Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkodin vaikutus kaverin lapseen...
14.12.2016 |
Kaverini lapsi on isossa pk:ssa hoidossa 8-17 välisen ajan ja nukkumaan menee 8:30.
Tämän seurauksena hänestä on tullut äänekäs huutaja, ei osaa jakaa, joustaa, tehdä kompromisseja, heillä ei saa lainata leluja vaikka ikää lapsella jo 5 v. Jotenkin sosiaalisesti hyvin ärsyttävä lapsi.
Onko normaalia käytöstä olla noin itsekäs ja äänekäs tuossa iässä? Missään ei saa auttaa myöskään vaikka selvästi ei osaa. On harmi ärsyyntyä lapsesta, mutta en voi tälle mitään.:/
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oppinut pitämään puoliaan! Hyvä! Vahvat voittaa ja heikot häviää!
Ei ihan, ei ole kovin suosittu siellä ja omani ei haluaisi tavata kun kokee hänet ärsyttäväksi eikä leikit suju.. Oma kutsuu häntä vauvaksi vaikka en ikinä hauku häntä lapsen läsnäollessa.
En voi äidille puhua päiväkodista, mutta mielestäni se vammauttaa lapsen henkisen kasvun.
Kyllä minä kasvattajana tekisin jotakin, jos lapseni haukkuisi toista vauvaksi. Kai näette sädekehäni.
Lapsi sanoo mulle kahden kesken että onko pakko tavata, ei ole kiva leikkiä kun toinen on vauva. Se on lapsen tapa sanoa "lapsellinen". Ei hauku päin naamaa eikä nimittely ole todellakaan sallittu.
Ap
Miten te tätä haukkumista ja seläntakana puhumista olette käsitelleet? Tai siitä, että on erilaisia lapsia joiden kanssa tämän on opittavat tulla toimeen? Parhaimmillaan lapset oppivat päiväkodissa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mikä on ehkä kaikkein tärkein taito elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oppinut pitämään puoliaan! Hyvä! Vahvat voittaa ja heikot häviää!
Ei ihan, ei ole kovin suosittu siellä ja omani ei haluaisi tavata kun kokee hänet ärsyttäväksi eikä leikit suju.. Oma kutsuu häntä vauvaksi vaikka en ikinä hauku häntä lapsen läsnäollessa.
En voi äidille puhua päiväkodista, mutta mielestäni se vammauttaa lapsen henkisen kasvun.
Tästäkö nyt oli kyse? Nostaa omaa egoasi?
Hän on 5-vuotias lapsi, eikä mikään pikkuaikuinen kuten sinun lapsesi.
Meillä sitten kaikki muut tutut lapset ovat noita pikkuaikuisia.:) tämä yksi on todellinen poikkeus.. Pojat voivat olla villejä ja touhuavat, mutta tämä yksi kiljuu ja huutaa, vaatii huomiota..
En ole ylpeä tunteistani, mutta hän on aika rasittava lapsi. Äiti voisi olla enemmän lapsen kanssa, 7 h päivä olisi hänelle riittävä. Ei kai itsekään jaksa. Heillä tosin on oudot kasvatustavatkin, ehkä ne eivät tue normaalia kehitystä.
Ap
Tee lastensuojeluilmoitus. Ei lapsen asema täällä omaa egoa nostamalla parane.
Meillä 5-vuotias tuntuu joskus olevan jääräpäisempi lelukiistoissa. Ottaa pienemmältä sisarukselta leluja kädestä ja haluaa aina just sen lelun, jolla sisarus leikkii. Eli ei varmasti ole 5-vuotiaissa tavaton piirre. Päiväkoti on kyllä tosi hyvä paikka tuon ikäiselle, oppii ryhmässä tarvittavia taitoja ja saa aivan erilaista aktivoimista kuin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oppinut pitämään puoliaan! Hyvä! Vahvat voittaa ja heikot häviää!
Ei ihan, ei ole kovin suosittu siellä ja omani ei haluaisi tavata kun kokee hänet ärsyttäväksi eikä leikit suju.. Oma kutsuu häntä vauvaksi vaikka en ikinä hauku häntä lapsen läsnäollessa.
