Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkodin vaikutus kaverin lapseen...
14.12.2016 |
Kaverini lapsi on isossa pk:ssa hoidossa 8-17 välisen ajan ja nukkumaan menee 8:30.
Tämän seurauksena hänestä on tullut äänekäs huutaja, ei osaa jakaa, joustaa, tehdä kompromisseja, heillä ei saa lainata leluja vaikka ikää lapsella jo 5 v. Jotenkin sosiaalisesti hyvin ärsyttävä lapsi.
Onko normaalia käytöstä olla noin itsekäs ja äänekäs tuossa iässä? Missään ei saa auttaa myöskään vaikka selvästi ei osaa. On harmi ärsyyntyä lapsesta, mutta en voi tälle mitään.:/
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Kaverin lapsi on itsekäs äänekäs pomottaja ja silti ap:n lapsi on syyllinen. Haloo. Kyllä lapsella on oikeus äidin kanssa keskustella siitä, että on tuntenut olonsa kurjaksi. Se ei ole haukkumista. Lapsi selittää niillä sanoilla, jotka hallitsee.
Kiitos. Monella täällä taitaa olla oma kiusaamiskokemus taustalla ja sitten sitä yritetään soveltaa aina mahdollisuuden tullen.
Oma lapseni ei ole kiusaaja, vaan katselee sivusta tilanteita ja nykyään vain odottaa että "kaveri" lähtisi kotiinsa. Hänen kanssaan ei siis voi leikkiä kun kaikesta tulee riitaa ja huutoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin asenne on usein sellainen, että "lapset ovat lapsia ja selvittävät sotkunsa".
ap
Minusta ihan hyvä asenne. Toki lapset tarvitsevat tukea siihen miten ratkaisevat sosiaalisia konflikteja. On toki harmi että aina sitä ei päiväkodissa tai kotona saa. Syy voi löytyä päiväkodista, liian isosta ryhmästä lapselle tai taitamattomuudesta ohjata lasta ryhmätilanteissa. Yhtä hyvin syy voi löytyä myös kotoa.
No miksi näiden kahden lapsen pitäisi olla samassa paikassa, jos eivät kerta viihdy? Muksut joutuvat päiväkodissa olemaan väkisin tekemisissä kaikkien kanssa, antakaa nyt niiden kotona olla ja valita seuransa. Eipä aikuisetkaan väkisin liity vapaa-ajallaan sellaisten ihmisten seuraan kenen kanssa eivät tule toimeen, mutta lapsilta tätä vaaditaan. Itseäni harmittaa että parhaan ystäväni lapsi ja oma lapsi eivät tule keskenään toimeen, olisihan se hauskaa ja idyllistä viettää porukalla aikaa. Mutta minkäs sille mahtaa, ei voi pakottaakaan tykkäämään toisesta. Se kuuluisa ns. kemia vaan puuttuu.
Lapseni on kotihoidossa, hän ei jaa lelujaan muiden lasten kanssa. Meillä on ns. yhteisten leikkien lelut, jotka ovat minun eli jos jotain hajoaa, ei siitä tule lapselle turhaa surua. Lapsivieraat eivät mene lastenhuoneeseen ihan siksi, että olen jo oppinut osan lapsista mieluummin tuhoavan muiden tavaroita kuin leikkivän niillä.
Enkä ole koskaan ymmärtänyt, miksi lasten pitäsi jakaa lelujaan. Ei aikuistenkaan tarvitse jakaa henkilökohtaisia tavaroitaan (kampa, huulipuna, puhelin, ostoslaukku jne.) vain siksi, että joku haluaa ne itselleen vähäksi aikaa. Ihan tarpeeksi lapset oppivat yhteisten tavaroiden kanssa toimimisesta päiväkodissa ja koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin lapsi on itsekäs äänekäs pomottaja ja silti ap:n lapsi on syyllinen. Haloo. Kyllä lapsella on oikeus äidin kanssa keskustella siitä, että on tuntenut olonsa kurjaksi. Se ei ole haukkumista. Lapsi selittää niillä sanoilla, jotka hallitsee.
