Päiväkodin vaikutus kaverin lapseen...

Vierailija kirjoitti:

Lapseni on kotihoidossa, hän ei jaa lelujaan muiden lasten kanssa. Meillä on ns. yhteisten leikkien lelut, jotka ovat minun eli jos jotain hajoaa, ei siitä tule lapselle turhaa surua. Lapsivieraat eivät mene lastenhuoneeseen ihan siksi, että olen jo oppinut osan lapsista mieluummin tuhoavan muiden tavaroita kuin leikkivän niillä.

Enkä ole koskaan ymmärtänyt, miksi lasten pitäsi jakaa lelujaan. Ei aikuistenkaan tarvitse jakaa henkilökohtaisia tavaroitaan (kampa, huulipuna, puhelin, ostoslaukku jne.) vain siksi, että joku haluaa ne itselleen vähäksi aikaa. Ihan tarpeeksi lapset oppivat yhteisten tavaroiden kanssa toimimisesta päiväkodissa ja koulussa.

Olen sanaton. Toivottavasti tää oli sarkasmia. Onnea vaan tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oppinut pitämään puoliaan! Hyvä! Vahvat voittaa ja heikot häviää!

Ei ihan, ei ole kovin suosittu siellä ja omani ei haluaisi tavata kun kokee hänet ärsyttäväksi eikä leikit suju.. Oma kutsuu häntä vauvaksi vaikka en ikinä hauku häntä lapsen läsnäollessa.

En voi äidille puhua päiväkodista, mutta mielestäni se vammauttaa lapsen henkisen kasvun.

Mitä hyötyä siitä puhumisesta olisi. Todennäköisesti äiti käy töissä, joten lapsi tarvitsee päivähoitoa. Puolen vuoden kuluttua hän joka tapauksessa menisi eskariin ja sieltä kouluun.

Itse luulen, että käytös on pääosin vanhempien aikaansaamaa, koska kai he ovat paikalla (tarvittaessa ojentamassa) lastaan, kun tapaatte.

Meillä sukulaislapsi on oppinut päiväkodissa valehtelemaan. Eli, jos häntä "syytetään", jostain alkaa hän kiivaasti syyttämään kaikki muita läsnä olevia lapsia samasta asiasta. Taitaa toimia hyvin päiväkodissa. Yksi syyttää kaveria "Matti tönii" niin Matti sanoo "Mikko tönii" ja näin kukaan ei tiedä kuka varsinaisesti töni, Matti, Mikko vai molemmat.

Tällasessa tilanteessa tulee molemmille seuraamus. Jos on vaikka kiistaa lelusta, niin kumpikaan ei saa sitä. Selityksenä se, että emme voi tietää kumpi puhuu totta, toinen jokatapauksessa valehtelee tilanteessa. Ei tuossa oikein ole muuta vaihtoehtoa, paitsi istuttaa lapset jäähylle kunnes valehtelija myöntää totuuden, mutta aika kohtuutonta olisi tuollaisesta pienestä asiasta.

Valehtelu on todella vaikea asia päiväkodissa missä on 8 lasta/aikuinen, vaikea siinä on poliisiksi muuttua. Lapset valehtelee kaikesta, saattavat vaikka käydä pissalla, istua housut ylhäällä pöntöllä, tulla hetken päästä pois ja väittää kirkkain silmin että kävi pissalla (joskus on jääneet kiinni itseteossa), jotta voivat nukkarissa tai ulkona sanoa, että pissattaa ja saada yhden aikuisen huomion kokonaan itselleen siksi hetkeksi tai keskeyttää tylsän unen odottelun. Sitten kun aikuiset suhtautuu epäilevästi lapsen sanomisiin, niin on vihaiset vanhemmat kimpussa kun lastaan ei uskota.

T: tarhantäti.

Oikea vanginvartijan asenne...:) Jäähy on vanhanaikainen ja lasta vahingoitava tapa. Tuhma lapsi tarvitsee aikuisen syliä ja tukea enemmän kuin koskaan...

Lapsi ei ole menemättä pissalle siksi, että saisi sinulta huomiota myöhemmin vaan koska on lapsi eikä just silloin ehkä huvita tai pissata. 

Jos viisivuotias sanoo ikätoveriaan "vauvaksi", joko viisivuotias on kielellisesti aika paljon jäljellä ikätasostaan tai sitten hän on jostakin oppinut haukkumaan toisia.

