Kuokkiva, tuppautuva kaveri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän loukkaantui tosi paljon, kun satuin mainitsemaan viime viikonlopun suunnitelmista, että vietämme pientä kisakatsomoa (X-Factor) pienellä porukalla kylässä. Hän iloisesti heti ehdotti voisiko tulla mukaan. Siis ihmisille kylään joita ei ole koskaan tavannut ja paikalla on vain muutama ystävä, tiettyä kaveriporukkaa.

Minusta sekin on vielä jotenkin ihan ok, että kaveri kysyy voisinko ehdottaa kyläpaikalle hänen mukaantuloa, mutta kyllä täytyisi ymmärtää ettei se välttämättä käy eikä vetää hernettä nenään.

Ap

Ap, anteeksi mutta miksi sinä kerrot hänelle tuollaisista pienistä kisakatsomoista hänelle, kun tiedät ettet halua kutsua tätä ihmistä mukaan ja hän haluaisi sinne mukaan? Eikö tuo ole vähän kiusaamista?

Hän on tuollaisissa tilanteissa suoraan kysynyt, mitä teen lauantai-iltana. Olen rehellisesti vastannut, että "Mennään Matin ja Maijan luo kylään, pari muuta kaveria tulee kans, katotaan X-Factoria". Eikö tällainen ole ihan normaalia kuulumisten vaihtoa, pitäisikö valehdella?

En ymmärrä miten tuo on kiusaamista?

Kysyn myös tosi usein kaveriani muihin menoihin, teen hänen kanssa asioita kaksin. Miksi en saisi asettaa rajoja ettei häntä tarvi ottaa kaikkeen mukaan? Esimerkiksi ko. iltana halusin rauhassa keskittyä niihin muihin kavereihin ja illan luonne olisi muuttunut täysin, jos kaverini olisi tullut mukaan.

Ehkä minä tuollaiselle kaverille sanoisin jotenkin kasuaalimmin, ettei hän innostu tilaisuudesta minne ei pääse mukaan. Sanoisin varmaan, että eipä tässä mitään erityistä ole ohjelmassa. En katsoisi sitä valehteluksi. Mutta tuon "pienen kisakatsomon" virittelyn kyllä luen sellaiseksi karkin heilutteluksi nenän edessä, KUN kyse on ihmisestä jollaisen olet kuvaillut. Suorastaan, että lälläslää, etpä pääse mukaan. Ei nyt  ehkä ihan noin rankasti, mutta jos ottaa huomioon millaisesta ihmisestä nyt on ollut puhe. 

Minä en suosittele valehtelmaan kellekkään millään verukkeella, kun voi sanoa rehellisesti suoraan, että "Meidät on kutsuttu..." Siinä kuitenkin olen samalla linjalla, et kannattaa jättää kertomatta asioita, josta ei tälee kuulijalle ole mitään hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Taidatte olla oikeassa siinä ettei vastaisuudessa kannata puhua asioista ihan tuohon sävyyn. Itselleni ei vaan tulisi mieleenkään yrittää tunkea mukaan, jos hän kertoisi olevansa menossa kylään/viettämään iltaa pienellä porukalla. Ymmärrän, että silloin tulisi paha mieli, jos itse pitäisi kutsut...

Minusta nämä ovat aivan normaaleja käytöstapoja. Näköjään meitä on moneen junaan.

Näinhän se on, että keskustelut viritetään sen mukaan, millaisia osapuolet ovat. :) Aina se toinen osapuoli ei sitä ymmärrä ja sen joutuu tekemään hänen puolestaan. Välillä kukaan ei ymmärrä mitään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän loukkaantui tosi paljon, kun satuin mainitsemaan viime viikonlopun suunnitelmista, että vietämme pientä kisakatsomoa (X-Factor) pienellä porukalla kylässä. Hän iloisesti heti ehdotti voisiko tulla mukaan. Siis ihmisille kylään joita ei ole koskaan tavannut ja paikalla on vain muutama ystävä, tiettyä kaveriporukkaa.

Minusta sekin on vielä jotenkin ihan ok, että kaveri kysyy voisinko ehdottaa kyläpaikalle hänen mukaantuloa, mutta kyllä täytyisi ymmärtää ettei se välttämättä käy eikä vetää hernettä nenään.

