Ateismi on pelkkä tunne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rationaalisuus, logiikka ja tiede ovat kaikki neuvottomia universumin ja meidän ihmisten olemassaolon edessä. Rationaalisuus ei anna meille yhtään vastausta kysymykseen miksi olemme olemassa. Meidän tietoisuuskin on tieteelle täydellinen mysteeri. Ateisti ei siis perusta näkemystään Jumalasta rationaalisesti, vaan tunteiden pohjalta.

Ateistille maailma on kuollutta materiaa, uskovaiselle maailmankaikkeudessa on transendentti ulottuvuus. Jumala on siis vaihtoehtoinen selitys maailmalle, ja minusta ihan yhtä pätevä kuin materialistinen näkemys. Miksi ateistit ovat niin varmoja materialismistaan ja miksi uskovaisilta vaaditaan rationaalista selitystä uskolleen, kun itsekään eivät kykene selittämään maailmaa rationaalisesti?

Heti kun tuo satuolento antaa merkkejä itsestään niin tarkistan näkemystäni.

Siihen asti pilkkaan hihhuleita aina kun siltä tuntuu.

Millaisia merkkejä kaipaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rationaalisuus, logiikka ja tiede ovat kaikki neuvottomia universumin ja meidän ihmisten olemassaolon edessä. Rationaalisuus ei anna meille yhtään vastausta kysymykseen miksi olemme olemassa. Meidän tietoisuuskin on tieteelle täydellinen mysteeri. Ateisti ei siis perusta näkemystään Jumalasta rationaalisesti, vaan tunteiden pohjalta.

Ateistille maailma on kuollutta materiaa, uskovaiselle maailmankaikkeudessa on transendentti ulottuvuus. Jumala on siis vaihtoehtoinen selitys maailmalle, ja minusta ihan yhtä pätevä kuin materialistinen näkemys. Miksi ateistit ovat niin varmoja materialismistaan ja miksi uskovaisilta vaaditaan rationaalista selitystä uskolleen, kun itsekään eivät kykene selittämään maailmaa rationaalisesti?

Heti kun tuo satuolento antaa merkkejä itsestään niin tarkistan näkemystäni.

Siihen asti pilkkaan hihhuleita aina kun siltä tuntuu.

Millaisia merkkejä kaipaat?

Sellaisen jolla todistaisi olemassaolonsa. Sellaisen joka kirjoittaisi tieteen ja luonnonlait uusiksi siitä paikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rationaalisuus, logiikka ja tiede ovat kaikki neuvottomia universumin ja meidän ihmisten olemassaolon edessä. Rationaalisuus ei anna meille yhtään vastausta kysymykseen miksi olemme olemassa. Meidän tietoisuuskin on tieteelle täydellinen mysteeri. Ateisti ei siis perusta näkemystään Jumalasta rationaalisesti, vaan tunteiden pohjalta.

Ateistille maailma on kuollutta materiaa, uskovaiselle maailmankaikkeudessa on transendentti ulottuvuus. Jumala on siis vaihtoehtoinen selitys maailmalle, ja minusta ihan yhtä pätevä kuin materialistinen näkemys. Miksi ateistit ovat niin varmoja materialismistaan ja miksi uskovaisilta vaaditaan rationaalista selitystä uskolleen, kun itsekään eivät kykene selittämään maailmaa rationaalisesti?

Heti kun tuo satuolento antaa merkkejä itsestään niin tarkistan näkemystäni.

Siihen asti pilkkaan hihhuleita aina kun siltä tuntuu.

Millaisia merkkejä kaipaat?

Yksikin riittää aluksi. Jotain edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi käsittää, että aikuinen ihminen uskoo satuihin jumalista ja vastaavista taikatempuista. Kyllä oksettää, että presidenttikin toivottaa uudenvuodenpuheessa "jumalan siunausta". Valtion tulisi kyllä irrottautua täysin uskonnoista. Huuhaa hommia.

Mitä haittaa presidentin toivomuksesta on sinulle?

