haluamaksi isopeppuiseksi, tiimalasivartaloiseksi kim kardashian-tyypiksi, kun olen itse pienipeppuinen ja kapealanteinen ja leveäharteinen ja suoravartaloinen vartalotyyppi?
Ap:n puoliso ei mielestäni ollut arvostellut ap:n ulkonäköä, vaan yrittänyt hieman auttaa tekemään joitakin asioita fiksummin - sinun ongelmasi on siis täysin erilainen kuin ap:n. Jos sinun ulkonäkösi on miehellesi väärä, niin sanomattakin varmaan tiedät mitä voisit tehdä. Jos et keksi sitä, niin sinun pitää jatkaa täällä palstalla asiasta itkemistäsi. Se auttaa taatusti. Onnea matkaan.
Ap täällä. Puoliso "kouluttaa" minua tekemään asioita juuri hänen tavallaan, ei fiksummin. Ja tekee sitä muistuttamalla kuinka hölmö olen jos en tee hänen tavalla. Jos teen hänelle mieliksi jotain hänen tavalla siiten, niin hän vain keksii aina uuden kritisoinnin aiheen.
No, kuulostaa ikävältä, mutta tämänkin taakse voi kätkeytyä monenlaista. Jos puolisosi nalkuttaa siitä, että taittelet sanomalehden väärin tai laitat astiat väärässä järjestyksessä tiskikoneeseen, niin hän kuulostaa jotenkin mt-ongelmaiselta ja on varmasti raskas kumppani. Jos taas kyse on siitä, että hän ehdottaa että ollessasi lasten kanssa voisit leikkiä tai viedä lapset ulos sen sijaan että makaisit sohvalla kännykän kanssa, niin...no. Hän on oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otat asian niin negatiivisesti? Oletko koskaan huomannut, että puolisosi sanoo ihan järkeviä asioita? Että hänen opastuksissaan onkin asiaa? Mitä luultavimmin puolisosi ei tee tätä kettuillakseen, vaan sinua auttaakseen - siis jos et ottaisi asiaa kettuiluna. Tottakai joskus varmasti neuvot ovat ikäviä ja teet asian hyvin, mutta silloin sinä voit sen perustella puolisollesi ja asia pitäisi olla sillä selvä.
En ymmärrä tuollaista uhriutumista ollenkaan. En ymmärrä myöskään sitä, että koet olevasi niin täydellinen ettei sinua saisi neuvoa ja et osaa ottaa palautetta vastaan. Pystyt avaamaan suusi ja puhumaan, pystyt sanomaan suoraan, että nyt kiitos riittää, pärjäät hyvin ja et tarvitse nyt ketään katsomaan olkasi yli tekemisiäsi. Vai pystytkö? Et ole varmasti vääränlainen, mutta voisit tehdä asioita fiksumminkin ja oppia virheistäsi, tätä taitoa tarvitaan myös kodin ulkopuolella. Yritä siis relata ja kasvata selkäranka, sitä ei ole koskaan liikaa.
Nojaa, en ole ap, mutta kerrotko miten mä voisin muuttaa itseäni esim mieheni haluamaksi isopeppuiseksi, tiimalasivartaloiseksi kim kardashian-tyypiksi, kun olen itse pienipeppuinen ja kapealanteinen ja leveäharteinen ja suoravartaloinen vartalotyyppi?
Ap:n puoliso ei mielestäni ollut arvostellut ap:n ulkonäköä, vaan yrittänyt hieman auttaa tekemään joitakin asioita fiksummin - sinun ongelmasi on siis täysin erilainen kuin ap:n. Jos sinun ulkonäkösi on miehellesi väärä, niin sanomattakin varmaan tiedät mitä voisit tehdä. Jos et keksi sitä, niin sinun pitää jatkaa täällä palstalla asiasta itkemistäsi. Se auttaa taatusti. Onnea matkaan.
Ap täällä. Puoliso "kouluttaa" minua tekemään asioita juuri hänen tavallaan, ei fiksummin. Ja tekee sitä muistuttamalla kuinka hölmö olen jos en tee hänen tavalla. Jos teen hänelle mieliksi jotain hänen tavalla siiten, niin hän vain keksii aina uuden kritisoinnin aiheen.
