Lue keskustelun säännöt.
Voiko 1-vuotiasta jättää kolmeksi viikoksi isän kanssa yksin?
10.12.2016 |
Lähtisin harjoitteluun toiselle puolelle Suomea. Lisäksi lapsi joutuu aloittamaan päiväkodin samalla. Onko liikaa stressiä yhdellä kertaa lapselle?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvin jättää. Toisinpäin en jättäisi, sillä isä on huomattavasti tärkeämpi vanhempi lapsen psykologisen kehityksen kannalta. Äiti kykenee huolehtimaan vain lapsen fyysisistä tarpeista.
Puhut silkkaa schaibaa.
Et taida tuntea psykologiaa? Ihan perusjuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään harjoittelu ole varmaan 24/7 eli voit varmasti käydä välillä kotona tai mies ja lapsi harjoittelupaikassa...onhan siellä hotelleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko isä olla lomalla ja sen ajan lapsen kanssa? Tai onko joku tuttu henkilö, vaikka isoäiti tai -isä, joka voisi hoitaa päivät kotona?
Meidän lapsi selvisi ongelmitta äidin poissaoloista, mutta varottiin tekemästä mitään muita suuria muutoksia.
Siis isä on liian vieras hoitaakseen lasta mutta isoäiti ei ole??
Tämä oli varmaan vastaehdotus siihen, että AP kertoi ettei isällä ole varaa jäädä pois töistä niin voisiko päivähoidon aloittamista vieraalla venyttää sen verran että äiti olisi takaisin jos isoäiti hoitaisi lasta päivällä tuon 3 viikkoa?
Jo pelkkä päivähoidon aloitus on ihan tosi iso murros lapselle, jos siihen vielä äidin työharjoittelumatka samanaikaisesti niin aika todennäköistä on, että ei ole isälle (eikä lapselle) mikään helppo kolme viikkoa - ja kuten joku jo kirjoittikin - kun äiti tulee takaisin lapsella voi olla pitkä tarrautumisvaihe eikä äiti pääse vessaan ei lenkille ilman lasta/lapsen sydäntäsärkevää itkua.
Älä ole ainakaan kolmea viikkoa putkeen. Lapsesi kokee sen hylkäämisenä. Ei ole tarkoitus syyllistää sinua, mutta itse olin 2 vuotta vanha kun äiti oli pari viikkoa poissa ja minulle jäi siitä syvä trauma. Vaikka isä ja/tai muut läheiset osaisivat miten hienosti hoitaa lasta sen ajan, se ei muuta hänelle sitä, että sinä olet poissa. Lapsella ei ole kykyä hahmottaa tulevaisuutta ollenkaan, kolme viikkoa tilanteessa missä hän koko ajan odottaa äidin tuloa ja koko ajan pettyy kun äiti ei tule on liian rankkaa. Käy siis edes viikonloput olemassa kotona tai muut vapaapäivät!
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään harjoittelu ole varmaan 24/7 eli voit varmasti käydä välillä kotona tai mies ja lapsi harjoittelupaikassa...onhan siellä hotelleja.
Tarkoitus olisi tulla vkonlopuiksi aina kotiin, mikäli onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään harjoittelu ole varmaan 24/7 eli voit varmasti käydä välillä kotona tai mies ja lapsi harjoittelupaikassa...onhan siellä hotelleja.
Tarkoitus olisi tulla vkonlopuiksi aina kotiin, mikäli onnistuu.
Mikä on tämä mystinen harjoittelu, jota ei löydy lähempää kotia?
Meillä lapsi meni 2 v. pph:lle ja muutos arkirutiineissa aiheutti sen, että illat menivät aluksi todella paljon siihen, että istuttiin sekä äidin että isän sylissä... jos toinen olisi kadonnut samaan aikaan viikoiksi johonkin olisi ollut kriisi.
Jos isäkin on tällä hetkellä ns. Ykköshoitaja niin silloin voisin ehkä harkita.
Meillä lapset on ollut tuon ikäisenä vielä niin riippuvaisia äitistä, tissillä osittain. Että itse en edes vois harkita sellasta
Riippuu niin paljon tilanteesta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä te äidit ootte korvaamattomia. Miksi ei muka isä kykene hoitamaan lasta siinä missä äitikin.
TE ITSE teette itsestänne noin hirmutärkeitä.Tärkeätä on myös isän luoda side lapseen.
JA tietysti ootte sitä mieltä vielä että ÄIDIN ÄITI on se isoäiti jota toiseksi parhaiten osaa hoitaa lasta. ISÄNÄITI ei tietenkään osaa.