Ajattele joustavasti, anna kaikkien kukkien kukkia! Ei voi vaatia, että kaiken pitäisi aina mennä niin kuin itse haluaa :)

Terv. Ateisti

Olen vahvasti sitä mieltä, että kirkko ja valtio on erotettava. Tämä esimerkki liittyy juuri siihen. Samoin kouluista tulisi lopettaa oppiaineet uskonto ja et ja korvata yhdella "maailman uskomukset" aineella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon kyllä päinvastoin, siis että uskovaisuus on pelkkä tunne ja että ateistilla on vankempia perusteita omalle näkökannalleen sikäli, kun se perustuu tieteen todisteisiin.

Mitä todisteita tarkoitat? Ei tieteellä ole mitään todisteita Jumalasta puolesta tai vastaan. Ateismi on pelkkä uskomus. "Uskon ettei ole Jumalaa." Eli uskonto.

En ole koskaan nähnyt saunatonttua eikä kukaan mukaan, koska niitä ei ole olemassa. 

Hellyyttävän lapsekasta. Ateisti uskoo vain siihen minkä on omin silmin nähnyt ja muuta ei ole olemassa. Tulee mieleen pikkulapset jotka luulee että heitä ei nähdä kun he sulkee silmänsä.

Mutta sinä uskot johonkin, mitä kukaa ei ole ikinä nähnyt. Sehän vasta aikuismaista onkin.

En ole nähnyt toisten aurinkokuntien planeettoja omin silmin. En ole nähnyt kuun toista puolta omin silmin. En ole nähnyt auringonpurkausta omin silmin. Mutta kaikkien näiden asioiden olemassa olo on todistettu. 

Miten niin ei ole nähnyt? Ensinnäkin annat kumman paljon painoarvoa pelkälle näköaistille. Toisekseen kaikki ympärillä näkyvä on todiste Jumalasta siihen uskovalle. Tiedeuskovaiselle olevaisuus on sattuman tulosta. Tuo se vasta hölmö uskomus on.

No okei. Otetaan gravitaatiovoima. Se pystytään osoittamaan ja todistamaan. Ja kuten täälläkin on todettu, niin voidaan todistaa, että pienemmät planeetat kiertävät aurinkoa. Toisin kuin kirkonväki aikanaan väitti.

Ja hajuaistin avulla voin päätellä, jos joku pieraisee lähelläni. 

Tieteessä esitetään erilaisia teorioita tehtyjen havaintojen perusteella. Niistä keskustellaan ja väitellään, mutta hyväksytään se asia, että tiedämme vasta murto-osan tämän maailmankaikkeuden asioista. 

Uskovaiset vain totetavat, että jumala teki. That's it. Ja tämä vasta hölmöä onkin.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Usko jumalaan on vahva tunne siitä, että jumala on olemassa. Ateisti taas uskoo, ettei jumalaa ole olemassa. Kumpaakaan käsitystä ei voida todistaa vääräksi, vaan kyseessä on oma valita ja tuntemukset, joten miksi asiasta pitäisi kinata? Melkeimpä kaikki täällä perustuu tunteeseen.

Ei se noin mene. Ei ateisti usko, ettei Jumalaa ole olemassa, vaan ateisti ei usko uskovaisen väitettä siitä, että Jumala olisi olemassa.

Ongelmaa tästä ei tule ennen kuin uskovainen alkaa esittää tai vaatia, että yhteiskuntajärjestys pitäisi perustaa hänen jumalansa määräyksiin, vaikkei hän kuitenkaan kykene esittämään mitään todisteita tuon jumalan olemassaolostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon kyllä päinvastoin, siis että uskovaisuus on pelkkä tunne ja että ateistilla on vankempia perusteita omalle näkökannalleen sikäli, kun se perustuu tieteen todisteisiin.

Mitä todisteita tarkoitat? Ei tieteellä ole mitään todisteita Jumalasta puolesta tai vastaan. Ateismi on pelkkä uskomus. "Uskon ettei ole Jumalaa." Eli uskonto.

En ole koskaan nähnyt saunatonttua eikä kukaan mukaan, koska niitä ei ole olemassa. 

Hellyyttävän lapsekasta. Ateisti uskoo vain siihen minkä on omin silmin nähnyt ja muuta ei ole olemassa. Tulee mieleen pikkulapset jotka luulee että heitä ei nähdä kun he sulkee silmänsä.

