Lue keskustelun säännöt.
Kuokkiva, tuppautuva kaveri
13.12.2016 |
Kaverini on oikein mukava ihminen, mutta hänessä on eräs äärimmäisen ärsyttävä piirre: tuppautuminen!
Eli jos satun mainitsemaan hälle vaikkapa, että lauantaina olen menossa mieheni kanssa kylään sen ja sen luo, niin hän saattaa aivan pokkana ehdottaa "hei, mähän voisin tulla mukaan!". Olen tällaisissa tilanteissa parisen kertaa sanonut, että kyseessä eivät esim. ole mitkään megabileet, vaan pienen kaveripiirimme intiimi tilaisuus. Tämä ystäväni ei useinkaan tunne ollenkaan näitä ihmisiä, joiden luokse tulemista hän ehdottaa, joten joutuisin kysymään kylätaholta, että voiko kaverini, jota he eivät ole koskaan tavanneet tulla mukaan. Ja joo, mikä ettei joskus, mutta kun tätä tapahtuu vähän turhan usein.
Ja eihän siinä mitään, jos kyse on jostakin baari-illasta yms. sellaisiin tilanteisiin voikin vapaammin tulla eri ihmisiä ja siis oikein mielelläni vietän aikaa tämän kaverini kanssa. Ihmettelen vain hänen aika röyhkeääkin oletustaan, että hän vain tuosta noin vaan voisi tulla kaikkiin juttuihin mukaan, juuri myös tuollaisiin pienen piirin kyläilyihin. Ehkä eniten tässä ärsyttää se, että hän loukkaantuu, kun hänelle sanoo, että valitettavasti tämä on sovittu juttu. Ja kun tässä ei ole mistään kaveripiirin ulkopuolelle jättämisestä, kun eihän hän edes tosiaan tunnen näitä ihmisiä. Myös minä haluan päättää koska vietän kenenkin kanssa aikaa. Juuri se ärsyttää ettei hän kohteliaasti kysy voisiko tulla mukaan vaan on suurin piirtein väkisin tunkemassa ja sitten loukkaantuu kun yrittää itse vihjailla, että niin.. noo...
Huoh. Tympäisee jo pelkkä ajatuskin puhua tulevista pyhistä, uudestavuodesta yms. hänen kanssaan...
Kommentit (46)
Rajat, rajat, hyvät ihmiset. Asettakaa rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko asian esittää vaikka niin, että kun kaveri tiedustelee suunnitelmiasi sanot, että "X kutsui minut käymään". Ja jos yrittää ängetä mukaan sanot vain, että kutsu oli vain sinulle, eikä kyse ole juhlista.
Onko kaverillasi muita kavereita sinun lisäksi? Kuulostaa hyvin yksinäiseltä ja epätoivoiselta ihmiseltä joka ei halua menettää sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vain tuppautuva anoppi. :D En ota kuuleviin korviin hänen loukkaantumisia kuinka ei mummun apu kelpaa, vaikka saa hoitaa lastenlastaan kyllä aivan tarpeeksi.
Täällä kohtalotoveri, ja meillä ei edes vielä saa hoitaa koska tyttö vasta 4kk. Eikä ole aikomusta mummon iloksi erottaa vanhemmistaan, vaan ihan meidän tarpeiden ja aikanaan lapsen kyvyn olla erossa mukaan sitten menee ensimmäistä kertaa hoitoon. Silloinkin sellaiselle lapselle tutulle ihmiselle, johon luotamme. Mieshän ei siis luota anoppiin vauvan/taaperon hoitajana. Joten pitkään saamme kuunnella, kuinka suorastaan rikomme lakia kun mummo ei saa viettää rakkaan lapsenlapsensa kanssa aikaa kahdestaan.
Ap sun ystäväsi kuulostaa vähän hölmöltä ja sosiaalisesta taitamattomalta. Pystytkö jotenkin aina kiertämään omat menot puheessa. Tosin hölmöähän sekin on, sillä kyllä kaverin kanssa pitää pystyä puhumaan omista suunnitelmistaan.
Täällä kans kohtalotoveri, mutta meillä se "hankala mummi" on oma äitini. Onneksi tilanne on kyllä vähän helpottanut sitä mukaa, kun lapset ovat kasvaneet. Pahinta oli - ja osittain on kyllä vieläkin - se ainainen neuvominen. Kun hän tietenkin tietää aina parhaiten miten lapsi pitää pukea, miten syöttää, miten kylvettää... Oma äiti on siinä mielessä ehkä pikkuisen helpompi keissi kuin anoppi, että ainakin itse pystyn sanomaan tosi suoraan omalle äidilleni että äläpas puutu tähän nyt. Anopille se olisi paljon vaikeampaa. Tsemppiä! Kyllä se helpottaa, kun lapsi vähn varttuu. Ja jos on kanttia, niin kannattaa kyllä sanoa ystävällisesti mutta suoraan "ei kiitos".
Mun ja yhden kaverin toistuva keskustelu oikeasta elämästä:
Kaveri soittaa. Vastaan.
Kaveri: "Hei, mitäs kuuluu?"
Minä:"No hei, mitäs tässä. Tulin tuossa juuri kotiin Maijalta, nyt aattelin tehä iltapalaa ja lukea sitä lahjakirjaa. Mitäs sulle?"
Kaveri: (tuohtuneella äänellä) "Ai, olit Maijalla. Sehän asuu samassa kaupunginosassa kuin minä, miksi et tullut myös mulle?"
Minä: No enpä saa tässä kohdin sanaa suustani. Merkillistä.
Kaverini siis olettaa, että kun liikun suurkaupungissa samalla alueella missä hän itse asuu sivuutan kaikki muut ystäväni ja menoni ja olen jotenkin automaattisesti velvollinen näkemään häntä?
Minulla on ihan samanlainen loukkaantuja-kaveri. Kerran hän suuttui oikein kunnolla, kun oli kyse juhannuksesta ja hän tiedusteli mitä olen tekemässä. No, vastasin että mennään yhden kaukaisemman ystävän luokse heidän mökille. Paikalle tulossa siis minä, mieheni, yksi ystäväpariskunta ja heidän lapsensa sekä tämä isäntäpariskunta. Ystäväni ensinnäkin vähän loukkaantui miksi en ensisijassa ole tehnyt suunnitelmia HÄNEN kanssaan. Toiseksi ehdotti, ei kysynyt, ihan pokkana, että tulee mukaan. Olin jotenkin ihan pöyristynyt hänen tavastaan vain OLETTAA, että no hänpä tulee. Ihan kuin yämä ap:n ystävä. Ystävällisesti sanoin, että reissuun on kutsuttu vain meidät ja en oikein tiedä saako sinne tulla muita...