Itselläni on useampi lapsi, ja kielen kehityksen ongelmistakin on kokemuksia. Ja kyllä meidän viisivuotias puhuessaan konflikteista nimenomaan erittelee niitä konkreettisella tasolla: "Pekka vei minulta liukurin, Pekka teki siinä vähän väärin. Minä sanoin siitä Pekalle aika kovalla äänellä."

Meillä onkin kyllä väsyksiin asti opetettu, että se on itse, joka toista haukkuu, ja tyhmä teko ei tee ihmisestä tyhmää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oppinut pitämään puoliaan! Hyvä! Vahvat voittaa ja heikot häviää!

Ei ihan, ei ole kovin suosittu siellä ja omani ei haluaisi tavata kun kokee hänet ärsyttäväksi eikä leikit suju.. Oma kutsuu häntä vauvaksi vaikka en ikinä hauku häntä lapsen läsnäollessa.

En voi äidille puhua päiväkodista, mutta mielestäni se vammauttaa lapsen henkisen kasvun.

Mitä hyötyä siitä puhumisesta olisi. Todennäköisesti äiti käy töissä, joten lapsi tarvitsee päivähoitoa. Puolen vuoden kuluttua hän joka tapauksessa menisi eskariin ja sieltä kouluun.

Itse luulen, että käytös on pääosin vanhempien aikaansaamaa, koska kai he ovat paikalla (tarvittaessa ojentamassa) lastaan, kun tapaatte.

Meillä sukulaislapsi on oppinut päiväkodissa valehtelemaan. Eli, jos häntä "syytetään", jostain alkaa hän kiivaasti syyttämään kaikki muita läsnä olevia lapsia samasta asiasta. Taitaa toimia hyvin päiväkodissa. Yksi syyttää kaveria "Matti tönii" niin Matti sanoo "Mikko tönii" ja näin kukaan ei tiedä kuka varsinaisesti töni, Matti, Mikko vai molemmat.

Tällasessa tilanteessa tulee molemmille seuraamus. Jos on vaikka kiistaa lelusta, niin kumpikaan ei saa sitä. Selityksenä se, että emme voi tietää kumpi puhuu totta, toinen jokatapauksessa valehtelee tilanteessa. Ei tuossa oikein ole muuta vaihtoehtoa, paitsi istuttaa lapset jäähylle kunnes valehtelija myöntää totuuden, mutta aika kohtuutonta olisi tuollaisesta pienestä asiasta.

Valehtelu on todella vaikea asia päiväkodissa missä on 8 lasta/aikuinen, vaikea siinä on poliisiksi muuttua. Lapset valehtelee kaikesta, saattavat vaikka käydä pissalla, istua housut ylhäällä pöntöllä, tulla hetken päästä pois ja väittää kirkkain silmin että kävi pissalla (joskus on jääneet kiinni itseteossa), jotta voivat nukkarissa tai ulkona sanoa, että pissattaa ja saada yhden aikuisen huomion kokonaan itselleen siksi hetkeksi tai keskeyttää tylsän unen odottelun. Sitten kun aikuiset suhtautuu epäilevästi lapsen sanomisiin, niin on vihaiset vanhemmat kimpussa kun lastaan ei uskota.

T: tarhantäti.

Lelun ottaminen pois kokonaan on minustakin ihan hyvä tilanteessa jossa ei jää aikaa opettaa kuinka ongelmia ratkasitaan. Syylistäminen sen sijaan ei mielestäni johda mihinkään. Jos huomaat lapsen valehtelevan pitäisi pyrkiä puuttumaan syyhyn syyllistämisen sijasta. Miksi lapsi valehtelee käyneensä pissalla? Jos syy on se että pissalla käymättömyydestä seuraa se että hän pääsee ulkoa sisälle käymässä, miksi hän sitä haluaa, mitä esim. pihalla olossa on sellaista miksi hän haluuaa sieltä välillä pois?

Vierailija kirjoitti:

Oikea vanginvartijan asenne...:) Jäähy on vanhanaikainen ja lasta vahingoitava tapa. Tuhma lapsi tarvitsee aikuisen syliä ja tukea enemmän kuin koskaan...

Lapsi ei ole menemättä pissalle siksi, että saisi sinulta huomiota myöhemmin vaan koska on lapsi eikä just silloin ehkä huvita tai pissata. 

