Kokemuksia paimenkoirista?
Onko täällä paimenkoirien omistajia? kerro hiukan rodustasi, luonne ja minkälaisia vaatimuksia on ko. rodun omistajalle.
Erityisesti kiinnostaa bordercollien ja kelpien luonne. Nämä ovat ilmeisesti työkoiria, joten miten on rodunjalostus laimentanut näyttelylinjaisilla tuota paimennustarvetta/työkoiraluonnetta, pärjäävätkö jos eivät pääse tekemään "oikeita töitä"?
Kommentit (50)
Espanjan vesikoira.
Käyttötarkoitus
Espanjanvesikoira (espanjankielisestä nimestä juontuu rodun kutsumanimi perro) on keskikokoinen, palveluskoira-oikeudet omaava, yleensä paimenviettinen, monipuolinen ja aktiivinen harrastuskoira.
Rodussa löytyy myös metsästysviettiä ja sitä voi käyttää noutavana metsästyskoirana sekä maalla että vedessä. Rotu on räpylävarpaineen nopea uimari ja osaa myös sukeltaa. Perro on nopea oppimaan ja rodulle sopii hyvin monenlaiset harrastukset.
Luonteeltaan perro on sosiaalinen, aktiivinen, leikkisä ja toimintakykyinen, ketterä ja kestävä rotu, joka vaatii peruskoulutuksen ja lempeästi jämäkän johtajan. Perro on hyvin älykäs rotu ja siksi oppii nopeasti mitä ihminen keksiikään sille opettaa. Joskus voi olla haasteellista löytää keino motivoida koira tekemään samaa asiaa monta kertaa. Kun omalle koiralle sopiva motivoiva/palkitseva asia on löytynyt, jaksaa koira työskennellä pitkäänkin. Älykkyyden kääntöpuolia: Turhautunut ja pitkästynyt koira keksii tekemistä ihan itsekin. Ratkaisut eivät välttämättä ole aina ihmisen mielestä mieluisia. Älykäs koira oppii nopeasti myös ihmisen epäjohdonmukaisuudet ja virheet.
Rodulla ei ole lainkaan karvanlähtöaikaa. Turkkia ei harjata, mutta se tulee pitää takuttomana ja avoimena poistamalla karvaan takertuneet roskat ja nyppimällä sormin toisiinsa takertuneet kiharat/narut irti toisistaan. Näyttelyturkin tulee olla 3-12 cm (suoraksi vedettynä 15 cm). Turkille ei tehdä muotoilevaa leikkausta. Muutoin turkin voi pitää haluamassaan mitassa.
Vierailija kirjoitti:
Australianpaimenkoira. Tunnen yhden kasvattajan ja hänen koiransa ainakin ovat sellaisia kilttejä, hyväluonteisia ja rauhallisia. Ei mun mielestä ainakaan ihan hirveän vaativia minkään asian suhteen.
Kiitos! Tässä oli jo todella paljon niitä mun vaatimuksia mitä pikagooglauksella sai selville. Täytyy perehtyä rotuun tarkemmin. :)
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku alapeukuttaa kaikki viestini, mutta ei kommentoi mitään. :D
Kyllä sä voit sanoa, en mä pahastu, ihan rohkeasti vaan.
ap
Yrität kovasti löytää paimenkoiraa, joka ei kuitenkaan olisi paimenkoira. Siksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs unkarilainen mudi? Noita paimenkoirarotuja on kyllä hurjasti!
No niin on! Siksi en oikein tunnu löytävänkään sitä meille täydellistä.
Tärkeimmät vaatimukset ovat (tiedän, mulla on liikaakin näitä..)
- paimenkoira
- luonne: miellyttämisenhalu, halu työskennellä ihmisen kanssa, säyseä, leppoisa, hyväntuulinen, ei liiaksi epäluuloinen
- Pitää tulla toimeen toisen koiran kanssa
- narttu
- koko: pienempi kuin sakemanni, n. suomenlapinkoiran kokoa, mutta ei niin tarkkaa. Ei pienempi kuin suomenlapinkoira kuitenkaan
- Turkki: helppohoitoinen/puolivälistä vaatimuksiltaan. Ei trimmattavaa rotua ja ehdoton ei nypittäville roduille.
ap
Minulla on ollut yksi puhtaasti paimentava koira ja tällä hetkellä karjanajoon ja vartiointiin kehitetty rotu. Vähän epäilen, että minkään tyyppinen paimenkoira ei ole teille oikea ratkaisu.
