Loputon raskauspahoinvointi
Help!
Odotan nyt toista lastani ja ensimmäistä odottaessani luulin, että minulla oli huonot olot raskauden aikana. Mutta ehei!!! Tämä on jotain aivan järkyttävää! Nyt menossa 12 + 4 ja huonot olot alkoivat jo rv 6 oksenteluineen. Aluksi minulle tuli vatsatauti rv 5, joka kehittyi vatsasuolistotulehdukseksi. Sairaslomalla olen ollut kokoajan, muutamaa yksittäistä työkokeilupäivää lukuunottamatta. Kesken päivän olen joutunut joka kerta kotiin lähtemään. Kotona vain jaksan maata, ei puhettakaan, että jaksaisin katsella televisiota tai lukea kirjaa (muutamaa hassua päivää lukuunottamatta).
Oksentelua oli noin 8 kertaa vuorokaudessa, nyt 1-4 kertaa vuorokaudessa. Maha ei sentään enää ole sekaisin, mutta kärsin järkyttävistä vatsakrampeista, joiden takia on soitettu ambulanssiakin. Lääkäreiden mukaan mahakivut vain johtuvat siitä, ettei suolistoon mene yksinkertaisesti ruokaa ja kun sinne menee, niin suolisto ärtyy. Labrakokeissa ei mitään hälyyttävää, hemoglobiini tosin 99. Rautalääkkeet ei pysy sisällä :(
Terveyskeskuksessa rukoilin viikolla 8, että laittaisivat minut tiputukseen. Lääkäri vain totesi, että ei tarvitse, kun kielikin on vielä kostea. Viikolla 9 lääkärin sijainen kirjoitti minulle pahoinvointilääkettä, jota saa käyttää ensimmisellä kolmanneksella. Lääke vaikutti niin, että oksennukset vähenivät, mutta tilalle tuli armottomat päänsäryt, joiden vuoksi viikolla 10 menin hädässäni päivystykseen. Sieltä minut sitten lähetettiin Tayssiin tiputukseen ja ultrattavaksi. Vauvalla oli kaikki ok. Henkilökunta oli aivan ihmeissään miksei minua oltu laitettu tiputukseen jo aikaisemmin.
Tayssissa olin kolme päivää, joiden aikana tilani parani, kiitos vahvojen mömmöjen (pelkään, että sikiö niistä kärsii). Kotiin päästyäni sama meno jatkui jälleen. Viime viikolla pääsin neuvolan kautta tiputukseen terveyskeskukseen. Tiputtivat suoloja pienen pussin ja passittivat kotiin sanoen, että etköhän viikonlopun yli tällä selviä. Nyt sunnuntai ja armottomat kivut ja olot jatkuvat. Eilen jo luulin kaiken loppuvan, kun vuorokaudessa oli muutama ok tunti.
Onko kellään ollut vastaavaa odotusta? Ja miten tästä pääkopan kanssa selviää? Käy sääliksi tuota 3-vuotiasta tyttöä, kun äiti vaan makaa eikä pysty tekemään oikein mitään. Miehelläkin alkaa väsy tulla työn ja tytön ja minun hoitamiseni vuoksi. Onneksi sentään vanhempani olivat täällä viikon auttamassa, mutta ei tämä tilanne näin voi jatkua :( Joulukin tulossa....Ei tässä voi kun itkeä!