Ap

Ap, anteeksi mutta miksi sinä kerrot hänelle tuollaisista pienistä kisakatsomoista hänelle, kun tiedät ettet halua kutsua tätä ihmistä mukaan ja hän haluaisi sinne mukaan? Eikö tuo ole vähän kiusaamista?

Hän on tuollaisissa tilanteissa suoraan kysynyt, mitä teen lauantai-iltana. Olen rehellisesti vastannut, että "Mennään Matin ja Maijan luo kylään, pari muuta kaveria tulee kans, katotaan X-Factoria". Eikö tällainen ole ihan normaalia kuulumisten vaihtoa, pitäisikö valehdella?

En ymmärrä miten tuo on kiusaamista?

Kysyn myös tosi usein kaveriani muihin menoihin, teen hänen kanssa asioita kaksin. Miksi en saisi asettaa rajoja ettei häntä tarvi ottaa kaikkeen mukaan? Esimerkiksi ko. iltana halusin rauhassa keskittyä niihin muihin kavereihin ja illan luonne olisi muuttunut täysin, jos kaverini olisi tullut mukaan.

Ehkä minä tuollaiselle kaverille sanoisin jotenkin kasuaalimmin, ettei hän innostu tilaisuudesta minne ei pääse mukaan. Sanoisin varmaan, että eipä tässä mitään erityistä ole ohjelmassa. En katsoisi sitä valehteluksi. Mutta tuon "pienen kisakatsomon" virittelyn kyllä luen sellaiseksi karkin heilutteluksi nenän edessä, KUN kyse on ihmisestä jollaisen olet kuvaillut. Suorastaan, että lälläslää, etpä pääse mukaan. Ei nyt  ehkä ihan noin rankasti, mutta jos ottaa huomioon millaisesta ihmisestä nyt on ollut puhe. 

Minä en suosittele valehtelmaan kellekkään millään verukkeella, kun voi sanoa rehellisesti suoraan, että "Meidät on kutsuttu..." Siinä kuitenkin olen samalla linjalla, et kannattaa jättää kertomatta asioita, josta ei tälee kuulijalle ole mitään hyötyä.

Totta tuokin, mutta asioilla on sävyeroja, on ihan eri asia, jos kuvailee hauskaksi toivomaansa tulevaa tapahtumaa siten, että toinen innostuu kuin että sanoo, että näen muutamia kavereita tuolloin. Tuo on ihan yhtä yleistä, että kun toinen ei tajua olla tuppautumatta, niin toinen ei tajua olla hehkuttamatta (etenkin jos tietää mitkä ovat seuraukset). Kehumatta omalla kaveripiirillään, sen tapahtumilla ja hauskuudella. Ihan tavalliset ihmiset ymmärtävät nämä nyanssit, eivätkä pahastu puoleen eikä toiseen, mutta kun vastapuoli ei olekaan se normit aistiva, niin sitten on näitä tilanteita. 

Pidätkö tämän kaverin kanssa koskaan tällaisia "kisailtoja", tai onko hänellä ketään jonka kanssa tehdä tuollaisia juttuja? Hän kuulostaa yksinäiseltä, ja yrittää parantaa tilannetta tuollaisella reippaalla asenteella. Ei varmaankaan halua vaikuttaa epätoivoiselta ja surkealta. Tuntuuhan se oikeasti pahalta, jos paraskaveri kertoo aina tekevänsä kaikkea hauskaa joidenkin muiden ihmisten kanssa porukalla. Itse sitten kyhjöttää lauantai iltana yksin tuijottamassa sitä samaa x-factoria. Kyllä siinä varmaan miettii, että miksi ei päässyt kaverin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän loukkaantui tosi paljon, kun satuin mainitsemaan viime viikonlopun suunnitelmista, että vietämme pientä kisakatsomoa (X-Factor) pienellä porukalla kylässä. Hän iloisesti heti ehdotti voisiko tulla mukaan. Siis ihmisille kylään joita ei ole koskaan tavannut ja paikalla on vain muutama ystävä, tiettyä kaveriporukkaa.

Minusta sekin on vielä jotenkin ihan ok, että kaveri kysyy voisinko ehdottaa kyläpaikalle hänen mukaantuloa, mutta kyllä täytyisi ymmärtää ettei se välttämättä käy eikä vetää hernettä nenään.