En voi äidille puhua päiväkodista, mutta mielestäni se vammauttaa lapsen henkisen kasvun.
Tästäkö nyt oli kyse? Nostaa omaa egoasi?
Hän on 5-vuotias lapsi, eikä mikään pikkuaikuinen kuten sinun lapsesi.
Meillä sitten kaikki muut tutut lapset ovat noita pikkuaikuisia.:) tämä yksi on todellinen poikkeus.. Pojat voivat olla villejä ja touhuavat, mutta tämä yksi kiljuu ja huutaa, vaatii huomiota..
En ole ylpeä tunteistani, mutta hän on aika rasittava lapsi. Äiti voisi olla enemmän lapsen kanssa, 7 h päivä olisi hänelle riittävä. Ei kai itsekään jaksa. Heillä tosin on oudot kasvatustavatkin, ehkä ne eivät tue normaalia kehitystä.
Ap
Äiti ei töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oppinut pitämään puoliaan! Hyvä! Vahvat voittaa ja heikot häviää!
Ei ihan, ei ole kovin suosittu siellä ja omani ei haluaisi tavata kun kokee hänet ärsyttäväksi eikä leikit suju.. Oma kutsuu häntä vauvaksi vaikka en ikinä hauku häntä lapsen läsnäollessa.
En voi äidille puhua päiväkodista, mutta mielestäni se vammauttaa lapsen henkisen kasvun.
Kyllä minä kasvattajana tekisin jotakin, jos lapseni haukkuisi toista vauvaksi. Kai näette sädekehäni.
Lapsi sanoo mulle kahden kesken että onko pakko tavata, ei ole kiva leikkiä kun toinen on vauva. Se on lapsen tapa sanoa "lapsellinen". Ei hauku päin naamaa eikä nimittely ole todellakaan sallittu.
Ap
Minä silti kertoisin että lapselle että nimittely on kiusaamista tapahtui se selän takana tai päin naamaa. Oikeastaan vielä pahempaa jos asioita ei voi sanoa suoraan vaan niistä puhutaan selän takna, mutta sen lapsesi ilmeisesti on oppinut ainakin kotoaan.
Meillä saa ilmaista tunteet. Lapsen ei tarvitse hampaat irvessä tykätä lapsesta, joka haluaa yksin päättää mitä katsotaan, millä leikitään ja huutaa kuin palosireeni. Et taida ihan ymmärtää miltä tuo tuntuu lapsesta? Mieitipä jos sinulle tulisi kylään vastaavasti käyttäytyvä aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotias lapsi saattaa olla rauhaton, kiukunpuuskat ja tunteiden ailahteleminen ovat nekin osa normaalia arkea ja esim. jakamaminen, peileissä häviäminen voi tehdä hänestä hyvinkin ärhäkän. Enenemmän olisin huolissani, jos lapseni käyttäytyisi kuin nirppanokka pikkuaikuinen ja kaikki olisi ikuista sunnuntaita eikä niitä tunteiden vaihteluja olisi. Tunteiden käsittelyä, kun ei opita leikkimällä vaan ne pitää elää.
Tämä kommentti on yhtä älytön kuin aloituskin. Ei lapset ole veistetty samasta muotista. Osa on äänekkäitä, osa on rauhallisia, osa vetäytyviä, kun taas toiset hyökkää tilanteeseen kuin tilanteeseen. Lisäksi osa on hyvin kasvatettua ja taas osa ei. Ei todellakaan tarvitse olla huolissaan, jos lapsi ei näytä tunteiden vaihtelua yhtä vahasti kuin Nico päiväkodista. Me olemme kaikki erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oppinut pitämään puoliaan! Hyvä! Vahvat voittaa ja heikot häviää!
Ei ihan, ei ole kovin suosittu siellä ja omani ei haluaisi tavata kun kokee hänet ärsyttäväksi eikä leikit suju.. Oma kutsuu häntä vauvaksi vaikka en ikinä hauku häntä lapsen läsnäollessa.
En voi äidille puhua päiväkodista, mutta mielestäni se vammauttaa lapsen henkisen kasvun.
Kyllä minä kasvattajana tekisin jotakin, jos lapseni haukkuisi toista vauvaksi. Kai näette sädekehäni.