Viisi vuotiiaan lapsen tunteita voi sanoittaa jo muillakin ilmaisuilla kun lapsellinen ja vauva. Jos minun lapsen kertoisi että joku päiväkodissa käyttäytyy kuin vauva keskustelisin hänen kanssa miksi lapsesta siltä tuntuu. Jos lapsi kertoo että tuo lapsi käyttäytyy hänestä häiritsevästi lapsella on oikeus tunteisiin, kysyisin lapselta että se tuntuu sinusta varmasti kurjalle jne. vauva kyseinen lapsi kuitenkaan ei ole vaikka hän ehkä käyttäytyy eritavalla kuin mihin lapseni on tottunut.
Jos lapsi sen jälkeen kertoo että ei halua leikkiä kyseisen lapsen kanssa. Kertoisen lapselle että leikkiä kenekään kanssa ei ole pakko tai olla ystävä jos ei halua. Päiväkodissa silti joissakin tilanteissa on opittava sietämään sitä että toisen käyttäytyminen tuntuu itsestä kurjalta koska se on erilaista kuin oma käyttytyminen. Olen myös opettanut lastani sanomaan miksi hän ei halua leikkiä jonkun kanssa tai mikä toisen lapsen käytöksessä tuntuu kurjalle. Esim. en halua leikkiä kanssasi jos aina omit kaikki lelut itsellesi jne.
Kasvatat lastasi hienosti, kuulostat hyvältä äidiltä. Teen muuten samalla tavalla, paitsi että se vaihe kun lapsi kertoo äidille jotain salaista ensimmäisen kerran, on hyvin herkkä hetki. Sitä ei mielestäni kannata pilata turhalla moralisoinnilla tai ehkä ensi kerralla hän ei puhu.
Tunteet ovat täysin kytköksissä itsetuntoon, joten niiden ilmaisemisesta "väärin" ei pitäisi rangaista. Tiedän, että tämä on monelle suomalaiselle iso ongelma, etenkin kilteille tytöille.
Yleisesti ollaan puhuttu lapsen kanssa myöhemmin, että vauva-sanaa ei kannata käyttää, koska se loukkaa. Meillä ei tuo kiusaaminen ja haukkuminen ole kuitenkaan ikinä ollut ongelma, joten en tehnyt siitä numeroa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin lapsi on itsekäs äänekäs pomottaja ja silti ap:n lapsi on syyllinen. Haloo. Kyllä lapsella on oikeus äidin kanssa keskustella siitä, että on tuntenut olonsa kurjaksi. Se ei ole haukkumista. Lapsi selittää niillä sanoilla, jotka hallitsee.
Viisi vuotiiaan lapsen tunteita voi sanoittaa jo muillakin ilmaisuilla kun lapsellinen ja vauva. Jos minun lapsen kertoisi että joku päiväkodissa käyttäytyy kuin vauva keskustelisin hänen kanssa miksi lapsesta siltä tuntuu. Jos lapsi kertoo että tuo lapsi käyttäytyy hänestä häiritsevästi lapsella on oikeus tunteisiin, kysyisin lapselta että se tuntuu sinusta varmasti kurjalle jne. vauva kyseinen lapsi kuitenkaan ei ole vaikka hän ehkä käyttäytyy eritavalla kuin mihin lapseni on tottunut.
Jos lapsi sen jälkeen kertoo että ei halua leikkiä kyseisen lapsen kanssa. Kertoisen lapselle että leikkiä kenekään kanssa ei ole pakko tai olla ystävä jos ei halua. Päiväkodissa silti joissakin tilanteissa on opittava sietämään sitä että toisen käyttäytyminen tuntuu itsestä kurjalta koska se on erilaista kuin oma käyttytyminen. Olen myös opettanut lastani sanomaan miksi hän ei halua leikkiä jonkun kanssa tai mikä toisen lapsen käytöksessä tuntuu kurjalle. Esim. en halua leikkiä kanssasi jos aina omit kaikki lelut itsellesi jne.Kasvatat lastasi hienosti, kuulostat hyvältä äidiltä. Teen muuten samalla tavalla, paitsi että se vaihe kun lapsi kertoo äidille jotain salaista ensimmäisen kerran, on hyvin herkkä hetki. Sitä ei mielestäni kannata pilata turhalla moralisoinnilla tai ehkä ensi kerralla hän ei puhu.
Tunteet ovat täysin kytköksissä itsetuntoon, joten niiden ilmaisemisesta "väärin" ei pitäisi rangaista. Tiedän, että tämä on monelle suomalaiselle iso ongelma, etenkin kilteille tytöille.
