pelkään etukäteen aattoiltaa.. en voinut ostaa lapselle tämän hartainta toivetta :(

Järkyttävä hinta? Tuskin joku munasta kuoriutuva juttu voi maksaa montaa sataa?

No kerrot lapselle, että kun pukki tulee, niin aina ei pukillakaan ole kaikkia lahjoja mahdollista antaa. Etukäteen vähän siedätät lasta siihe ajatukseen, ettei välttämättä saakaan sitä mitä haluaa.

Tai jos ei enää usko joulupukkiin, niin kerrot että kaikkeen ei ole varaa ja kyllä kuitenkin kivoja lahjoja varmasti saa.

Kuulostaa hemmotellulta, jos pelkäät että saa raivokohtauksen kun huomaa lelun puuttuvan. Eli nyt vaan siedättämään lasta jo valmiiksi.

Että useampia hyviä lahjoja on tulossa, mutta silti tiedossa on huutoa kun ei saa just sitä yhtä juttua. Itsepä olet lapsesi kasvattanut.

Aloita pohjustaminen ajoissa. Kerro, että Joulupukin pajalta ei aina riitä kaikkea kaikille. Korosta joulun muita ihania asioita: yhdessäoloa, hyvää ruokaa, kynttilöitä..

Saisiko tehtyä lisää paketteja vaikka kivoista sukista, tarkista, askartelutarvikkeista tms? Tuossa iässä pakettien määrällä on merkitystä.

Että oikein pelätä pitää? Millainen hirmutyranni teillä on lapsena?

No kaikkea ei voi saada, vaikka kuinka haluaisi. Sellaista elämä on. Minäkään en saanut lapsena hevosta, eikä ole vieläkään varaa ostaa, koska maksaa liikaa ja ylläpito myös. Tyttäresi opettelee nyt vaan kestämään pettymyksiä käyttäytymättä kuin apina.

Pettymykset kuuluu myös jouluun. Jotka on sitä elävää oppimateriaalia, jota ei kannata ohittaa.

Lapsella harrastoive, miksi tästä ei exän ja muiden kanssa keskusteltu että "turhan" sijaan olisi voinut tämän toiveen yhdessä hankkia? Sinä olisit halunnut olla yksin se lapsen sankari joka ostaa sen kaiken kivan ja muut vaan jotain tyhmää?

Okein kivoja lahjoja lapsi on saamassa! Jos hän kuitenkin on kovin pettynyt, kun ei saanut sitä tiettyä lahjaa, niin pystyisittekö ostamaan sen myöhemmin syntymäpäivälahjaksi porukalla? Jos vaikka isovanhemmat, isä ja kummit osallistuisivat myös, niin se ei olisi yhtä henkeä kohti kovin kallis lahja? Voit sitten sanoa jouluna, että jos lapsi haluaa kyseisen lahjan vielä silloinkin kun on seuraavat synttärit, niin silloin se voisi olla mahdollista. Ja jos tuo kyseinen lahja on niin mieleinen, että jaksaa sitä synttäreihinsä asti odottaa, niin silloin hän on varmaan niin iloinen tuosta yhdestäkin synttärilahjasta ettei muita edes kaipaa.

Täh? Pakko olla provo. Sellaista elämä on, kaikkea ei saa. Huonoa kasvatusta jos et valmista lastasi siihen todellisuuteen. Varsinkin kun tässä ei todellakaan mistään puutteesta ole kyse.

Ainoa huolestuttava asia on, että vanhemmuutesi ja kasvattamisen taitosi ovat kyllä täysin hukassa jos pelkäät lapsen huutoja jos ei saa kaikkea mitä haluaa.

Hanki jostain vähän opastusta.

Vierailija kirjoitti:

Aloita pohjustaminen ajoissa. Kerro, että Joulupukin pajalta ei aina riitä kaikkea kaikille. Korosta joulun muita ihania asioita: yhdessäoloa, hyvää ruokaa, kynttilöitä..

Saisiko tehtyä lisää paketteja vaikka kivoista sukista, tarkista, askartelutarvikkeista tms? Tuossa iässä pakettien määrällä on merkitystä.

Pohjustaminen olisi pitänyt aloittaa jo muutaman vuosi sitten.

Mun 90-lukulainen ja vielä ainoa lapseni ei koskaan, ei siis milloinkaan, järjestänyt kohtausta, jos ei jotain saanut.

Se oli muutenkin eri aikaa. Lapsiperheitä ei pidetty todellakaan pumpulissa eikä tullut mieleenkään, että olisi pitänyt olla kaikkea, jos ei töitä ollut.

Niin tarkoittaakohan huuto tässä nimenomaan raivokohtausta vaiko ihan vain pettynyttä itkua, sitäkin jossain murteessa sanotaan huudoksi. Tuo jälkimmäinen voi olla vielä tuossa iässä ihan normaali reaktio.

Kannattaa pohjustaa asiaa etukäteen, eikä varsinkaan rakentaa mitään odotuksia myötäilemällä lapsen puheita ko. lelusta.

