Onko sinua koskaan syytetty turhaan jostain mitä et ole tehnyt/sanonut?

Vierailija kirjoitti:

Mua syytettiin kerran lukiossa lunttaamisesta, vaikka olin se jonka paperia oli luntattu. Ja luvatta oli luntattu, ei ollut mikään kahdenkeskinen sopimus. Vitutti väärä syytös niin että kirjoitin ylppäreissä kys. aineesta L:n.

Toisen kerran Ilveksen portsari Tampereella väitti ajokorttiani väärennetyksi. Vitutti jälleen väärä syytös. Joten totesin portsarille että soitetaanko poliisit heti paikalle. Ei tarvinnut soittaa.

Tää on vähän ohi aiheen, mutta sympatiat sun puolella, koska Tampereella on jostain syystä tosi paljon dikkejä portsareita! En tiedä onko joku cannon ballin kartelli levittäytynyt koko Tampereen yöelämään ja kaikki urpot palkattu oville. Mutta lähes kaikisssa Tampereen suosituimmissa baareissa ja pubeissa joutuu vänkäämään portsarin kanssa ovella henkkareista ja kaikesta muustakin. Tampereen poket (suurin osa) ovat todella töykeitä eikä mitään asiakaspalveluasennetta. Pyytävät usein kaivamaan varmaan 5 eri korttia lompakosta ennen kuin uskovat. Minullakin ikää jo 25v ja naama ja runko alkaa oleen sen verran rupsahtanut ettei minua ja ystäviäni voida aina joka kerta sekoittaa alle 18vuotiaisiin. Ärsyttävää tässä korttitodistelussa on, että minä en usein viihteelle lähdettyäni halua kantaa mukana kaikkia korttia turhaan, sillä en tee millään etukorteilla ja 3 eri pankkikortilla mitään yöllä baarissa enkä niitä halua hukata. Joskus minulla on ollut vain ajokortti ja käteistä baarissa. Silloin poke pyysi näyttämään jotain muuta korttia ja yritin siinä selittää puhki ja esitellä pikkuriikkistä iltalaukkuani, että ei nyt sattunut olemaan isompaa henkkariarsenaalia mukana. Eivät päästäneet sisään ja nauroivat ja kettuilivat vielä paskaisesti perään.

Minun pomo pölli multa tavaraa jonka löysin hoteistaan todella. Uittasin varkauden ottamalla rahat tavaroitten hinnan verran suoraan kassasta . Koska tyyppi ei voinut oman varkautensa takia ilmoittaa poliisiin Niin alkoi juoruta minun olevan se varas . Vitutti paljon sillä h änen varkaudestaan en tiedottanut itse. Oisi pitänyt sillä tyypillä oli jo aiemmin monentuhannen petos josta oli selvinnyt tuttavan komisarion anbettua armoa koska lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kumpi on pahempi, se että syytetään turhasta, vai se ettei anneta edes puolustautua.

Se on pahin,kun ei kuunnella ja anneta puolustautua.

Niinhän se on.

Uskomattoman julmaa ja raukkamaista. Pahuutta.

Ala-asteella jäimme kaverin kanssa koulun jälkeen leikkimään luokkaan, eräs opettaja tuli kysymään mitä siellä teimme ja eikö meidän pitäisi lähteä kotiin, kumpikaan meistä ei sanonut mitään. Hän kävi sitten hakemassa rehtorin paikalle ja rehtori käski kaverini lähteä kotiin ja minun piti pyytää tältä opettajalta anteeksi kielenkäyttöäni. Sanoin, etten ole sanonut hänelle mitään, että mitä minun on pyydettävä anteeksi?

Rehtori haukkui nenäkkääksi ja käski olla koululla niin kauan kunnes pyydän anteeksi. Tämä toinen opettaja vain seisoi hoomoilasena eikä sanonut mitään!!!

Lopulta sain lähteä vaikken pyytänyt anteeksi, myöhemmin isäni selvitti asiaa ja opettaja myönsi etten sanonut mitään, mutta ei hän siinä kehdannut kun rehtori ja kaikki.. Jeesus.

Kolminkertainen epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden kokemus.