Siis nimenomaan sanoin, että EI käytetä jäähyä noissa tilanteissa, koska se olisi täysin kohtuutonta. Itse en ole laittanut lasta jäähylle yli puoleenvuoteen, ei ole ollut tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt pitäisi  haukkua lippulaivamme ja koko päivähoitojärjestelmä miten se tekee lapsista itsekäitä ja äänekkäitä?

  Ap:n lapset ovat ilmeisesti kotona ja hän panee kaverin lapsen uhmailun syyksi päiväkodin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oppinut pitämään puoliaan! Hyvä! Vahvat voittaa ja heikot häviää!

Ei ihan, ei ole kovin suosittu siellä ja omani ei haluaisi tavata kun kokee hänet ärsyttäväksi eikä leikit suju.. Oma kutsuu häntä vauvaksi vaikka en ikinä hauku häntä lapsen läsnäollessa.

En voi äidille puhua päiväkodista, mutta mielestäni se vammauttaa lapsen henkisen kasvun.

Mitä hyötyä siitä puhumisesta olisi. Todennäköisesti äiti käy töissä, joten lapsi tarvitsee päivähoitoa. Puolen vuoden kuluttua hän joka tapauksessa menisi eskariin ja sieltä kouluun.

Itse luulen, että käytös on pääosin vanhempien aikaansaamaa, koska kai he ovat paikalla (tarvittaessa ojentamassa) lastaan, kun tapaatte.

Meillä sukulaislapsi on oppinut päiväkodissa valehtelemaan. Eli, jos häntä "syytetään", jostain alkaa hän kiivaasti syyttämään kaikki muita läsnä olevia lapsia samasta asiasta. Taitaa toimia hyvin päiväkodissa. Yksi syyttää kaveria "Matti tönii" niin Matti sanoo "Mikko tönii" ja näin kukaan ei tiedä kuka varsinaisesti töni, Matti, Mikko vai molemmat.

Tällasessa tilanteessa tulee molemmille seuraamus. Jos on vaikka kiistaa lelusta, niin kumpikaan ei saa sitä. Selityksenä se, että emme voi tietää kumpi puhuu totta, toinen jokatapauksessa valehtelee tilanteessa. Ei tuossa oikein ole muuta vaihtoehtoa, paitsi istuttaa lapset jäähylle kunnes valehtelija myöntää totuuden, mutta aika kohtuutonta olisi tuollaisesta pienestä asiasta.

Valehtelu on todella vaikea asia päiväkodissa missä on 8 lasta/aikuinen, vaikea siinä on poliisiksi muuttua. Lapset valehtelee kaikesta, saattavat vaikka käydä pissalla, istua housut ylhäällä pöntöllä, tulla hetken päästä pois ja väittää kirkkain silmin että kävi pissalla (joskus on jääneet kiinni itseteossa), jotta voivat nukkarissa tai ulkona sanoa, että pissattaa ja saada yhden aikuisen huomion kokonaan itselleen siksi hetkeksi tai keskeyttää tylsän unen odottelun. Sitten kun aikuiset suhtautuu epäilevästi lapsen sanomisiin, niin on vihaiset vanhemmat kimpussa kun lastaan ei uskota.

T: tarhantäti.

Lelun ottaminen pois kokonaan on minustakin ihan hyvä tilanteessa jossa ei jää aikaa opettaa kuinka ongelmia ratkasitaan. Syylistäminen sen sijaan ei mielestäni johda mihinkään. Jos huomaat lapsen valehtelevan pitäisi pyrkiä puuttumaan syyhyn syyllistämisen sijasta. Miksi lapsi valehtelee käyneensä pissalla? Jos syy on se että pissalla käymättömyydestä seuraa se että hän pääsee ulkoa sisälle käymässä, miksi hän sitä haluaa, mitä esim. pihalla olossa on sellaista miksi hän haluuaa sieltä välillä pois?

Höpsistä nyt, ei kaikesta tarvitse tehdä tuollaista neuvottelutilannetta lapsen kanssa. On asioita joilla on seurauksensa, jos ei käy pissalla kun on pissaamisaika, niin saattaa joutua sitten pissahätäisenä odottamaan, että pääsee pissalle. Ihan yksinkertaista syy-seuraus opettelua. Ja tottakai nämä asiat on lasten kanssa käyty läpi jo ensimmäisellä kerralla kun tuollaista ilmenee. Syitä on monia, yleensä se on halu keskeyttää jokin toiminta.

