Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisiän opiskelu johtaa avioeroon?
08.12.2016 |
Meillä on tilanne, missä aviokriisi alkoi siitä, kun aloitin opinnot korkeakoulussa. Olen tehnyt koulun ohella töitä, mutta luonnollisesti en ole kyennyt maksamaan perheen yhteisiä menoja opintojen aikana kuten töissä ollessani. Päätös kouluun menostani tehtiin tehtiin täysin yhdessä ja annoin vaihtoehdon miehelle, että voin myös muuttaa pois lasten kanssa jos taloudellinen taakka käy raskaaksi. Oli kuitenkin eriarvoisen tärkeää, että saan koulutuksen ja sitä kautta hyväpalkkaisen työn.
Opinnot etenivät hyvin ja olin etuajassa pari vuotta, mutta jatkuva rahasta riitely alkoi heti. Huolimatta aiemmista sopimuksistamme, mies ei osallistunutkaan taloudellisesti muuten kuin maksamalla asuntolainaa ja ruokia. Itse olen joutunut ottamaan pankista opintolainaa koko opintojen ajan jolla olen maksanut lasten harrastusmenot ja synttäri/joululahjat. Olen joutunut lisäämään töitä hurjasti, että pärjään rahallisesi ja olen ihan äärirajoilla jaksamisessani. En ole pitänyt lomaa kolmeen vuoteen kuin viikon, sillä mulla ei ole kirjaimellisesti varaa lomailla. Mies kokee maksavansa osuutensa kun hoitaa talolainan, ja hänen vuosiansionsa siis hipovat 80 000 euroa. Tällä hetkellä mulla ei ole varaa ostaa edes uusia alusvaatteita itselleni, en voi ottaa enempää opintolainaa ja olen henkisesti ihan loppu. Opinnot ovat tyssänneet kuin seinään eivätkä ne edisty, sillä joudun ottamaan koko ajan lisää työvuoroja pärjätäkseni. Mulla on muistikatkoksia ja univaikeuksia, jatkuvia rintakipuja joiden takia olen rampannut lääkärissä. Mies ostelee itselleen vaatteita ja harrastaa ja kun huomautan tästä hänelle, kertoo hän olevansa oikeutettu koska maksaa ne itse. Lapsen lääkkeisiin ei antanut rahaa, mutta antoi siskolleen 200 euroa. Mulla on ihan kusetettu olo. Opiskelemaan lähtö oli yhteinen päätös ja sillä piti taata meille hyvä tulevaisuus. Mies lupasi laupiaasti tukea taloudellisesti ja antaa mulle mahdollisuuden opiskella, että voin sitten vuorostani ottaa vetovastuun kun valmistun. Mies on säilyttänyt tietämättäni (paljastui riidan aikana) kaikki kuitit opintojeni ajan joista selviää, kuinka paljon hän on hyväkseni tehnyt. Tällä hetkellä "velkaa" mulla on sekä pankille että miehelleni niin paljon, ettei kohta paljoa kannata valmistuakaan.
Pariterapiaan sain mieheni ja sielläkin hän hoki, etten arvosta häntä, vaikka hän maksaa kaiken. Edes terapeutti ei saanut miestäni käsittämään, että hän ei voi rahalla korvata henkistä tukea ja kannustusta mitä elämäntilanteeni vaatii. Terapeutti kysyi, että miten arvostus pitäisi näkyä ja mieheni totesi vaan, että mun pitäisi lakata aukomasta päätäni. Yhdessä terapeutin kanssa yritin kertoa, että tällä hetkellä vetelen ihan äärirajoilla jaksamisessani ja henkilökohtainen velkataakka painaa niin, että kohta ei ole paukkuja enää opiskella. Mies hokee uppiniskaisesti, että haluaa arvostusta ja kunnioitusta, muttei kuitenkaan kykene erittelemään mitä ne ovat. Olen toivonut miestä tekemään lasten kanssa jotain, että saan opiskelurauhan tenttiviikolla. Sen sijaan mies on lisännyt työmatkoja ja viikonloppureissuja ja valittaa silti jatkuvasti, ettei hän koskaan pääse mihinkään. Jouduin lopettamaan salilla käymisen koska mulla ei ole varaa kk-korttiin. Kävin nyt lakineuvojan juttusilla ja sain aika suoran neuvon, että kannattaa harkita avioeroa. Tilanne on kuulema kohtuuton mulle ja että miehellä on elatusvelvollisuus ja jos hän sen laiminlyö, on parempi erota. Aion hakea avioeroa, koska tämä ei lopu muuten ja koulun keskeyttäminen ei ole vaihtoehto, sillä opintolainat pitää maksaa itse. Ei tämä taloudellinen tilanne siitä ainakaan yhtään huonone, koska saanpahan sitten ne elatusmaksut lapsista ja takaan niillä heille harrastukset ja hyvän lapsuuden, ei tarvitse rahoittaa lainalla.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Kauhea mies sulla. Ero on varmasti paras ratkaisu. Itsekin aloitin opiskelut nyt syksyllä ja sovittiin miehen kanssa, että saan keskittyä opintoihin täysillä ja eletään hänen tuloillaan. Meillä oli toisin päin suhteen alkuaikoina, silloin itselläni oli huomattavasti paremmat tulot ja miehellä ei tuloja juuri lainkaan. Yhdessä tässä ollaan tehdään parhaamme koko perheen puolesta.