Mutta sinä uskot johonkin, mitä kukaa ei ole ikinä nähnyt. Sehän vasta aikuismaista onkin.

En ole nähnyt toisten aurinkokuntien planeettoja omin silmin. En ole nähnyt kuun toista puolta omin silmin. En ole nähnyt auringonpurkausta omin silmin. Mutta kaikkien näiden asioiden olemassa olo on todistettu. 

Miten niin ei ole nähnyt? Ensinnäkin annat kumman paljon painoarvoa pelkälle näköaistille. Toisekseen kaikki ympärillä näkyvä on todiste Jumalasta siihen uskovalle. Tiedeuskovaiselle olevaisuus on sattuman tulosta. Tuo se vasta hölmö uskomus on.

Niin. Kukaan ei ole todistettavasti ikinä nähnyt jumalaa. Kukaan ei ole milloinkaan esittänyt yhtäkään todistetta jumalasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rationaalisuus, logiikka ja tiede ovat kaikki neuvottomia universumin ja meidän ihmisten olemassaolon edessä. Rationaalisuus ei anna meille yhtään vastausta kysymykseen miksi olemme olemassa. Meidän tietoisuuskin on tieteelle täydellinen mysteeri. Ateisti ei siis perusta näkemystään Jumalasta rationaalisesti, vaan tunteiden pohjalta.

Ateistille maailma on kuollutta materiaa, uskovaiselle maailmankaikkeudessa on transendentti ulottuvuus. Jumala on siis vaihtoehtoinen selitys maailmalle, ja minusta ihan yhtä pätevä kuin materialistinen näkemys. Miksi ateistit ovat niin varmoja materialismistaan ja miksi uskovaisilta vaaditaan rationaalista selitystä uskolleen, kun itsekään eivät kykene selittämään maailmaa rationaalisesti?

Heti kun tuo satuolento antaa merkkejä itsestään niin tarkistan näkemystäni.

Siihen asti pilkkaan hihhuleita aina kun siltä tuntuu.

Millaisia merkkejä kaipaat?

Sano sinä millainen havainto todistaisi sinulle jumalat olemattomaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon kyllä päinvastoin, siis että uskovaisuus on pelkkä tunne ja että ateistilla on vankempia perusteita omalle näkökannalleen sikäli, kun se perustuu tieteen todisteisiin.

Mitä todisteita tarkoitat? Ei tieteellä ole mitään todisteita Jumalasta puolesta tai vastaan. Ateismi on pelkkä uskomus. "Uskon ettei ole Jumalaa." Eli uskonto.

En ole koskaan nähnyt saunatonttua eikä kukaan mukaan, koska niitä ei ole olemassa. 

Hellyyttävän lapsekasta. Ateisti uskoo vain siihen minkä on omin silmin nähnyt ja muuta ei ole olemassa. Tulee mieleen pikkulapset jotka luulee että heitä ei nähdä kun he sulkee silmänsä.

Mutta sinä uskot johonkin, mitä kukaa ei ole ikinä nähnyt. Sehän vasta aikuismaista onkin.

En ole nähnyt toisten aurinkokuntien planeettoja omin silmin. En ole nähnyt kuun toista puolta omin silmin. En ole nähnyt auringonpurkausta omin silmin. Mutta kaikkien näiden asioiden olemassa olo on todistettu. 

Miten niin ei ole nähnyt? Ensinnäkin annat kumman paljon painoarvoa pelkälle näköaistille. Toisekseen kaikki ympärillä näkyvä on todiste Jumalasta siihen uskovalle. Tiedeuskovaiselle olevaisuus on sattuman tulosta. Tuo se vasta hölmö uskomus on.