Erikseen sitten ne tilanteet miksi lapsi kaipaa läheisyyttä, tuolla tavalla sitä ei kuitenkaan saa.

Myös minun ystävälläni on rasittava lapsi, kohta viisivuotias. Ja oma lapseni on myös sanonut, ettei haluaisi tätä lasta meille kylään, eikä myöskään halua heille kylään. Hankala tilanne, sillä ymmärrän kyllä omaa tyttöäni oikein hyvin. 

Tässä nyt on kuitenkin niin, että lapset on lapsia. Ei aikuisia (eikä me kaikkien aikuistenkaan kanssa tulla aina toimeen). Yritän että näkisin ystävääni eniten ilman lapsia, mutta kutsun heitä kyllä kylään. Ja onhan ystäväni tytär erilainen kuin omat lapseni, ja vähemmän tottunut olemaan muiden kanssa kuin ehkä joku toinen ainokainen, kotonahoidettu lapsi. Ja ystäväni todella yrittää, ja on minusta hyvä äiti. Minun tehtäväni on sulkea suuni toisen lapsen ärsyttävyydestä ja ohjata omaa lastani toimimaan toisen kanssa: että saat sanoa ei, saat sanoa että älä hajota minun leikkejäni. Olemme nostaneet rakkaimmat lelut kaappiin piiloon kyläilyjen ajan ja itse olen enemmän korvat höröllä tilanteista kuin joidenkin muiden kanssa. Ja oma tyttöni oppii tässä sietämään erilaisia lapsia, vaikka joutuu kyllä siihen päiväkodissakin lähes päivittäin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos viisivuotias sanoo ikätoveriaan "vauvaksi", joko viisivuotias on kielellisesti aika paljon jäljellä ikätasostaan tai sitten hän on jostakin oppinut haukkumaan toisia.

Itselläni on useampi lapsi, ja kielen kehityksen ongelmistakin on kokemuksia. Ja kyllä meidän viisivuotias puhuessaan konflikteista nimenomaan erittelee niitä konkreettisella tasolla: "Pekka vei minulta liukurin, Pekka teki siinä vähän väärin. Minä sanoin siitä Pekalle aika kovalla äänellä."

Meillä onkin kyllä väsyksiin asti opetettu, että se on itse, joka toista haukkuu, ja tyhmä teko ei tee ihmisestä tyhmää.

Tyhmästä teosta ei ole kyse, vaan vuoden kestäneestä persoonasta. Lapseni sanoi kaveriaan vauvaksi kahden kesken minulle eikä tarkoittanut sitä haukkumisena. Minustakin pojan käytös on vauvamaista, niin se vain on ja sinäpä et ollut siellä tarkastelemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oppinut pitämään puoliaan! Hyvä! Vahvat voittaa ja heikot häviää!

Ei ihan, ei ole kovin suosittu siellä ja omani ei haluaisi tavata kun kokee hänet ärsyttäväksi eikä leikit suju.. Oma kutsuu häntä vauvaksi vaikka en ikinä hauku häntä lapsen läsnäollessa.

En voi äidille puhua päiväkodista, mutta mielestäni se vammauttaa lapsen henkisen kasvun.

Mitä hyötyä siitä puhumisesta olisi. Todennäköisesti äiti käy töissä, joten lapsi tarvitsee päivähoitoa. Puolen vuoden kuluttua hän joka tapauksessa menisi eskariin ja sieltä kouluun.

Itse luulen, että käytös on pääosin vanhempien aikaansaamaa, koska kai he ovat paikalla (tarvittaessa ojentamassa) lastaan, kun tapaatte.

Meillä sukulaislapsi on oppinut päiväkodissa valehtelemaan. Eli, jos häntä "syytetään", jostain alkaa hän kiivaasti syyttämään kaikki muita läsnä olevia lapsia samasta asiasta. Taitaa toimia hyvin päiväkodissa. Yksi syyttää kaveria "Matti tönii" niin Matti sanoo "Mikko tönii" ja näin kukaan ei tiedä kuka varsinaisesti töni, Matti, Mikko vai molemmat.

Tällasessa tilanteessa tulee molemmille seuraamus. Jos on vaikka kiistaa lelusta, niin kumpikaan ei saa sitä. Selityksenä se, että emme voi tietää kumpi puhuu totta, toinen jokatapauksessa valehtelee tilanteessa. Ei tuossa oikein ole muuta vaihtoehtoa, paitsi istuttaa lapset jäähylle kunnes valehtelija myöntää totuuden, mutta aika kohtuutonta olisi tuollaisesta pienestä asiasta.

