Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinua koskaan syytetty turhaan jostain mitä et ole tehnyt/sanonut?
08.12.2016 |
Mulle kävi eilen niin. Töissä pomo alkoi syyttämään minua asiasta josta en ollut millään tavalla vastuussa ja vielä tänään haukkui minua muiden työntekijöiden edessä miten väärin olin tehnyt. Yritin kyllä oikaista tilanteen, mutta pomo ei kuunnellut ja oli päättänyt että syypää virheeseen olin minä.
En millään pääse tästä yli ja pyörittelen asiaa kokoajan mielessäni. Olen loukkaantunut ja närkästynyt. Harkitsen jopa jättäväni työpaikan. Onko teillä muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Miten selvisitte siitä?
Kommentit (87)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pomo on kertonut, että lähin työkaverini käy säännöllisesti valittamassa työajoistani. Hoidan muistisairaan omaiseni asioita ja siksi poissaoloja on silloin tällöin päivällä, mutta teen tunnit aina iltaisin takaisin. Tätähän työkaveri ei ole vahtimassa. Hänelle on kerrottu tämä asia, mutta hän ei usko, koska hänellä on itselläänkin muistisairas omainen. Erona on vain se, että hänen omaisellaan on puoliso ja useita lapsia, jotka huolehtivat asioista, sukulaiselleni minä olen ainoa.
Mulla kävi muuten sama juttu että syytettiin aiheetta lunttaamisesta (uskonnonkokeessa) peruskoulussa. Jouduin uusimaan kokeen ja olin niin tuohtunut asiasta etta opettelin sanatarkasti koealueen ulkoa ja kirjoitin sen koko vtun alueen siihen paperiin. Opettaja sanoi palauttaessaan uusintakoetta että epäilisin sinun luntanneen ellen olisi itse ollut vahtimassa uusintakoetta. Prkle!!
Vierailija kirjoitti:
Tuo on oikeasti todella musertavaa ja traumatisoivaa.
Tulen surulliseksi kun luen näitä.
Etenkin lapsena koetut syyttelyt ja ne ettei uskota, ovat ahdistavia juttuja.
Mulle kävi juuri noin,sisaret keksivät kavereineen syyttää minua jostakin.Olin alaluokilla,jouduin silmätikuksi opettajan ja vanhempien silmissä.Kukaan ei kuunnellut,kertoesani itkien,että en ollut syyllinen,kun sain selkäsaunoja.Sylkikuppina sain olla senkin jälkeen monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kumpi on pahempi, se että syytetään turhasta, vai se ettei anneta edes puolustautua.
Se on pahin,kun ei kuunnella ja anneta puolustautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassinen: kaverin poikaystävä syytti lähentelystä, vaikka oli itse se joka yritti lähennellä. Kävi niin, ettei kukaan uskonut ja menetin kolme ystävää. Sattuu vieläkin, tästä aikaa yli kymmenen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu välillä, mutta meillä sentään pomot kysyvät ensin ja huutavat vasta sitten. Eli oman kannan ilmoittaminen on auttanut.
Kakkosen olisi kannattanut heti olla yhteydessä siihen luottamusmieheen, eikä asiakkaaseen. Olisivat sitten pomon kanssa soittaneet asiakkaalle, jos eivät usko sinua. Mutta jälkikäteen on tietysti helppo olla viisas ;-)
Tosin ihmettelen tuotakin, että luottamusmiestä ei yhtään kiinnosta ottaa selvää asiasta ja puolustaa sinua, jos ja kun huomaa sinun puhuneen totta.
Tässä tapauksessa asikkaaseen tulee ottaa yhteyttä. Hän on sinun todistajasi.
Jos olisit vienyt oikeuteen kunnianloukkauksesta (matkalaskuväärennössyytös) tämä asiakas olisi siis valaehtoisesti kutsuttu todistamaan puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiossa luokkakaverini oli ns. koulun suosituin tyttö. Joku oli sepittänyt tälle luokkakaverilleni ihan uskomattomia valheita siitä, miten olin muka haukkunut tätä selän takana. Vaikka kuinka yritin selittää, etten ollut sellaista sanonut, hän ei uskonut. Tämä salaperäinen joku, jota luokkakaverini ei paljastanut, halusi ilmeisesti minut epäsuosioon ja onnistuikin siinä oikein hienosti.