Valitse ainakin rotu, jota on käytetty jo pidempään puhtaasti seurakoirana. Sellainen, jolla paimenen tai karjqnqjajan luonnetta ei ole niin vahvasti enää jäljellä.
Onko joku erityinen syy, miksi pitäisi olla juuri paimenkoira? Varmasti voisit löytää jostain muustakin ryhmästä kivan koiran.
Berninpaimenkoira
T. Se shelttiä ehdottanut, joka luuli teidän haluavan pienemmän koiran
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs unkarilainen mudi? Noita paimenkoirarotuja on kyllä hurjasti!
No niin on! Siksi en oikein tunnu löytävänkään sitä meille täydellistä.
Tärkeimmät vaatimukset ovat (tiedän, mulla on liikaakin näitä..)
- paimenkoira
- luonne: miellyttämisenhalu, halu työskennellä ihmisen kanssa, säyseä, leppoisa, hyväntuulinen, ei liiaksi epäluuloinen
- Pitää tulla toimeen toisen koiran kanssa
- narttu
- koko: pienempi kuin sakemanni, n. suomenlapinkoiran kokoa, mutta ei niin tarkkaa. Ei pienempi kuin suomenlapinkoira kuitenkaan
- Turkki: helppohoitoinen/puolivälistä vaatimuksiltaan. Ei trimmattavaa rotua ja ehdoton ei nypittäville roduille.
ap
Minulla on ollut yksi puhtaasti paimentava koira ja tällä hetkellä karjanajoon ja vartiointiin kehitetty rotu. Vähän epäilen, että minkään tyyppinen paimenkoira ei ole teille oikea ratkaisu.
Valitse ainakin rotu, jota on käytetty jo pidempään puhtaasti seurakoirana. Sellainen, jolla paimenen tai karjqnqjajan luonnetta ei ole niin vahvasti enää jäljellä.
Mitä noista vaatimuksistani ei mielestäsi paimenkoirarotuiset täytä? Miksi ajattelet ettei paimenkoirat meille sopisi?
ap
Ei vissiin kuulu sun spekseihin mutta kaukaasianpaimenkoira on meillä. Rauhallinen luonteeltaan ja tykkää löntystellä. Laumanvartijaluonne on sisäsyntyinen ja se puolustaa tarvittaessa perhettä hengellään. Iso se on, meidän on 60 kiloinen mutta se kasvaa vielä.
Jos osaa ja jaksaa kouluttaa niin on hyvin tottelevainen ja useimmat ei edes karkaa vaan pysyy pihalla. Mutta jos vähänki koulutus jää taka-alalle, helposti on agressiivinen ja paimentaa lapsia rankalla kädellä. Eli ei ensi koiraksi paras vaihtoehto mutta jos on paljon jo kokemusta ja osaa kouluttaa, siitä saa hyvän koiran.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku erityinen syy, miksi pitäisi olla juuri paimenkoira? Varmasti voisit löytää jostain muustakin ryhmästä kivan koiran.
Pidän paimenkoirissa niiden halusta työskennellä ihmisen kanssa, nopeasta oppimiskyvystä, miellyttämisenhalusta, siitä että pitävät ihmisen seurasta ja kulkevat mukana, ovat älykkäitä ja nopeita oppimaan ja monet soveltuvat monipuoliseen harrastuskäyttöön. Paimenista monet ovat myös hyvin liikkuvia, melko terveitä ja sopeutuvia rotuja.
Siinä nyt jotain, mitä tulee mieleen miksi paimenkoira.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs unkarilainen mudi? Noita paimenkoirarotuja on kyllä hurjasti!
No niin on! Siksi en oikein tunnu löytävänkään sitä meille täydellistä.
Tärkeimmät vaatimukset ovat (tiedän, mulla on liikaakin näitä..)
