Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lemmikin menetys, kokemuksia?
lemmikkinsä menettänyt
16.12.2016 |
Mun rakas lemmikki menehtyi tapaturmaisesti noin 4viikkoa sitten. On niin outoo kun kotona ei oo ketään mun rakasta pitkäkorvaa, joka hyppäs yöllä sänkyyn kerjäämään rapsutuksia tai joka piti kissoille kuria, jos ne kävi pupuherran hermoille. <3 Ylipäätään niin outoo olla ilman sitä, se lähti niin yllättäen. <3
Mä vaan itken, itken ja itken kun on niin h*lvetin ikävä sitä. Melkein seitsemän vuoden ajan hän täällä loikki, kunnes yhtäkkiä ei oo yhtään kania kotona loikkimassa. Läheiset vaan vähättelee mun surua, ainakii ne jotka ei eläimistä pskaakaan välitä ja ne jotka suorastaan pelkäsi sitä pientä kääpiökokoista pupua! Yksikii idiootti vaan sano että varo ettei sen käpälä tule uurnasta ulos. Miten aikuinen ihminen voi olla niin h*lvetin idiootti? Eikö AIKUINEN ihminen tiedä että tuhkauksen jälkeen ei tasan mikään käpälä tule uurnasta ulos, muutenkaan kuolleella ei käpälät liiku, tuhkauksen jälkeen sitäkin vähemmän. Kanin kuoleman jälkeen tää samainen idiootti tarjoutu tuomaan kotoaan pahvilaatikon, jotta kanin voi vaan kipata roskikseen. Ehkä se olis niin omalle perheenjäsenelleen tehnyt, mutta mä en. Pieni pupunen lähti tuhkattavaks ja pienen pieni uurna on olohuoneessa sijaitsevassa hyllyssä.
Musta tuntuu että pää hajoaa ihan kohta. Oon täs viimesen tunnin aikana itkeny tän asian vuoksi enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Päähänkii koskee ihan kiitettävästi varmaan itkemisen takia. Äsken ku nousin sängystä ylös, ni meinasin kaatua ku huimas. Oon valvonut koko yön koska päivärytmi päin peetä, mut tuskin nukkumisesta tulee yhtään mitään...
Aiemminkin on kuollut meiltä eläimiä, mutta ei niiden kuolemat oo ottaneet näin koville, koska kaikki muut on kuolleet sairauksiin tai vanhuuteen tai muista syistä. Niiden kuolemaa osas jotenkii tavallaan odottaa, mut tää viimeisin, lähti aivan yllättäen, aivan liian aikaisin.
Miten muut on selvinneet kun lemmikki on yllättäen, täysin odottamatta menehtynyt?
Ja ei tarvii yhdenkään ihmisen tulla kommentoimaan että mitä sä sitä suret, sehän oli VAIN kani. Yksikään mun lemmikeistä ei ole VAIN lemmikki, vaan erittäin rakas perheenjäsen. Nyt heitä on yksi vähemmän. <3 Maailman parasta jänöä ei enää ole ja sitä on vieläkin vaikea uskoa todeksi. :'(
Kommentit (41)
Ai, voiko kanit elää noin vanhoiksi? Meillä kuolee tänä jouluna kolme kania " tapaturmaisesti", niistä kun tehdään pataa. Ovat nyt kesästä loikkineet. Sitten pääsevät riippumaan autotalliin ja massuun. Nam nam.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kani kuoli pari kuukautta sitten myös 7 vuotiaana. Oli kyllä yksi elämäni raskaimpia kokemuksia. Kaipaan pupuani vieläkin ihan suunnattomasti ja tekee pahaa katsoa mitään missä on kaneja tai meidän pupun näköinen kani. Mut kyl se siitä vähitellen helpottaa. Otan jonkun ajan päästä uuden lemmikin sitten.
Meidän kani tuhkattiin myös ja hautasin sen metsään rauhalliseen paikkaan.