Valehtelu on todella vaikea asia päiväkodissa missä on 8 lasta/aikuinen, vaikea siinä on poliisiksi muuttua. Lapset valehtelee kaikesta, saattavat vaikka käydä pissalla, istua housut ylhäällä pöntöllä, tulla hetken päästä pois ja väittää kirkkain silmin että kävi pissalla (joskus on jääneet kiinni itseteossa), jotta voivat nukkarissa tai ulkona sanoa, että pissattaa ja saada yhden aikuisen huomion kokonaan itselleen siksi hetkeksi tai keskeyttää tylsän unen odottelun. Sitten kun aikuiset suhtautuu epäilevästi lapsen sanomisiin, niin on vihaiset vanhemmat kimpussa kun lastaan ei uskota.

T: tarhantäti.

Lelun ottaminen pois kokonaan on minustakin ihan hyvä tilanteessa jossa ei jää aikaa opettaa kuinka ongelmia ratkasitaan. Syylistäminen sen sijaan ei mielestäni johda mihinkään. Jos huomaat lapsen valehtelevan pitäisi pyrkiä puuttumaan syyhyn syyllistämisen sijasta. Miksi lapsi valehtelee käyneensä pissalla? Jos syy on se että pissalla käymättömyydestä seuraa se että hän pääsee ulkoa sisälle käymässä, miksi hän sitä haluaa, mitä esim. pihalla olossa on sellaista miksi hän haluuaa sieltä välillä pois?

 

Höpsistä nyt, ei kaikesta tarvitse tehdä tuollaista neuvottelutilannetta lapsen kanssa. On asioita joilla on seurauksensa, jos ei käy pissalla kun on pissaamisaika, niin saattaa joutua sitten pissahätäisenä odottamaan, että pääsee pissalle. Ihan yksinkertaista syy-seuraus opettelua. Ja tottakai nämä asiat on lasten kanssa käyty läpi jo ensimmäisellä kerralla kun tuollaista ilmenee. Syitä on monia, yleensä se on halu keskeyttää jokin toiminta.

Erikseen sitten ne tilanteet miksi lapsi kaipaa läheisyyttä, tuolla tavalla sitä ei kuitenkaan saa.

Jos lapsi joutuu odottamaan joka tapauksessa että pääsee pissalle hän ei valehtele sen takia että pääsisi pois pihalta koska niin ei kuitenkaan tapatuisikaan. Muutaman kerran hän saattaa sitä tietenkin kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Jos viisivuotias sanoo ikätoveriaan "vauvaksi", joko viisivuotias on kielellisesti aika paljon jäljellä ikätasostaan tai sitten hän on jostakin oppinut haukkumaan toisia.

Itselläni on useampi lapsi, ja kielen kehityksen ongelmistakin on kokemuksia. Ja kyllä meidän viisivuotias puhuessaan konflikteista nimenomaan erittelee niitä konkreettisella tasolla: "Pekka vei minulta liukurin, Pekka teki siinä vähän väärin. Minä sanoin siitä Pekalle aika kovalla äänellä."

Meillä onkin kyllä väsyksiin asti opetettu, että se on itse, joka toista haukkuu, ja tyhmä teko ei tee ihmisestä tyhmää.

Eli yksi tyhmä tekO ei tee ihmisestä tyhmää, mutta ap:n lapsi kun sanoo kaveriaan kerran vauvaksi, niin hän on automaattisesti jälkeenjäänyt?

Varsinainen älynväläys!

Vierailija kirjoitti:

Myös minun ystävälläni on rasittava lapsi, kohta viisivuotias. Ja oma lapseni on myös sanonut, ettei haluaisi tätä lasta meille kylään, eikä myöskään halua heille kylään. Hankala tilanne, sillä ymmärrän kyllä omaa tyttöäni oikein hyvin. 

