Olen diagnosoitu narsisti, onko kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Miten annoit diagnosoida itsesi, saati hyväksyit diagnoosin?

Oletko koskaan pyytänyt anteeksi, ja jos, niin miksi?

Koetko itse olevasi narsisti?

Myönnätkö virheitäsi?

Vierailija kirjoitti:

Miten diagnoosi tehtiin? t. ei diagnosoidun narsistin uhri

Voi että kun jokainen tekee näitä kotidiagnooseja , joten joka toinen on naristi. Ihminen voi olla kusipää ilman, että on narsisti tai kyseessä voi olla joku muu persoonallisuushäiriö.

Jättäkää diagnosointi ammattilaisille, se on hankalaa heillekin.

Moi ap, en tiiä luetko näitä enää mutta tutustu "tunnelukkosi" nimiseen kirjaan, ala käydä terapiassa ja työstä traumaasi. Olen itse melko paljolti narsistinen ihminen ja ihmiset vetää koko sanasta hirveet "Ted Bundy" kilarit kun eivät tiedä mistä on kyse. Kaikissa on narsistisia piirteitä enemmän tai vähemmän ja mielestäni raja missä se oikeuttaa diagnoosiin on veteen piirretty viiva ja psykiatrin tulkinnan varassa (montako rastia ruuduissa).

Uhriutuminen on oikeasti perseestä mikäli käsitin sanan oikein, se on vastuuttomuutta omasta elämästä ja sitä kun syytetään muita omista ongelmista ja valinnoista. Kukaan ei ole uhri jos ei itse itseään siihen tilaan päästä. Manipuolointi on rumaa mutta jokaisella on myös vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Hyväksikäyttäminen ja väkivalta on väärin mutta se on omaa hölmöyttä jos sen antaa jatkua. Toleranssin pitäisi jokaisella sellaista kohtaan olla pyöreä nolla, olipa kyseessä kuinka läheinen ihminen hyvänsä. Plus että siitä uhriutumisesta ei ole mitään hyötyä, muilta saatu sääli ja lässyttäminen ei muuta tapahtunutta toiseksi vaan siitä pitää itse päästä yli. Oma äitini on henkisesti väkivaltaisin ihminen ketä olen koskaan tuntenut ja samat asiat pätee itseenikin kun yritän päästä 25 vuotta jatkuneesta manipuloinnista, pelolla kontrolloinnista, haukkumisesta ja mitätöinnistä yli. Ei oo helppoo mutta ei tätä kukaan muukaan voi puolestani tehdä. Olen ihan satavarma että narsismin juuret on aina lapsuudessa ja että tästä voi alkaa korjautua mutta siihen tarvitsee ns.herätyksen (yleensä totaalinen henkinen romahdus) ja aitoa oikeaa luottamusta ja rakkautta. Ja se ei koskaan ole narsistille kiva juttu, luottamus ja rakkaus on ihan perseestä, ne sattuu kaikista eniten koska niitä ei koskaan ole ollut ja ne ois ihmiselle ihan yhtä tärkeitä kun hengitysilma ja ruoka. Semmosta. Jos tässä nyt oli mitään järkeä.

Toinen kirjoitti:

Moi ap, en tiiä luetko näitä enää mutta tutustu "tunnelukkosi" nimiseen kirjaan, ala käydä terapiassa ja työstä traumaasi. Olen itse melko paljolti narsistinen ihminen ja ihmiset vetää koko sanasta hirveet "Ted Bundy" kilarit kun eivät tiedä mistä on kyse. Kaikissa on narsistisia piirteitä enemmän tai vähemmän ja mielestäni raja missä se oikeuttaa diagnoosiin on veteen piirretty viiva ja psykiatrin tulkinnan varassa (montako rastia ruuduissa).

