Voiko 1-vuotiasta jättää kolmeksi viikoksi isän kanssa yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko isä olla lomalla ja sen ajan lapsen kanssa? Tai onko joku tuttu henkilö, vaikka isoäiti tai -isä, joka voisi hoitaa päivät kotona?

Meidän lapsi selvisi ongelmitta äidin poissaoloista, mutta varottiin tekemästä mitään muita suuria muutoksia.

Siis isä on liian vieras hoitaakseen lasta mutta isoäiti ei ole??

Tämä oli varmaan vastaehdotus siihen, että AP kertoi ettei isällä ole varaa jäädä pois töistä niin voisiko päivähoidon aloittamista vieraalla venyttää sen verran että äiti olisi takaisin jos isoäiti hoitaisi lasta päivällä tuon 3 viikkoa?

Jo pelkkä päivähoidon aloitus on ihan tosi iso murros lapselle, jos siihen vielä äidin työharjoittelumatka samanaikaisesti niin aika todennäköistä on, että ei ole isälle (eikä lapselle) mikään helppo kolme viikkoa - ja kuten joku jo kirjoittikin - kun äiti tulee takaisin lapsella voi olla pitkä tarrautumisvaihe eikä äiti pääse vessaan ei lenkille ilman lasta/lapsen sydäntäsärkevää itkua.

Aivan. Yrittäisin minimoida kerralla tapahtuvat muutokset. Kotihoito isoäidin, isoisän tai muun tutun hoitajan kanssa on pienempi muutos kuin päivähoidon aloittaminen. Mahdollisimman tavallista arkea vanhan rutiinin mukaan. Päivähoito olisi ok, jos se jo olisi osa rutiinia. Lisäksi välttäisin kaikkia yllätyksiä. Vaikka lapsi ei vielä puhu tai tunne kalenteria, hän ymmärtää silti enemmän kuin kuvittelisi. Lapsen pitää voida luottaa kaikkeen, mitä hänelle kerrotaan. Esimerkiksi ei pidä lohduttaa, että pian äiti tulee, jos hän lapsen aikakäsityksen mukaan ei tule pian. Sen sijaan voi ottaa syliin ja laskea päiviä. 

"En itse jättäisi noin pitkäksi aikaa. 1-vuotias tarvitsee paljon äitiä vielä, tottakai myös isää. Vaikka aina toitotetaan, että isä voi ihan yhtä hyvin olla läheisempi vanhempi ja hoitaa lapsia samalla tavalla kuin äiti. Mutta ei se niin mene. Lapsi äidin sylissä on eri asia kuin isän sylissä. Läheisyys äidin kanssa on erilaista kuin isän kanssa. Ja vielä jos olet imettänyt lasta paljon, niin teillä on sellainen yhteys, mitä isä ei tule koskaan saavuttamaan."

- Mihin 1-vuotias tarvitsee nimenomaisesti äitiä, eikä isää? - Tai olisiko parempi kysyä, että mihin yksivuotias tarvitsee naista, mutta ei miestä? - Ei minusta miehen tarvitse muuttua naiseksi, ollakseen yhtä hyvä ja läheinen vanhempi kuin nainen. Erilaista isän sylissä toki voi olla, mutta yhtä lailla erilaista voi olla istui lapsi missä hyvänsä muualla; erityinen turvallinenja lapselle läheinen syli voi olla myös isän syli, mutta yhtä hyvin vaikka kummitädin tai isoisän syli.

Pienelle lapselle soittaminen ei toimi ja on vanhanaikaista. Tämä toimii paremmin: puhelin tunniksi kovaääniselle tai Skype auki lapsen vierelle, kun hänellä on leikkihetki, ja rauhallista osallistumista ja hetkittäistä juttelua aivan kuin olisit samassa huoneessa villasukkia neulomassa.