Ap

Ap, anteeksi mutta miksi sinä kerrot hänelle tuollaisista pienistä kisakatsomoista hänelle, kun tiedät ettet halua kutsua tätä ihmistä mukaan ja hän haluaisi sinne mukaan? Eikö tuo ole vähän kiusaamista?

Hän on tuollaisissa tilanteissa suoraan kysynyt, mitä teen lauantai-iltana. Olen rehellisesti vastannut, että "Mennään Matin ja Maijan luo kylään, pari muuta kaveria tulee kans, katotaan X-Factoria". Eikö tällainen ole ihan normaalia kuulumisten vaihtoa, pitäisikö valehdella?

En ymmärrä miten tuo on kiusaamista?

Kysyn myös tosi usein kaveriani muihin menoihin, teen hänen kanssa asioita kaksin. Miksi en saisi asettaa rajoja ettei häntä tarvi ottaa kaikkeen mukaan? Esimerkiksi ko. iltana halusin rauhassa keskittyä niihin muihin kavereihin ja illan luonne olisi muuttunut täysin, jos kaverini olisi tullut mukaan.

Ehkä minä tuollaiselle kaverille sanoisin jotenkin kasuaalimmin, ettei hän innostu tilaisuudesta minne ei pääse mukaan. Sanoisin varmaan, että eipä tässä mitään erityistä ole ohjelmassa. En katsoisi sitä valehteluksi. Mutta tuon "pienen kisakatsomon" virittelyn kyllä luen sellaiseksi karkin heilutteluksi nenän edessä, KUN kyse on ihmisestä jollaisen olet kuvaillut. Suorastaan, että lälläslää, etpä pääse mukaan. Ei nyt  ehkä ihan noin rankasti, mutta jos ottaa huomioon millaisesta ihmisestä nyt on ollut puhe. 

Minä en suosittele valehtelmaan kellekkään millään verukkeella, kun voi sanoa rehellisesti suoraan, että "Meidät on kutsuttu..." Siinä kuitenkin olen samalla linjalla, et kannattaa jättää kertomatta asioita, josta ei tälee kuulijalle ole mitään hyötyä.

Totta tuokin, mutta asioilla on sävyeroja, on ihan eri asia, jos kuvailee hauskaksi toivomaansa tulevaa tapahtumaa siten, että toinen innostuu kuin että sanoo, että näen muutamia kavereita tuolloin. Tuo on ihan yhtä yleistä, että kun toinen ei tajua olla tuppautumatta, niin toinen ei tajua olla hehkuttamatta (etenkin jos tietää mitkä ovat seuraukset). Kehumatta omalla kaveripiirillään, sen tapahtumilla ja hauskuudella. Ihan tavalliset ihmiset ymmärtävät nämä nyanssit, eivätkä pahastu puoleen eikä toiseen, mutta kun vastapuoli ei olekaan se normit aistiva, niin sitten on näitä tilanteita. 

Ap vielä tässä. En ole tosiaankaan ymmärtänyt, että kuulumisten ja suunnitelmien ihan normaali kertominen voi kuulostaa kaveripiirillä hehkuttamiselta, mutta tätä täytyy varmasti miettiä uudelleen. Täytyy myös vielä sanoa, että kyllä myös kutsun kaveriani mukaan juttuihin, siitä ei ole kyse. Olen myös ehdottanut hänelle  silloin tällöin ns. tyttöjen iltoja, jonne tulee muitakin kavereitani ja näitä onkin toteutunut. Kyse ei siis ole siitä, että haluaisin sulkea kaverin ulkopuolelle tai etten voisi tutustuttaa häntä lisää kavereihini. Tässä oli nyt kyse enemmänkin siitä, että mielestäni joihinkin tilanteisiin mukaan änkeäminen on ahdistavaa ja välillä tuntuu ettei tällä ystävälläni ole minkäänlaista tajua siitä milloin on soveliasta ehdottaa mukaantuloa ja milloin ei... Ja ennen kaikkea se, että hän aika röyhkeästi ehdottaa sitä mukaantuloa ja myös loukkaantuu sitten, kun yritän avata miksi tämä on nyt tällainen ilta, että sinne on vaan meidät kutsuttu. Ja miksikö avaan tätä - koska ystäväni rupeaa vänkäämään miksen ole ilolla heti ehdottamassa häntä mukaan.  Ihan yhtä lailla on tapahtumia ja juttuja, joihin kysyn tätä kaveriani ja jotain toista/toisia, vietetään iltaa ja jaetaan juttuja. Siihen tilanteeseen en välttämättä sitten taas kutsuisi joitain muita kavereitani, koska se on meidän juttu.