Uhriutuminen on oikeasti perseestä mikäli käsitin sanan oikein, se on vastuuttomuutta omasta elämästä ja sitä kun syytetään muita omista ongelmista ja valinnoista. Kukaan ei ole uhri jos ei itse itseään siihen tilaan päästä. Manipuolointi on rumaa mutta jokaisella on myös vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Hyväksikäyttäminen ja väkivalta on väärin mutta se on omaa hölmöyttä jos sen antaa jatkua. Toleranssin pitäisi jokaisella sellaista kohtaan olla pyöreä nolla, olipa kyseessä kuinka läheinen ihminen hyvänsä. Plus että siitä uhriutumisesta ei ole mitään hyötyä, muilta saatu sääli ja lässyttäminen ei muuta tapahtunutta toiseksi vaan siitä pitää itse päästä yli. Oma äitini on henkisesti väkivaltaisin ihminen ketä olen koskaan tuntenut ja samat asiat pätee itseenikin kun yritän päästä 25 vuotta jatkuneesta manipuloinnista, pelolla kontrolloinnista, haukkumisesta ja mitätöinnistä yli. Ei oo helppoo mutta ei tätä kukaan muukaan voi puolestani tehdä. Olen ihan satavarma että narsismin juuret on aina lapsuudessa ja että tästä voi alkaa korjautua mutta siihen tarvitsee ns.herätyksen (yleensä totaalinen henkinen romahdus) ja aitoa oikeaa luottamusta ja rakkautta. Ja se ei koskaan ole narsistille kiva juttu, luottamus ja rakkaus on ihan perseestä, ne sattuu kaikista eniten koska niitä ei koskaan ole ollut ja ne ois ihmiselle ihan yhtä tärkeitä kun hengitysilma ja ruoka. Semmosta. Jos tässä nyt oli mitään järkeä.

Mitä sanoisit siitä ettei kukaan ole uhri narsistisesta kohtelusta kärsineelle lapselle? Miten tämä narsistin kanssa kasvanut lapsi olisi voinut vaikuttaa itse esim. siihen, saako itsetunnon rakennuspalikoita, kun ne pitää saada vanhemmalta? Vastuutatko todella kaikki uhrit siitä, etteivät vauvasta asti ole tiedostaneet miten itsetunto rakennetaan JOLLA sitten vastataan omasta kasvusta? Miten vastata siitä kun narsisti on tuhonnut ne aseet, joita lapsi olisi tarvinnut?

Te narsistit jotka vihaatte uhriutumista, niin ettekö tajua olevanne itse olleet avuttomina taaperoina äitienne uhreja? Ei teistä muuten olisi tuollaisia tullut. Vai syytättekö itseänne tutkimusten vastaisesti, että olette aina olleet "piloilla", meinaan syntymästänne lähtien. Vai juuri siksikö vihaatte heikkoutta ja uhriutumista, koska olette itse uhriutumisen ja heikkouden perikuvia? Ette jaksa kantaa omaa pahaa oloanne ja traumojanne, vaan puratte sen huonolla käytöksellänne heikkouttanne muihin. Mutta tottakai säälin teitä rassukoita ja arvostan jos skarppaatte. Teidän pitäisi ehkä löytää kaltaistanne seuraa tai terapiaa, missä voisitte paljastaa rehellisesti itsenne. Liian helposti rehellisyydestä tuomitaan vaikka tämä maa on mätiä omenoita täynnä.

Sitäpaitsi olet heti ristiriitainen puheissasi, 45. Sanot, ettei kukaan muu voi tehdä sitä, että paranet, sitten kuitenkin sanot, että siihen tarvitaan rakkautta ja luottamusta toisilta. Eli ei kuule onnistu tuota jälkimmäistä. Aivan turha kuvitella tosiaan, että eka lause sinänsä pätisi. Jos noita rakkautta ja luottamusta ei uhri saa niin vialliseksi jää.

Miten helvetissä se on uhrin syy?

Siis ilman tuota jälkimmäistä.