Ensin joku itse tekee väärin ja perseilee.

Toiseksi syyttää sinua siitä omasta sikailustaan.

Kolmanneksi estää puolustautumisen.

En muuten ihmettelisi yhtään jos joku olisi tässäkin maassa vaikka menettänyt henkensä tuollaisen toiminnan johdosta.

Onhan sekin kielenkäyttöä tavallaan, kun ei vastaa opettajalle mitään, herranjesta, aikuiselle. Kunnioitusta vähän peliin nyt. Jos puhua osaa.

Joo ja määrä on huikea

Yksi tapaus on jäänyt eniten mieleeni. Sain kuulla mieheltäni et olin tehnyt lasun hänen parhaan ystävän perheestä. He olivat muka täysin varmoja ja riehuivat asiaa hänelle. Välitkin katkaistiin loputtomasti. En edes tiedä mistä niitä tehdään ja miten, ajatuskaan ei ikinä ole käynyt mielessänikään. Ei siitäkään huolimatta kertaakaan vaikka omat välit ei hyvät olleet. Miten tuonki todistaa. Mieheni luultavasti uskoi minua, mutta kaikki muut heidän tutut ei. Kyseinen nainen on hyvä saamaat muut puolelleen uskomaan juttujansa

"Vanhempi sisar näyttää mallia! Vanhempi sisar puhuu aina totta! Nuoremmat on vielä niin kokemattomia pikku vintiöitä että ne tekee kaikkea kielkettyä ja ne valehtelee!"

- Terveisin isä ja äiti<3334567899

Pahimmat tapaukset jotka kaivelee vieläkin:

1. Oli joulukuu. Mulla ja siskolla joulukalenterit jotka oli mukana mummon ja papan luona kun oltiin yökylässä. Yks aamu sisko alko kirkumaan kuinka suklaat on kaikki syöty kummastakin kalenterista. Sisko väitti että se olin minä. Sain selkääni pahasti papan toimesta ja yökyläilyn jälkeen myös omalta isältä. Piiskatessa itkin ja huusin etten se ollu minä.

Vuosikausia tästä asiasta muistutettiin "Hihhi Hanna söi kummankin suklaat silloin kerran ku kaikki muut oli nukkumassa heko heko voi niitä lapsia kun ovat niin viekkaita kun on sokerinhimo!" öhhö öhhö.

Olin tuolloin 5v.

2. Mulla oli tapana nukkua pitkään myös vkloppuisin. Mua ei kiinnostanu herätä lauantaina aikaisin kattomaan piirrettyjä lähes koskaan. Isä ja äitikin nukkuu lauantaina pitkään.

Sisko heräs aina kattomaan piirrettyjä ja tuona yhtenä petollisena aamuna oli myös näin.

Kuulen ku äiti herää ja tulee makkarista ulos ja alkaa heti kauhistelemaan kuinka kaikki keittiön seinät on sotkettu vahaliiduilla katosta lattiaan.

Juoksen kauhuissani kattomaan tuhoa ja jähmetyn paikoilleni koska tiedän että sekin leimataan mun syyks.

Koko elämäni aikana en oo ikinä piirtäny seinään. En tuolloinkaan.

Sain selkääni ja taas itkien huusin kuinka se en ollu minä ja mua piiskattiin lisää valehtelusta.

En olis edes ylettyny mitenkään niin korkealle mihin asti se vahaliidun jälki meni. En edes tuolilla seisten olis ylettyny niin korkealle mitenkään.

Ja isä ja äiti ties kyllä että nukuin aina pitkään.

SILTI se tuhon tekijä olin mukamas minä. KOSKA isosisko sanoo näin. Vanhdmpi sisko ei missään tapauksessa voi valehdella.

Tuolloinkin olin 5v. Sisko on 4v vanhempi minua.

3. Mummon ja papan pihakeinu.

Uusi pihakeinu.

Olen siskoni kanssa pihalla sillä välin ku mummo leipoo. Sisko istuu pihakeinussa ja alkaa keinumaan TOSI kovaa. Mua pelottaa ja näyttää niinku keinu menis rikki. (sisko muutenkin oli ikäisekseen todella ylipainoinen)

Sanon siskolle että menen sisälle kertomaan mummolle että keinuu liian lujaa sillä keinulla.

