Voiko 1-vuotiasta jättää kolmeksi viikoksi isän kanssa yksin?

Vierailija kirjoitti:

Onko isä muuten arjessa jatkuvasti?

Välttämättä en etäisälle jättäisi. Tuossa vaiheessa pitää olla todella tuttu henkilö. Onko tuo työharjoittelu ihan pakko juuri nyt suorittaa? Harkitsisin sinuna vielä. 

Voi laupias taivas näitä mammoja. Joo, tuttu henkilö pitää olla. Ja tällä kriteeriillä isä on epäilyttävä!!!!

Vastakysymys täältä eräältä iskältä. Voiko vaimoa jättää lapsen kanssa kahdestaan kolmeksi viikoksi?

Siirrä harjoittelu tai mies ja lapsi mukaan :-) mulla oli sisko mukana hoitamassa 1-vuotiasta, kun olin viikon koulutuksessa. Toimi! Sisko huolehti päivällä ja minä illat ja yöt. Junalla reissattiin ja oli kivaa.

Eikä sitten tule mieleen, että tässäpä vasta mahdollisuus varmistaa se, että isälle ja lapselle kasvaa kunnollinen suhde, jossa isä ei kodissa ole vain äidin pikkuapulainen. Tai sehän ehkä mammoja vasta kauhistaisikin.

Kyllä. Vanhemmat ovat korvaamattomia. Vaikka olisikin hyvä isä, lapsi ikävöi äitiä tämän poissaolessa ja sama toisinpäin.

Mä en taaskaan tajua, että taas jotkut tehneet äiti-isä vastakkainasettelun. Noloja ovat.

Jos harjottelupaikan järjestäminen on näin hankalaa, niin miten työllistyt kodin läheltä?

Älä jätä, noin pitkä ero äidistä voi vahingoittaa hyvinkin paljon lapsen perusturvallisuutta, huolimatta siitä kuinka läheinen lapsi on isänsä kanssa. Kannattaa vielä varmistaa esimerkiksi neuvolapsykologilta asia, tiedät saavasi asiantuntevia neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Mikä harjoittelu on kyseessä? Tarkoitan sillä nyt kys. harjoittelun alaa (vuodeos/palvelutalo, mt, lapset, kirurginen)? Pystytkö etsimään paikkaa itse lähempää? Olen itse sh-opiskelija ja 2v tytön äiti, onneksi harjoittelupaikat olen saanut samalta paikkakunnalta mutta rankkoja ne on silti lapselle.

Mitähän alapeukutettavaa tässä nyt on ollut? :D

En jättäisi. Ja missään nimessä ainakaan päiväkoti ei voi aloittaa samaan aikaan! Herranjestas. 

Eikä kyllä sopis meillä toisinkaanpäin, eli vaikka minä olen ensisijainen huoltaja ollut niin miehen katoaminen yhtäkkiä kolmeksi viikoksi meidän lasten elämästä olisi kyllä ehdoton ei. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä 1v. ei välittänyt opiskeluistani, mutta nyt kouluiässä kun isä on poissa opiskelemassa jankataan jatkuvasti koska isä tulee, miksi isä aina lähtee, isä ei tykkää meistä kun lähtee. Kysyin äsken muistatko kun olin poissa kun olit 1,5v vanha ja vastaus oli häh.

Et sitten ole tullut ajatelleeksi, että tuo käytös on tunnemuistoa siitä sun poissaolosta? 1,5v iästä harvalla on oikeita muistikuvia, mutta käytökseen ja tunteisiin kokemukset heijastuvat.

Aivan järjetöntä. Miksi sulla on lapsi jos et hoida.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Vanhemmat ovat korvaamattomia. Vaikka olisikin hyvä isä, lapsi ikävöi äitiä tämän poissaolessa ja sama toisinpäin.

Mä en taaskaan tajua, että taas jotkut tehneet äiti-isä vastakkainasettelun. Noloja ovat.

Jos harjottelupaikan järjestäminen on näin hankalaa, niin miten työllistyt kodin läheltä?

Ei minun kodin läheltä tarvitsekaan työllistyä. Voin kyllä muuttaa kunhan saan työstäni palkan, että voimme jollakin elää uudella paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Aivan järjetöntä. Miksi sulla on lapsi jos et hoida.