Me käytiin ihan sama keskustelu alunperin, pelkäsin että näin käy, koska miehelle raha merkkaa niin paljon. Myös meidän suhde on alunperin alkanut kun mies opiskeli ja tienasi hyvin vähän. Ymmärtäisin tämän, jos olisin heittäytymässä mieheni rahoille, mutta teen ihan pirusti tunteja viikossa se ei vaan näy tilipussissa.
Teen siis tietokoneella töitä pääosin ja opinnot hoituu koneella. Mies sanoi terapiassa, että mä vaan surffailen vaatesivustoilla enkä tee edes kouluhommia. Loukkasi ihan hemmetisti, kun kaikki hommat ON koneella. Ja nyt olen kotona pyjamassa ja kirjoitan ahdistustani tälle palstalle ja menen psykologin juttusille tänään, koska en jaksa enää tätä tahtia.
Tottakai mä ostan lapsille vaatteet netistä, ei mulla ole aikaa/varaa kierrellä kaupoissa. Mun tekemä duuni näkyy työnantajalle ja se näkyy opintotukilautakunnassa, kaikki muut näkee sen duunin mitä teen, paitsi mies mitätöi kaiken väittämällä jotain noin asurdia.
En tietenkään tuota taloudellisesti koska se panostus näkyy vasta opintojen jälkeen kun olen saanut työkokemusta ja kerryttänyt osaamista.
Vallankäyttöähän tuo on miehen puolelta, näen mä sen nyt. Ihmisenä mulla ei ole mitään arvoa, ainoastaan raha merkitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin erotessa ei ole 100% varma, että äiti saa lapset. Siihen ei kannata luottaa. Toisekseen EROA! Kamala kamala mies sinulla ap, pahaa tekee puolestasi. Voiko tuollaista miestä ollakaan. Kolmanneksi mikä ala (olen vain utelias ja kyllästynyt omaan alaan, tahtoisin vaihtaa.)
Tsemppiä kovasti! Ymmärrän väsymyksen mutta ehkä loma johon menee rahaa ei ole nyt ajankohtainen. Toivottavasti jaksat opiskella loppuun asti!
Ex-opiskelija kirjoitti:
Voimia,raskaalta kuullostaa,minäkin opiskelin 4v aikana kolme ammattia,ilman miehen tukea en ois jaksanut,tuenkin kanssa jatkuva syyllisyys kun aikaa ei ollut perheelle,valmistuin kaikista kiitettävin arvosanoin ja opiskelujen jälkeen oli aikaa keskittyä perheeseen,sinuna eroaisin,miehesi tukea et tule saamaan
Tämäpä juuri.. mieheni kokee, että hän tukee kun maksaa talolainan. Olen yrittänyt selittää, että talolaina jää hänelle edelleen jos muutan pois eikä hän todellakaan tienaa siinä mitään kun minä ja lapset lähdetään. Tilanne ei hänen osaltaan muutu. Lakimies neuvoi mulle, että avioeron osituksessa mies joutuu hyvittämään mulle sen, että olen ylivelkaantunut opintojeni aikana ja että mies on laiminlyönyt elatusvelvollisuuttaan. Mies ei suostu ymmärtämään, että se että hän maksaa talolainaa, ei ole elatusvelvollisuutta vaan asia, jota hän tekisi kanssani tai ilman.