Yleisesti ollaan puhuttu lapsen kanssa myöhemmin, että vauva-sanaa ei kannata käyttää, koska se loukkaa. Meillä ei tuo kiusaaminen ja haukkuminen ole kuitenkaan ikinä ollut ongelma, joten en tehnyt siitä numeroa.
ap
Viisi vuotias lapsi puhuu jollakin keinoin tunteistaan ekaa kertaa vanhemmilleen??? Meillä se on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun lapsi on oppinut puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin asenne on usein sellainen, että "lapset ovat lapsia ja selvittävät sotkunsa".
ap
Minusta ihan hyvä asenne. Toki lapset tarvitsevat tukea siihen miten ratkaisevat sosiaalisia konflikteja. On toki harmi että aina sitä ei päiväkodissa tai kotona saa. Syy voi löytyä päiväkodista, liian isosta ryhmästä lapselle tai taitamattomuudesta ohjata lasta ryhmätilanteissa. Yhtä hyvin syy voi löytyä myös kotoa.
Öö, sinusta lapset selvittävät omat sotkunsa ja tarvitsevat apua konflikitien selvittämiseen? Kumpi se nyt oli? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin asenne on usein sellainen, että "lapset ovat lapsia ja selvittävät sotkunsa".
ap
Minusta ihan hyvä asenne. Toki lapset tarvitsevat tukea siihen miten ratkaisevat sosiaalisia konflikteja. On toki harmi että aina sitä ei päiväkodissa tai kotona saa. Syy voi löytyä päiväkodista, liian isosta ryhmästä lapselle tai taitamattomuudesta ohjata lasta ryhmätilanteissa. Yhtä hyvin syy voi löytyä myös kotoa.
Öö, sinusta lapset selvittävät omat sotkunsa ja tarvitsevat apua konflikitien selvittämiseen? Kumpi se nyt oli? :D
Selvittävät itse, minä ohjaan ja opastan tarvittaessa. Lasten ollessa pari kolme vuotiaita minä tai joku muu aikuinen oli ehkä enemmän olin se toimija kuin lapsi itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin lapsi on itsekäs äänekäs pomottaja ja silti ap:n lapsi on syyllinen. Haloo. Kyllä lapsella on oikeus äidin kanssa keskustella siitä, että on tuntenut olonsa kurjaksi. Se ei ole haukkumista. Lapsi selittää niillä sanoilla, jotka hallitsee.
Viisi vuotiiaan lapsen tunteita voi sanoittaa jo muillakin ilmaisuilla kun lapsellinen ja vauva. Jos minun lapsen kertoisi että joku päiväkodissa käyttäytyy kuin vauva keskustelisin hänen kanssa miksi lapsesta siltä tuntuu. Jos lapsi kertoo että tuo lapsi käyttäytyy hänestä häiritsevästi lapsella on oikeus tunteisiin, kysyisin lapselta että se tuntuu sinusta varmasti kurjalle jne. vauva kyseinen lapsi kuitenkaan ei ole vaikka hän ehkä käyttäytyy eritavalla kuin mihin lapseni on tottunut.
Jos lapsi sen jälkeen kertoo että ei halua leikkiä kyseisen lapsen kanssa. Kertoisen lapselle että leikkiä kenekään kanssa ei ole pakko tai olla ystävä jos ei halua. Päiväkodissa silti joissakin tilanteissa on opittava sietämään sitä että toisen käyttäytyminen tuntuu itsestä kurjalta koska se on erilaista kuin oma käyttytyminen. Olen myös opettanut lastani sanomaan miksi hän ei halua leikkiä jonkun kanssa tai mikä toisen lapsen käytöksessä tuntuu kurjalle. Esim. en halua leikkiä kanssasi jos aina omit kaikki lelut itsellesi jne.Kasvatat lastasi hienosti, kuulostat hyvältä äidiltä. Teen muuten samalla tavalla, paitsi että se vaihe kun lapsi kertoo äidille jotain salaista ensimmäisen kerran, on hyvin herkkä hetki. Sitä ei mielestäni kannata pilata turhalla moralisoinnilla tai ehkä ensi kerralla hän ei puhu.
Tunteet ovat täysin kytköksissä itsetuntoon, joten niiden ilmaisemisesta "väärin" ei pitäisi rangaista. Tiedän, että tämä on monelle suomalaiselle iso ongelma, etenkin kilteille tytöille.