Meidän koira lopetettiin reilu vuosi sitten. Ei tapahtunut tapaturmaa, mutta kuitenkin sairastuttuaan vakavasti lopettamispäätös tehtiin saman päivän aikana eli sillei tuli nopeasti sekin. Oli järkytys ja olin monta viikkoa todella surullinen. Itketti ja olo oli epätodellinen, kun yhtäkkiä ei ollutkaan koiraa. Lenkeillä toisen koiran kanssa oli koko ajan häijy tunne, koska se toinen puuttui matkasta. Pikkuhiljaa ajan kanssa pahin suru helpottaa ja muuttaa muotoaan. Tänä päivänä on jo ihan hyvä olla, kun koiran poismenosta on reilu vuosi. Edelleen itkettää, kun ajattelen sitä tai jos vaikka samanlainen koira kävelee tiellä vastaan. Tsemppiä sulle, lemmikin menettäminen on raskasta :(
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei vissiin ole koulua eikä töitä
Kerro toki miten työ tai opiskelu liittyy lemmikin menetykseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mueti mitä todella suret. Kani on vain tekosyy surra, elämäsi täytyy olla kuollutta muutenkin. Joku kipupiste tunkee nyt ulos.
Minä pelkään jo etukäteen koiran kuolemaa. On nyt 6 vee. Koira on mulle todella rakas, jos ollaan erossa, mulla on sitä kova ikävä. Oon menettänyt monta läheistä, eli tiedän mitä on menettää ihminen, myös äkillisesti. Koira on meillä tosi ihmisläheinen, haluaa olla mun kans koko ajan. On niin kiinteä osa elämää, että varmasti tulee olemaan vaikeaa jättää hyvästit.
Poikakin sanoi että näkee painajaisia joskus siitä että koira kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi suret juuri sinun kania kun niitä kuolee luonnossa koko ajan sadoittain? miksi et sure aleppon lapsia? Suret omaisuuttasi, siksi että se oli SINUN. Oikeasti et välitä muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiltä on kuollut vasta pienempiä lemmikkejä ( gerbiilejä) mutta silmät päästä on itketty niistäkin jokaista. Nyt talossa chinchilla ja kaks koiraa. Tiedän että koville ottaa luopua niistäkin joku päivä. Vanhemman koiran hakumatkalla jo tiedostin, että joudun tästä luopumaan joskus ja siinä tilanteessa jo itketti.
Hei oikeasti, ne on vain elukoita. Niitä saa rahalla uusia. Puput on ruokaa, ei lemmikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lämpöinen halaus, otan osaa. <3 Minullakin on ollut todella raskaat ajat, kun oma lemmikki on kuollut. Voimia sinulle surussa. <3
Vierailija kirjoitti:
Hei oikeasti, ne on vain elukoita. Niitä saa rahalla uusia. Puput on ruokaa, ei lemmikkejä.
Nii'i, kyllähän kaneja rahalla saa. Mitä se auttaa että uusia saa rahalla kun se uusi ei millään tavalla korvaa vanhaa? Joo voisin maksaa vaikka miljoonan, jos se tois sen menehtyneen kanin takas. Itseasiassa tekisin mitä vaan että saisin hänet takas, mut ei se vaan onnistu. Ei mua kiinnosta se että yhyy rahalla saa uusia!
Mitä sä tulit tähän keskusteluun mitään ees kommentoimaan jos ei ollut oikeeta asiaa?
Ehkä ne on sulle VAIN ELUKOITA! Joillekin ne on perheenjäseniä, jopa tärkeämpiä kuin yksikään ihminen. Ja ehkä sä puhut jostain jäniksistä tai rusakoista, ne voi ollakin ruokaa, vai lemmikkikanejako siellä päivälliseks syöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lemmikin menettänyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei oikeasti, ne on vain elukoita. Niitä saa rahalla uusia. Puput on ruokaa, ei lemmikkejä.
Nii'i, kyllähän kaneja rahalla saa. Mitä se auttaa että uusia saa rahalla kun se uusi ei millään tavalla korvaa vanhaa? Joo voisin maksaa vaikka miljoonan, jos se tois sen menehtyneen kanin takas. Itseasiassa tekisin mitä vaan että saisin hänet takas, mut ei se vaan onnistu. Ei mua kiinnosta se että yhyy rahalla saa uusia!