Voi mitä isän aliarvoimista

Isä ottaa töistä vapaata ja muuttaa lapsen kanssa samaan asuntoon kanssasi työharjoittelupaikkakunnalla. Kolme viikkoa on lyhyt aika asua ahtaammin

Vierailija kirjoitti:

Vastakysymys täältä eräältä iskältä. Voiko vaimoa jättää lapsen kanssa kahdestaan kolmeksi viikoksi?

TÄSSÄPÄ TÄMÄ!!!

Voi vittu kun ei taas ymmärretä, että ei ole kyseessä mikään sukupuolten taisto vaan liian suuri yhtäkkinen muutos. Äiti on tähän mennessä hoitanut lasta kotona, isä ollut töissä. Nyt äiti häipyisi kolmeksi viikoksi ja samalla lapsi aloittaisi kodin ulkopuolisen hoidon. Isä olisi edelleen töissä. Aivan liian suuri muutos lapselle yhdellä kertaa.

Lieventävää olisi, jos isä voisi pitää töistä vapaata ja hoitaa lapsen kotona kun äiti on pois. Mutta ap on jo sanonut ettei se vaihtoehto onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse jättäisi noin pitkäksi aikaa. 1-vuotias tarvitsee paljon äitiä vielä, tottakai myös isää. Vaikka aina toitotetaan, että isä voi ihan yhtä hyvin olla läheisempi vanhempi ja hoitaa lapsia samalla tavalla kuin äiti. Mutta ei se niin mene. Lapsi äidin sylissä on eri asia kuin isän sylissä. Läheisyys äidin kanssa on erilaista kuin isän kanssa. Ja vielä jos olet imettänyt lasta paljon, niin teillä on sellainen yhteys, mitä isä ei tule koskaan saavuttamaan.

Tämä äitiyden pyhittäminen on täyttä skeidaa. SINUN lapsesi tarvitsevat äidin syliä, koska et luota isään sen vertaa, että antaisit lasten luoda oman, sinusta riippumattoman kiintymyssuhteen isään. Eihän se onnistu, kun pyhä äiti on aina kyttäämässä ja korostamassa omaa erityisyyttään.

Oletpas katkera tapaus. Mikä sun kengässäsi  hiertää?

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää, en ikinä tekisi noin. Kun olette lasta harkinneet niin ymmärsitte varmaan, että lapsen tarpeet menevät teidän tarpeidenne edelle.

Siis tarkoitat menee äidin tarpeiden edelle?

Mene sinne harjoitteluun. Ei se 3 viikkoa lasta pilaa. Mies kuljettaa lapsen vuorohoitoon ja niin hoituu isän nukkuminenkin yövuoron jälkeen.

Onko niitä lapsia pakko tehdä, jos niiden kanssa ei ole aikaa olla. Se on kuulkaas valittava joko työura tai sitten oltava äitinä.

Valittava työura tai oltava äiti :D

Kyllä naistenkin täytyy ihan töitä tehdä että lapsiperhe voi täällä Suomessa elää. Ja voin kokemuksesta kertoa että hoitajan ammatti ei ole mikään ura vaan paskapalkkainen, epäkiitollinen duuni jolla saa just ja just ruoat pöytään.

Miksi niitä lapsia ei voi tehdä vasta opintojen valmistumisen jälkeen?

Mun mielestä nyt on kysymys vain siitä mitä tämä tarkoittaa perheen taloudelle. Jos se tarkoittaa puolen vuoden myöhästymisestä valmistumisesta niin tietty menet.

Mä oon ihan varma että isä olis jo mennyt.

Itsekin harkitsen opintoja toisella paikkakunnalla, sen takia että pkseudulle on niin mahdoton päästä ja niillä opinnoilla olisi iso merkitys rahallisesti. Lapset olisivat pari päivää viikossa aina isän kanssa.

rusinat pullasta775 kirjoitti:

Onko niitä lapsia pakko tehdä, jos niiden kanssa ei ole aikaa olla. Se on kuulkaas valittava joko työura tai sitten oltava äitinä.