Lapsi sanoo mulle kahden kesken että onko pakko tavata, ei ole kiva leikkiä kun toinen on vauva. Se on lapsen tapa sanoa "lapsellinen". Ei hauku päin naamaa eikä nimittely ole todellakaan sallittu.
Ap
Minä silti kertoisin että lapselle että nimittely on kiusaamista tapahtui se selän takana tai päin naamaa. Oikeastaan vielä pahempaa jos asioita ei voi sanoa suoraan vaan niistä puhutaan selän takna, mutta sen lapsesi ilmeisesti on oppinut ainakin kotoaan.
Jos hakukkuminen lapselliseksi tai vauvaksi on sinulle tunteiden näyttämistä miettisin kyllä.... kuka ei tiedä mitään tunteista.
Lapsi niin oma kuin vieras saa näyttää tunteensa mutta se ei saa johtaa toisen arvostelemiseen vaan tunteet opetellaan käsittelemään.
Aina ei tarvi olla kenenkään kanssa esim. sen takia lapsen ei tarvi tulla ystävälleni kylään että minä haluan viettää aikaa ystävän kanssa. Joissakin tilanteissa lapsenkin on silti hyvä oppia käyttäytymään ja tulemaan toimeen myös lasten kanssa jotka he kokevat esim. itseään lapsellisemmaksi tai joka ei miellytä heitä kaikissa tilanteissa.Meillä saa ilmaista tunteet. Lapsen ei tarvitse hampaat irvessä tykätä lapsesta, joka haluaa yksin päättää mitä katsotaan, millä leikitään ja huutaa kuin palosireeni. Et taida ihan ymmärtää miltä tuo tuntuu lapsesta? Mieitipä jos sinulle tulisi kylään vastaavasti käyttäytyvä aikuinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oppinut pitämään puoliaan! Hyvä! Vahvat voittaa ja heikot häviää!
Ei ihan, ei ole kovin suosittu siellä ja omani ei haluaisi tavata kun kokee hänet ärsyttäväksi eikä leikit suju.. Oma kutsuu häntä vauvaksi vaikka en ikinä hauku häntä lapsen läsnäollessa.
En voi äidille puhua päiväkodista, mutta mielestäni se vammauttaa lapsen henkisen kasvun.
Tästäkö nyt oli kyse? Nostaa omaa egoasi?
Hän on 5-vuotias lapsi, eikä mikään pikkuaikuinen kuten sinun lapsesi.
Meillä sitten kaikki muut tutut lapset ovat noita pikkuaikuisia.:) tämä yksi on todellinen poikkeus.. Pojat voivat olla villejä ja touhuavat, mutta tämä yksi kiljuu ja huutaa, vaatii huomiota..
En ole ylpeä tunteistani, mutta hän on aika rasittava lapsi. Äiti voisi olla enemmän lapsen kanssa, 7 h päivä olisi hänelle riittävä. Ei kai itsekään jaksa. Heillä tosin on oudot kasvatustavatkin, ehkä ne eivät tue normaalia kehitystä.
Ap
Kumpaa sinä nyt haluat syytellä lapsen käytöksestä päiväkotia vai kotia? Tuleeko aiheeseen vielä montakin sivujuonipäivitystä?
On ihan normaalia, että on lapsia jotka ei käyttäydy tismalleen samalla tavalla kuin tuhannet muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisivuotias lapsi saattaa olla rauhaton, kiukunpuuskat ja tunteiden ailahteleminen ovat nekin osa normaalia arkea ja esim. jakamaminen, peileissä häviäminen voi tehdä hänestä hyvinkin ärhäkän. Enenemmän olisin huolissani, jos lapseni käyttäytyisi kuin nirppanokka pikkuaikuinen ja kaikki olisi ikuista sunnuntaita eikä niitä tunteiden vaihteluja olisi. Tunteiden käsittelyä, kun ei opita leikkimällä vaan ne pitää elää.