Mitä sä tulit tähän keskusteluun mitään ees kommentoimaan jos ei ollut oikeeta asiaa?
Ehkä ne on sulle VAIN ELUKOITA! Joillekin ne on perheenjäseniä, jopa tärkeämpiä kuin yksikään ihminen. Ja ehkä sä puhut jostain jäniksistä tai rusakoista, ne voi ollakin ruokaa, vai lemmikkikanejako siellä päivälliseks syöt?
Ei rusakoita viitsi syödä, mutta jänis ja kasvatettu pupu on oikein maukasta syötävää. Meillä on myös kanoja jotka munii 1/2 vuotta ja sitten ne syödään. Koiraa ei syödä eikä kissaa mutta työssä nekin ovat. On menetetty kissa ja koirakin, mutta ne on hankittu tarpeeseen heti uudet ja ei ole vanhoja tarvinnut surra.. Kyllä se uusi korvaa vanhan heti, niin henkisesti kuin fyysisesti.
Kasva vähän ja älä kitise turhia. Ymmärrän että olet joku pentu, mutta turhaa valittamista tuo silti on.
Huomaa kuinka hyvin asiat täällä pohjolassa ovat, kun on aikaa itkeä pupua.
Minusta tuo on jo yliampuvaa ja ylimielistä.
...joo ja kyllä, lemmikkikaneja ne on. Hyppivät kesän pihassa ja mukulat paijaa, mut nuo pennut tajuavat, että syödä pitää ja ettei jyrsijöitä voi pitää sisällä, joten ne pannaan lihoiksi.
Meillä jäi kuukausi sitten rakas koira vasta kaksivuotiaana auton alle :( sai raukka niin kovan iskun, että kuoli lähes heti aivovammaan :( kaikkein pahimmalta tuntuu, että oli vain hetkistä kiinni etten saanut koiraa ennen tuota kiinni... En olisi missään nimessä halunnut nähdä tuota, koira lensi iskun voimasta monta metriä ja jäi makaamaan liikkumattomana maahan. Ei voinut kuin maata ja suusta valui veristä vaahtoa :( se lasittunut, epätodellinen katse mikä sillä oli ennen kuin kuoli, en unohda sitä ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jäi kuukausi sitten rakas koira vasta kaksivuotiaana auton alle :( sai raukka niin kovan iskun, että kuoli lähes heti aivovammaan :( kaikkein pahimmalta tuntuu, että oli vain hetkistä kiinni etten saanut koiraa ennen tuota kiinni... En olisi missään nimessä halunnut nähdä tuota, koira lensi iskun voimasta monta metriä ja jäi makaamaan liikkumattomana maahan. Ei voinut kuin maata ja suusta valui veristä vaahtoa :( se lasittunut, epätodellinen katse mikä sillä oli ennen kuin kuoli, en unohda sitä ikinä.
Hyvä että kuoli niin nopeasti, meillä kitui monta tuntia, ennenkuin sai piikin niskaan.
Mahtoi se raukka kärsiä, silmät pullistui päästä kun aivot turposivat pään sisällä. Elämä ihmisten autojen kanssa on niin paskaa välillä...
http://www.hs.fi/elama/art-2000002732992.html
Lemmikin menettäminen voi laukaista samanlaisen reaktion kuin läheisen menettäminen. Että tää niille tän keskustelukejun vähättelijöillekin tiedoksi, pässit!
Vierailija kirjoitti:
...joo ja kyllä, lemmikkikaneja ne on. Hyppivät kesän pihassa ja mukulat paijaa, mut nuo pennut tajuavat, että syödä pitää ja ettei jyrsijöitä voi pitää sisällä, joten ne pannaan lihoiksi.
Kani EI OLE JYRSIJÄ. Tietämättömälle ilmanen tieto.
Alue: Aihe vapaa
Sulla ei vissiin ole koulua eikä töitä