Lue keskustelun säännöt.
Miksi joidenkin akateemisten kanssa keskustelu on niin tuskaista?
12.12.2016 |
Siis koskee tämä muitakin kuin akateemikkoja mutta yleensä juuri heitä, ja erityisesti tutkijoita tai tohtoreita yliopistolla. Keskustelu heidän kanssaa on monesti jotenkin tuskaista, pitää paljon seurata sanatonta viestintää, miettiä ettei möläyttele jotain tyhmää.Sitten jatkuvasti puheeseen tulee sellaisia merkittäviä hiljaisia hetkiä jolloin vastapuoli vaikuttaa yleenkatseelliseslta. Lisäksi keskustelua vaivaa jotenkin vakavamielinen vire. Oletteko muut huomannut samaa vai kuvittelenko vain kaiken?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut. Olen ollut aikanaan itsekin tutkijana yliopistolla ja siellä oli kyllä monenlaista hiihtäjää. Siellä kun sallitaan enemmän erilaisuutta kuin esim. liike-elämän työpaikoilla.
Yliopistolla suurimman ajan työurastani viettäneenä allekirjoitan tämän. Ehkä tuo erilaisuuden hyväksyminen tulee osittain kansainvälisyydestä: kun työryhmässä pussataan poskille, hakataan harteille tai murahdellaan moit ilman silmäkontaktia on keskustelutkin tai vaikenemiset yhtä vaihtelevia. Tosin keskimäärin kehnommin osataan keskustella seiskalehden kuuluisuuksista, ne julkkikset joista kiinnostutaan ja juorutaan löytyy useammin tiedemaailman sisältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis koskee tämä muitakin kuin akateemikkoja mutta yleensä juuri heitä, ja erityisesti tutkijoita tai tohtoreita yliopistolla. Keskustelu heidän kanssaa on monesti jotenkin tuskaista, pitää paljon seurata sanatonta viestintää, miettiä ettei möläyttele jotain tyhmää.Sitten jatkuvasti puheeseen tulee sellaisia merkittäviä hiljaisia hetkiä jolloin vastapuoli vaikuttaa yleenkatseelliseslta. Lisäksi keskustelua vaivaa jotenkin vakavamielinen vire. Oletteko muut huomannut samaa vai kuvittelenko vain kaiken?
Kuinkahan monen akateemikon kanssa olet keskustellut. Itse en valitettavasti ole henkilökohtaisesti yhdenkään, mies tuntee ja on siten tavannut useasti ja keskustellut yhden akateemikon kanssa. Itse olen vain ollut parin akateemikon luennoilla. Isovanhempani (ja isäni heidän kauttaan) tunsivat yhden jo kuolleen akateemikon ja sukulaiseni ovat läheistä sukua yhdelle. Itse en ole kuullut kenenkään näistä tuskastuneen akateemiikkojen kanssa keskusteluun, mutta toki minulla ei ole ollut omakohtaista kokemusta.
Osa näitä elossa olevista 11:sta akateemikosta ovat myös jo aika vanhoja, joten ehkä senkin vuoksi saattaa tulla "hiljaisia hetkiä".
Vierailija kirjoitti:
Siis koskee tämä muitakin kuin akateemikkoja mutta yleensä juuri heitä, ja erityisesti tutkijoita tai tohtoreita yliopistolla. Keskustelu heidän kanssaa on monesti jotenkin tuskaista, pitää paljon seurata sanatonta viestintää, miettiä ettei möläyttele jotain tyhmää.Sitten jatkuvasti puheeseen tulee sellaisia merkittäviä hiljaisia hetkiä jolloin vastapuoli vaikuttaa yleenkatseelliseslta. Lisäksi keskustelua vaivaa jotenkin vakavamielinen vire. Oletteko muut huomannut samaa vai kuvittelenko vain kaiken?
Vastaus otsikon kysymykseen: luulen että samasta syystä kuin ei-akateemisten kanssa, joidenkin ihmisten kanssa keskustelu on tuskaista riippumatta koulutuksesta tai muusta taustasta. Ihmiset ovat erilaisia.
En ole huomannut moista. Aiheet keskusteluissa liikkuu ihan laidasta laitaan ja ainakin meidän tutkimusryhmässä ja samalla käytävällä oli jos jonkinlaista tyyppiä. Tuli fiilis, että tutkijat on jossain määrin aika sosiaalisiakin tyyppejä, tai ala tavallaan pakottaa verkostoitumaan. Niin saa palautetta työlleen, uusia yhteistyöhankkeita ja pystyy linkittämään omaa tutkimuskenttäänsä muiden tuotoksiin.
Minä pääasiassa fy&ma. Vaimolla on vähän kovempi setti eli hi&yh