Sisko alkaa uhkailemaan "jos sä meet sisälle ni sitte mä keinun niin lujaa että tää hajoo!"

Kova keinuminen jatkuu ja juoksen sisälle. Samalla ku pääsen ovesta sisään ni kuulen kuinka se keinu rysähtää...

Heti kiljun ovelta että sisko hajotti keinun.

Mummo kattoo ikkunasta ulos ja kauhistelee rikkinäistä keinua.

Sisko juoksee myös sisään ja huutaa heti että se oli mun syytä.

Mitä tapahtui?

No sain selkääni taas.

Useita tilanteita on kuinka olen selkääni saanut asioista joita en tehnyt. Nämä kolme on ne jotka on jääny parhaiten mieleen.

Monesti, kyllä siitä v.ittuuntuu kun tietää itse että on syytön. Miestäni luullaan usein varkaaksi kaupassa, en tiedä johtuuko käytöksestä vai ulkonäöstä vai molemmista tai kummastakaan, mutta törkeää leimata ilman varmuutta ihminen varkaaksi muiden nenän edessä.Saako tollasesta muuten mitään korvausta mistään?

Olin myyjänä kaupassa ja olin toisen työkaverini kanssa kassalla. Tiskille tulee isokokoinen mies, jota menen tervehtimään. Hän tiuskaisee, 'että antaa olla!' ja lähtee pois. Seuraavana päivänä olen saanut valituksen, että olen kiroillut asiakkaalle ja jouduin esimiehen puhutteluun. Esimies oli jo aikaisemmin samana päivänä käynyt tältä minun työkaveriltani kysymässä, miten tilanne oli mennyt ja hän oli sen selittänyt juuri niinkuin se menikin. Iltapäivällä sitten selvitin asiaa esimiehen kanssa ja esimieheni ei oikein edes asiaan reagoinut. Hän ei myöskään koskaan tullut asiaa minulle myöhemmin selvittämään. Asiasta jäi paha mieli, koska se on ainoa asiakkaalta saamani negatiivinen palaute ja sekin valetta.

Mua syytettiin 8-vuotiaana, että olin mukamas soittanu pilapuheluita luokkakaverin lankapuhelimeen. Koko luokka mollasi ja herjasi, ettei oppitunnista tullu mitään ja opettaja kysyi mikä on ja luokan oppilaat vuorotellen sanoivat, kuinka minä olen soittanu pilapuheluita. Muistan kuinka istuin vain pulpetissa kyyneleet valuen. Olin oikeasti syytön eikä kukaan uskonu. En ollu soittanu mitään puheluita. Se oli aivan kamalaa. Mua ei koskaan uskottu. Vasta parikymppisenä kohtasin näitä luokkalaisia sattumalta baarissa ja siellä yksi tunnusti, että kuka ne pilasoitot teki ja kuinka he lavastivat mut syylliseksi (kolmen tytön porukka).

Lisäksi musta puhuttiin yläasteella paskaa, joka ei ollu totta.

On syytetty myös päiväkirjan lukemisesta, jota en ollu lukenu.

Kaiken huipuksi valikoin kouluvuosien jälkeen itselleni kusipäisen kundikaverin, sairaalloisen mustasukkaisen joka epäili mua kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta (sen jätin jo aikaa sitten).

eli kyllä, lähes koko elämäni mua on syytetty asioista, joita en ole tehny. Se on aivan kamalaa. Jotenka sympatiani ovat niiden puolella, jotka esim. joutuvat syyttömänä vankilaan. Se on se ultimate kokemus sitten, jota mulla ei onneksi ole.

Työelämässä olenkin muuten sitten saanu olla rauhassa.