En silti kadu opintojeni aloittamista, olen todellakin löytänyt alani ja jos en opiskelisi, silloinhan vasta heittäytyisin miehen huolettavaksi koska olisin ikuisesti pienituloinen. Haluan myös näyttää mun tytöille esimerkkiä, että naisen kannattaa ja pitää opiskella ja olla omavarainen. Siksi onkin raivostuttavaa, että tällä hetkellä olen täysin riippuvainen miehestäni..
Anteeksi, jos en jaksa vastata kaikille jotka laittoi tsemppiviestin, väsyttää aivan hemmetisti mutta luen kyllä kaikkien viestit. <3
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin erotessa ei ole 100% varma, että äiti saa lapset. Siihen ei kannata luottaa. Toisekseen EROA! Kamala kamala mies sinulla ap, pahaa tekee puolestasi. Voiko tuollaista miestä ollakaan. Kolmanneksi mikä ala (olen vain utelias ja kyllästynyt omaan alaan, tahtoisin vaihtaa.)
Tsemppiä kovasti! Ymmärrän väsymyksen mutta ehkä loma johon menee rahaa ei ole nyt ajankohtainen. Toivottavasti jaksat opiskella loppuun asti!
Siis en laittaisi veronpalautusta lomaan, vaan rahoittaisin sillä kahden viikon loman töistä.. sori, olin epäselvä.
Vierailija kirjoitti:
Ota ero. Silloin miehesi pitää maksaa lapsilleen elatustukea ja sun stressisi helpottuu, usko pois.
Nyt mies ei tee muuta kuin tuo stressiä lisää.
Itselläni oli vähän samansuuntainen kokemus kun lähdin viimeisen lapsen jälkeen jatkamaan opintoja paremman työpaikan ja tulojen toivossa. Miehen kanssa keskusteltiin asiasta ja hän kannusti, mutta kun todellisuus iski, kaatui kaikki mun niskoilleni. Opintojen yhdeydessä tein töitä aina kun voin, kotona odotti kotityöt (kaikki. Aivan kaikki, tiskikoneen täyttämisestä ruohonleikkuuseen ja kaikki loputkin siinä välissä). Päiväni venyivät pahimmillaan 20-tuntisiksi että sain kaiken tehtyä ja maksettua. Mies maksoi ainoastaan talon lainanlyhennyksen, 800 euroa/kuukaudessa. Loput sain minä hoitaa koska "kyllä sunkin pitää osallistua kodinhoitoon". Aivittu miten paska mies.
En nukkunut, lähimuisti pätki, toimin täysin zombina loppuvaiheessa opintojani. Valmistuin ja hölmönä oletin että tilanne muuttuisi saatuani vakityön ja normaalit työajat. Ei muuttunut, mulla oli sinnikkäästi aikuinen lapsi talossa joka ei osallistunut millään tavalla arjen pyörittämiseen.
Otin lapset ja lähdin. Tuossa vaiheessa vaihdoin samalla myös paikkakuntaa ja otin mukaan vain välttämättömät lapsille ja itselle. Rakensin elämämme uudelleen. Tiukkaa se välillä teki, erityisesti kun mies päätti ettei hänen tarvitse maksaa elareita kun elätti meidät kun oltiin naimisissa (kyllä hän rahansa itsellään piti, eikä tuo ole muutenkaan avioliitossa validi perustelu.) Vasta sosiaalitoimiston uhkakirje tms. sai miehen ymmärtämään että elarit häneltä peritään tavalla tai toisella.
Jälkiviisaana ihmettelen sitä miksen lähtenyt jo paljon aiemmin. Mutta kun on kasvatettu kestämään ja ajattelin että pärjään taloudellisesti huonommin (miten hemmetissä muka toi olisi ollut edes mahdollista...) tai että epäonnistuminen ei ole vaihtoehto. Ja oletin että kyllä se siitä. Mutta ei se siitä. Vasta sitten kun otin eron ja lähdin, tuntui että pystyin hengittämään vapaasti omassa kodissa.
USKOMATONTA miten samanlainen tarinasi on... Mä olen terapiassa pohtinut, että liekö tämä henkisen väkivallan muotoa ainoita keinoja miehellä hallita naista, koska lyömistä en salli. Suhteemme alkuaikana mies on humalassa tasan yhden kerran lyönyt (10v sitten) ja lopetti sitten juomisen, mutta luulen väkivallan vaan muuttaneen muotoaan. Tiedostan (osittain opintojeni ansiosta) ettei vika ole minussa, mä en ole syyllinen miehen traumaan joka ajaa hänet henkiseen väkivaltaan mua kohtaan.