Tässä nyt on kuitenkin niin, että lapset on lapsia. Ei aikuisia (eikä me kaikkien aikuistenkaan kanssa tulla aina toimeen). Yritän että näkisin ystävääni eniten ilman lapsia, mutta kutsun heitä kyllä kylään. Ja onhan ystäväni tytär erilainen kuin omat lapseni, ja vähemmän tottunut olemaan muiden kanssa kuin ehkä joku toinen ainokainen, kotonahoidettu lapsi. Ja ystäväni todella yrittää, ja on minusta hyvä äiti. Minun tehtäväni on sulkea suuni toisen lapsen ärsyttävyydestä ja ohjata omaa lastani toimimaan toisen kanssa: että saat sanoa ei, saat sanoa että älä hajota minun leikkejäni. Olemme nostaneet rakkaimmat lelut kaappiin piiloon kyläilyjen ajan ja itse olen enemmän korvat höröllä tilanteista kuin joidenkin muiden kanssa. Ja oma tyttöni oppii tässä sietämään erilaisia lapsia, vaikka joutuu kyllä siihen päiväkodissakin lähes päivittäin. 

Omanikin käy pk:ssa ja tavataan vapaa-ajalla muitakin lapsia. On normaaliakin että tulee kahnauksia, mutta jatkuva yhden ihmisen huuto ja yksinään riitely ei ole kahnausta. Kaiketi se riippuu siitä, miten hyvä ystävä olet äidin kanssa. Meillä ajatukset nyt eivät mene täysin yksiin muutenkaan, joten ei ole tarvetta tavata jatkuvasti. 

Kunnioitan lastakin siinä etten pakota olemaan vastenmielisten ihmisten kanssa ja teen niin itsekin elämässäni. Ymmärrän kuitenkin haluasi yrittää jos kyseessä on tosi hyvä ystävä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos viisivuotias sanoo ikätoveriaan "vauvaksi", joko viisivuotias on kielellisesti aika paljon jäljellä ikätasostaan tai sitten hän on jostakin oppinut haukkumaan toisia.

Itselläni on useampi lapsi, ja kielen kehityksen ongelmistakin on kokemuksia. Ja kyllä meidän viisivuotias puhuessaan konflikteista nimenomaan erittelee niitä konkreettisella tasolla: "Pekka vei minulta liukurin, Pekka teki siinä vähän väärin. Minä sanoin siitä Pekalle aika kovalla äänellä."

Meillä onkin kyllä väsyksiin asti opetettu, että se on itse, joka toista haukkuu, ja tyhmä teko ei tee ihmisestä tyhmää.

Tyhmästä teosta ei ole kyse, vaan vuoden kestäneestä persoonasta. Lapseni sanoi kaveriaan vauvaksi kahden kesken minulle eikä tarkoittanut sitä haukkumisena. Minustakin pojan käytös on vauvamaista, niin se vain on ja sinäpä et ollut siellä tarkastelemassa. 

En todellakaan. Kukaan meistä kanssakeskustelijoista ei ole ollut paikalla. Jos sinulla on tarve saada vahvistusta mielipiteellesi kaverin lapsen vauvamaisuudesta, paras että haet sitä omalta lapseltasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos viisivuotias sanoo ikätoveriaan "vauvaksi", joko viisivuotias on kielellisesti aika paljon jäljellä ikätasostaan tai sitten hän on jostakin oppinut haukkumaan toisia.

Itselläni on useampi lapsi, ja kielen kehityksen ongelmistakin on kokemuksia. Ja kyllä meidän viisivuotias puhuessaan konflikteista nimenomaan erittelee niitä konkreettisella tasolla: "Pekka vei minulta liukurin, Pekka teki siinä vähän väärin. Minä sanoin siitä Pekalle aika kovalla äänellä."

Meillä onkin kyllä väsyksiin asti opetettu, että se on itse, joka toista haukkuu, ja tyhmä teko ei tee ihmisestä tyhmää.

Tyhmästä teosta ei ole kyse, vaan vuoden kestäneestä persoonasta. Lapseni sanoi kaveriaan vauvaksi kahden kesken minulle eikä tarkoittanut sitä haukkumisena. Minustakin pojan käytös on vauvamaista, niin se vain on ja sinäpä et ollut siellä tarkastelemassa. 

En todellakaan. Kukaan meistä kanssakeskustelijoista ei ole ollut paikalla. Jos sinulla on tarve saada vahvistusta mielipiteellesi kaverin lapsen vauvamaisuudesta, paras että haet sitä omalta lapseltasi.