Mielestäni tässä ei pitäisi olla mitään erikoista, kai omia rajoja saa vähän asettaa? Täytyy vaan tosiaan miettiä omaa kommunikaatiota ehkä vähän enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on oikein mukava ihminen, mutta hänessä on eräs äärimmäisen ärsyttävä piirre: tuppautuminen!

Eli jos satun mainitsemaan hälle vaikkapa, että lauantaina olen menossa mieheni kanssa kylään sen ja sen luo, niin hän saattaa aivan pokkana ehdottaa "hei, mähän voisin tulla mukaan!". Olen tällaisissa tilanteissa parisen kertaa sanonut, että kyseessä eivät esim. ole mitkään megabileet, vaan pienen kaveripiirimme intiimi tilaisuus. Tämä ystäväni ei useinkaan tunne ollenkaan näitä ihmisiä, joiden luokse tulemista hän ehdottaa, joten joutuisin kysymään kylätaholta, että voiko kaverini, jota he eivät ole koskaan tavanneet tulla mukaan. Ja joo, mikä ettei joskus, mutta kun tätä tapahtuu vähän turhan usein.

Ja eihän siinä mitään, jos kyse on jostakin baari-illasta yms. sellaisiin tilanteisiin voikin vapaammin tulla eri ihmisiä ja siis oikein mielelläni vietän aikaa tämän kaverini kanssa. Ihmettelen vain hänen aika röyhkeääkin oletustaan, että hän vain tuosta noin vaan voisi tulla kaikkiin juttuihin mukaan, juuri myös tuollaisiin pienen piirin kyläilyihin. Ehkä eniten tässä ärsyttää se, että hän loukkaantuu, kun hänelle sanoo, että valitettavasti tämä on sovittu juttu. Ja kun tässä ei ole mistään kaveripiirin ulkopuolelle jättämisestä, kun eihän hän edes tosiaan tunnen näitä ihmisiä. Myös minä haluan päättää koska vietän kenenkin kanssa aikaa. Juuri se ärsyttää ettei hän kohteliaasti kysy voisiko tulla mukaan vaan on suurin piirtein väkisin tunkemassa ja sitten loukkaantuu kun yrittää itse vihjailla, että niin.. noo...

Huoh. Tympäisee jo pelkkä ajatuskin puhua tulevista pyhistä, uudestavuodesta yms. hänen kanssaan...

Ihan itseaiheutettua tuo on eikä sun pidä kysellä isäntäväeltä saako  joku random tulla mukaan eikä ees ottaa sitä sen ehdotusta tosissaan.

Siis sun ongelma johtuu vaan siitä että itse hölötät kaverillesi kerskumistarkoituksessaa kaiken. Ratkaisu: Älä enää mainitse noista jutuista. Vaatii harjoittelua mutta kaipa se sulta sujuu jo parin vuoden kuluttua, siis  hiljaa oleminen. Tämä ongelma on niin mitätön etten tajua miksi sun pitää siitä edes tänne valittaa kun ratkaisu on niinkin päivänselvä että pidät vaan oman suusi supussa.

Kaverisi kuulostaa rasittavalta. Minkä ikäisiä olette - ilmeisesti kuitenkin jo ihan aikuisia? Tuo vänkääminen ja marttyyrimäinen loukkaantuminen, tulee mieleen yksi vähän narsismiin taipuvainen ystäväni, jolla oli mielestään aina oikeus kaikkeen, juuri tuollainen käytös ettei toisten rajoja kunnioiteta.