Kun minä olin pikkutyttö, toivoin kovin nukkea ja nukenvaunuja, sellaisia isoja tietysti. En vielä osannut kirjoittaa joulupukile, mutta äiti lupasi kirjoittaa. Joulupukki toikin minulle ihan pienet muoviset kärryt, joissa oli kalju alaston 5-7 cm mittainen vauvanukke. Olin ihmeissäni ja kerroin sen useaan otteeseen äidillekin. Miten pukki voi käsittää niin väärin? Tietenkin hänen olisi pitänyt ymmärtää, että toivoin isoja, kunnollisia vaunuja, joissa nukkea olisi voinut työntää ulkonakin. Äitikin ihmetteli pukin erehdystä. Se on ihan kiva lapsuusmuisto. Minusta on väärin kasvattaa lapset saamaan, mitä he vain haluavat. Lahjojen lukumääränkin voisi rajoittaa viiteen. Ei joulun pääasia ole lahojen saaminen, vaan onnellinen yhdessäolo. Siitä lapsi eniten nauttii.

Jos tarkoitat hatchimalsia niin aika moni muksu jää ilman tänä vuonna, kun loppuivat kaupoista. Ei se maailma siihen kaadu. Varmasti jokainen lapsi joutuu lapsuudessaan joskus pettymään aattona.

Turhaa pelätä oman lapsen pettymystä jos ei haluttua lahjaa tulekaan. Lapsi pääsee siitä yli. Tärkeää olisi että lapsi iloitsisi ja nauttisi niistä muista lahjoista joita saa. Ei kaikkia toiveita voi aina toteuttaa, eivätkä ne itsestään toteudu kuten tulee lapsesi varmasti huomaamaan varttuessaan. Jokainen hankkii tarpeelliseksi katsomiaan lahjoja omille lapsilleen, en usko että se törkeän kallis lelu tekee lastasi yhtään sen onnellisemmaksi.

Meillä aikoinaan esikoinen toivoi hartaasti sitä interaktiivista karvapeikkoa (mikä lie nimeltään) joka älypuhelimen avulla metelöi, heilui ja mongersi. Ei tullut (maksoi 80 euroa) ja ihmetteli vain jouluna että miksi pukki toi sellaisia lahjoja joita ei ollut toivonut eikä sitä yhtä jota toivoi. No äitinä kirpaisi nähdä 7 v pettymys ja alennusmyyntien aikaan sitten hommasin tuon lelun puolta halvemmalla. Lapsi jaksoi kiinnostua siitä tasan yhden kuukauden ja sen jälkeen satunnaisesti se on otettu esiin - huom! - kaapista ja laitettu takaisin. Eli se siitä toiveesta. Nyt sama lapsi 10 v toivoo Pullip-nukkea, noin 168 euroa, arvatkaa saako. Kun etukäteen ilmoitin että pukki ei kyllä noin kalliita lahjoja varmaan tuo, tyttö teki uuden toivelistan johon alkoi sitten ilmestyä vaatteita ja sitä sun tätä muuta pientä. Eli ymmärsi yskän. Taitaa tietää/aavistaa ettei joulupukki osta lahjoja vaan vanhemmat ja sukulaiset. 

Eihän tässä ap:n keskeinen huoli ole edes lapsesta vaan itsestään: pelkää itse lapsen huutoa. Tuo on sitä, mitä kutsutaan laiskaksi vanhemmuudeksi: jotta itse pääsisi mahdollisimman helpolla niin antaa kaikessa periksi lapselle.

Pakko olla provo. Ei kukaan voi olla noin hukassa vanhemmuuden kanssa.

Kerro totta; korsolainen on erilainen, ei voi saada kaikkea ihanaa mitä haluaisia. Sukat riittävät, voithan katsella westendin lapsien leluja etäältä.

Pettymyksen sieto on yksi tärkeimmistä taidoista. 

Juu tuosta Hatchimalsistahan tiedotettiin jo aikaa sitten, että se alkaa olla kaupoista loppunut. Eli et ole ainut vanhempi, joka joutuu aattona kohtaamaan lapsen, jonka jokainen joululahjaidea ei toteutunut. Kyllä se siitä! Ainakin saa teiltä muita hyviä lahjoja, jotka varmasti lohduttavat.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä hinta? Tuskin joku munasta kuoriutuva juttu voi maksaa montaa sataa?

Se maksoi ihan perkeleesti, tyyliin 63,95 e! :O Ei sitä meillekään tullut eikä tule, vaikka miten "hartaasti" toivoisi.

Meilläkin on kuusivuotias, joka toivoo mm. Elsan linnaa (kasa muovia, ~160 e). Saa tänä(kin) jouluna ihan tavallisia asioita, pari alennusmyynnistä ostettua pientä Lego-pakettia, jonkun pelin, yöpuvun, kyniä ja paperia jne. Lasta ei todellakaan ole tarkoitus miellyttää joululahjoilla, vaan on opetettu että lahjat ovat yllätys ja voi toivoa, mutta koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee. Joskus voi harmittaa, mutta ei se maailma siihen kaadu.

Minusta nuo hopeiset korvakorut, Monster Hight ja My Little Ponyt kuulostavat ihan lahjojen yläskaalalta ja määräkin on sopiva. Vika ei taida olla lahjoissa tai niiden määrässä, vaan suhteessasi lapseen. Sori.