Työkaveri oli tehnyt laittomuuksia ja yritti peittää jälkensä lavastamalla minut syylliseksi. Jouduin varsinaiseen inkvisition kuulusteluun, jossa oli firman johtoa lakimiehistä lähtien minua syyttämässä. Lopulta vyyhti selvisi valvontakameroiden ym. ansiosta ja oikea syyllinen selvisi. Anteeksipyyntöä ei kyllä koskaan tullut. Eniten harmittaa se, etten mennyt lääkäriin hakemaan sairaslomaa, jouduin ihan shokkiin ja tärisin monta päivää kuulustelun jälkeen. Tunnollisena töihin vaan heti seuraavana aamuna, vaikka en ollut ahdistukseltani saanut nukuttua yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, koko lapsuuden, äiti siis. Syytettiin myös kokoajan ajatuksista, joita en ajatellut. Että miten olen muka itsekäs vaikka olin vain lapsen lailla ajattelematon. Ja miten ajattelen pahaa muista, vaikka en joko ajatellut mitään tai sitten minua oli loukattu ja loukattuna sitä harvoin ajattelee kauhean hyvää toisista, mutta syy loukkaantumiseen pitäisi selvittää, eikä haukkua loukkaantunutta pahantahtoiseksi.
Minulle opiskelukaveri, johon suhtauduin aiemmin neutraalisti, tuli väittämään että olen puhunut hänestä paskaa selän takana. Ei uskonut sitä ja lopulta laittoi poikakaverinsa pahoinpitelemään minut. Sen jälkeen en arvostanut tippaakaan koko ihmistä enkä myöskään pidä hänen poikakaveriaan edes miehenä.
Jännästi tämä minua syyttänyt ei suostunut kertomaan kuka oli väittänyt minun juoruavan paskaa hänen selkänsä takana. Asian teki vielä erityiseksi se, etten kuulunut mitenkään piireihin vaan aikani kului opiskelun lisäksi työntekoon ja vapaa-aikana nautin täydestä sydämestäni lukemisesta. No, sellaista se on kun ei kuulu hyvien siskojen piireihin eikä käy heidän kanssaan mökkeilemässä ja saunomassa. Joku halusi pitää hauskaa ja järjesti minulle selkäsaunan aikansa ratoksi. Pahoinpitelijän tyttöystävä oli tässä mukana hyödyllisen idiootin ominaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein työtä, jossa päivät oltiin käytännössä aina asiakastapaamisissa, sitten välillä viikko toimistolla. Sihteerin töitä tekevä työkaveri (joka oli aina toimistolla eikä saanut matkakorvauksia) oli väittänyt nähneensä minut kaupungilla ja sitten tarkistivat pomon kanssa kuun lopussa matkalaskusta, että olin huijannut ja väittänyt olevani 100 km päässä. Päädyin puhutteluun ja sain kirjallisen varoituksen.
Otin yhteyttä siihen asiakkaaseen, jonka luona ko. päivänä olin ja pyysin, että hän vakuuttaisi, että olin ollut asiakastapaamisella luonaan. Asiakas ihmetteli, mutta teki pyydetyn asian.
Pääsin taas puhutteluun. Olin sotkenut ulkopuolisen tahon mukaan omaan töistälintsaamiseeni ja pomon mukaan lahjonut asiakkaan (jolta pomo pyysi anteeksi sitä, että olin kertonut asian ja siten osoittanut, että en osaa hoitaa asioitani).
Luottamusmiehen mielestä kaikki meni kuten piti: en voinut todistaa, että en ollut kaupungilla ja sitten kun sen todistin, niin käytin todistajana asiakasta. OLin ansainnut 2 kirjallista varoitusta.
Sinun olisi kannattanut pyytää pomoa tarkistamaan asia asiakkaalta. No, taas kerran he olisivat voineet syyttää manipuloinnista, mutta itse olisin vaatinut heiltä todisteita syytöksilleen tai vien asian oikeuten. Siis sen, etten saa matkakorvauksia tai että minua syytetään valehtlijaksi tai molemmista.
Olin koulun discossa teininä ja yksi veljeni kavereista väitti minun vanhemmille,että olen polttanut siellä tupakkaa..sain siitä monen viikon arestin ja menetin viikko rahat ja vieläkin käy hermoon kun kukaan ei uskonut minua..no siitä sen verran sisuunnuin etten oo tähön päivään mennessä edes maistanut tupakkaa😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein työtä, jossa päivät oltiin käytännössä aina asiakastapaamisissa, sitten välillä viikko toimistolla. Sihteerin töitä tekevä työkaveri (joka oli aina toimistolla eikä saanut matkakorvauksia) oli väittänyt nähneensä minut kaupungilla ja sitten tarkistivat pomon kanssa kuun lopussa matkalaskusta, että olin huijannut ja väittänyt olevani 100 km päässä. Päädyin puhutteluun ja sain kirjallisen varoituksen.