No, sattuma on ehkä sinänsä vähän huono sana, minusta se ei ole esimerkiksi sattumaa, että jos pudotan tavaran kädestäni, se lähtee alaspäin eikä ylöspäin. Tämä on havaittu aina ihan empiirisesti, mutta vasta viime vuosisatoina tätä mekanismia on pystytty selittämään. Minulle ei ole mikään ongelma hyväksyä sitä, että omana elinaikanani kaikkea ei pystytä selittämään (eikä välttämättä koskaan, ihmisen puutteellisen havainnointikyvyn takia)

Esimerkiksi aito satunnaisuus on mielenkiintoinen käsite, mutta menee ehkä enemmän filosofian puolelle kuin luonnontieteiden (determistisyys/satunnaisuus)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rationaalisuus, logiikka ja tiede ovat kaikki neuvottomia universumin ja meidän ihmisten olemassaolon edessä. Rationaalisuus ei anna meille yhtään vastausta kysymykseen miksi olemme olemassa. Meidän tietoisuuskin on tieteelle täydellinen mysteeri. Ateisti ei siis perusta näkemystään Jumalasta rationaalisesti, vaan tunteiden pohjalta.

Ateistille maailma on kuollutta materiaa, uskovaiselle maailmankaikkeudessa on transendentti ulottuvuus. Jumala on siis vaihtoehtoinen selitys maailmalle, ja minusta ihan yhtä pätevä kuin materialistinen näkemys. Miksi ateistit ovat niin varmoja materialismistaan ja miksi uskovaisilta vaaditaan rationaalista selitystä uskolleen, kun itsekään eivät kykene selittämään maailmaa rationaalisesti?

Heti kun tuo satuolento antaa merkkejä itsestään niin tarkistan näkemystäni.

Siihen asti pilkkaan hihhuleita aina kun siltä tuntuu.

Millaisia merkkejä kaipaat?

Sellaisen jolla todistaisi olemassaolonsa. Sellaisen joka kirjoittaisi tieteen ja luonnonlait uusiksi siitä paikasta.

Kummallinen ajatus. Etkö pidä maailmasta sellaisena kuin se on? Tähtitaivas vuoden pimeimpänä yönä? Laskematon aurinko keskikesällä? Maapallo sellaisena, kuin astronautit näkevät sen kansainväliseltä avaruusasemalta? Luonto, joka valtaa hylätyn rakennuksen, joka luo toivoa sille, että elämä voittaa aina.

En minä ainakaan haluasi merkkiä, joka mullistaa kaikki luonnonlait. Pidän siitä kauneudesta, joka universumissa nyt vallitsee.

gdgdgdg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko on uskomista. Siis miettikää sitä sanaa; usko. Uskoa ei tarvitse eikä voikaan  perustella, koska se muuttuu tiedoksi, jos sen voi perustella.

Siinä missä toinen ihminen tarvitsee maailmankuvalleen ja käsityksilleen näkyviä konkreettisia todisteita, toinen ei. Se ei tarkoita, että toinen heistä olisi ehdottomasti väärässä ja toinen oikeassa. 

Siis toinen on oikeassa niin pitkälti, kun asiaa ylipäänsä on voitu selvittää. Toinen taas on valmis hyväksymään mitä tahansa väitteitä ilman ensimmäistäkään syytä, vain mielikuvitus on rajana. Ei nämä kaksi nyt ihan yhtä vakaalla pohjallakaan ole mielestäni.

Ei, en sanonut "Toinen taas on valmis hyväksymään mitä tahansa väitteitä ilman ensimmäistäkään syytä, vain mielikuvitus on rajana".

Usko ei ole ulkoa opittuja muiden sanelemia käsityksiä vaan sisäinen tunne jostain. Uskovat ovat eläneet kuten ei-uskovatkin ja havainnoineet elämää ja maailmaa. 

Kyse ei siis ole uskonnoista eikä opeista. 

Ilmeisestikin tässä ketjussa puhutaan vähän eri uskonkäsityksistä, ei vain ihmisen henkilökohtaisesti "uskosta johonkin, jota ei voi todistaa tai ei ole todistettu vielä". Tiede ja usko (ei siis uskonto) eivät sulje toisiaan pois.

Monet tiedemiehet ovat ns uskovia, vaikkeivät uskokaan jonkun tietyn uskonnon mukaisesti. Kannattaa perehtyä tarkemin vaikka Einsteiniin.