48

Oletko mies vai nainen?

Onko Anneli Auer murhaaja?

Onko elämä paskaa?

Vierailija kirjoitti:

Te narsistit jotka vihaatte uhriutumista, niin ettekö tajua olevanne itse olleet avuttomina taaperoina äitienne uhreja? Ei teistä muuten olisi tuollaisia tullut. Vai syytättekö itseänne tutkimusten vastaisesti, että olette aina olleet "piloilla", meinaan syntymästänne lähtien. Vai juuri siksikö vihaatte heikkoutta ja uhriutumista, koska olette itse uhriutumisen ja heikkouden perikuvia? Ette jaksa kantaa omaa pahaa oloanne ja traumojanne, vaan puratte sen huonolla käytöksellänne heikkouttanne muihin. Mutta tottakai säälin teitä rassukoita ja arvostan jos skarppaatte. Teidän pitäisi ehkä löytää kaltaistanne seuraa tai terapiaa, missä voisitte paljastaa rehellisesti itsenne. Liian helposti rehellisyydestä tuomitaan vaikka tämä maa on mätiä omenoita täynnä.

Nimenomaan tämä. Uhrius on avuttomuutta, ihan naurettavaa syyttää siitä sitä avutonta. Olisiko hän avuton jos syyttelyllä asia jotenkin ratkeaisi? Miksi kukaan, toistan, miksi kukaan olisi huvikseen kärsivä ja avuton, jos voisi pystyisi kykenisi ratkomaan homman ja voimaan paremmin. Ei miksikään. Ihmisiä vain ahdistaa olla kasvokkain avuttomuuden kanssa.

Olitko koulukiusaaja ja jos niin mikä sai sinut kiusaamaan?

Okei, kaikki eivät ole uhreja "omaa syytään" mutta uhriutuminen on silti perseestä. Nyt en puhu lapsista. Uhriutuminen on sitä, kun aikuinen ihminen alkaa nähdä itsensä uhrina, ja käyttäytyä kuin uhri. Vaikka ei olisi pakko. Ja syyttää tietysti muita.

En ole kukaan aiemmista kirjoittajista.

Narsisti vai narsistinen.

Narsisti ei voi sietää heikkoutta. Pyrkii hyötymään ihmisistä / näkee ihmisen hyödykkeenä. Kostonhaluinen. Suuri ihailun tarve. Ajattele olevansa muita haluttavampi/parempi. Arvostelee muita kovin, mutta jos häntä arvostelee samalla tavalla, kostaa. Tarve pitää kulisseja yllä ollakseen ihailtu. Manipuloidakseen muita voi vetää kaikki tunteet peliin. Tavoitteena oma hyöty.

Tällainen käsitys mulla on narsistista. Menikö oikein?

Etenkin toi manipulointi ja esittäminen oman hyödyn saavuttamiseen ja kostonhalu/kostaminen (eli toiselle ihmiselle haitan tekeminen tai pyrkimys siihen) eivät ole minusta piirteitä ihmisillä, joilla on oma persoonallisuus vakaalla pohjalla. Lapset tekevät niin, mutta he ovat vasta kehittyviä ihmisiä.

Up

Harmittaako, ettei vanhempasi kyenneet antamaan hoivaa ja huolenpitoa sinulle kun olit pieni?

Onko äitisi tai isäsi narsisti?

Tiedätkö, että ympärilläsi olevat ihmiset kyllä tietävät, että olet erilainen vai luuletko, että osaat hämätä muita?

Anoppi on narsisti ja loukkaantuu herkästi. Jopa siitä, että jollain on oma hänen mielipiteestä poikkeava mielipide? Hän tylsistyy helposti ja pitää itseään muita ihmisiä parempana. Hän haukkuu ja kostaa jos et mielistele. Hän myös valehtelee ja keksii juttuja.

Pääsitkö terapiaan?