Yleisesti ollaan puhuttu lapsen kanssa myöhemmin, että vauva-sanaa ei kannata käyttää, koska se loukkaa. Meillä ei tuo kiusaaminen ja haukkuminen ole kuitenkaan ikinä ollut ongelma, joten en tehnyt siitä numeroa.
ap
Viisi vuotias lapsi puhuu jollakin keinoin tunteistaan ekaa kertaa vanhemmilleen??? Meillä se on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun lapsi on oppinut puhumaan.
Oletko oikeasti vähän tyhmä? Toki tarkoitan, että jokainen uusi asia vaatii aina sen rohkeuden ja tunnelman voi latistaa helposti luomalla tilanteen, jossa ei olekaan niin kiva avautua. Tietysti vaikean asian kertomiseen ei auta, että on joskus kertonut jostain toisesta hankalasta asiasta. Apua..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin lapsi on itsekäs äänekäs pomottaja ja silti ap:n lapsi on syyllinen. Haloo. Kyllä lapsella on oikeus äidin kanssa keskustella siitä, että on tuntenut olonsa kurjaksi. Se ei ole haukkumista. Lapsi selittää niillä sanoilla, jotka hallitsee.
Viisi vuotiiaan lapsen tunteita voi sanoittaa jo muillakin ilmaisuilla kun lapsellinen ja vauva. Jos minun lapsen kertoisi että joku päiväkodissa käyttäytyy kuin vauva keskustelisin hänen kanssa miksi lapsesta siltä tuntuu. Jos lapsi kertoo että tuo lapsi käyttäytyy hänestä häiritsevästi lapsella on oikeus tunteisiin, kysyisin lapselta että se tuntuu sinusta varmasti kurjalle jne. vauva kyseinen lapsi kuitenkaan ei ole vaikka hän ehkä käyttäytyy eritavalla kuin mihin lapseni on tottunut.
Jos lapsi sen jälkeen kertoo että ei halua leikkiä kyseisen lapsen kanssa. Kertoisen lapselle että leikkiä kenekään kanssa ei ole pakko tai olla ystävä jos ei halua. Päiväkodissa silti joissakin tilanteissa on opittava sietämään sitä että toisen käyttäytyminen tuntuu itsestä kurjalta koska se on erilaista kuin oma käyttytyminen. Olen myös opettanut lastani sanomaan miksi hän ei halua leikkiä jonkun kanssa tai mikä toisen lapsen käytöksessä tuntuu kurjalle. Esim. en halua leikkiä kanssasi jos aina omit kaikki lelut itsellesi jne.Kasvatat lastasi hienosti, kuulostat hyvältä äidiltä. Teen muuten samalla tavalla, paitsi että se vaihe kun lapsi kertoo äidille jotain salaista ensimmäisen kerran, on hyvin herkkä hetki. Sitä ei mielestäni kannata pilata turhalla moralisoinnilla tai ehkä ensi kerralla hän ei puhu.
Tunteet ovat täysin kytköksissä itsetuntoon, joten niiden ilmaisemisesta "väärin" ei pitäisi rangaista. Tiedän, että tämä on monelle suomalaiselle iso ongelma, etenkin kilteille tytöille.
Yleisesti ollaan puhuttu lapsen kanssa myöhemmin, että vauva-sanaa ei kannata käyttää, koska se loukkaa. Meillä ei tuo kiusaaminen ja haukkuminen ole kuitenkaan ikinä ollut ongelma, joten en tehnyt siitä numeroa.
ap
Viisi vuotias lapsi puhuu jollakin keinoin tunteistaan ekaa kertaa vanhemmilleen??? Meillä se on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun lapsi on oppinut puhumaan.
Oletko oikeasti vähän tyhmä? Toki tarkoitan, että jokainen uusi asia vaatii aina sen rohkeuden ja tunnelman voi latistaa helposti luomalla tilanteen, jossa ei olekaan niin kiva avautua. Tietysti vaikean asian kertomiseen ei auta, että on joskus kertonut jostain toisesta hankalasta asiasta. Apua..
ap
LOL
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin lapsi on itsekäs äänekäs pomottaja ja silti ap:n lapsi on syyllinen. Haloo. Kyllä lapsella on oikeus äidin kanssa keskustella siitä, että on tuntenut olonsa kurjaksi. Se ei ole haukkumista. Lapsi selittää niillä sanoilla, jotka hallitsee.