Ei tarvetta vahvistukselle, en edes halunnut puhua koko vauva-sanasta. Sinähän siihen tartuit kuin sika limppuun. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos viisivuotias sanoo ikätoveriaan "vauvaksi", joko viisivuotias on kielellisesti aika paljon jäljellä ikätasostaan tai sitten hän on jostakin oppinut haukkumaan toisia.

Itselläni on useampi lapsi, ja kielen kehityksen ongelmistakin on kokemuksia. Ja kyllä meidän viisivuotias puhuessaan konflikteista nimenomaan erittelee niitä konkreettisella tasolla: "Pekka vei minulta liukurin, Pekka teki siinä vähän väärin. Minä sanoin siitä Pekalle aika kovalla äänellä."

Meillä onkin kyllä väsyksiin asti opetettu, että se on itse, joka toista haukkuu, ja tyhmä teko ei tee ihmisestä tyhmää.

Eli yksi tyhmä tekO ei tee ihmisestä tyhmää, mutta ap:n lapsi kun sanoo kaveriaan kerran vauvaksi, niin hän on automaattisesti jälkeenjäänyt?

Varsinainen älynväläys!

En usko, että ap:n lapsi on jälkeenjäänyt, vaan juuri siihen toiseen vaihtoehtoon. Mutta toki jokainen toimii omalla tavallaan, jos tuollaiset keskustelut ovat ap:n mielestä neutraaleja ja asiallisia, ne varmaankin sitä hänen maailmassaan ovat.

Omat lapseni käyttävät jos jonkinlaista kieltä, paljon pahempaakin. Mutta yritän avata, että tuollaisissa leimaavissa sanoissa on aina ksymys omista tunteista. Sillä tavalla lapsi voi myös suojautua, kun joskus itse kuulee kavereilta olevansa sitä tai tätä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kuitenkin haluasi yrittää jos kyseessä on tosi hyvä ystävä.

ap

Päiväkodissa omalla lapsellani oli juurikin tälläinen ystävä jonka kanssa hän toisaalta viihtyi toisaalta koki että lapsi oli persoonaltaa hyvin erilainen ja ristiriitoja syntyi toistuvasti milloin siitä että lapseni koki että toinen määräili hänen tekemisiään kokoajan milloin jostakin muusta.

Välillä päiväkodissakin oli kausia että lapseni ja tämän toisen lapsen ei annettu kovin tiiviisti leikkiä toistensa seurassa vaan heitä ohjattiin leikkimään erillään tai muiden lasten kanssa. Välillä lapset kuitenkin halusivat kyläillä ja leikkiä keskenään vapaa-aikana. Tilanne selkeyty ennen eskaria kun oma lapseni oppi sanomaan mistä asioista hän ei pidä ja mitä hän kaveruudelta haluaa. Esim. sen että hän ei halua aina leikkiä yhtä äänekkäitä leikkejä kuin tuo toinen lapsi ja että hän ei halua olla kaveri jos toinen kokoajan määrää mitä tehdään eikä hän saa koskaan päättä mitä esim. leikitään jne.

Oikeastaan halusin vain kirjoittaa jonnekin, että se pikkujätkä on hiton ärsyttävä, aarghh! En puolustanut itseäni mitenkään, tunteeni hävettävät jopa. 

Lapsellani tässä ei ole kuitenkaan mitään osaa. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan halusin vain kirjoittaa jonnekin, että se pikkujätkä on hiton ärsyttävä, aarghh! En puolustanut itseäni mitenkään, tunteeni hävettävät jopa. 

Lapsellani tässä ei ole kuitenkaan mitään osaa. 

ap

Voisitko sitten käydä vanhempiesi kanssa keskustelua missä meni pieleen kun et kestä normaalia erilaisuutta? Hymiötä.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan halusin vain kirjoittaa jonnekin, että se pikkujätkä on hiton ärsyttävä, aarghh! En puolustanut itseäni mitenkään, tunteeni hävettävät jopa. 

Lapsellani tässä ei ole kuitenkaan mitään osaa. 

ap

Voi pientä. Onko mielikuvaasi ihanne maailmasta tullut särö? Etkä nyt kestä sitä pettymystä, että kaikki lapset ei ole söpöjä kullanmuruja?  Lapsesi joutuu läpi lapsuutensa tulemaan toimeen tuollaisten lastan kanssa.

Päiväkodissa se voi rajoittua muutamaan, kun ei kuitenkaan puhuta sadoista lapsista. Mutta peruskoulussa tilanne on jo ihan toinen.

Jaxuhaleja<3