Esimerkkejä kehiin. Ja älä liioittele tai valehtele asioista, se ei auta sinua ollenkaan. Kerro myös miten olet reagoinut.
Noinko teet kotonakin? Puhutko jatkuvasti noin negatiivisesti ja syytät ensimmäisenä valehtelusta ja liioittelusta? Jos puoliso (jos sellainen on) toivoo, että olisit rakentavampi ja hyväksyisit erilaisia tapoja tehdä, alat heti syyttelemään? -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa exältäni. Olisi pitänyt esittää hienostikäyttäytyvää yläluokan puolisoa, joka ei koskaan riitele, joka passaa miestään, tekee aina miehelle miehen mieleistä ruokaa, leipoo sitä mitä mies tahtoo, käyttää jakkupukua ja korkkareita (joita inhoan). Olin hänestä liian lihava, kun olin painoni oli alle alipainorajan. Onneksi hän on exä eikä nyxä. Älä alennu, ellei kyse ole jostain ihan järkevistä arjen asioista!
Puin tänään aamulla hupparin päälle, olimme mieheni kanssa aikeissa lähteä kauppaan. Mieheni kysyi "Eikö sinulla ole jo ollut usein joku huppari? Mikset laita jotain muuta?" (viimeksi viikko sitten käytin toista hupparia) Huomautin että laitoin vaatteet päälle koska niin yleensä tehdään kun lähdetään jonnekin. Mies vastasi "Niin joo, kyllähän tuo huppari KELPAA kun vain kauppaan ollaan menossa. Kotona voi vaihtaa toiseen." Enpä vaihtanut.
Mitä ihmettä oikeasti. Sain kuvan että minun pitäisi kotona käyttää hänen valitsemiaan vaatteitaan. Huppari ei ollut edes ruma vaan uusi, siisti ja sopivan kokoinen. Hän itsekin suosii huppareita pukeutumisessaan. Tiedän että kumppanille saa sanoa jos jokin asia ei miellytä, mutta mieheni on ottanut ammatikseen arvostella paitavalintojani. Ei kai niistä jatkuvasti tarvitse moittia? Parempi olisi huomautella vain jos toinen käyttää likaisia ja rikkinäisiä vaatteita.
Jep. En pystynyt edes normaalisti paistamaan pihviä kun pelkäsin, että siitäkin on jotain huomautettavaa. Ja mitä enemmän kytättiin, sitä enemmän sen paineen alla mokailin.
Vierailija kirjoitti:
Puin tänään aamulla hupparin päälle, olimme mieheni kanssa aikeissa lähteä kauppaan. Mieheni kysyi "Eikö sinulla ole jo ollut usein joku huppari? Mikset laita jotain muuta?" (viimeksi viikko sitten käytin toista hupparia) Huomautin että laitoin vaatteet päälle koska niin yleensä tehdään kun lähdetään jonnekin. Mies vastasi "Niin joo, kyllähän tuo huppari KELPAA kun vain kauppaan ollaan menossa. Kotona voi vaihtaa toiseen." Enpä vaihtanut.
Mitä ihmettä oikeasti. Sain kuvan että minun pitäisi kotona käyttää hänen valitsemiaan vaatteitaan. Huppari ei ollut edes ruma vaan uusi, siisti ja sopivan kokoinen. Hän itsekin suosii huppareita pukeutumisessaan. Tiedän että kumppanille saa sanoa jos jokin asia ei miellytä, mutta mieheni on ottanut ammatikseen arvostella paitavalintojani. Ei kai niistä jatkuvasti tarvitse moittia? Parempi olisi huomautella vain jos toinen käyttää likaisia ja rikkinäisiä vaatteita.