Viisi vuotiiaan lapsen tunteita voi sanoittaa jo muillakin ilmaisuilla kun lapsellinen ja vauva. Jos minun lapsen kertoisi että joku päiväkodissa käyttäytyy kuin vauva keskustelisin hänen kanssa miksi lapsesta siltä tuntuu. Jos lapsi kertoo että tuo lapsi käyttäytyy hänestä häiritsevästi lapsella on oikeus tunteisiin, kysyisin lapselta että se tuntuu sinusta varmasti kurjalle jne. vauva kyseinen lapsi kuitenkaan ei ole vaikka hän ehkä käyttäytyy eritavalla kuin mihin lapseni on tottunut.
Jos lapsi sen jälkeen kertoo että ei halua leikkiä kyseisen lapsen kanssa. Kertoisen lapselle että leikkiä kenekään kanssa ei ole pakko tai olla ystävä jos ei halua. Päiväkodissa silti joissakin tilanteissa on opittava sietämään sitä että toisen käyttäytyminen tuntuu itsestä kurjalta koska se on erilaista kuin oma käyttytyminen. Olen myös opettanut lastani sanomaan miksi hän ei halua leikkiä jonkun kanssa tai mikä toisen lapsen käytöksessä tuntuu kurjalle. Esim. en halua leikkiä kanssasi jos aina omit kaikki lelut itsellesi jne.Kasvatat lastasi hienosti, kuulostat hyvältä äidiltä. Teen muuten samalla tavalla, paitsi että se vaihe kun lapsi kertoo äidille jotain salaista ensimmäisen kerran, on hyvin herkkä hetki. Sitä ei mielestäni kannata pilata turhalla moralisoinnilla tai ehkä ensi kerralla hän ei puhu.
Tunteet ovat täysin kytköksissä itsetuntoon, joten niiden ilmaisemisesta "väärin" ei pitäisi rangaista. Tiedän, että tämä on monelle suomalaiselle iso ongelma, etenkin kilteille tytöille.
Yleisesti ollaan puhuttu lapsen kanssa myöhemmin, että vauva-sanaa ei kannata käyttää, koska se loukkaa. Meillä ei tuo kiusaaminen ja haukkuminen ole kuitenkaan ikinä ollut ongelma, joten en tehnyt siitä numeroa.
ap
Viisi vuotias lapsi puhuu jollakin keinoin tunteistaan ekaa kertaa vanhemmilleen??? Meillä se on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun lapsi on oppinut puhumaan.
Oletko oikeasti vähän tyhmä? Toki tarkoitan, että jokainen uusi asia vaatii aina sen rohkeuden ja tunnelman voi latistaa helposti luomalla tilanteen, jossa ei olekaan niin kiva avautua. Tietysti vaikean asian kertomiseen ei auta, että on joskus kertonut jostain toisesta hankalasta asiasta. Apua..
ap
Ymmärrän hyvin miten kaverin lapsen käytös voi ärsyttää ja kun sitä ei ole sopivaa ilmaista ääneen. Vaikutat ihmiseltä, joka kuitenkin osaa luovia tilanteessa sen minkä on pakko ja tosiaan, ehkä parempi että ette näe turhan paljon.
Alkoiko käytös siis päiväkotiin menessä ja oliko lapsi kotona 3-vuotiaaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin lapsi on itsekäs äänekäs pomottaja ja silti ap:n lapsi on syyllinen. Haloo. Kyllä lapsella on oikeus äidin kanssa keskustella siitä, että on tuntenut olonsa kurjaksi. Se ei ole haukkumista. Lapsi selittää niillä sanoilla, jotka hallitsee.
Viisi vuotiiaan lapsen tunteita voi sanoittaa jo muillakin ilmaisuilla kun lapsellinen ja vauva. Jos minun lapsen kertoisi että joku päiväkodissa käyttäytyy kuin vauva keskustelisin hänen kanssa miksi lapsesta siltä tuntuu. Jos lapsi kertoo että tuo lapsi käyttäytyy hänestä häiritsevästi lapsella on oikeus tunteisiin, kysyisin lapselta että se tuntuu sinusta varmasti kurjalle jne. vauva kyseinen lapsi kuitenkaan ei ole vaikka hän ehkä käyttäytyy eritavalla kuin mihin lapseni on tottunut.