Vierailija kirjoitti:

gdgdgdg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko on uskomista. Siis miettikää sitä sanaa; usko. Uskoa ei tarvitse eikä voikaan  perustella, koska se muuttuu tiedoksi, jos sen voi perustella.

Siinä missä toinen ihminen tarvitsee maailmankuvalleen ja käsityksilleen näkyviä konkreettisia todisteita, toinen ei. Se ei tarkoita, että toinen heistä olisi ehdottomasti väärässä ja toinen oikeassa. 

Siis toinen on oikeassa niin pitkälti, kun asiaa ylipäänsä on voitu selvittää. Toinen taas on valmis hyväksymään mitä tahansa väitteitä ilman ensimmäistäkään syytä, vain mielikuvitus on rajana. Ei nämä kaksi nyt ihan yhtä vakaalla pohjallakaan ole mielestäni.

Ei, en sanonut "Toinen taas on valmis hyväksymään mitä tahansa väitteitä ilman ensimmäistäkään syytä, vain mielikuvitus on rajana".

Usko ei ole ulkoa opittuja muiden sanelemia käsityksiä vaan sisäinen tunne jostain. Uskovat ovat eläneet kuten ei-uskovatkin ja havainnoineet elämää ja maailmaa. 

Kyse ei siis ole uskonnoista eikä opeista. 

Ilmeisestikin tässä ketjussa puhutaan vähän eri uskonkäsityksistä, ei vain ihmisen henkilökohtaisesti "uskosta johonkin, jota ei voi todistaa tai ei ole todistettu vielä". Tiede ja usko (ei siis uskonto) eivät sulje toisiaan pois.

Monet tiedemiehet ovat ns uskovia, vaikkeivät uskokaan jonkun tietyn uskonnon mukaisesti. Kannattaa perehtyä tarkemin vaikka Einsteiniin.

Siis itse tarkoitan uskolla ihmisen henkilökohtaista uskoa johonkin, jota ei voi todistaa ei ole todistettu vielä.

t. 71

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rationaalisuus, logiikka ja tiede ovat kaikki neuvottomia universumin ja meidän ihmisten olemassaolon edessä. Rationaalisuus ei anna meille yhtään vastausta kysymykseen miksi olemme olemassa. Meidän tietoisuuskin on tieteelle täydellinen mysteeri. Ateisti ei siis perusta näkemystään Jumalasta rationaalisesti, vaan tunteiden pohjalta.

Ateistille maailma on kuollutta materiaa, uskovaiselle maailmankaikkeudessa on transendentti ulottuvuus. Jumala on siis vaihtoehtoinen selitys maailmalle, ja minusta ihan yhtä pätevä kuin materialistinen näkemys. Miksi ateistit ovat niin varmoja materialismistaan ja miksi uskovaisilta vaaditaan rationaalista selitystä uskolleen, kun itsekään eivät kykene selittämään maailmaa rationaalisesti?

Heti kun tuo satuolento antaa merkkejä itsestään niin tarkistan näkemystäni.

Siihen asti pilkkaan hihhuleita aina kun siltä tuntuu.

Millaisia merkkejä kaipaat?

Sellaisen jolla todistaisi olemassaolonsa. Sellaisen joka kirjoittaisi tieteen ja luonnonlait uusiksi siitä paikasta.

Kummallinen ajatus. Etkö pidä maailmasta sellaisena kuin se on? Tähtitaivas vuoden pimeimpänä yönä? Laskematon aurinko keskikesällä? Maapallo sellaisena, kuin astronautit näkevät sen kansainväliseltä avaruusasemalta? Luonto, joka valtaa hylätyn rakennuksen, joka luo toivoa sille, että elämä voittaa aina.

En minä ainakaan haluasi merkkiä, joka mullistaa kaikki luonnonlait. Pidän siitä kauneudesta, joka universumissa nyt vallitsee.

Tuo luonnon kauneus ei kai todista millään tavalla jumalien olevaisuudesta? Eikä toisaalta se rumuus, karuus ja kärsimyskään.

Vierailija kirjoitti:

gdgdgdg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usko on uskomista. Siis miettikää sitä sanaa; usko. Uskoa ei tarvitse eikä voikaan  perustella, koska se muuttuu tiedoksi, jos sen voi perustella.

