Mikä on ollut noloin vaatemokasi juhlissa?

Saimme kutsun sukujuhliin. Kysyin pukeutumisesta, ja minulle kerrottiin, että jotain parempaa päälle. Laitoin jakkupuvun, ja yllättäen kaikki muut olivatkin ihan arkisissa vetimissä.

Varmaan mustat, paksut sukkikset häissä. Syynä se, että juhlatilaisuus oli huomattavan viileässä tilassa (lämmittämätön kivirakennus vanhan linnan yhteydessä) ja sää viileä, ja mustat sopivat mekkoon paremmin kuin vaaleat tai ihonväriset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipukeutuminen on aina nolompaa kuin alipukeutuminen. Jostain syystä ajattelen näin. 

Eli jos vähänkin epäselvää juhlien etiketti, niin mieluummin vaatimattomammin kuin tälläytyä johonkin iltapukuun. 

Alipukeutumista on myös paljon helpompi selitellä tyyliin: oi, sori tulin juuri sieltä ja sieltä... en tajunnutkaan, että näin fiini meinki. Ylipukeutuminen saa näyttämään vain naurettavalta eikä sille ole mitään muuta selitystä että vain halusit olla "näyttävä". 

Ylipukeutuminen kertoo, että on arvostanut juhlaa niin paljon, että on laittanut ylleen parastaan, alipukeutuminen kertoo, että juhla oli sen luonteinen, että sinne saattoi hyvin piipahtaa ihan vaan haravoinnin ja kaupassakäynnin välissä...

Niin ajattelen itsekin mutta jos itse on ainoa juhlapuvussa oleva niin miettiikö muut että mikä tuo luulee olevansa kun hienostelee. Alipukeutuneena sulautuu seinään.

Monet ihmiset käsittävät käytöstavat ja etiketin ihan nurinkurisesti. He ajattelevat että sen tarkoitus on antaa mahdollisimman hyvää kuvaa itsestä. Toissijaisesti onkin, mutta ensisijaisesti sen tarkoitus on tehdä muille mukavampaa oloa. Jos noudatat etikettiä aiheuttaen sillä toisille vaivaantuneen olon tai nostat sillä itseäsi toisten yläpuolelle, olet epäkohtelias. Sinänsä alipukeutuminen on parempi, koska siinä nolaa vain itsensä. Ylipukeutunut helposti näyttää siltä, että on odottanut parempaa ja isäntäväki pakostakin miettii, onko tämä vieras nyt pettynyt kun olikin vaatimattomampaa.

Heti tuli mieleeni ystäväni ylioppilasjuhlat 4 vuotta sitten... Olin juuri muutama päivä sitten palannut Pitkänniemen mielisairaalasta päädyttyäni sinne unettomuudesta johtuneen psykoosin ja sen aikana reisiin viiltämieni viiltojen vuoksi. Ne eivät olleet niin syviä että olisi jouduttu tikkaamaan, mutta tein ne likaisella lihaveitsellä ja koska niitä oli reidet täynnä niin ne näyttivät pahemmilta kuin mitä olivat. En ollut ihan järjissäni vielä juhlien aikaan ja laitoin päälleni mekon ja tavalliset sukkahousut, enkä tajunnut katsoa kokovartalopeiliin ennen lähtöä. Juhlissa sitten viillot tietysti huomattiin ja lopulta valokuvista näin miten hirvittäviltä ne tosiaan näyttivät aivan punaisina ja tulehtuneina. Hävettää itseni ja ystäväni puolesta mutta ei sille mitään enää voi.

Olen useammin vähän liian ylipukeutunut kuin alipukeutunut. Johtuu varmaan siitä, että kun töissä pitää pukeutua asiallisesti, niin tuntuisi hölmöltä mennä juhliin arkisemmassa asussa. Hyvänä puolena vaatekaapista on paljon sukujuhliin tms. sopivia vaatteita.

