Voiko 1-vuotiasta jättää kolmeksi viikoksi isän kanssa yksin?

Vierailija kirjoitti:

Äkkiseltään sanoisin että on. Itse olen ollut työmatkalla 2,5 viikkoa lapsen ollessa puolitoistavuotias - mutta menin töihin heti äitiysloman jälkeen ja mies piti vanhempainvapaat ja jäi hoitovapaalle, eli "ensisijainen" vanhempi.

Meni muuten tosi huonosti, kun tulin takaisin työmatkalta niin lapsi roikkui minussa koko ajan ja alkoi huutaa silmittömästi kun kävin vaikka vessassa, selkeästi pelkäsi että lähden taas. Tosi kivaa kun oli kuitenkin pakko mennä joka arkipäivä töihin.

Voi pikkuista, tämän lukemisesta tuli paha mieli :(

En jättäisi noin pitkäksi aikaa,itse sairastuin ja olin kk sairaalassa kun tytär oli 2v hänellä oli isä ja mummo ja pappa hoitamassa,hän tunsi turvattomuutta kun äiti oli poissa hyvästä hoidosta huolimatta

HUOM! Äiti on 5 pv kerrallaan pois ja isä hoitaa jutut. Sama se kai on kumpi sinne päviäkotiin lapsen opettaa.

Ja voi pyhä sylvi...joku kirjoitti että kuinka selittää lapselle 1 vee että äiti hylkää hänet. Onko teillä maalaisjärkeä ollenkaan.

Vaimo ja äiti kirjoitti:

En jättäisi noin pitkäksi aikaa,itse sairastuin ja olin kk sairaalassa kun tytär oli 2v hänellä oli isä ja mummo ja pappa hoitamassa,hän tunsi turvattomuutta kun äiti oli poissa hyvästä hoidosta huolimatta

Sehän on vain siitä kiinni miten lapsi hoidetaan. Jos äiti on aina kiinni lapsessa hän ei itsenäisty ollenkaan ja sitten kun äiti on esim nyt sairaalassa ei saa itse itkeä lapsen perään koska silloin lapsi luulee että äidillä on hätä.

Jos lapsi ei ole aiemmin tottunut siihen, että olet vähänkään pidempiä aikoja poissa, niin tuo on todennäköisesti liian pitkä aika. Lapsi pitää ensin totuttaa siihen, että tulet takaisin ennen kuin voit olla noin pitkään poissa.

Onko mahdollista, että käyt viikonloppuna katsomassa lasta tai he tulevat käymään luonasi? Sekin helpottaa paljon, kun lapsi näkee, että missä olet kun olet poissa. Voithan keskustella hänen kanssaan myös puhelimessa tai vaikka skypessä kameran kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 1v. ei välittänyt opiskeluistani, mutta nyt kouluiässä kun isä on poissa opiskelemassa jankataan jatkuvasti koska isä tulee, miksi isä aina lähtee, isä ei tykkää meistä kun lähtee. Kysyin äsken muistatko kun olin poissa kun olit 1,5v vanha ja vastaus oli häh.

Et sitten ole tullut ajatelleeksi, että tuo käytös on tunnemuistoa siitä sun poissaolosta? 1,5v iästä harvalla on oikeita muistikuvia, mutta käytökseen ja tunteisiin kokemukset heijastuvat.

Toisen lapsen kanssa eleltiin kuin liimattuna ja silti itkee isänsä perään, kyselee koska isä tulee ja miksi isä lähtee. Miksi isä ei voisi olla lapselle yhtä tärkeä ja läheinen kuin äiti? Miksi isä ei kelpaa lapselleen hoitajaksi muutamaksi viikoksi? Miksi isien läsnäolon tärkeyttä vähätellään? Miksei lapsi voi ikävöidä isäänsä, koska ikävöi isäänsä, miksi ikävä isään on vain äidin poissaolon aiheuttama trauma?

Tätä kannattaa kysyä siltä isältä ja itseltäsi :) Ainoastaan te itse tiedätte oman perheenne tilanteen. En näkisi kuitenkaan ongelmaa, jos isä on luotettava ja tottunut osallistumaan lapsen arkeen. Toisaalta tuo aiempi ehdotus "lapsi ja hoitaja/isä" mukaan voisi olla myös ok.