Minä en jaksanut jatkaa tuollaista ystävyyttä, koska jouduin koko ajan olemaan varuillani ja lopulta jopa valehtelemaan, koska hän loukkaantui milloin mistäkin ja oli aina tunkemassa elämäni kaikille osa-alueille. Kyllä ihminen saa itse päättää ketä näkee ja millä porukalla, näistä asioista pitäisi myös voida sanoa ihan normaalisti ääneen (mitenkään hehkuttamatta tietenkin) ilman, että joutuu pelkäämään toisen vaatimuksia ja reaktioita.

Juuri tuo syyllistäminen on pahinta, joten ymmärrän ap sinua todella hyvin.

Kuulostaa siltä, että kaverisi haluaisi olla "parhaat kaverit" kanssasi niin, että teidän sosiaaliset piirinne ovat yhtenäiset. Sinulla taas on useita erilaisia kaveripiirejä, joiden välillä sukkuloit sujuvasti, eikä kyseisellä kaverilla ole erityisasemaa. BFF-tyylistä ystävyyttä tahtova voi tuntea olonsa hyvinkin torjutuksi, jos sinä selkeästi rajaat hänet osittain elämäsi ulkopuolelle. Lisäksi voi olla että hänellä itsellään ei ole vastaavia muita sosiaalisia ympyröitä, jolloin hän tuntee olonsa yksinäiseksi silloin kun vietät aikaa seurassa, johon hän ei ole tervetullut.

SimonCowell kirjoitti:

En ymmärrä, mikä siinä on niin helvetin vaikeaa nähdä, että toinen on kiireinen ja ottaa kyllä sitten yhteyttä itse, kun on taas aikaa nähdä? Tuo saakelin tuppautuminen ja ahdistelu oikeasti vituttaa. BOUNDARIES, ihmiset. BOUNDARIES!

Tässä on aika monta vuotta odotettu näiden kiireisten ihmisten yhteydenottoja. Edes minä en ollut näin kiireinen silloin kun opiskelin, kävin töissä ja harrastin samaan aikaan

Ap hyvä, sulla on täysi "oikeus" viettää iltaa muiden kaveriesi kanssa ilman, että toinen kaverisi syyllistää ja vinkuu miksei häntä nyt voida ottaa mukaan.

Jos itse olisin emäntänä ja kysyisin paria ystävääni meille, kyseessä olisi intiimi tilaisuus ja näkisin ihmisiä joita en vaikkapa kauhean usein näe muutenkaan, haluaisin todellakin keskittyä näihin ja vähän kummastuttaisi, jos joku kysyisi tyyliin "Hei, voiko mun kaveri Liisa tulla kans mukaan? No ette ole koskaan sitä tavanneet, mutta eikös se vois kuitenkin tulla".  Kyllä olisi outoa.

Vapaammat bileet eri juttu.

Ap vältyt kokonaan ongelmalta kun et itse kerro meneväsi sinne minne et halua tuota tyyppiä mukaan. Minulle jää vaikutelma että hehkuttelet omia menojasi ja teet hänet alukkaaksi myls osallistumaan? Eli pelaat tietämättäsi ulkopuolelle jättämispeliä?

Kostatko sitä että sinut jötettiin ulkopuolelle joskus? Jäitkö vanhempien suhteessa ulkopuolelle jo? Minä luulen ongelmasi on juurikin tämä.

Kaverisi on todellakin tahditon! Härreguud sentään. Ihan normia, että on juttuja ilman häntä, kuulostaa ahdistavalta takertumiselta!

Vierailija kirjoitti:

Ap vältyt kokonaan ongelmalta kun et itse kerro meneväsi sinne minne et halua tuota tyyppiä mukaan. Minulle jää vaikutelma että hehkuttelet omia menojasi ja teet hänet alukkaaksi myls osallistumaan? Eli pelaat tietämättäsi ulkopuolelle jättämispeliä?

Kostatko sitä että sinut jötettiin ulkopuolelle joskus? Jäitkö vanhempien suhteessa ulkopuolelle jo? Minä luulen ongelmasi on juurikin tämä.

Mitä, jos ap ei halua valehdella, kuten sanoi? Mitä ulkopuolelle jättämispeliä se on, että pitää omista rajoista kiinni? Sitä paitsi, onhan se tahdikkuutta myös sitä isäntäparia kohtaan ettei tuo sinne heidän näkökulmasta jotain randomtyyppiä. Yhteisiä iltoja voi viettää muullakin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvä, sulla on täysi "oikeus" viettää iltaa muiden kaveriesi kanssa ilman, että toinen kaverisi syyllistää ja vinkuu miksei häntä nyt voida ottaa mukaan.