Mä olin ilmeisesti rippileirillä kaiken pahan alku. Olin teininäkin erittäin iltauninen ja siinä vaiheessa kun mä olin untenmailla, niin ne muut sitten siellä teki jotain. Kaikki jotenkin meni sitten mun syyksi. Pahimmillaan pappi tuli ravistamaan minut hereille keksellä yötä ja raivoamaan minulle. Sanoin nukkuneeni, mutt papin mielestä valehtelin. Joku näistä "pahantekijöistä" sitten lopulta tunnusti ja sanoi tehneensä sen mistä minua taas syytettiin.  Tämän jälkeen pappi ja muut niistä kirkon hörhöistä alkoi kyselemään minua isoseksi. Tietenkin kieltäydyin ja erosin kirkosta heti kun se oli mahdollista.

Olin käsityöalan koulussa ja kevään viimeisenä päivänä olin viimeinen paikalla ollut henkilö. Eräs opiskelija tuli syksyllä syyttämään minua hänen kissatyönsä varastamisesta, koska hänen logiikan mukaan se on viimeisen hallussa. Ensin hän koitti vedota siihen, että se oli hänen kuolleesta kissastaa ainoa kuva ja hänelle tärkeä. Kun en tunnustanut varkautta hän jatkoi syyttelyään. Asiasta jäi pitkäksi aikaa hyvin paha mieli ja harmittaa eniten se, etten osannut puolustaa itseäni. Olin niin hämmentynyt etten osannut sanoa muuta kuin etten ole ikinä nähnytkään kyseistä teosta, enkä tiedä mistä se on, en ole ottanut sitä. Mutta olisi pitänyt olla jämäkämpi ja puolustaa omaa kunniaa. Kenenkään niskoille ei saa langettaa tekoja mitä ei ole tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokalla koulussa. Yritin pidätellä aivastusta koulun aamuhartaudessa. Sain jälki-istuntoa nauramisesta, kun en enää pystynyt pidättelemään aivastusta. Kaikki väittivät, että nauroin. En. Olen vieläkin katkera. 

Minä sain kerran jälki-istuntoa, kun olin kuulemma nauranut ruokalassa kovaäänisesti. Oikeasti olin yskinyt, kun ruokaa oli mennyt väärään kurkkuun. Mikäköhän rangaistus olisi rapsahtanut, jos olisin tukehtunut ruokaan?

Olikohan kakkosella, kun oltiin välkällä ja olin muistaakseni kaukalon laidalla katsomassa, kun jotkut pelasivat jääkiekkoa tms. Yhtäkkiä paikalle tulee kaksi luokkalaistani tyttöä, toinen oli aiemmin syksyllä luokalle tullut uusi tyttö "Liisa" ja toinen jo ekalta luokalta tuttu "Anni". Anni alkaa huutaa minulle, kuinka olen kertonut kaikille että Liisan isosiskosta, siitä kun se on kuollut ja että ei sitä olisi saanut kertoa. Yritin sanoa väliin, etten edes tiennyt tuollaisesta, mutta Anni ei uskonu vaan jatkoi huutamista, Liisa seisoi vierellä tyytyväisen näköisenä. Olin ihan hämilläni, en tosiaan ollut edes kuullut tuollaisesta. Myöhemmin huomasin, että Liisa valehteli paljon ja kaikesta. Epäilen, ettei hänellä ole koskaan edes ollut isosiskoa, koska tämä oli ainut kerta kun kuulin hänestä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein työtä, jossa päivät oltiin käytännössä aina asiakastapaamisissa, sitten välillä viikko toimistolla. Sihteerin töitä tekevä työkaveri (joka oli aina toimistolla eikä saanut matkakorvauksia) oli väittänyt nähneensä minut kaupungilla ja sitten tarkistivat pomon kanssa kuun lopussa matkalaskusta, että olin huijannut ja väittänyt olevani 100 km päässä. Päädyin puhutteluun ja sain kirjallisen varoituksen.

Otin yhteyttä siihen asiakkaaseen, jonka luona ko. päivänä olin ja pyysin, että hän vakuuttaisi, että olin ollut asiakastapaamisella luonaan. Asiakas ihmetteli, mutta teki pyydetyn asian.

Pääsin taas puhutteluun. Olin sotkenut ulkopuolisen tahon mukaan omaan töistälintsaamiseeni ja pomon mukaan lahjonut asiakkaan (jolta pomo pyysi anteeksi sitä, että olin kertonut asian ja siten osoittanut, että en osaa hoitaa asioitani).