Tämä kommentti on yhtä älytön kuin aloituskin. Ei lapset ole veistetty samasta muotista. Osa on äänekkäitä, osa on rauhallisia, osa vetäytyviä, kun taas toiset hyökkää tilanteeseen kuin tilanteeseen. Lisäksi osa on hyvin kasvatettua ja taas osa ei. Ei todellakaan tarvitse olla huolissaan, jos lapsi ei näytä tunteiden vaihtelua yhtä vahasti kuin Nico päiväkodista. Me olemme kaikki erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin on päiväkodin ison ryhmän syytä tuo käytös. Ennemminkin kasvatuksessa häikkää. Onko ainut lapsi? Saanut aina kotona tahtonsa läpi? Oman kokemuksen mukaan päiväkotilapset ovat tottuneempia toimimaan ryhmässä ja telemään kompromisseja kun kotona hoidetut. Toki poikkeuksia on kumpaankin suuntaan. Se ei välttämättä kuitenkaan mitenkään päiväkodista johdu, vaan luonteesta ja temperamentista ja kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oppinut pitämään puoliaan! Hyvä! Vahvat voittaa ja heikot häviää!
Ei ihan, ei ole kovin suosittu siellä ja omani ei haluaisi tavata kun kokee hänet ärsyttäväksi eikä leikit suju.. Oma kutsuu häntä vauvaksi vaikka en ikinä hauku häntä lapsen läsnäollessa.
En voi äidille puhua päiväkodista, mutta mielestäni se vammauttaa lapsen henkisen kasvun.
Kyllä minä kasvattajana tekisin jotakin, jos lapseni haukkuisi toista vauvaksi. Kai näette sädekehäni.
Lapsi sanoo mulle kahden kesken että onko pakko tavata, ei ole kiva leikkiä kun toinen on vauva. Se on lapsen tapa sanoa "lapsellinen". Ei hauku päin naamaa eikä nimittely ole todellakaan sallittu.
Ap
Tuo vauva-sana on myös lapsen tapa sanoa lapsellinen, rasittava tms, koska rajattu sanavarasto. Olen itse pk-työntekijänä mukana uusissa koulutuksissa ja siellä painotetaan hurjan paljon sitä, miten tärkeää on oppia ilmaisemaan tunteitaan. Sen tunteen eritteleminen, miksi ap:n lapsi ei pidä kaveristaan, on jo tosi hyvä ja tärkeä saavutus. Negatiivisten tunteiden ilmaiseminen kahdestaan äidin kanssa ei ole kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nuoremmassa (täytti juuri 6) on ollut samankaltaisia piirteitä. Omien lelujen jakaminen on ollut vaikeata. Hän on tullut etukäteen ennen vieraiden saapumista huuli väpättäen sanomaan, että ei sitten halua että kukaan leikkii hänen nukeillaan. Siitä sitten on aina keskusteltu ja nyt n. vuoden harjoittelun jälkeen se alkaa olla jo helpompaa. Päiväkodista tuli jossain vaiheessa palautetta, että tyttö pyrkii pomottamaan kavereita, eli haluaa itse päättää mitä leikitään ja millä tavalla. Tämänkin kanssa on tehty yhdessä töitä päiväkodin kanssa, ja nyt viimeisimmässä vasu-keskustelussa sanoivat, että tytöstä on tullut tosi kiva kaveri. Mä väitän, että meillä päiväkoti ei ole aiheuttanut näitä piirteitä, vaan kyse on tytön luontaisesta temperamentista yhdistettynä johonkin kehitysvaiheeseen. Uskon, että tietyllä tavalla hän joutuu tätä työstämään läpi elämänsä, se varmasti saa eri muotoja eri elämän vaiheissa ja eri kehitystehtävissä, joskaan en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tämä olisi läpi elämän vain ja ainoastaan huono piirre.
Tytön isoveli puolestaan on aina ollut ihan erilainen. Todella joustava ja sopeutuvainen. Sama koti, samat vanhemmat, sama päiväkoti, samat hoitajatkin. Hänen kohdallaan on enemmän tehty töitä sen kanssa, että omia puoliaankin voi joskus pitää.