Oikein mielelläni hoitaisin, sepäs tässä onkin. 

Kolme viikkoa on aika pitkä aika, mutta jos isä on yhtä "tasavertainen" vanhempi lapselle kun mitä sinäkin niin en pidä sitä mahdottomana ajatuksena. Sen sijaan päiväkodin aloitus samaan aikaan on se suurin ongelma. Jos isä ei pysty jäämään kolmeksi viikoksi kotiin lapsen kanssa niin pystyisikö joku lapselle läheinen ihminen hoitamaan lasta miehen ollessa töissä/koulussa?

Entä pystysitkö sinä tekemään työharjoittelussa pitempää päivää, että työharjoittelu ei kestäisi ihan kolmea viikkoa?

En itse lapsettomana voi ottaa kantaa aloittajan kysymykseen, mutta amk-opiskelijana (hoitoala) haluaisin ilmaista sen, että harjoittelupaikat ovat todella tiukassa. Opiskelen itse kätilöksi ja ensi keväälle on kolme neljän viikon harjoittelua.

Leikkausosaston harjoitteluun oman maakuntani keskussairaala tarjosi KAHDEKSAN paikkaa, näitä paikkoja tavoittelivat omasta koulustani vähintään 60 opiskelijaa (sairaanhoitajat + kätilöt).

Naistentaudeille otetaan isommissakin sairaaloissa 2-3 opiskelijaa kerrallaan, näitäkin paikkoja tavoittelevat sairaanhoitajat ja kätilöt. 

Vastasyntyneiden teholla sama ongelma. 

Monet omasta aloitusryhmästä ovat joutuneet lähtemään harjoitteluun monen sadan kilometrin päähän. Pisin matka jonka tiedän omasta ryhmästäni on lähemmäs 600km. Harjoittelu on palkatonta, eikä koulu tue harjoittelua mitenkään. Ei ole ruoka- tai asumisetuja. Harjoittelut on PAKKO suorittaa silloin kun ne on merkitty tai valmistuminen vaarantuu, sillä harjoittelu on pakko suorittaa yhdessä teoriaosuuden kanssa. Ainakaan omassa koulussani et voi edetä kovinkaan pitkälle, jos "alemman" tason harjoittelu puuttuu. 

Ryhmässämme on lähes puolella lapsi/lapsia ja koen itse kohtuuttomana, että heidän tulee lähteä kauas harjoitteluun. Se on myös yhtä väärin lapsettomia kohtaan. Esimerkiksi itselläni ei ole varaa maksaa kahdesta asunnosta ja neljäksi viikoksi on vaikea löytää soluasuntoa tms., tosin soluasunnotkin kustantavat täällä päin yli 200€/kk. Ymmärrän, ettei yksi sairaala pysty ottamaan kaikkia, tai edes puolia koulun opiskelijoita samaan aikaan harjoitteluun. 

Tämä on yleinen ja suuri ongelma, joka rasittaa opiskelijoita. Opettajan mielestä 60km työmatka päivittäin (3-vuorotyö) on kohtuullinen, vaikka et omistaisi autoa. Vaikka omistaisikin, opiskelija jää aina rahallisesti tappiolle harjoittelusta. Vaikka harjoittelu olisi omassa kotikaupungissa, liikkuminen julkisilla maksaa rahaa. 

Toivottavasti löydät ap ratkaisun tähän! Olisiko mahdollista, että vapaapäivinä sinä vierailisit kotona tai mies lapsen kanssa sinun harjoittelupaikkakunnalla? :) 

En jättäisi noin pitkäksi aikaa. En edes viikoksi.

Enkä vähättele isää ollenkaan, en haluaisi että isäkään on paria yötä pidempään pois noin pienen lapsen luota.

Lapseen on sitouduttu enkä haluaisi että kiintymyssuhde kärsii. Pakkotilanteet on asia erikseen, pakko on pakko (esim. sairastuminen).

Vierailija kirjoitti:

Meillä 1v. ei välittänyt opiskeluistani, mutta nyt kouluiässä kun isä on poissa opiskelemassa jankataan jatkuvasti koska isä tulee, miksi isä aina lähtee, isä ei tykkää meistä kun lähtee. Kysyin äsken muistatko kun olin poissa kun olit 1,5v vanha ja vastaus oli häh.