Et voi olla tosissas

Riippuu siitä kumpi on ensisijainen hoitaja? Meillä voisin ihan huoletta jättää ton 1v3kk ja olen jättänytkin pariksi viikoksi työreissun vuoksi. Mä jouduin lapsen synnyttyä sairaalaan 3 kuukaudeksi ja lapsi on luultavasti ihan fine sen kanssa jos mä olen poissa, mutta jos mies on poissa edes viikonlopun niin lapsi on kiukkuinen ja sen jälkeen takertuu isäänsä. Kotona ollessa tykkää olla kummankin sylissä ja rauhoittuu yhtä helposti kummankin lohdutuksesta jne. mutta selvästi isä on se ensisijainen turva. Miehen siskon ollessa paikalla hänen syli on kaikkein paras, koska hän on myös lapsen hoitaja (pph).

Vierailija kirjoitti:

Pienelle lapselle soittaminen ei toimi ja on vanhanaikaista. Tämä toimii paremmin: puhelin tunniksi kovaääniselle tai Skype auki lapsen vierelle, kun hänellä on leikkihetki, ja rauhallista osallistumista ja hetkittäistä juttelua aivan kuin olisit samassa huoneessa villasukkia neulomassa.

Mä lähetin lapselle itsestäni videoita ja kyllä, soittelimme kun olin työmatkalla. Lapsi oli tosi innoissaan kun äidin kuva ilmeistyi puhelimeen ja kovin tuli juttua.

-se, joka oli 2,5v työmatkalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienelle lapselle soittaminen ei toimi ja on vanhanaikaista. Tämä toimii paremmin: puhelin tunniksi kovaääniselle tai Skype auki lapsen vierelle, kun hänellä on leikkihetki, ja rauhallista osallistumista ja hetkittäistä juttelua aivan kuin olisit samassa huoneessa villasukkia neulomassa.

Mä lähetin lapselle itsestäni videoita ja kyllä, soittelimme kun olin työmatkalla. Lapsi oli tosi innoissaan kun äidin kuva ilmeistyi puhelimeen ja kovin tuli juttua.

-se, joka oli 2,5v työmatkalla

2,5 viikkoa totta kai! 

Mene harjoitteluun, valmistu ja luo uraasi. Ole samalla paras mahdollinen äiti lapsellesi. Isä ja lapsi pärjäävät kyllä vaikka päivähoito alkaisikin samalla. Tätä kutsutaan elämäksi eikä kukaan meistä sitä täydellistä suoritusta saa aikaan. Kaikki menee hyvin harjoittelusi ajan (ja sen jälkeen). Tsemppiä!

Voin sanoa etten vaivautunut lukemaan kuin aloituksen ennen kommentointiani, mutta juuri tuollaisten pähkäilyjen takia en varmasti koskaan tule haluamaan äidiksi. Miksei sitä isää voisi jättää lapsen kanssa yksin, niinkin lyhyeksi ajaksi kuin 3:ksi viikoksi? Oletan, että tulevan lapseni isä tulee osallistumaan lapsenhoitoon yhtä paljon kuin minäkin. Jos ei motivaatiota löydy, lapsia ei hankita. Ja koska en ole äiti, en osaa sanoa tuleeko mahdollisen lapseni ja minun välillä olemaan jokin erityinen side, mutta totta tosiaan toivon ettei sentään niin vahva ettei se lapsi pärjää isänsä kanssa kahdestaan. Se tuntuu näin naisen perspektiivistä erityisen kaksinaismoralistiselta, varsinkin kun asiaa alkaa ajattelemaan. Tähän voin lisätä, etten aio todellakaan imettää (joten se lapsi pärjännee siltäkin osin ilman minua pari viikkoa), eikä ainoastaan sen takia etten halua pilata rintojani, vaan sen takia etten halua tehdä lapsen ruokailusta jotain "äidin ja lapsen yhteistä hetkeä" josta aina jaksetaan joka puolella kyllästymiseen asti jauhaa.

/N21