Vierailija kirjoitti:

Narsisti vai narsistinen.

Narsisti ei voi sietää heikkoutta. Pyrkii hyötymään ihmisistä / näkee ihmisen hyödykkeenä. Kostonhaluinen. Suuri ihailun tarve. Ajattele olevansa muita haluttavampi/parempi. Arvostelee muita kovin, mutta jos häntä arvostelee samalla tavalla, kostaa. Tarve pitää kulisseja yllä ollakseen ihailtu. Manipuloidakseen muita voi vetää kaikki tunteet peliin. Tavoitteena oma hyöty.

Tällainen käsitys mulla on narsistista. Menikö oikein?

Etenkin toi manipulointi ja esittäminen oman hyödyn saavuttamiseen ja kostonhalu/kostaminen (eli toiselle ihmiselle haitan tekeminen tai pyrkimys siihen) eivät ole minusta piirteitä ihmisillä, joilla on oma persoonallisuus vakaalla pohjalla. Lapset tekevät niin, mutta he ovat vasta kehittyviä ihmisiä.

Eikös narsistin kehitys pysähdy juuri tuohon lapsuuteen eli on tavallaan lapsen asteella.

Yksioikoistaa asioita mm lapsi pärjää yksin kun osaa lukea yms. Ei ymmärrä henkisen kehityksen merkitystä ja siksi tunteet ovat heikkoutta.

Oikeuttaa väärät tekonsa omilla säännöillä.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaako, ettei vanhempasi kyenneet antamaan hoivaa ja huolenpitoa sinulle kun olit pieni?

Onko äitisi tai isäsi narsisti?

Tiedätkö, että ympärilläsi olevat ihmiset kyllä tietävät, että olet erilainen vai luuletko, että osaat hämätä muita?

Anoppi on narsisti ja loukkaantuu herkästi. Jopa siitä, että jollain on oma hänen mielipiteestä poikkeava mielipide? Hän tylsistyy helposti ja pitää itseään muita ihmisiä parempana. Hän haukkuu ja kostaa jos et mielistele. Hän myös valehtelee ja keksii juttuja.

Pääsitkö terapiaan?

Ihn kuin kysyisit, että "tajuatko että olet huonompi kuin me joita lapsina hoivattiin". Ja ei, ei narsisti tajua, miten osaisi kaivata asiaa, josta ei tiedä mitä se on?

Ja ympärillä olevat ihmiset eivät suinkaan aina huomaa että narsisti on narsisti. Hän näyttäytyy hurmaavana persoonana, jos hänen kanssaan ei joudu liian läheisiin tekemisiin.

Jos sinulla olisi lapsi, joka kertoisi joutuneensa hyväksikäytetyksi, mitä tekisit?

Olisitko valmis parittamaan omaa lastasi?

Tunnetko/Oletko tuntenut huonoa omatuntoa mistään? Säälitkö ketään?

Mä jo aloin epäillä, että olen itsekin narsisti: olen sisimmässäni helposti ylemmyydentuntoinen, "muita viisaampi", ja kauniimpi kuin persjalkaiset pulloposkinaiset. Olen myös vaihtanut miestä kuin paitaa ja nuorempana harrastin avioliiton ulkopuolisia suhteita. Ilman mitään omantunnon vaivoja.

En siedä uhriutumista ja halveksin riippuvuutta, oli kyse sitten alkoholista tai ihmissuhteista. Olen henkisesti Tosi Vahva ihminen ja minua ei kertakaikkiaan voi manipuloida

Mutta: olen kiltti, ystävällinen, avulias (autan apua tarvitsevia tuntemattomiakin), en manipuloi ketään.

Viihdyn parhaiten yksinäni, enkä todellakaan kaipaa mitään hännystelevää hovia.

Olen yksinäinen susi, tärkeintä minulle on saada elää omaa elämääni niin kuin itse tahdon. Kompromissit eivät ole minua varten.