Ei ollut oma moka, mutta kerran huomasin vasta juhlapaikan pihalla, että mies ei ollut laittanut pukua isotätinsä 80-vuotispäiville. Huolehdi viimeisillään raskaana omat vaatteet ja laittautumisen, lapsen juhlakuntoon, lahjan ja kortin. Ei tullut edes katsottua mitä mies pukee ennen kuin oli liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

- Firman merkkipäiväjuhlat, mulla päällä sellainen luirua halpakangasta oleva olkaimeton mekko missä yläosa sellainen bandeau -mallinen ja sitten se levenee siitä A helmaiseksi. Pituus oli sellainen minkä nykyään laskisin topiksi. Helvetti kun hävettää.

- Häävieraana puuterinvärisessä mekossa, jolle kaadoin punaviinit kunnolla syliin heti kättelyssä.

- 20-luvun henkinen vaalea pikkumekkoasu höyhenpäähineineen yhdistettynä ihan hirveisiin monoihin kun tajusin etten omista mitään asuun sopivia kenkiä.

- Hautajaisissa varhaisteininä punaruudullisessa hameessa ja valkoisessa kauluspaidassa, päällä kyllä musta toppatakki... Jotenkin siis en ymmärtäny itse mitä laittaa päälle, mutta miksi mun vanhemmat ei ole sanonut mitään tai katsonut onko mulla sopivaa vaatetusta?!? Mun vaatekaapissa ei olisi ollut varmastikaan mitään mustaa, mutta olisko ollut ongelma tarkistaa asia pari päivää aikaisemmin ja hakea jostain halpahallista joku muutaman markan kolttu kun ei meillä koskaan rahallisesti tiukkaakaan ollut?

Tuli tosta viimeisestä mieleen kun teininä menin sukulaisen häihin. Laitoin sitten sen ainoan hienomman mekkoni ja siihen päälle jakun. Ainoa vaan että se mekko oli valkoinen. Kumpikaan vanhemmista ei sanonut sen olevan väriltään se ainoa mitä ei voi laittaa. En muista mistä kuulin ihan häiden alkuvaiheessa ettei valkoinen sovi vieraalle. Oli todella kuuma kesäpäivä ja juhlapaikalla hiki valui mutta sinnikkäästi pidin jakkua päällä ettei valkoinen hame näkyisi kun hävetti niin paljon. Ihmettelen vaan miksei vanhempani sanonut mitään.

Ison firman pikkujoulut, johon osallistui ihmisiä ympäri suomen eri toimipisteistä. Teema oli jotain tyyliä glamour/hollywood/linnanjuhlat (en muista tarkkaan) eli annettiin ymmärtää että ykköset päälle. Olin uusi tulokas firmassa ja vanhemman työkaverin kanssa pohdittiin pukeutumista. Hän kertoi, ettei minään aiempana vuonna juuri kukaan noudata pukukoodeja ja voi mennä missä vaatteissa vaan. Uskoin häntä, ja saavuin paikalle farkuissa, topissa ja bleiserissä. Ja kuinka ollakaan siellä suurin osa oli oikeasti pukeutuneina iltapukuihin! Hävetti alipukeutumiseni. Niin ja tämä vanhempi työkaverini ei itse tullut paikalle, joten olin ainoa.

Joskus nuorempana sattunut huteja asuvalintojen suhteen, niistä nyt viisastuneena, mutta...

Jonkin aikaa sitten lähdimme miehen sisaren juhliin ja laitoin päälle pitsisen valkoisen paidan ja hameen. Kotona peilistä katsottuna kaikki oli ok. Kun juhlat olivat alkaneet ja aloimme ottaa ulkona kuvia, huomasin että paidassani oli järkyttävän kokoinen tahra jotain (juomista?) mitä ei kodin valaistuksessa huomannut. Olin pitänyt paitaa muutama päivä aikaisemmin muutaman tunnin ajan, ja en ollut pessyt sitä...

Ei asu jaa asusteet. Kengät. Oli TODELLA helteinen ja hiostava hääpäivä. Vaikka istui paikoillaan hiki virtasi. Jaloissani oli ihan uudet kauniit kengät. Odotin todella innoissani että sain laittaa ne kaunokaisesta jalkaani. Noh, kaikkihan me tiedämme että jalat hikoilee jos on kuuma päivä, ja vielä uudet.. Joka helkutin askeleella vannon että ääni mikä lähti kengistä oli kuin olisi kovaa pieraistu!!! Se oli kirkossa aika NOLOA (häät siis olivat 2009 ja ne puhuu mun kengistä VIELÄKIN!!!) Yritin kuivatettava jalkoja, laittaa paperia.. Mutta ei.. Istuin sen illan sitten ilman kenkiä.