Jos isällä ongelmia arjessa selviytymisessä tai taipumusta esim. mustasukkaisuuteen, ongelmia on edessä. Lapsi kärsii, kun häviät arjesta ja mies jää "yksinään". Itsellä tästä ikäviä kokemuksia muutamalta päivältä ja isomman lapsen kanssa, ex-liitosta onneksi :(  Mieti siis tarkkaan parisuhdettanne.

Opiskeluaikanani 90-luvulla perheelliset saivat lähimmät harjoittelupaikat ja lapsettomat - joka itsekin siihen aikaan olin - menivät sitten vaikka sinne toiselle puolelle Suomea. Kaikki olivat tyytyväisiä. Onpa nykytilanne harmittava!

Minusta tuo ei ole ylitsepääsemätön ongelma. Jos mahdollista, niin kannattaa harkita vakavasti sitä, että isä pitäisi hoitovapaata sen aikaa kun olet poissa. Se olisi kaikkien osapuolten kannalta paras ratkaisu, jos vaan budjetti kestää.

Jos vain mahdollista, kannattaa käydä viikonloppuina/pidemmillä vapailla kotona, ja olla päivittäin skype-yhteydessä kotiin/lapseen. Eihän se läheisyyttä/hellyyttä korvaa, mutta lapselle ei tule niin vahvaa hylkäämiskokemusta, kun saa kuitenkin nähdä  äidin kasvot ja kuulla äänen päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 1v. ei välittänyt opiskeluistani, mutta nyt kouluiässä kun isä on poissa opiskelemassa jankataan jatkuvasti koska isä tulee, miksi isä aina lähtee, isä ei tykkää meistä kun lähtee. Kysyin äsken muistatko kun olin poissa kun olit 1,5v vanha ja vastaus oli häh.

Et sitten ole tullut ajatelleeksi, että tuo käytös on tunnemuistoa siitä sun poissaolosta? 1,5v iästä harvalla on oikeita muistikuvia, mutta käytökseen ja tunteisiin kokemukset heijastuvat.

Lapsesi puhe on selvästi viivästynyt johtuen siitä että hylkäsit hänet opiskelujesi tähden.

heh heh

Olen seuraavia joskus kysynyt ennenkin saamatta asiallista vastausta, joten kysyn taas: Mitenkähänn tämä asia mahdetaan ratkaista niissä perheissä, joissa on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, eli joko kaksi "isää" tai kaksi "äitiä."  - Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, että mikä pelkästään lapsen äidissä on sellaista, että 1-vuotias tarvitsee ja jota isä - tai jkou toinen huolehtiva vanhempi- pystyisi mitenkään 1-vuotiaalle lapselle tarjoamaan?  

Vierailija kirjoitti:

Olen seuraavia joskus kysynyt ennenkin saamatta asiallista vastausta, joten kysyn taas: Mitenkähänn tämä asia mahdetaan ratkaista niissä perheissä, joissa on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, eli joko kaksi "isää" tai kaksi "äitiä."  - Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, että mikä pelkästään lapsen äidissä on sellaista, että 1-vuotias tarvitsee ja jota isä - tai jkou toinen huolehtiva vanhempi- pystyisi mitenkään 1-vuotiaalle lapselle tarjoamaan?  

Ei kyse ole niinkään lapsen vanhemman sukupuolesta, vaan siitä kun yksi tärkeä hoitaja yhtäkkiä katoaa, miten lapsi kokee tämän, voiko aiheuttaa kiintymyssuhdehäiriön ym. 

Vierailija kirjoitti:

Olen seuraavia joskus kysynyt ennenkin saamatta asiallista vastausta, joten kysyn taas: Mitenkähänn tämä asia mahdetaan ratkaista niissä perheissä, joissa on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, eli joko kaksi "isää" tai kaksi "äitiä."  - Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, että mikä pelkästään lapsen äidissä on sellaista, että 1-vuotias tarvitsee ja jota isä - tai jkou toinen huolehtiva vanhempi- pystyisi mitenkään 1-vuotiaalle lapselle tarjoamaan?  