Mutta se kostautuu mulle, mä maksan siitä sen hinnan. Olen miettinyt, miten olisin voinut ennakoida tän ja keksin vaan tuon väkivaltaisen käytöksen joka on ottanut uuden olomuodon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastatko miestäsi? Haluatko jatkaa liittoa? Minulla ainakin tunteet kuolisivat tuossa tilanteessa. En haluaisi myöskään lapsilleni antaa tuollaista esimerkkiä parisuhteesta. Olet saanut hyviä ohjeita lakimieheltä, pitäisikö lähteä niitä noudattamaan. Osituksessa saattaisit saada taloutesikin kuntoon..
Tsemppiä ap:lle! Olettehan te varmasti avioliitossa ja ilman avioehtoa? Miehesi ei nyt tunnu tajuavan, että kaikki teidän omaisuus ja tähän asti hänenkin tienaamansa rahat ovat yhteiset, jos tilanne on tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en edes halua mitään rahaa mieheltä, saa pitää talonsa jota on hartaasti maksanutkin. Mutta lakimiehen mukaan oikeus ja kohtuus on, etten luovu täysin oikeuksistani. Olihan se aika absurdia kun näki paperilla meidän epäsuhdanteisen liiton numeroina.. Me ollaan oikein klassinen esimerkki yhteiskuntaluokkien eroista Suomessa ja siitä, mitä eriarvoistuminen tekee perheen sisällä.
Köyhät saa mt-ongelmia ja osakseen halveksuntaa, vähävarainen joutuu tinkimään lääkkeistään ja se vauraampi yhteiskunnan osa syyttää niitä köyhiä tilanteestaan. Itsepä teit lapset, itsepä opiskelet pitääkö muiden kustantaa SUN elämäs? Lapset/nuoret/opiskelijat/työttömät ovat pohjasakkaa, koska eivät tuota rahaa välittömästi sillä hetkellä. No, tällä menolla ei tuota tulevaisuudessakaan kun ei ihmisten päät kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea mies sulla. Ero on varmasti paras ratkaisu. Itsekin aloitin opiskelut nyt syksyllä ja sovittiin miehen kanssa, että saan keskittyä opintoihin täysillä ja eletään hänen tuloillaan. Meillä oli toisin päin suhteen alkuaikoina, silloin itselläni oli huomattavasti paremmat tulot ja miehellä ei tuloja juuri lainkaan. Yhdessä tässä ollaan tehdään parhaamme koko perheen puolesta.
Me käytiin ihan sama keskustelu alunperin, pelkäsin että näin käy, koska miehelle raha merkkaa niin paljon. Myös meidän suhde on alunperin alkanut kun mies opiskeli ja tienasi hyvin vähän. Ymmärtäisin tämän, jos olisin heittäytymässä mieheni rahoille, mutta teen ihan pirusti tunteja viikossa se ei vaan näy tilipussissa.
Teen siis tietokoneella töitä pääosin ja opinnot hoituu koneella. Mies sanoi terapiassa, että mä vaan surffailen vaatesivustoilla enkä tee edes kouluhommia. Loukkasi ihan hemmetisti, kun kaikki hommat ON koneella. Ja nyt olen kotona pyjamassa ja kirjoitan ahdistustani tälle palstalle ja menen psykologin juttusille tänään, koska en jaksa enää tätä tahtia.
Tottakai mä ostan lapsille vaatteet netistä, ei mulla ole aikaa/varaa kierrellä kaupoissa. Mun tekemä duuni näkyy työnantajalle ja se näkyy opintotukilautakunnassa, kaikki muut näkee sen duunin mitä teen, paitsi mies mitätöi kaiken väittämällä jotain noin asurdia.
En tietenkään tuota taloudellisesti koska se panostus näkyy vasta opintojen jälkeen kun olen saanut työkokemusta ja kerryttänyt osaamista.
Vallankäyttöähän tuo on miehen puolelta, näen mä sen nyt. Ihmisenä mulla ei ole mitään arvoa, ainoastaan raha merkitsee.
9 tässä. En missään nimessä tarkoittanut loukata kun kysyin tuliko miehen arvomaailma yllätyksenä. Kysyin sitä siksi, että minulle aikanaan tuli, hyvin osasi peittää todellisen minänsä siihen sakka, kunnes oltiin aviossa ja lapsi helmoissa. Kyse on nimenomaan vallankäytöstä. Kontrolloivassa suhteessa on pidemmän päälle erittäin paha olla. Kuten aiempi kommentoija, minäkin pystyin hengittämään vapaasti vasta eron jälkeen. Myös lapsi kärsi kodin vinoutuneesta ilmapiiristä ja nauroi ensimmäisen kerran ääneen nelivuotiaana, puolisen vuotta eron jälkeen.