Nyt se vähän jo naurattaa, mutta ne katseet.. Olin kuolla häpeästä. Oma mieskin alussa katsoi minuun et mitä hittoa 😀

Noh.. Nyt jo vähän naurattaa...

Uimahallissa oli kivä huomata tai paremminkin kuulla, että uusi valkoinen uimapukuni on kastuessaan läpinäkyvä...

Väitösjuhlassa, eli karonkassa, minä ja mieheni olimme ainoita, jotka eivät olleet pukeutuneet täyspitkään juhla-asuun tai mustaan pukuun. Minulla oli polvimittainen hame ja miehellä tummanharmaa asu. Omaa huolimattomuutta, että en huomannut kutsussa ollutta pukukoodia. Kuvittelin kyseessä olevan karonkan jatkot, eikä varsinainen karonkka. Puolustukseksi täytyy sanoa, että omassa tiedekunnassa on ollut tapana pitää kahdet juhlat, eli karonkkaan pyydetään ainoastaan väitöskirjatyöhön osallistuneet tutkijat ja karonkan jatkoille sitten kaverit, missä ei ole pukukoodia. Onneksi en tuntenut muita kuin juhlakalun, joka ei pahastunut etikettivirheestä, mutta kyllä silloin hävetti!

Vierailija kirjoitti:

Ei asu jaa asusteet. Kengät. Oli TODELLA helteinen ja hiostava hääpäivä. Vaikka istui paikoillaan hiki virtasi. Jaloissani oli ihan uudet kauniit kengät. Odotin todella innoissani että sain laittaa ne kaunokaisesta jalkaani. Noh, kaikkihan me tiedämme että jalat hikoilee jos on kuuma päivä, ja vielä uudet.. Joka helkutin askeleella vannon että ääni mikä lähti kengistä oli kuin olisi kovaa pieraistu!!! Se oli kirkossa aika NOLOA (häät siis olivat 2009 ja ne puhuu mun kengistä VIELÄKIN!!!) Yritin kuivatettava jalkoja, laittaa paperia.. Mutta ei.. Istuin sen illan sitten ilman kenkiä.

Nyt se vähän jo naurattaa, mutta ne katseet.. Olin kuolla häpeästä. Oma mieskin alussa katsoi minuun et mitä hittoa 😀

Noh.. Nyt jo vähän naurattaa...

Noh noh, kukaan ei noistakaan häistä enää puhuisi ilman niitä kenkiä.

"Muistatko niitä Matin ja Maijan häitä?" 

"En, kaikki häät on niin samanlaisia. Ei kun hetkinen, oliko ne ne, missä rouva X:llä oli ne pierevät kengät?"

"No just ne! En mäkään niistä häistä mitään muuta muista."

Varhaisteininä orkesterin pääsiäiskonsertissa pukukoodina oli mustat vaatteet. Muuten olin päästä varpaisiin mustissa, mutta jostain syystä vedin päälle valkoisen ohuen läpikuultavan neuleboleron. Konserttivieraat todennäköisesti luulivat minun olevan joku solisti kun erotuin pikimustasta porukasta ja kapellimestari loi murhaavia katseita koko konsertin ajan. Vieläkin hävettää kun mietinkin tätä!

Lisää?

Joku olisi saattanut nolostua tilanteessa, jossa hameenhelma jää vessakäynnin jälkeen sukkahousujen vyötärökuminauhan alle. Tälleen mulle on käynyt parikin kertaa. Nauratti.

Eräällä kerralla taas lähdin ovesta pihalle ilman housuja. Onneksi oli melko viileä päivä, joten huomasin aika nopeasti että jotain nytten puuttuu. 

Vaatteidenhallinta on vaikeaa joskus.

Äitini synttäreille valitsin vaalean tuubimekon, pukiessani sitä päälleni, en niin ajatellut enkä huomannutkaan itse kuin vasta kun tätini huomautti, että mustat rintaliivini kuultavat läpi ja olkaimet ois kannattanut myös ottaa pois.