Minusta on hienoa, että kaikki eivät ole samasta puusta veistettyjä. Voi kun jokaisella olisi sellainen hoitopaikka kuin meillä, jossa yksilökohtaisesti mietitään niitä vahvuuksia ja vahvistetaan niitä, ja sitten yhdessä yritetään löytää keino mahdollisten heikkouksien kehittämiseen. Ihan oma keskustelunsa olisi sitten se, että minkälaisia ominaisuuksia meidän yhteiskunnassa yleensä ottaen pidetään vahvuuksina ja heikkouksina.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin on päiväkodin ison ryhmän syytä tuo käytös. Ennemminkin kasvatuksessa häikkää. Onko ainut lapsi? Saanut aina kotona tahtonsa läpi? Oman kokemuksen mukaan päiväkotilapset ovat tottuneempia toimimaan ryhmässä ja telemään kompromisseja kun kotona hoidetut. Toki poikkeuksia on kumpaankin suuntaan. Se ei välttämättä kuitenkaan mitenkään päiväkodista johdu, vaan luonteesta ja temperamentista ja kasvatuksesta.
Juu on ja ei. Äiti ihannoi vanhaa kasvatustapaa ja lapsi saa tyyliin kaksi pikkuautoa lahjaksi jouluna ja synttärinä eikä mitään muuten koko vuotena. Rangaistuksena on tukistus ja jäähy.. Jotenkin lapsen lelut ja kaikki on minustakin vauvamaisia, on pikku-autoja, dublo-legoja ja palikoita, taaperomopo. Äiti ei vain osaa?
Itseäni tietysti eniten harmittaa se, että oma lapseni on pk:ssa ja pihalla suosittu ja pidetty leikkikaveri, jolle harvoin tulee riitaa. Hän käyttäytyy hienosti ja usein oikein harmittaa kun oma joutuu katselemaan hiljaa vieressä toisen sekoilemista. Sitä vain toivoisi että hänellä olisi tämänkin kaverin kanssa kivaa.
Taidan vanhempana vähän suojella omaani sen verran jatkossa, että en tapaa heitä kuin kahdesti vuodessa. Olisi äidin tehtävä näissä tilanteissa astua esiin ja vähän opastaa sitä omaa riiviötä, että miten on asiallista käyttäytyä. Mutta ei.
Syy voi siis olla myös kodissa, mutta tilanne kyllä kärjistyi pitkien pk-päivien alkaessa ja äiti valittaa että pojalla ei ole kavereita pk:ssa.. No ihme.
ap
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin on päiväkodin ison ryhmän syytä tuo käytös. Ennemminkin kasvatuksessa häikkää. Onko ainut lapsi? Saanut aina kotona tahtonsa läpi? Oman kokemuksen mukaan päiväkotilapset ovat tottuneempia toimimaan ryhmässä ja telemään kompromisseja kun kotona hoidetut. Toki poikkeuksia on kumpaankin suuntaan. Se ei välttämättä kuitenkaan mitenkään päiväkodista johdu, vaan luonteesta ja temperamentista ja kasvatuksesta.
Juu on ja ei. Äiti ihannoi vanhaa kasvatustapaa ja lapsi saa tyyliin kaksi pikkuautoa lahjaksi jouluna ja synttärinä eikä mitään muuten koko vuotena. Rangaistuksena on tukistus ja jäähy.. Jotenkin lapsen lelut ja kaikki on minustakin vauvamaisia, on pikku-autoja, dublo-legoja ja palikoita, taaperomopo. Äiti ei vain osaa?
Itseäni tietysti eniten harmittaa se, että oma lapseni on pk:ssa ja pihalla suosittu ja pidetty leikkikaveri, jolle harvoin tulee riitaa. Hän käyttäytyy hienosti ja usein oikein harmittaa kun oma joutuu katselemaan hiljaa vieressä toisen sekoilemista. Sitä vain toivoisi että hänellä olisi tämänkin kaverin kanssa kivaa.
Taidan vanhempana vähän suojella omaani sen verran jatkossa, että en tapaa heitä kuin kahdesti vuodessa. Olisi äidin tehtävä näissä tilanteissa astua esiin ja vähän opastaa sitä omaa riiviötä, että miten on asiallista käyttäytyä. Mutta ei.
Syy voi siis olla myös kodissa, mutta tilanne kyllä kärjistyi pitkien pk-päivien alkaessa ja äiti valittaa että pojalla ei ole kavereita pk:ssa.. No ihme.
ap
ap
Mikä estää puhumasta äidille suoraan?