Jos itse olisin emäntänä ja kysyisin paria ystävääni meille, kyseessä olisi intiimi tilaisuus ja näkisin ihmisiä joita en vaikkapa kauhean usein näe muutenkaan, haluaisin todellakin keskittyä näihin ja vähän kummastuttaisi, jos joku kysyisi tyyliin "Hei, voiko mun kaveri Liisa tulla kans mukaan? No ette ole koskaan sitä tavanneet, mutta eikös se vois kuitenkin tulla".  Kyllä olisi outoa.

Vapaammat bileet eri juttu.

Tämä!

Miehen veli oli vielä muutamia vuosia sitten tällainen ärsyttävä tuppautuja. Toki kun perhepiirissä nähtiin ja veljekset soittelivat kuulumisia, niin tuli ihan sivumennen puheeksi puolin ja toisin mitä suunnitelmia kenelläkin on. Hän ihan suvereenisti tuppautui aina mukaan meidän illanviettoihin - toki osan porukkaa on tuntenut lapsesta asti, jos illanvietoissa oli mukana miehen "vanhoja" kavereita. Mutta esim. kerran meillä oli lapset hoidossa ja vietimme kerrankin vappuaattoa aikuisporukalla yhden ystäväpariskunnan - minun puolelta, ei siis mitään miehen tai varsinkaan tämän veljen vanhoja tuttuja - kanssa. Veli tuppautu meidän seuraan kaupungilla ja kun oltiin lähdössä jatkamaan meille, hän tuli tottakai mukaan eikä kukaan oikein kehdannut sanoa suoraan, että mielellään tässä nyt nelistään vietettäisiin tätä iltaa ja vaihdettaisiin keskenään kuulumisia. Veljellä  kun on tapana ns. viedä kaikki tila eli puhuu omia asioitaan ja juttujaan. Tällaisia tilanteita sattui tosi usein. Tajusin jossain vaiheessa, että sama ei päde toisin päin, meitä ei koskaan kutsuta mihinkään hänen illanviettoihin, tupareihin tms. Hänen kanssaan on tullut muitakin ongelmia tässä, eikä juuri enää nähdä niin ongelma on sitä myöten poistunut. 

Mutta on kyllä vaikeaa tällaisen ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä ettei ole tervetullut mukaan.

Jotkut ihmiset eivät ymmärrä ihmissuhteiden nyansseja, kaverisi ei tajua, että joskus on tosi tärkeää saada nähdä jotain pientä porukkaa ihan keskenään, etenkin jos hän ei tunne ko. ihmisiä. Siinä ns. "ulkopuolinen" rikkoo sen teidän välisen tunnelman.

Mun neuvo on myös, että älä valehtele. Kaverisi täytyy oppia ymmärtämään ettei hän voi tuolla tavalla vaatimalla vaatia asioita, ja jos valehtelet hän luulee vain, että käytöksensä on ihan ok.

No ei kyllä voi vaihtoehtona olla se, ettei saa mitään kertoa elämästään, ettei vaan toiselle tule paha mieli!

Siis itsehän tein juuri tuon virheen entisen kaverin kanssa. En puhunut parisuhteesta mitään, vähättelin jopa, ettei vaan tarvitse tuntea kateutta kun ei hänellä itsellään ollut. Puhelin ympäripyöreitä menoistani juhlapyhien aikaan, ettei vaan käy ilmi että ollaan tuttavapariskunnan kanssa mökillä juhlimassa. Ettei tule paha mieli.

Ja mites sitten kävikään, kun kaveri löysi uuden kaveripiirin, ja miehen? No minunhan piti kuunnella ja kannustaa ja kehua. Ja hän sai kertoa ja puhua kaikista asioistaan. Ei tuntunut kauhean reilulta että en minä vaan saanut mitään puhua toiselle, mutta meillä onkin ilmeisesti sitten äiti-lapsi-suhde eikä mikään tasa-arvoinen aikuisten kaverisuhde.