Luottamusmiehen mielestä kaikki meni kuten piti: en voinut todistaa, että en ollut kaupungilla ja sitten kun sen todistin, niin käytin todistajana asiakasta. OLin ansainnut 2 kirjallista varoitusta.

Millä sitten todistettiin että olit ollut kaupungilla, kuten he sitten sinua puolestaan syyttivät?

Jokin ei nyt täsmää.

Sihteeri oli nähnyt minut ja kertonut pomolle. He olivat merkinneet asian kalenteriin ja kun tein matkalaskun, tarkistaneet sieltä, että väitin olleeni muualla. Mutta heitä oli kaksi (joista toinen väitti nähneensä minut ja toinen oli kuullut asian tältä "näkijältä", mutta todistajina heitä oli 2 kpl).

Ei auta! Todistus ei ole riittävä tai kaikenkaan puolin pätevä. 

Vierailija kirjoitti:

"Vanhempi sisar näyttää mallia! Vanhempi sisar puhuu aina totta! Nuoremmat on vielä niin kokemattomia pikku vintiöitä että ne tekee kaikkea kielkettyä ja ne valehtelee!"

- Terveisin isä ja äiti<3334567899

Pahimmat tapaukset jotka kaivelee vieläkin:

1. Oli joulukuu. Mulla ja siskolla joulukalenterit jotka oli mukana mummon ja papan luona kun oltiin yökylässä. Yks aamu sisko alko kirkumaan kuinka suklaat on kaikki syöty kummastakin kalenterista. Sisko väitti että se olin minä. Sain selkääni pahasti papan toimesta ja yökyläilyn jälkeen myös omalta isältä. Piiskatessa itkin ja huusin etten se ollu minä.

Vuosikausia tästä asiasta muistutettiin "Hihhi Hanna söi kummankin suklaat silloin kerran ku kaikki muut oli nukkumassa heko heko voi niitä lapsia kun ovat niin viekkaita kun on sokerinhimo!" öhhö öhhö.

Olin tuolloin 5v.

2. Mulla oli tapana nukkua pitkään myös vkloppuisin. Mua ei kiinnostanu herätä lauantaina aikaisin kattomaan piirrettyjä lähes koskaan. Isä ja äitikin nukkuu lauantaina pitkään.

Sisko heräs aina kattomaan piirrettyjä ja tuona yhtenä petollisena aamuna oli myös näin.

Kuulen ku äiti herää ja tulee makkarista ulos ja alkaa heti kauhistelemaan kuinka kaikki keittiön seinät on sotkettu vahaliiduilla katosta lattiaan.

Juoksen kauhuissani kattomaan tuhoa ja jähmetyn paikoilleni koska tiedän että sekin leimataan mun syyks.

Koko elämäni aikana en oo ikinä piirtäny seinään. En tuolloinkaan.

Sain selkääni ja taas itkien huusin kuinka se en ollu minä ja mua piiskattiin lisää valehtelusta.

En olis edes ylettyny mitenkään niin korkealle mihin asti se vahaliidun jälki meni. En edes tuolilla seisten olis ylettyny niin korkealle mitenkään.

Ja isä ja äiti ties kyllä että nukuin aina pitkään.

SILTI se tuhon tekijä olin mukamas minä. KOSKA isosisko sanoo näin. Vanhdmpi sisko ei missään tapauksessa voi valehdella.

Tuolloinkin olin 5v. Sisko on 4v vanhempi minua.

3. Mummon ja papan pihakeinu.

Uusi pihakeinu.

Olen siskoni kanssa pihalla sillä välin ku mummo leipoo. Sisko istuu pihakeinussa ja alkaa keinumaan TOSI kovaa. Mua pelottaa ja näyttää niinku keinu menis rikki. (sisko muutenkin oli ikäisekseen todella ylipainoinen)

Sanon siskolle että menen sisälle kertomaan mummolle että keinuu liian lujaa sillä keinulla.

Sisko alkaa uhkailemaan "jos sä meet sisälle ni sitte mä keinun niin lujaa että tää hajoo!"