Vierailija kirjoitti:
Mun nuoremmassa (täytti juuri 6) on ollut samankaltaisia piirteitä. Omien lelujen jakaminen on ollut vaikeata. Hän on tullut etukäteen ennen vieraiden saapumista huuli väpättäen sanomaan, että ei sitten halua että kukaan leikkii hänen nukeillaan. Siitä sitten on aina keskusteltu ja nyt n. vuoden harjoittelun jälkeen se alkaa olla jo helpompaa. Päiväkodista tuli jossain vaiheessa palautetta, että tyttö pyrkii pomottamaan kavereita, eli haluaa itse päättää mitä leikitään ja millä tavalla. Tämänkin kanssa on tehty yhdessä töitä päiväkodin kanssa, ja nyt viimeisimmässä vasu-keskustelussa sanoivat, että tytöstä on tullut tosi kiva kaveri. Mä väitän, että meillä päiväkoti ei ole aiheuttanut näitä piirteitä, vaan kyse on tytön luontaisesta temperamentista yhdistettynä johonkin kehitysvaiheeseen. Uskon, että tietyllä tavalla hän joutuu tätä työstämään läpi elämänsä, se varmasti saa eri muotoja eri elämän vaiheissa ja eri kehitystehtävissä, joskaan en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että tämä olisi läpi elämän vain ja ainoastaan huono piirre.
Tytön isoveli puolestaan on aina ollut ihan erilainen. Todella joustava ja sopeutuvainen. Sama koti, samat vanhemmat, sama päiväkoti, samat hoitajatkin. Hänen kohdallaan on enemmän tehty töitä sen kanssa, että omia puoliaankin voi joskus pitää.
Minusta on hienoa, että kaikki eivät ole samasta puusta veistettyjä. Voi kun jokaisella olisi sellainen hoitopaikka kuin meillä, jossa yksilökohtaisesti mietitään niitä vahvuuksia ja vahvistetaan niitä, ja sitten yhdessä yritetään löytää keino mahdollisten heikkouksien kehittämiseen. Ihan oma keskustelunsa olisi sitten se, että minkälaisia ominaisuuksia meidän yhteiskunnassa yleensä ottaen pidetään vahvuuksina ja heikkouksina.
Hienoa olisi jos kaikille olisi tuollainen päiväkoti. Tämä pk nyt ei vaan ole sellainen, enemmänkin tunnettu siitä että vauvoja huudatetaan syöttötuoleissa päivät pitkät ja hoitajilla moti hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oppinut pitämään puoliaan! Hyvä! Vahvat voittaa ja heikot häviää!
Ei ihan, ei ole kovin suosittu siellä ja omani ei haluaisi tavata kun kokee hänet ärsyttäväksi eikä leikit suju.. Oma kutsuu häntä vauvaksi vaikka en ikinä hauku häntä lapsen läsnäollessa.
En voi äidille puhua päiväkodista, mutta mielestäni se vammauttaa lapsen henkisen kasvun.
Kyllä minä kasvattajana tekisin jotakin, jos lapseni haukkuisi toista vauvaksi. Kai näette sädekehäni.
Lapsi sanoo mulle kahden kesken että onko pakko tavata, ei ole kiva leikkiä kun toinen on vauva. Se on lapsen tapa sanoa "lapsellinen". Ei hauku päin naamaa eikä nimittely ole todellakaan sallittu.
Ap
aa, eli selän takana haukkuminen on ok. No, eipä tartte kaukaa hakea, että mistä lapsi on tämän mallin oppinut.
Kaverin lapsi on itsekäs äänekäs pomottaja ja silti ap:n lapsi on syyllinen. Haloo. Kyllä lapsella on oikeus äidin kanssa keskustella siitä, että on tuntenut olonsa kurjaksi. Se ei ole haukkumista. Lapsi selittää niillä sanoilla, jotka hallitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin on päiväkodin ison ryhmän syytä tuo käytös. Ennemminkin kasvatuksessa häikkää. Onko ainut lapsi? Saanut aina kotona tahtonsa läpi? Oman kokemuksen mukaan päiväkotilapset ovat tottuneempia toimimaan ryhmässä ja telemään kompromisseja kun kotona hoidetut. Toki poikkeuksia on kumpaankin suuntaan. Se ei välttämättä kuitenkaan mitenkään päiväkodista johdu, vaan luonteesta ja temperamentista ja kasvatuksesta.