Voi hyvänen aika, teitä hölösuunaisia. Ei ole mikään pakko kertoa kaikkea, varsinkin, kun tuntee ja tietää, millainen tämä utelias kaveri on. Aina voi vastata ympäripyöreästi, että ei olla kotona tai miehen kaveri on kutsunut. Jos kaveri ei hoksaa lyhytsanaisuudesta, että häntä ei menot koske, voi aina sanoa, että ei sovi nyt. Työkavereiden kanssa käsitellään asioita, jotka eivät kuulu ulkopuolisille.

Minäkin  kannustan ap;ta siihen, ettei ala valehtelemaan kaverille. Ja entäs sitten, jos kaveri kysyy lauantai-illan suunnitelmista, ap valehtelee "ettei mitään erityistä" (vaikka olisikin se kisakatsomo) ja sitten kaveri ehdottaakin, että tehdääkö jotain. Siinä täytyy sitten jatkaa valetta toisella valheella (esim. tulinkin kipeäksi) ja valehtelun kierre on valmis.

Voisiko tuolle tuppautuvalle ystävälle sanoa ihan suoraan, että olet tärkeä ystävä ja kanssasi on mahtava viettää aikaa, mutta minulla on myös muita ystäviä, joiden kanssa haluan viettää aikaa. Ja että intiimien illalliskutsujen yms. emännät/isännät ovat esittäneet sen toiveen, että vain heidän tuttuja ainoastaan. Jos siitä loukkaantuu sinulle, niin oma häpeänsä.

Minusta valitettavasti kuulostaa siltä, että tällä tuppautuvalla kaverilla on kovin heikot sosiaaliset taidot. Ihan ensiksikin jo siitä, että ehdottelee liikaa mukaan tulemista ja sitten kehtaa vielä loukkaantua jos ei olekaan tervetullut. Jos sosiaaliset taidot ovat jokseenkin normaalit, pitäisi ymmärtää että tilanteen luonne muuttuu selvästi jos ihan uppo-outo uusi ihminen tulee kutsumatta mukaan. Esim. henkilökohtaisten asioiden jakamisen sijaan puhutaankin enemmän small talkkia, varmasti pettymys illan emännälle/isännälle ja muille ystäville jotka ovat odottaneet yhteistä iltaa.

Mikäli ymmärsin oikein, niin ap onkin jo järjestänyt jonkinlaisia pippaloita yms. tilanteita, joissa tuppautuva kaveri on saanut mahdollisuuden tutustua muihinkin ihmisiin. Ilmeisesti ystävyys/tuttavuussuhteita ei ole kuitenkaan päässyt syntymään? Tiiviiseen, vanhaan kaveriporukkaan sisään pääseminen vaatii jonkin verran sosiaalisia taitoja. Esim. ei niin, että vie heti ensi tapaamisessa huomion itseensä ja tilan pois muilta, vaan alkuun on kiinnostunut muiden jutuista ja pikku hiljaa saa porukan lämpenemään mukaansa.  Samoin itse kannattaa olla aktiivinen, esim. kysyä voisiko järjestää vaikka etkot/peli-illan/kisa-katsomon uusille tuttaville.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vain tuppautuva anoppi. :D En ota kuuleviin korviin hänen loukkaantumisia kuinka ei mummun apu kelpaa, vaikka saa hoitaa lastenlastaan kyllä aivan tarpeeksi.

Täällä kohtalotoveri, ja meillä ei edes vielä saa hoitaa koska tyttö vasta 4kk. Eikä ole aikomusta mummon iloksi erottaa vanhemmistaan, vaan ihan meidän tarpeiden ja aikanaan lapsen kyvyn olla erossa mukaan sitten menee ensimmäistä kertaa hoitoon. Silloinkin sellaiselle lapselle tutulle ihmiselle, johon luotamme. Mieshän ei siis luota anoppiin vauvan/taaperon hoitajana. Joten pitkään saamme kuunnella, kuinka suorastaan rikomme lakia kun mummo ei saa viettää rakkaan lapsenlapsensa kanssa aikaa kahdestaan.

Ap sun ystäväsi kuulostaa vähän hölmöltä ja sosiaalisesta taitamattomalta. Pystytkö jotenkin aina kiertämään omat menot puheessa. Tosin hölmöähän sekin on, sillä kyllä kaverin kanssa pitää pystyä puhumaan omista suunnitelmistaan.