- paimenkoira
- luonne: miellyttämisenhalu, halu työskennellä ihmisen kanssa, säyseä, leppoisa, hyväntuulinen, ei liiaksi epäluuloinen
- Pitää tulla toimeen toisen koiran kanssa
- narttu
- koko: pienempi kuin sakemanni, n. suomenlapinkoiran kokoa, mutta ei niin tarkkaa. Ei pienempi kuin suomenlapinkoira kuitenkaan
- Turkki: helppohoitoinen/puolivälistä vaatimuksiltaan. Ei trimmattavaa rotua ja ehdoton ei nypittäville roduille.
ap
Minulla on ollut yksi puhtaasti paimentava koira ja tällä hetkellä karjanajoon ja vartiointiin kehitetty rotu. Vähän epäilen, että minkään tyyppinen paimenkoira ei ole teille oikea ratkaisu.
Valitse ainakin rotu, jota on käytetty jo pidempään puhtaasti seurakoirana. Sellainen, jolla paimenen tai karjqnqjajan luonnetta ei ole niin vahvasti enää jäljellä.
Jatkan vielä. Jotta tulisi oikeakin neuvo :) tuo berni voisi olla tutustumisen arvoinen rotu. Mitä koirank kanssa on tarkoitus puuhailla? Se tieto kertoisi monelle koiraihmiselle enemmän kuin tuo luonnekuvauksesi, joka sopii yllättävän moneen täysin erilaiseen rotuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli collie. Hyvä tyyppi, mutta taatusti ylikehittynyt libido :/ Hienosti toimi aina siihen asti, kunnes haistoi jostain juoksuisen nartun. Silloin mentiin ja lujaa. Tutut on kehuneet kovin saksanpaimenkoiriaan. Upeita!
Borderista haaveiltiin, mutta meille kerrottiin joka paikassa, että on kovin vaativa työkoira ja virikkeitä pitää olla loputtomiin. Mutta. Nykyään niitäkin on kuulemma jalostettu ihan vain seurakoiriksi. Toimintaa ja aivotyötä tietty pitää joka rodulla olla.
Collieista olen kyllä lukenut monenlaista, mutta tuo ylikehottunut libido kyllä ihan uutta tietoa! :D
Sakemannin omistajat kyllä usein rakastavat koiriaan (melkeinpä liioitellun paljon), joten pakko sen on hieno rotu olla, mutta hieman liian iso meille. Saakohan sitä luonnetta johonkin pienempään kokoon laitettuna?
ap
Oli kyllä melkoinen vilpertti! :) Luonnettakin löytyi, koko taloyhtiön koirien kingi. Naapurin rotikkakin vain katseli kiltisti, kun mentiin ohi, kun taas muille uhosi. Näyttelyissäkin käytiin, ei menestystä, mutta velipojasta tuli muotovalio :D Ja mä sain valita näiden kahden välillä...jep, mutta en vaihtaisi.
Tutulla oli pienikoinen sakemanninarttu, ja voi miten hieno koira! Tottelevainen ja uskollinen. Ärähti VAIN tarvittaessa. Sellaisen kun onnistuisi saamaan. Mies vaan ei halua narttukoiraa, eikä kuulemma saa urosta leikkauttaakaan. Joten, ei koiraa tällä hetkellä. Affenpinseri kävis mulle, niin söpö.
Miten te paimenkoiran omistajat aktivoitte koirianne päivittäin?
Miksi koiran täytyy olla nimenomaan paimenkoira?
Mulla on ns. näyttelylinjainen bordercollie. Todella helppo, oppii nopeasti toki sitten ne huonotkin jutut.
Ei pääse paimentamaan mutta on hälykelpoinen pelastuskoira, saa siis muuta aktiviteettia.
Minulla on jenkkilinjainen sheltti (eroaa-tavallisesta suomalaisesta esimerkiksi hieman isommassa koossa eikä ole arkaa nähnytkään). Huikean hauska ja älykäs koira, paimenkoiralle tyypillisesti komentaisi mielellään esimerkiksi pyöräilijöitä mutta tiukalla koulutuksella ihan yhteiskuntakelpoinen. Shelttejä pidetään helposti miellyttämisenhaluisina ja helppoina koirina, olen vähän eri mieltä - toki pienehkö koko vaikuttaa niin, etteivät shelttien mahdllliset ongelmakäyttäytymiset paisu kovin suuriin mittoihin.