Mene ihmeessä harjoittelupaikkaasi. Ei siellä kotona mitää tapahdu. Korkeintaan isä tulee hetkeksi lapselle tärkeämmäksi ja haluaa hänen syliinsä kun tulet takaisin. 3 viikkoa on pieru Saharassa kokonaisia vuosia ajatellen.
Tottahan teet kaikkesi valmistuaksesi ammaattiin.
Ja tekee hyvää isillekin nähdä arki lapsen kanssa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään harjoittelu ole varmaan 24/7 eli voit varmasti käydä välillä kotona tai mies ja lapsi harjoittelupaikassa...onhan siellä hotelleja.
Tarkoitus olisi tulla vkonlopuiksi aina kotiin, mikäli onnistuu.
Mikä on tämä mystinen harjoittelu, jota ei löydy lähempää kotia?
Meillä lapsi meni 2 v. pph:lle ja muutos arkirutiineissa aiheutti sen, että illat menivät aluksi todella paljon siihen, että istuttiin sekä äidin että isän sylissä... jos toinen olisi kadonnut samaan aikaan viikoiksi johonkin olisi ollut kriisi.
En voi kertoa harjoittelusta tarkemmin, koska olisi liian tunnistettavaa, mutta kieltämättä itsekin yllätyin kuinka vähän harjoittelupaikkoja on. Koska korkeakoulut saavat rahaa sen perusteella kuinka monta oppilasta haalivat sisään, natisee jo koko järjestelmä liitoksistaan ja liikakoulutus on ongelma jo hoitoalallakin :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidit, jotka omivat lapsensa isältään ja pitävät itseään korvaamattomana, myös tekevät itsestään korvaamattoman. Sitä se äitiyden egoismi on, monelle ainut saavutus elämässä.
Meillä isä on ollut lapselle ihan yhtä tärkeä syli, kuin minä. Isä tietää asioita paremmin lapsesta, kuin minä. Hän ei ole toinen lapseni. Ja voi, kun sainkin siitä usein kuulla. Paras kysymys oli, että "eikai isä lapsen kanssa yksin ole?", vielä jonkinlaiselta ammattilaiselta. Meidän dynamiikka osoittautui todella hyväksi järjestelmäksi, siinä vaiheessa kun sairastuin vakavasti ja jouduin olemaan kuukauden sairaalassa lapsen ollessa 8kk. Samalla lailla lapsi nukkui, nauroi ja söi isänsä kanssa muutamat viikot, kun ei päässyt luokseni. Ja kun lopulta pääsi, niin oli toki hyvin iloinen. Mutta eipä se sen kummempia vaikuttanut. Oma ikävä oli toki kova, mutta olin rauhallisin mielin, kun tiesin että isä hoitaa homman ja hyvin hoitaakin.
Monesti miettii joidenkin perheiden "isiä", että voi miesraukkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi isä ei voi jäädä kotiin hoitovapaalle lapsen kanssa?
Ei ole varaa. Harjoittelu on palkatonta mutta pakollista tutkintoni kannalta :/
Toiselle puolelle Suomea?
Paikkakunnallani ei ole tarpeeksi alan harjoittelupaikkoja kaikille opiskelijoille. Ja kyseessä vielä se ah-niin-työllistävä soteala.
Teillä ei ilmeisesti ole opiskeltu pienten lasten psykologiaa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää, en ikinä tekisi noin. Kun olette lasta harkinneet niin ymmärsitte varmaan, että lapsen tarpeet menevät teidän tarpeidenne edelle.
Joo, työharjoittelu onkin vain ihan äidin oma tarve. Varsinainen hupakko munahaukka, kun lähtee pariksi viikoksi rellestämää. Parempi olisi jäädä ilman tutkintoa työttömäksi koko loppuelämän ajaksi.
Hei naiset, ihan oikeasti, ei sukupuoli tee kenestäkään parempaa vanhempaa. Hyvä isä hoitaa lapsensa aivan yhtä hyvin kuin hyvä äitikin. Joo, meillä isä laittaa lapselle sukkahousut välillä väärinpäin, keittiön tasoilla saattaa olla murenoita, hiukset saattaa jäädä harjaamatta, mutta ei se hänestä huonompaa vanhempaa tee. Sen ajan, jonka minä käytän siivoukseen, hän leikkii lasten kanssa. Ja meillä tytölle on isin syli ollut aina tärkeämpi, kuin minun, pojalle taas äidin syli on paras. En ymmärrä, mistä näitä äitimyytin kannattajia tänne aina löytyy.
Maailmalla, niinkin lähellä kuin Venäjällä ja muualla Itä-euroopassa on muuten hyvin tavallista, että lapset hoitaa isoäiti, ei lapsen vanhemmat niinkään. Vanhemmat voivat olla töissä toisissa kaupungeissa, ja tapaavat lapsiansa viikonloppuisin tai harvemminkin. Kun mennään Aasiaan asti, niin äidit voivat olla töissä Euroopassa asti, ja näkevät lapsiaan pari kertaa tai kerran vuodessa.