Toivon sinulle ja lapsillesi kaikkea hyvää. Käytä kaikki saatavilla oleva apu, opiskelujakin pystyy hyvin järjestämään. Huolehdi itsestäsi ensin. Suosittelen aloittamaan vaikka lääkäristä ihan siksi, että saat sairaslomaa uupumukseen. Voimia tulevaan ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap:lle! Olettehan te varmasti avioliitossa ja ilman avioehtoa? Miehesi ei nyt tunnu tajuavan, että kaikki teidän omaisuus ja tähän asti hänenkin tienaamansa rahat ovat yhteiset, jos tilanne on tämä.
Se tässä absurdia onkin, että itse olisin aikanaan halunnut avioehdon. Miestä se ei kiinnostanut eikä nähnyt sille tarvetta. Perustelin silloinkin sitä, että sitten kaikki on yhteistä niin tuntui ymmärtävän. SILTI nyt väittää mun olevan hänen kanssaan yhdessä vaan rahan takia.. me ollaan oltu kimpassa 10v ja siitä ajasta olen opiskellut vasta 3v, toki aina tienannut vähemmän mutta muuttaakseni sen, juuri siksi opiskelen...
Annoit hyvän "vaihtoehdon" miehellesi. "Jos et maksa perheen elämää sillä aikaa kun minä opiskelen, muutan pois ja vien lapset mukanani."
Järkevä mies ymmärtäisi, että jos pois muuttaminen on sinulle noin helposti toteutettavissa, niin muutat pois viimeistään valmistuttuasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastatko miestäsi? Haluatko jatkaa liittoa? Minulla ainakin tunteet kuolisivat tuossa tilanteessa. En haluaisi myöskään lapsilleni antaa tuollaista esimerkkiä parisuhteesta. Olet saanut hyviä ohjeita lakimieheltä, pitäisikö lähteä niitä noudattamaan. Osituksessa saattaisit saada taloutesikin kuntoon..
Suoraan sanottuna, rakkaus on kyllä kuollut pois. En kykene rakastamaan häntä aviopuolisona enkä isänä, julmuus lapsia kohtaankin on karmivaa. Hän on ottanut roolin, missä lastenkin tulee olla varpaillaan koska hän maksaa kaiken. Ei saa sanoa poikkipuolista sanaa, pitää kunnioittaa, vaikka murkkuikäisellä ne tunteet heittelee.Vanhin lapsi kirjoitti joululahjatoivelistaan, että paljon hyvää mieltä kaikille ja näytin sen miehelle ja kerroin, että voitaiskos yhdessä tehdä jouluruuat ja koristeet, koska mulla on vika tentti 22.päivä (muistaakseni) ja tulee sitten kiire.
Mies ei sanonut lainkaan auttavansa vaan ilmoitti, että kaupasta voi käydä valmisruuat. Kerroin että ne pitää silti käydä ostamassa ja hakemassa ja lapsillehan sitä joulua tehdään. Ehdotin myös että mentäis jouluostoksille lähimpään isoon kaupunkiin, ettei mulla ole varaa ostaa mutta lapsilla on lahjakortteja ja synttäreiksi saatua rahaa. Mies ilmoitti, ettei häntä kiinnosta ja
hän olisi kuitenkin vaan lompakko. Eikä muuten auttanut, että sanoin etten tosissaan osta itselleni mitään.
Mä en usko, että mieskään mua rakastaa, ei se muuten toimisi noin.
Meillä homma menee niin, että käyn päivät töissä, ja luen öisin ja sitä rataa. En yksinkertaisesti pystyisi olemaan koko opiskelupätkää poissa töistä, koska puolisoni tulot ei riittäisi meidän lauman elättämiseen ja siksi yritän säästää rahaa sitä varten, että voisin olla vuoden vuorotteluvapaalla. Onneksi työnantajani on myötämielinen opinnoilleni, koska se hyödyttää myös työnantajaa. Saan käydä tarvittaessa luennoilla päiväaikaan, kunhan teen tunnit pois. Saatan tulla töihin klo 6.30 ja lähteä 19.00, jos välissä pitää käydä muualla tai tulla töihin lauantaina. Kyllä, välillä väsyttää mutta...onnenhetki on se, kun taas pääsee tentistä läpi.