Suomenlapinkoira tai lapinporokoira. Nopeita oppimaan ja sopivat moneen harrastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs unkarilainen mudi? Noita paimenkoirarotuja on kyllä hurjasti!
No niin on! Siksi en oikein tunnu löytävänkään sitä meille täydellistä.
Tärkeimmät vaatimukset ovat (tiedän, mulla on liikaakin näitä..)
- paimenkoira
- luonne: miellyttämisenhalu, halu työskennellä ihmisen kanssa, säyseä, leppoisa, hyväntuulinen, ei liiaksi epäluuloinen
- Pitää tulla toimeen toisen koiran kanssa
- narttu
- koko: pienempi kuin sakemanni, n. suomenlapinkoiran kokoa, mutta ei niin tarkkaa. Ei pienempi kuin suomenlapinkoira kuitenkaan
- Turkki: helppohoitoinen/puolivälistä vaatimuksiltaan. Ei trimmattavaa rotua ja ehdoton ei nypittäville roduille.
ap
Minulla on ollut yksi puhtaasti paimentava koira ja tällä hetkellä karjanajoon ja vartiointiin kehitetty rotu. Vähän epäilen, että minkään tyyppinen paimenkoira ei ole teille oikea ratkaisu.
Valitse ainakin rotu, jota on käytetty jo pidempään puhtaasti seurakoirana. Sellainen, jolla paimenen tai karjqnqjajan luonnetta ei ole niin vahvasti enää jäljellä.Mitä noista vaatimuksistani ei mielestäsi paimenkoirarotuiset täytä? Miksi ajattelet ettei paimenkoirat meille sopisi?
ap
En tietenkään tiedä, mutta minusta tuntuu, että etsit helpohkoa ihmisläheistä koiraa. Oman kokemukseni mukaan minkääntyyppiset paimenviettiset koirat eivät varsinaisesti ole sellaisia.
Puhtaasti paimentavat ovat jopa ärsyttäviä sähköjäniksiä. Viisaita, mutta eivät loppujen lopuksi kovin miellyttämishaluisia. Vaativat rankkaa liikuntaa ja älyllisen "tehtävän". Parhaimmillaan huippuunsa koulutettuina tähän tehtävän suorittamiseen.
Mitä enemmän koirassa taas on laumaa suojelevia ominaisuuksia, sen kovemmiksi ne muuttuvat.
Molemmat paimenkoiratyypit ovat hyviä ja oppivaisia, kun ne saavat koulutuksen omaan tehtäväänsä, muuten kohtuullisen ärsyttäviä seurakoiria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs unkarilainen mudi? Noita paimenkoirarotuja on kyllä hurjasti!
No niin on! Siksi en oikein tunnu löytävänkään sitä meille täydellistä.
Tärkeimmät vaatimukset ovat (tiedän, mulla on liikaakin näitä..)
- paimenkoira
- luonne: miellyttämisenhalu, halu työskennellä ihmisen kanssa, säyseä, leppoisa, hyväntuulinen, ei liiaksi epäluuloinen
- Pitää tulla toimeen toisen koiran kanssa
- narttu
- koko: pienempi kuin sakemanni, n. suomenlapinkoiran kokoa, mutta ei niin tarkkaa. Ei pienempi kuin suomenlapinkoira kuitenkaan
- Turkki: helppohoitoinen/puolivälistä vaatimuksiltaan. Ei trimmattavaa rotua ja ehdoton ei nypittäville roduille.
ap
meillä on berninpaimenkoiran ja australian paimenkoiran sekoitus ja kaikki tuntomerkit löysin listastasi:-) Turkkia tosin pitää harjata aika usein, muuten on kämppä täynnä karvaa.
Berninpaimenkoiria on ollut ja on, mutta ne eivät kyllä ole paimenkoiria siinä mielessä kuin vaikka bordercolliet. Kyllä ne esim. metsässä perheen kanssa kulkiessa kollaavat porukkaa kulkemalla eestaas kärjen ja viimeisinä tulevien väliä ja kasaavat hanhilauman kokoon, mutta pääasiassahan ne ovat vahtineet pihaa ja vetäneet maitokärryjä. No, parhaita koiria yhtä kaikki <3