Kuinka itsekäs voi isä olla?
Olen pienen pojan äiti. Helmikuussa syntyy tyttö. Asumme avoliitossa lasten isän kanssa. Tuleva lapsi on molempien yhteinen päätös.
Viikko sitten isä ilmoitti minulle ettei aio tunnustaa isyyttään lapseen eikä häntä kiinnosta pätkääkään koko lapsi. Seuraavana päivänä sain kovia supistuksia ja oksentelin vessassa koko yön.
Mitä tekee isä kun pyydän häneltä apua. "Naisen pitää kestää kipua". Tuntuu niin pahalta, ihana ihminen on muuttunnut hetkessä hirviöksi. Ei meinaa tulla synnytykseen mukaan, eikä halua tulla sairaalaan. Esikoisesta välittää ja huolehtii kyllä. Tiedän ettei ole pelkkää sanahelinää häneltä. Hän on minuakin alkannut nimitellä ja kutsuu tulevaa lastamme äpäräksi. Jos tuleva lapsemme esim kuolisi kohtuun isältä ei heruisi sympatiaa eikä mitään surua.
Haluaisin muuttaa pois mutta isä tehnyt selväksi, että esikoinen jää hänelle, mitä en itse hyväksy
Kommentit (23)
Ap mieti nyt lapsiasi. Voin vaikka veikata 10000000 eurosta että ap ei jätä ukkoaan vaan jää tuohon paskaan suhteeseen vaikka mitä täällä sanottaisiin. "En kestä olla erossa lapsesta." Kyllä muuten kestät jos sillä tavalla saat lapsillesi turvallisen lapsuuden, ilman että joutuvat kokemaan henkistä väkivaltaa. Mietippä millainen hullu miehesi on kun tyttö syntyy? Ja kun vauvat itkee paljon? Entäs kun tyttö lähtee liikkeelle, koskee ihan joka paikkaan ja jos rikkoo miehesi tavaroita/sotkee, niin sinäkö sallit että miehesi huutaa:" Saatanan äpärä, älä koske niihin !!!"
Miksi mies on noin mennyt kilahtamaan?
Lapset on vanhempien yhteisiä eikä vain äidin. Eron tullessa pitäisi yhteishuoltajuuden ja viikko-viikko systeemin olla perusoletus. Tästä poiketaan sitten jos siihen on painavia syitä. Eikä painavaksi syyksi riitä se, että äidille tulee paha mieli tai että isä käyttäytyy ikävästi äitiä kohtaan. Se mistä sitten pitää keskustella on se kumpi saa lähihuoltajuuden. Sekään ei ole automaattisesti äidin. Valitettavasti tasa-arvoon on tämän asian suhteen vielä pitkä matka.