Jos lapsi sen jälkeen kertoo että ei halua leikkiä kyseisen lapsen kanssa. Kertoisen lapselle että leikkiä kenekään kanssa ei ole pakko tai olla ystävä jos ei halua. Päiväkodissa silti joissakin tilanteissa on opittava sietämään sitä että toisen käyttäytyminen tuntuu itsestä kurjalta koska se on erilaista kuin oma käyttytyminen. Olen myös opettanut lastani sanomaan miksi hän ei halua leikkiä jonkun kanssa tai mikä toisen lapsen käytöksessä tuntuu kurjalle. Esim. en halua leikkiä kanssasi jos aina omit kaikki lelut itsellesi jne.Kasvatat lastasi hienosti, kuulostat hyvältä äidiltä. Teen muuten samalla tavalla, paitsi että se vaihe kun lapsi kertoo äidille jotain salaista ensimmäisen kerran, on hyvin herkkä hetki. Sitä ei mielestäni kannata pilata turhalla moralisoinnilla tai ehkä ensi kerralla hän ei puhu.
Tunteet ovat täysin kytköksissä itsetuntoon, joten niiden ilmaisemisesta "väärin" ei pitäisi rangaista. Tiedän, että tämä on monelle suomalaiselle iso ongelma, etenkin kilteille tytöille.
Yleisesti ollaan puhuttu lapsen kanssa myöhemmin, että vauva-sanaa ei kannata käyttää, koska se loukkaa. Meillä ei tuo kiusaaminen ja haukkuminen ole kuitenkaan ikinä ollut ongelma, joten en tehnyt siitä numeroa.
ap
Viisi vuotias lapsi puhuu jollakin keinoin tunteistaan ekaa kertaa vanhemmilleen??? Meillä se on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun lapsi on oppinut puhumaan.
Oletko oikeasti vähän tyhmä? Toki tarkoitan, että jokainen uusi asia vaatii aina sen rohkeuden ja tunnelman voi latistaa helposti luomalla tilanteen, jossa ei olekaan niin kiva avautua. Tietysti vaikean asian kertomiseen ei auta, että on joskus kertonut jostain toisesta hankalasta asiasta. Apua..
ap
Ymmärrän hyvin miten kaverin lapsen käytös voi ärsyttää ja kun sitä ei ole sopivaa ilmaista ääneen. Vaikutat ihmiseltä, joka kuitenkin osaa luovia tilanteessa sen minkä on pakko ja tosiaan, ehkä parempi että ette näe turhan paljon.
Alkoiko käytös siis päiväkotiin menessä ja oliko lapsi kotona 3-vuotiaaksi?
Harmittaa että ärsyttää ja pelkään välillä etten pysty peittämään. Se ääni ja ihme meuhkaaminen turhasta.. pojat!
Hänen käytöksensä kyllä muuttui paljon kun aloitti pitkät päivät tarhassa. Vanhojen hyvien aikojen vuoksi kai olemme jatkaneet näkemistä kun "lapset ovat kavereita".
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin asenne on usein sellainen, että "lapset ovat lapsia ja selvittävät sotkunsa".
ap
Ei vanhempi voi joka paikkaan perässä mennäkään, eikä aikuinen joka tilanteessa ohjata ja säädellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin asenne on usein sellainen, että "lapset ovat lapsia ja selvittävät sotkunsa".
ap
Minusta ihan hyvä asenne. Toki lapset tarvitsevat tukea siihen miten ratkaisevat sosiaalisia konflikteja. On toki harmi että aina sitä ei päiväkodissa tai kotona saa. Syy voi löytyä päiväkodista, liian isosta ryhmästä lapselle tai taitamattomuudesta ohjata lasta ryhmätilanteissa. Yhtä hyvin syy voi löytyä myös kotoa.
Öö, sinusta lapset selvittävät omat sotkunsa ja tarvitsevat apua konflikitien selvittämiseen? Kumpi se nyt oli? :D
Puuttumisen ja ei puutumisen välillä on välimuotojakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin asenne on usein sellainen, että "lapset ovat lapsia ja selvittävät sotkunsa".
ap
Minusta ihan hyvä asenne. Toki lapset tarvitsevat tukea siihen miten ratkaisevat sosiaalisia konflikteja. On toki harmi että aina sitä ei päiväkodissa tai kotona saa. Syy voi löytyä päiväkodista, liian isosta ryhmästä lapselle tai taitamattomuudesta ohjata lasta ryhmätilanteissa. Yhtä hyvin syy voi löytyä myös kotoa.
Öö, sinusta lapset selvittävät omat sotkunsa ja tarvitsevat apua konflikitien selvittämiseen? Kumpi se nyt oli? :D
Puuttumisen ja ei puutumisen välillä on välimuotojakin.