Kova keinuminen jatkuu ja juoksen sisälle. Samalla ku pääsen ovesta sisään ni kuulen kuinka se keinu rysähtää...

Heti kiljun ovelta että sisko hajotti keinun.

Mummo kattoo ikkunasta ulos ja kauhistelee rikkinäistä keinua.

Sisko juoksee myös sisään ja huutaa heti että se oli mun syytä.

Mitä tapahtui?

No sain selkääni taas.

Useita tilanteita on kuinka olen selkääni saanut asioista joita en tehnyt. Nämä kolme on ne jotka on jääny parhaiten mieleen.

Tulipa paha mieli puolestasi. Mutta siskosi on kyllä aika häiriintynyt. Kuulostaa oudolta, että 9 vuotias piirtelee seiniin. Ehkä hänellä oli kova sisarkateus sinua kohtaan ja halusi kostaa sitä?

Työelämässä en ole turhia syytöksiä kohdannut. Sen sijaan pahin aiheeton syytös tapahtui jo vuosikymmeniä sitten varhaisessa lapsuudessa ja sillä syytöksellä oli hyvin kauaskantoiset seuraukset. Olin hieman alle kouluikäinen, kun äitini avioitui ja me muutimme isäpuolen luo naapurikuntaan. Alku oli aika hankalaa, kun en ollut saanut oikein minkäänlaista selitystä koko hommasta. Tuntui oudolta asua yhtäkkiä ahtaassa asunnossa täysin vieraan miehen kanssa. Vietin paljon aikaa entisessä kodissa isovanhempien luona. Kerran taas palasin uuteen kotiini. Äiti oli vastassa linja-autoasemalla. Lähdimme siitä sitten kotia kohden, kun äiti yhtäkkiä pysähtyi ja alkoi raivoisasti syyttää, että minä olin valittanut isovanhemmille, ettei minun ole hyvä olla uudessa kodissa. Yritin puolustautua sen minkä pystyin. En ollut valittanut mitään. Isoäidillä oli kuitenkin enemmän elämänkokemusta ja hän oli ilmeisesti tulkinnut lapsen reaktioita ja juttuja ja oli sitten soittanut äidilleni. Äiti ei uskonut vakuutteluani. Sillä hetkellä katkesi se ohut henkinen säie, joka oli siihen asti vallinnut välillämme, eivätkä välimme palautuneet enää koskaan läheisiksi. Minä muutuin sulkeutuneeksi enkä enää kertoillut elämästäni mitään. Sen muutoksen muisti tätinikin, kun kerran muutama vuosi sitten juttelimme asiasta. Tätä loppua ei kai saisi sanoa, mutta sanonpa kuitenkin. Kun äitini kuoli, en suuremmin surrut häntä. Monia muita läheisiä olen surrut paljon syvemmin, eniten ehkä surin velipuoltani, niin oudolta kuin se kenties kuulostaakin.

Tästä ketjusta tuli vain sairaan vihaiseksi. En saatana käsitä, mitä kiksejä ihmiset saavat siitä että vierittävät syyt toisten niskoille ja en käsitä näitä penaltin laittajiakaan yhtään. Ottaisivat selvää ennen kuin syyttelevät. 

Lukiossa lensin kurssilta "poissaolojen" takia. Opettaja oli ollut pari viikkoa poissa ja meillä oli sijainen, joka oli vahingossa merkinnyt minut poissaolevaksi. Tietysti aluksi yritin selvittää asiaa opettajan kanssa, vaikka heti arvasin että turha toivo. Kyseessä ns. wanhanajan ope, jolle ei puhuta muuten kuin puhuteltaessa, ei selitellä eikä väitetä vastaan. 

Minulla olisi ollut kaikki muistiinpanot noilta tunneilta, moni oppilas olisi voinut kertoa että olin paikalla, sijaiselta olisi voinut kysyä... mutta kun ei niin ei. Joka kerta kun yritin alkaa vieläpä oikein rauhallisella äänellä selittää asiaa, niin opettaja alkoi raivota että ihan turha jälkikäteen selitellä, kavereiden todistus ei kelpaa, ainoastaan lääkärintodistus kelpaa.