Juu on ja ei. Äiti ihannoi vanhaa kasvatustapaa ja lapsi saa tyyliin kaksi pikkuautoa lahjaksi jouluna ja synttärinä eikä mitään muuten koko vuotena. Rangaistuksena on tukistus ja jäähy.. Jotenkin lapsen lelut ja kaikki on minustakin vauvamaisia, on pikku-autoja, dublo-legoja ja palikoita, taaperomopo. Äiti ei vain osaa?
Itseäni tietysti eniten harmittaa se, että oma lapseni on pk:ssa ja pihalla suosittu ja pidetty leikkikaveri, jolle harvoin tulee riitaa. Hän käyttäytyy hienosti ja usein oikein harmittaa kun oma joutuu katselemaan hiljaa vieressä toisen sekoilemista. Sitä vain toivoisi että hänellä olisi tämänkin kaverin kanssa kivaa.
Taidan vanhempana vähän suojella omaani sen verran jatkossa, että en tapaa heitä kuin kahdesti vuodessa. Olisi äidin tehtävä näissä tilanteissa astua esiin ja vähän opastaa sitä omaa riiviötä, että miten on asiallista käyttäytyä. Mutta ei.
Syy voi siis olla myös kodissa, mutta tilanne kyllä kärjistyi pitkien pk-päivien alkaessa ja äiti valittaa että pojalla ei ole kavereita pk:ssa.. No ihme.
ap
ap
Mikä estää puhumasta äidille suoraan?
Tukistamisesta olenkin sanonut, että en sitä itse tee ja pidän väkivaltana. Ei enää ole siitä puhunut sen jälkeen. Huutamisesta olen sanonut suoraan lapselle ja kun lapsi haluaisi päättää ohjelmasta yksin, yritän löytää myös omaani miellyttävän vaihtoehdon eli kompromissin. Äiti ei osallistu, ei varmaan tajua osallistua.
Tämän enempää en oikein koe soveliaaksi puhua suoraan. Äidin asenne on usein sellainen, että "lapset ovat lapsia ja selvittävät sotkunsa".
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oppinut pitämään puoliaan! Hyvä! Vahvat voittaa ja heikot häviää!
Ei ihan, ei ole kovin suosittu siellä ja omani ei haluaisi tavata kun kokee hänet ärsyttäväksi eikä leikit suju.. Oma kutsuu häntä vauvaksi vaikka en ikinä hauku häntä lapsen läsnäollessa.
En voi äidille puhua päiväkodista, mutta mielestäni se vammauttaa lapsen henkisen kasvun.
Kyllä minä kasvattajana tekisin jotakin, jos lapseni haukkuisi toista vauvaksi. Kai näette sädekehäni.
Lapsi sanoo mulle kahden kesken että onko pakko tavata, ei ole kiva leikkiä kun toinen on vauva. Se on lapsen tapa sanoa "lapsellinen". Ei hauku päin naamaa eikä nimittely ole todellakaan sallittu.
Ap
aa, eli selän takana haukkuminen on ok. No, eipä tartte kaukaa hakea, että mistä lapsi on tämän mallin oppinut.
Eli sä rankaiset lastasi jos tämä kertoo sinulle, ikätasonsa suomilla mahdollisuuksilla, että ei pidä kaveristaan?
Millainenn tunne-elämä mahtaa sun lapsilla ollakaan, huh huh!
Alue: Aihe vapaa
Meillä sitten kaikki muut tutut lapset ovat noita pikkuaikuisia.:) tämä yksi on todellinen poikkeus.. Pojat voivat olla villejä ja touhuavat, mutta tämä yksi kiljuu ja huutaa, vaatii huomiota..
En ole ylpeä tunteistani, mutta hän on aika rasittava lapsi. Äiti voisi olla enemmän lapsen kanssa, 7 h päivä olisi hänelle riittävä. Ei kai itsekään jaksa. Heillä tosin on oudot kasvatustavatkin, ehkä ne eivät tue normaalia kehitystä.
Ap