Huokaus. Jos laittaisit kuvan siitä hupparista, niin mitä luultavimmin täällä moni sanoisi, että miehesi puhui ihan asiaa. Eikö sinulla ole asiallisempia vaatteita kuin jotakin teinimäisiä huppareita? Älä vedä asiaa överiksi, vaan vain katsot vaatteitasi sillä silmällä, että onko se sellainen paita, joka on asiallinen. Tottakai huppareita saa käyttää ja itsellänikin on sellainen juuri nyt päällä, mutta on minulla muitakin vaatteita ja mieheni ei löydä pukeutumisestani mitään huomautettavaa. Mielensä voi pahoittaa hyvistä syistä, mutta joka asiasta ei kannattasi niin tehdä. Se on loppumaton tie muuten.
Minunkin exässä oli jotain tuollaisia piirteitä, aika paljonkin kun muistelee.
Kerran hän käski minun hankkia erään seksilelun jota hän itse halusi kokeilla minuun ja käytin työpaikan ruokataukoni siihen että ehdin hankkia sen, koska heti työpäivän jälkeen piti ehtiä junaan häntä tapaamaan. No valitsin sitten sellaisen tosi laadukkaan ja hintavan joka oli oikein hieno ja kaikkea vaikka rahat oli tosi vähissä, kun halusin miellyttää miestä. Sitten kuitenkin kuten arvata saattaa niin mies heti ensi silmäyksellä tuomitsi tämän lelun että se oli niiiin hirveän vääränlainen, vaikka oikeasti se oli juurikin täydellinen kaikin tavoin ja erittäin laadukasta materiaalia, mutta kyllä otti päähän että olin sitten turhaan käyttänyt niin paljon rahaa siihen.
Sitten mies oli myös tosiaan ihan oikeasti tiskaamisestani valittanut, että hänen äidillään oli tapana tiskata jotenkin eri järjestyksessä... Ihan älyttömiä juttuja nyt kun miettii... Toivon että omalle tyttärelleni kehittyisi niin hyvä itsetunto ettei edes vilkaisisi tuollaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puin tänään aamulla hupparin päälle, olimme mieheni kanssa aikeissa lähteä kauppaan. Mieheni kysyi "Eikö sinulla ole jo ollut usein joku huppari? Mikset laita jotain muuta?" (viimeksi viikko sitten käytin toista hupparia) Huomautin että laitoin vaatteet päälle koska niin yleensä tehdään kun lähdetään jonnekin. Mies vastasi "Niin joo, kyllähän tuo huppari KELPAA kun vain kauppaan ollaan menossa. Kotona voi vaihtaa toiseen." Enpä vaihtanut.
Mitä ihmettä oikeasti. Sain kuvan että minun pitäisi kotona käyttää hänen valitsemiaan vaatteitaan. Huppari ei ollut edes ruma vaan uusi, siisti ja sopivan kokoinen. Hän itsekin suosii huppareita pukeutumisessaan. Tiedän että kumppanille saa sanoa jos jokin asia ei miellytä, mutta mieheni on ottanut ammatikseen arvostella paitavalintojani. Ei kai niistä jatkuvasti tarvitse moittia? Parempi olisi huomautella vain jos toinen käyttää likaisia ja rikkinäisiä vaatteita.
Huokaus. Jos laittaisit kuvan siitä hupparista, niin mitä luultavimmin täällä moni sanoisi, että miehesi puhui ihan asiaa. Eikö sinulla ole asiallisempia vaatteita kuin jotakin teinimäisiä huppareita? Älä vedä asiaa överiksi, vaan vain katsot vaatteitasi sillä silmällä, että onko se sellainen paita, joka on asiallinen. Tottakai huppareita saa käyttää ja itsellänikin on sellainen juuri nyt päällä, mutta on minulla muitakin vaatteita ja mieheni ei löydä pukeutumisestani mitään huomautettavaa. Mielensä voi pahoittaa hyvistä syistä, mutta joka asiasta ei kannattasi niin tehdä. Se on loppumaton tie muuten.
Niin, mieshän käytti itsekin hupparia joten aika typerää ulista toisen hupparista. Ja jos se huppari on uusi niin tuskin voi olla ihan hirveä.
Eksäni oli tuollainen. En sitten enää jaksanut.