Minusta puuttuminen on puuttumista. Taidan olla vanhanaikainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin lapsi on itsekäs äänekäs pomottaja ja silti ap:n lapsi on syyllinen. Haloo. Kyllä lapsella on oikeus äidin kanssa keskustella siitä, että on tuntenut olonsa kurjaksi. Se ei ole haukkumista. Lapsi selittää niillä sanoilla, jotka hallitsee.
Viisi vuotiiaan lapsen tunteita voi sanoittaa jo muillakin ilmaisuilla kun lapsellinen ja vauva. Jos minun lapsen kertoisi että joku päiväkodissa käyttäytyy kuin vauva keskustelisin hänen kanssa miksi lapsesta siltä tuntuu. Jos lapsi kertoo että tuo lapsi käyttäytyy hänestä häiritsevästi lapsella on oikeus tunteisiin, kysyisin lapselta että se tuntuu sinusta varmasti kurjalle jne. vauva kyseinen lapsi kuitenkaan ei ole vaikka hän ehkä käyttäytyy eritavalla kuin mihin lapseni on tottunut.
Jos lapsi sen jälkeen kertoo että ei halua leikkiä kyseisen lapsen kanssa. Kertoisen lapselle että leikkiä kenekään kanssa ei ole pakko tai olla ystävä jos ei halua. Päiväkodissa silti joissakin tilanteissa on opittava sietämään sitä että toisen käyttäytyminen tuntuu itsestä kurjalta koska se on erilaista kuin oma käyttytyminen. Olen myös opettanut lastani sanomaan miksi hän ei halua leikkiä jonkun kanssa tai mikä toisen lapsen käytöksessä tuntuu kurjalle. Esim. en halua leikkiä kanssasi jos aina omit kaikki lelut itsellesi jne.Kasvatat lastasi hienosti, kuulostat hyvältä äidiltä. Teen muuten samalla tavalla, paitsi että se vaihe kun lapsi kertoo äidille jotain salaista ensimmäisen kerran, on hyvin herkkä hetki. Sitä ei mielestäni kannata pilata turhalla moralisoinnilla tai ehkä ensi kerralla hän ei puhu.
Tunteet ovat täysin kytköksissä itsetuntoon, joten niiden ilmaisemisesta "väärin" ei pitäisi rangaista. Tiedän, että tämä on monelle suomalaiselle iso ongelma, etenkin kilteille tytöille.
Yleisesti ollaan puhuttu lapsen kanssa myöhemmin, että vauva-sanaa ei kannata käyttää, koska se loukkaa. Meillä ei tuo kiusaaminen ja haukkuminen ole kuitenkaan ikinä ollut ongelma, joten en tehnyt siitä numeroa.
ap
Viisi vuotias lapsi puhuu jollakin keinoin tunteistaan ekaa kertaa vanhemmilleen??? Meillä se on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun lapsi on oppinut puhumaan.
Oletko oikeasti vähän tyhmä? Toki tarkoitan, että jokainen uusi asia vaatii aina sen rohkeuden ja tunnelman voi latistaa helposti luomalla tilanteen, jossa ei olekaan niin kiva avautua. Tietysti vaikean asian kertomiseen ei auta, että on joskus kertonut jostain toisesta hankalasta asiasta. Apua..
ap
Ymmärrän hyvin miten kaverin lapsen käytös voi ärsyttää ja kun sitä ei ole sopivaa ilmaista ääneen. Vaikutat ihmiseltä, joka kuitenkin osaa luovia tilanteessa sen minkä on pakko ja tosiaan, ehkä parempi että ette näe turhan paljon.
Alkoiko käytös siis päiväkotiin menessä ja oliko lapsi kotona 3-vuotiaaksi?
Harmittaa että ärsyttää ja pelkään välillä etten pysty peittämään. Se ääni ja ihme meuhkaaminen turhasta.. pojat!