Siinä missä toinen ihminen tarvitsee maailmankuvalleen ja käsityksilleen näkyviä konkreettisia todisteita, toinen ei. Se ei tarkoita, että toinen heistä olisi ehdottomasti väärässä ja toinen oikeassa. 

Siis toinen on oikeassa niin pitkälti, kun asiaa ylipäänsä on voitu selvittää. Toinen taas on valmis hyväksymään mitä tahansa väitteitä ilman ensimmäistäkään syytä, vain mielikuvitus on rajana. Ei nämä kaksi nyt ihan yhtä vakaalla pohjallakaan ole mielestäni.

Ei, en sanonut "Toinen taas on valmis hyväksymään mitä tahansa väitteitä ilman ensimmäistäkään syytä, vain mielikuvitus on rajana".

Usko ei ole ulkoa opittuja muiden sanelemia käsityksiä vaan sisäinen tunne jostain. Uskovat ovat eläneet kuten ei-uskovatkin ja havainnoineet elämää ja maailmaa. 

Kyse ei siis ole uskonnoista eikä opeista. 

Ilmeisestikin tässä ketjussa puhutaan vähän eri uskonkäsityksistä, ei vain ihmisen henkilökohtaisesti "uskosta johonkin, jota ei voi todistaa tai ei ole todistettu vielä". Tiede ja usko (ei siis uskonto) eivät sulje toisiaan pois.

Monet tiedemiehet ovat ns uskovia, vaikkeivät uskokaan jonkun tietyn uskonnon mukaisesti. Kannattaa perehtyä tarkemin vaikka Einsteiniin.

Kun tämä on ateismi-ketju, niin teismiin nimenomaan liitetään usko yliluonnolliseen entiteettiin. Filosofinen maailmankatsomus ei sinänsä ole uskoa, eikä mielikuvituksellisuus ole uskoa, vaan osa esimerkiksi luovuutta, jota ilman tiede ei mene eteenpäin.

Mutta itseasiassa kulttuuriympäristö selkeästi vaikuttaa siihen, minkä sisältöinen uskonto/uskominen on: sekulaarissa länsimaassa juuri tuollainen filosofinen maailmankatsomus (jotka eivät sinänsä ateisteiksi halua lokeroitua) on ihan normaalia, yhteen jumalaa uskominen (ja esimerkiksi monijumalisten uskontojen jumalien selittäminen yhdeksi on ihan normaalia). Kun taas mennään vaikka Aasian monijumal-kulttuurin pariin, niin tottakai se vaikuttaa. Senhän näkee jo miten uskonpuhdistukset ovat vaikuttaneet suomalaisten uskonnolliseen kenttään, niin ympäristön vaikutuksia on turha vähätellä.

Mitä maailman luomiseen tulee, niin olemattomuus on paradoksi. Jos mitään ei ole, niin pitää olla olemassa jotakin joka ei ole olemassa. Tällöin jotakin on aina oltava olemassa, mitään jumalaa ei siihen tarvita. Tosin tämä ei myöskään sulje jumalan mahdollista olemassaoloa pois.

Itse en usko mihinkään uskontoon, mutta koska tiedän etten voi tietää, pidän jumalan olemassaoloa mahdollisena, joskin epätodennäköisenä. Jos jumala tosiaan on olemassa, niin en usko jumalalla olevan persoonaa, näen jumalan pikemminkin persoonattomana universaalina voimana, lähin vertauskuva jonka keksin on Star Warsista tuttu Force. Uskokoon joku muu mihin tahtoo kunhan ei vahingoita ympäröivää maailmaa uskonnon varjolla.

Kun lapsi kyseelee jeesuksesta niin sille voi vastata että kyseessä on henkilö raamattu nimisestä kirjasta. Jos lapsi haluaa lukea raamatun niin hän voi todeta että kyseessä on oikea kirjan henkilö jolla on hassuja taikavoimia, mutta maalaisjärjellään voi käsittää sen että vain samalaisia taikavoimia on myös Harri Potterilla Harri Potter sarjassa.