Ihan samaa mieltä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seuraavia joskus kysynyt ennenkin saamatta asiallista vastausta, joten kysyn taas: Mitenkähänn tämä asia mahdetaan ratkaista niissä perheissä, joissa on kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, eli joko kaksi "isää" tai kaksi "äitiä."  - Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, että mikä pelkästään lapsen äidissä on sellaista, että 1-vuotias tarvitsee ja jota isä - tai jkou toinen huolehtiva vanhempi- pystyisi mitenkään 1-vuotiaalle lapselle tarjoamaan?  

Ei kyse ole niinkään lapsen vanhemman sukupuolesta, vaan siitä kun yksi tärkeä hoitaja yhtäkkiä katoaa, miten lapsi kokee tämän, voiko aiheuttaa kiintymyssuhdehäiriön ym. 

Ei aiheuta kiintymyssuhdehäiriötä.

Missä lapsi on tähän asti ollut hoidossa, kun sinä olet opiskellut? Vai menetkö muka suoraan harjoitteluun, ilman sitä pohjustavia teoriaopintoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko isä olla lomalla ja sen ajan lapsen kanssa? Tai onko joku tuttu henkilö, vaikka isoäiti tai -isä, joka voisi hoitaa päivät kotona?

Meidän lapsi selvisi ongelmitta äidin poissaoloista, mutta varottiin tekemästä mitään muita suuria muutoksia.

Siis isä on liian vieras hoitaakseen lasta mutta isoäiti ei ole??

Aivan outo tulkinta kirjoituksestani. Kerroin vain oman kokemukseni. Olen mies, jäin kahden pienen lapsen kanssa, ja työssä oli pakko käydä. Isovanhempien läsnäolo varmasti teki sen lapselle helpommaksi.

Vierailija kirjoitti:

Missä lapsi on tähän asti ollut hoidossa, kun sinä olet opiskellut? Vai menetkö muka suoraan harjoitteluun, ilman sitä pohjustavia teoriaopintoja?

On ollut kotona hoidossa. Mies tekee vuorotyötä, siksi on ollut ollut mahdollisuus jatkaa opintoja hieman eteenpäin, jotka siis pystyin keskeyttämään äippäloman ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

En itse jättäisi noin pitkäksi aikaa. 1-vuotias tarvitsee paljon äitiä vielä, tottakai myös isää. Vaikka aina toitotetaan, että isä voi ihan yhtä hyvin olla läheisempi vanhempi ja hoitaa lapsia samalla tavalla kuin äiti. Mutta ei se niin mene. Lapsi äidin sylissä on eri asia kuin isän sylissä. Läheisyys äidin kanssa on erilaista kuin isän kanssa. Ja vielä jos olet imettänyt lasta paljon, niin teillä on sellainen yhteys, mitä isä ei tule koskaan saavuttamaan.

Tämä äitiyden pyhittäminen on täyttä skeidaa. SINUN lapsesi tarvitsevat äidin syliä, koska et luota isään sen vertaa, että antaisit lasten luoda oman, sinusta riippumattoman kiintymyssuhteen isään. Eihän se onnistu, kun pyhä äiti on aina kyttäämässä ja korostamassa omaa erityisyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä lapsi on tähän asti ollut hoidossa, kun sinä olet opiskellut? Vai menetkö muka suoraan harjoitteluun, ilman sitä pohjustavia teoriaopintoja?

On ollut kotona hoidossa. Mies tekee vuorotyötä, siksi on ollut ollut mahdollisuus jatkaa opintoja hieman eteenpäin, jotka siis pystyin keskeyttämään äippäloman ajaksi.

Miten lapsen päivähoito järjestyy tuon kolmen viikon aikana, saitteko hänet vuoropäiväkotiin, vaikka sinä olet opiskelija?

Minä tekisin tuon niin, että isä jää siksi aikaa kotiin ja sinä soitat lapselle pari kertaa päivässä. Ei ainakaan tarhan aloitusta samalla!

Ja viekää se lapsi yökylään naspuriin, että isä saa nukkua rauhassa. Ihan oikein sille, kun ei ole omaa kämppää hommannut, vaikka jo 1v.