Hänen käytöksensä kyllä muuttui paljon kun aloitti pitkät päivät tarhassa. Vanhojen hyvien aikojen vuoksi kai olemme jatkaneet näkemistä kun "lapset ovat kavereita".
ap
Me aikuiset olemme samassa veneessä ja vastuussa lapsista. Siksi on sinun velvollisuutesi oman lapsesi ohessa ohjata tätä lasta, kun hän on esim. teillä vuorovaikutustilanteessa lapseesi. Joskus voi sanoa tiukastikin, ei se lapsi siitä rikki mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin asenne on usein sellainen, että "lapset ovat lapsia ja selvittävät sotkunsa".
ap
Minusta ihan hyvä asenne. Toki lapset tarvitsevat tukea siihen miten ratkaisevat sosiaalisia konflikteja. On toki harmi että aina sitä ei päiväkodissa tai kotona saa. Syy voi löytyä päiväkodista, liian isosta ryhmästä lapselle tai taitamattomuudesta ohjata lasta ryhmätilanteissa. Yhtä hyvin syy voi löytyä myös kotoa.
Öö, sinusta lapset selvittävät omat sotkunsa ja tarvitsevat apua konflikitien selvittämiseen? Kumpi se nyt oli? :D
Puuttumisen ja ei puutumisen välillä on välimuotojakin.
Minusta puuttuminen on puuttumista. Taidan olla vanhanaikainen.
Vanhanaikaista on tehdä toisen puolesta asia jonka voi opettaa hänelle tekemään itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin asenne on usein sellainen, että "lapset ovat lapsia ja selvittävät sotkunsa".
ap
Minusta ihan hyvä asenne. Toki lapset tarvitsevat tukea siihen miten ratkaisevat sosiaalisia konflikteja. On toki harmi että aina sitä ei päiväkodissa tai kotona saa. Syy voi löytyä päiväkodista, liian isosta ryhmästä lapselle tai taitamattomuudesta ohjata lasta ryhmätilanteissa. Yhtä hyvin syy voi löytyä myös kotoa.
Öö, sinusta lapset selvittävät omat sotkunsa ja tarvitsevat apua konflikitien selvittämiseen? Kumpi se nyt oli? :D
Puuttumisen ja ei puutumisen välillä on välimuotojakin.
Minusta puuttuminen on puuttumista. Taidan olla vanhanaikainen.
Taidat olla vaan mustavalkoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin asenne on usein sellainen, että "lapset ovat lapsia ja selvittävät sotkunsa".
ap
Minusta ihan hyvä asenne. Toki lapset tarvitsevat tukea siihen miten ratkaisevat sosiaalisia konflikteja. On toki harmi että aina sitä ei päiväkodissa tai kotona saa. Syy voi löytyä päiväkodista, liian isosta ryhmästä lapselle tai taitamattomuudesta ohjata lasta ryhmätilanteissa. Yhtä hyvin syy voi löytyä myös kotoa.
Öö, sinusta lapset selvittävät omat sotkunsa ja tarvitsevat apua konflikitien selvittämiseen? Kumpi se nyt oli? :D
Puuttumisen ja ei puutumisen välillä on välimuotojakin.
Minusta puuttuminen on puuttumista. Taidan olla vanhanaikainen.
Taidat olla vaan mustavalkoinen.
Puuttumien on puuttumista, vaikka olisi vähäistä. Tämä lähti kuitenki aloittajan kaverista, joka ei puutu.
Alue: Aihe vapaa
Viisi vuotiiaan lapsen tunteita voi sanoittaa jo muillakin ilmaisuilla kun lapsellinen ja vauva. Jos minun lapsen kertoisi että joku päiväkodissa käyttäytyy kuin vauva keskustelisin hänen kanssa miksi lapsesta siltä tuntuu. Jos lapsi kertoo että tuo lapsi käyttäytyy hänestä häiritsevästi lapsella on oikeus tunteisiin, kysyisin lapselta että se tuntuu sinusta varmasti kurjalle jne. vauva kyseinen lapsi kuitenkaan ei ole vaikka hän ehkä käyttäytyy eritavalla kuin mihin lapseni on tottunut.
Jos lapsi sen jälkeen kertoo että ei halua leikkiä kyseisen lapsen kanssa. Kertoisen lapselle että leikkiä kenekään kanssa ei ole pakko tai olla ystävä jos ei halua. Päiväkodissa silti joissakin tilanteissa on opittava sietämään sitä että toisen käyttäytyminen tuntuu itsestä kurjalta koska se on erilaista kuin oma käyttytyminen. Olen myös opettanut lastani sanomaan miksi hän ei halua leikkiä jonkun kanssa tai mikä toisen lapsen käytöksessä tuntuu kurjalle. Esim. en halua leikkiä kanssasi jos aina omit kaikki lelut itsellesi jne.