1,5 v. on verbaalisti hieman eri tasolla kuin koululainen... 

En itse jättäisi, koska oma äiti aiheutti minulöe traumoja hylkäämisellä ja työstän niitä nyt terapiassa. En vain halua aiheuttaa omalle lapselle samaa kohtaloa. :)

4 mukelon äiti kirjoitti:

Kyllä te äidit ootte korvaamattomia. Miksi ei muka isä kykene hoitamaan lasta siinä missä äitikin.

TE ITSE teette itsestänne noin hirmutärkeitä.Tärkeätä on myös isän luoda side lapseen.

JA tietysti ootte sitä mieltä vielä että ÄIDIN ÄITI on se isoäiti jota toiseksi parhaiten osaa hoitaa lasta. ISÄNÄITI ei tietenkään osaa.

Mene ihmeessä harjoittelupaikkaasi. Ei siellä kotona mitää tapahdu. Korkeintaan isä tulee hetkeksi lapselle tärkeämmäksi ja haluaa hänen syliinsä kun tulet takaisin. 3 viikkoa on pieru Saharassa kokonaisia vuosia ajatellen.

Tottahan teet kaikkesi valmistuaksesi ammaattiin.

Ja tekee hyvää isillekin nähdä arki lapsen kanssa,

3 viikon kotoa poislähtö 24/7 ja vielä päivähoidon aloitus on hieman eri asia kuin töihin meno, josta illaksi kotiin. ! v:lle on hieman hankala selittää mihin äiti katosi.

Meillä isä jäi lapsen kanssa 5 kk kotiin, kun lähdin töihin. Hyvin sujui, lapsi meni pph:lle 2 v. iässä.

4 mukelon äiti kirjoitti:

Kyllä te äidit ootte korvaamattomia. Miksi ei muka isä kykene hoitamaan lasta siinä missä äitikin.

TE ITSE teette itsestänne noin hirmutärkeitä.Tärkeätä on myös isän luoda side lapseen.

JA tietysti ootte sitä mieltä vielä että ÄIDIN ÄITI on se isoäiti jota toiseksi parhaiten osaa hoitaa lasta. ISÄNÄITI ei tietenkään osaa.

Mene ihmeessä harjoittelupaikkaasi. Ei siellä kotona mitää tapahdu. Korkeintaan isä tulee hetkeksi lapselle tärkeämmäksi ja haluaa hänen syliinsä kun tulet takaisin. 3 viikkoa on pieru Saharassa kokonaisia vuosia ajatellen.

Tottahan teet kaikkesi valmistuaksesi ammaattiin.

Ja tekee hyvää isillekin nähdä arki lapsen kanssa,

Isä kykenee jos on kiinnostanut olla lapsen arjessa alusta alkaen. Valitettavasti kaikkia ei kiinnosta tai kokevat etteivät osaa, joskus äidin takia, joskus omista syistään. Kun isä on tasavertainen hoitaja äidin kanssa ei pitäisi olla ongelmaa.

Sama pätee mummoihin, se mummo kuka on ollut enemmän lapsen elämässä on "parempi", jos muuten ovat samalla viivalla työtilanteen, henkisen ja fyysisen jaksamisen, asenteen yms suhteen.

Silti noin pienelle on yhdistetty äidin katoaminen ja päivähoidon aloitus varmasti liian rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa mennä jumppaan suoraan töistä? Kertoisko nro 40 että saako olla enää mitään omaa kun saa lapsen?

Tai että ainakin meillä ainoa henkireikä on se että meitä on kaksi ja vuorotellen voidaan tehdä jotain aikuisten juttuja. Kun yhdessä se ei ole ikinä mahdollista kun ei ole halukkaita lastenhoitajia ja lapset ovat tottuneet olemaan vain meidän kanssa.

Jos olisi pakko ap niin tietty menisin. Mutta meillä isä onkin ollut about yhtä paljon lasten kanssa kuin äiti ekaa 3kk lukuunottamatta.

Ei sinne jumppaan ainakaan lapsen päiväkotipäivän pituuden kustannuksella voi mennä.