Otin yhteyttä siihen asiakkaaseen, jonka luona ko. päivänä olin ja pyysin, että hän vakuuttaisi, että olin ollut asiakastapaamisella luonaan. Asiakas ihmetteli, mutta teki pyydetyn asian.
Pääsin taas puhutteluun. Olin sotkenut ulkopuolisen tahon mukaan omaan töistälintsaamiseeni ja pomon mukaan lahjonut asiakkaan (jolta pomo pyysi anteeksi sitä, että olin kertonut asian ja siten osoittanut, että en osaa hoitaa asioitani).
Luottamusmiehen mielestä kaikki meni kuten piti: en voinut todistaa, että en ollut kaupungilla ja sitten kun sen todistin, niin käytin todistajana asiakasta. OLin ansainnut 2 kirjallista varoitusta.
Millä sitten todistettiin että olit ollut kaupungilla, kuten he sitten sinua puolestaan syyttivät?
Jokin ei nyt täsmää.
Sihteeri oli nähnyt minut ja kertonut pomolle. He olivat merkinneet asian kalenteriin ja kun tein matkalaskun, tarkistaneet sieltä, että väitin olleeni muualla. Mutta heitä oli kaksi (joista toinen väitti nähneensä minut ja toinen oli kuullut asian tältä "näkijältä", mutta todistajina heitä oli 2 kpl).
Eihän tuo, että joku väittää nähneensä sinut ole mikään todiste.
Eikä varsinkaan se, että joku uskoo häntä.
Olisit voinut vaatia todisteita ja todeta, että heillä ei ole niitä.
Teininä harrastin joukkuevoimistelua. Kerättiin varoja johonkin kisamatkaan myymällä voimisteluseuran kalentereita. Jokainen sai ottaa oman tahtonsa mukaisen määrän kalentereita myyntiin, valmentaja laittoi ruutuvihkoon ylös paljonko kukainenkin tyttö oli myytävää ottanut. Mun kohdalla valmentaja oli merkinnyt muistiin enemmän kalentereita kuin mitä todellisuudessa olin ottanut. Hän ei millään uskonut, kun sanoin ottaneeni vähemmän mitä ruutuvihkossa luki. Syytti mua myyntirahojen pimittämisestä. Asiaa selviteltiin sitten vanhempieni kanssa ja valmentaja lopulta pyysi anteeksi, mutta tunnelma välillämme jäi nuivaksi.
Yläasteella pari tyttöä oli käynyt laittamassa kananmunia tms. erään opettajan postilaatikkoon. Nuo tytöt syyttivät tästä minua ja muistaakseni jouduin jälki-istuntoonkin. En ollut lähimaillakaan...:(
Toinen noista tytöistä myös syytti minua, että olin sepittänyt eräästä tytöstä kamalan juorun, vaikka hän itse oli sen tehnyt...oli siis mennyt tuolle tytölle sanomaan, että se olin minä...eikä se tyttö tainnut koskaan minua uskoa...
Ties mitä kaikkea muuta on minusta selän takana kertonut..kertoi paljon myös muista, mutta valikoivasti. Hirveästi hallaa voi ihminen, joka osaa valehdella ja manipuloida saadakin aikaan. Se hyöty tuosta oli, että tunnistan tuollaiset ihmiset nykyään helpommin ja osaan pysytellä kaukana!
(Entinen) ystävä syytti että olen koittanut iskeä hänen miestään. Miehensä kylläkin koitti lähennellä minua baarissa ja sanoin ettei voisi vähempää kiinnostaa. Oli sitten kertonut vaimolleen että minä olin lähennellyt häntä, pelkäsi kai että itse kerron hänen touhuistaan. Vaimo uskoi miestään vaikka yksi yhteinen ystävämmekin kertoi asioiden oikean kulun, oli siellä samassa baarissa myös.
No, meillä meni välit poikki. Ovat naimisissa edelleen ja miehensä juoksee vieraissa minkä ehtii.
Kauheita tuollaiset valehtelevat tyypit jotka tarkoituksella aiheuttaa toisille hankaluuksia :0
Alue: Aihe vapaa
Minun väitettiin rikkoneen erään avioliiton, vaikka en ollut koskaan edes tavannut kyseistä miestä, kun hänen vaimonsa pani yksipuolisesti avioeron vireille. Eivät siis hakeneet sitä yhdessä tai miehen aloitteesta. Vaimolla oli uusi mies. Mutta puolen vuoden kuluttua minusta leivottiinkin syyllinen! Aika moni uskoi.