Joten ei, en usko, että lapsi saa iänikuisia traumoja äidin kahden viikon poissaolosta, jos hänestä huolehtii läheiset ihmiset. Jos kyseessä olisi lomamatka, niin en suosittelisi, mutta ilman harjoittelua et valmistuin, joten mielestäni on itsestäänselvyys lähteä.
Veikkaan että ap opiskelee kätilöksi. Tsemppiä hirveästi, samassa suossa rämmitty ja kyllä, tilanne on juuri näin absurdi eikä sille mitään voi. Kuukausikaupalla ilmaista kolmivuorotyötä harjoitteluissa, vähintään 1-2 harjoittelua tehdään ulkopaikkakunnalla kun ei täällä paikkoja riitä.
Pakkohan se on mennä. Tai sitten keskityt nyt teoriaopintoihin niin paljon kuin pystyt ja seuraavana lukukautena teet pari harjoittelua. Näin lapsi saisi helpomman pk aloituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla itselläsi on yhtään epäilystä lähteä koska lapsi on pieni niin älä mene. Etkö voi tehdä harjoittelua myöhemmin, vai valmistumassako olet? Mieti millainen aika tuo on pienen lapsesi elämässä.
Meillä 1v. ei välittänyt opiskeluistani, mutta nyt kouluiässä kun isä on poissa opiskelemassa jankataan jatkuvasti koska isä tulee, miksi isä aina lähtee, isä ei tykkää meistä kun lähtee. Kysyin äsken muistatko kun olin poissa kun olit 1,5v vanha ja vastaus oli häh.
Mikä harjoittelu on kyseessä? Tarkoitan sillä nyt kys. harjoittelun alaa (vuodeos/palvelutalo, mt, lapset, kirurginen)? Pystytkö etsimään paikkaa itse lähempää? Olen itse sh-opiskelija ja 2v tytön äiti, onneksi harjoittelupaikat olen saanut samalta paikkakunnalta mutta rankkoja ne on silti lapselle.
No, mieti nyt kuinka monen lapsen elämässä isä ei ole lainkaan läsnä. On vain äiti. Ihan samalla tavalla lapsi pärjää isänsä hoivissa ilman äitiä. Ja kyseessä on vielä lyhyt aika. Eli totta kai voit lähteä harjoitteluun, jos olosuhteet ovat sellaiset.
Pitkässä juoksussa 3 viikkoa ei ole tietysti mitään, kunhan siitä ei ala sellainen henkinen etääntyminen, minkä olen monille nähnyt tapahtuvan ihan normitöidenkin alettua. Lapset aloittaa tarhassa, äiti töissä ja kohta pikkuhiljaa äidillä ei ole ongelmaa mennä töistä suoraan jumppaan tai lasilliselle ravintolaan. Sitten ei ole enää ongelmaa lähteä viikonloppulomalle ilman lasta ja kohta parin viikon etelän-matkalle jne jne...
Olen tämän kuvion nähnyt monilla ja olen sitä mieltä, ettei voi tehdä lapsille hyvää. Vaikka aina sanotaan että hyvinvoiva äiti = hyvinvoiva lapsi, niin olen kyllä aika paljon eri mieltä. Äidin ja isänkin hyvinvoinnin pitäisi olla mahdollista myös lasten läsnäollessa, jos niitä on hankittu. Koska kyllä oikeesti jo 2-3-vuotiaskin ymmärtää, jos äiti ja isä kilvoittelevat siitä, kumpi saa huomenna vapaaillan lapsesta. Nämä oireilevat lapset, joista päiväkotien ja koulujen henkilökunta paljon puhuvat, niin ei se oireilu tyhjästä synny.
Ei saa mennä jumppaan suoraan töistä? Kertoisko nro 40 että saako olla enää mitään omaa kun saa lapsen?
Tai että ainakin meillä ainoa henkireikä on se että meitä on kaksi ja vuorotellen voidaan tehdä jotain aikuisten juttuja. Kun yhdessä se ei ole ikinä mahdollista kun ei ole halukkaita lastenhoitajia ja lapset ovat tottuneet olemaan vain meidän kanssa.
Jos olisi pakko ap niin tietty menisin. Mutta meillä isä onkin ollut about yhtä paljon lasten kanssa kuin äiti ekaa 3kk lukuunottamatta.
Paikkakunnallani ei ole tarpeeksi alan harjoittelupaikkoja kaikille opiskelijoille. Ja kyseessä vielä se ah-niin-työllistävä soteala.