Puoliso on alusta asti osallistunut kotitöihin, joten sen puolesta ei ole ongelmaa ja voin luottaa, että lapset on ruokittu. En ymmärrä miehesi itsekkyyttä, että lapsia pitää tehdä, mutta heidän kulunsa kuuluvat sinulle. Meillä ne kulut on yhteisiä. Minulla on mahdollisuus saattaa opinnot loppuun vuorotteluvapaalla, josta on kotona ollut puhetta, ja tiedän jo aikaisemman perusteella, että mieheni hoitaa silloin lasten kulut. Eri tilit meillä on, mutta perheen menot on aina yhteiset ja toista jelpataan hädässä. Miehesi jättää sut nyt pulaan ja on hyvin itsekäs. Kun minulta lohkesi hoitovapaalla hammas, mieheni ilmoitti oitis, että ei mihinkään kunnan 3 kk jonoon, vaan menet yksityiselle ja hän maksaa. Samoin kun palasin töihin, hän vei minut vaatekauppaan ja käski ostaa, mitä konttorilla tarvitaan.
Eikö miehesi koe lapsiansa ja sinua perheekseen ja perheen elättämistä kunnia-asiakseen? Kysyppäs häneltä. Että kuinka voi olla, että lapsen lääkkeisiin ei ole rahaa ja hän voi jättää lapsen sillä lailla heitteille? Ihan saatanallisen ja häpeällisen itsekästä ja sanoisin sen hänelle suoraan. (Mites meni synnytyssairaalan laskun maksu? Sinäkö yksin maksoit? Meillä sen maksoi mies, minullahan oli heikommat tulot silloin.)
Jos eroat, miten aiot elättää itsesi ja lapsesi? Onko sinulla mahdollisuutta esim. kustantaa loput opinnot mahdollisella avioeron ositusosuudella? Saat tietenkin lapsilisät ja elatustuet, mutta oletko selvittänyt, miten muuten talouspuolesi hoituu? Opintolainasi on jo tapissa. Ennenkuin teet ratkaisuja, selvitä tarkkaan, mihin olet oikeutettu ja miten tulet pärjäämään.
Kyllä, ero on hyvä vaihtoehto, kun mies ei näemmä muutu, mutta varmista selustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annoit hyvän "vaihtoehdon" miehellesi. "Jos et maksa perheen elämää sillä aikaa kun minä opiskelen, muutan pois ja vien lapset mukanani."
Järkevä mies ymmärtäisi, että jos pois muuttaminen on sinulle noin helposti toteutettavissa, niin muutat pois viimeistään valmistuttuasi.
No nyt kun taaksepäin katsoo, juuri näin olisi pitänyt tehdä, muuttaa pois jo silloin, ei olisi tullut tätä ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin erotessa ei ole 100% varma, että äiti saa lapset. Siihen ei kannata luottaa. Toisekseen EROA! Kamala kamala mies sinulla ap, pahaa tekee puolestasi. Voiko tuollaista miestä ollakaan. Kolmanneksi mikä ala (olen vain utelias ja kyllästynyt omaan alaan, tahtoisin vaihtaa.)
Tsemppiä kovasti! Ymmärrän väsymyksen mutta ehkä loma johon menee rahaa ei ole nyt ajankohtainen. Toivottavasti jaksat opiskella loppuun asti!
Koska mies tekee paljon reissuhommia, ei hänellä ole mahdollisuuksia hoitaa lapsia. Lisäksi äidillä on tässä näyttää että hän on huolehtinut lasten kuluista ja tarpeista koko ajan (tiliotteet maksetuista lasten kuluista jne)
34 kirjoitit:
Jos eroat, miten aiot elättää itsesi ja lapsesi? Onko sinulla mahdollisuutta esim. kustantaa loput opinnot mahdollisella avioeron ositusosuudella? Saat tietenkin lapsilisät ja elatustuet, mutta oletko selvittänyt, miten muuten talouspuolesi hoituu? Opintolainasi on jo tapissa. Ennenkuin teet ratkaisuja, selvitä tarkkaan, mihin olet oikeutettu ja miten tulet pärjäämään.
Kyllä, ero on hyvä vaihtoehto, kun mies ei näemmä muutu, mutta varmista selustasi.
--
Tämä vaatii uuden käyntikerran lakimiehen luona, onneksi se on mulle ilmaista eikä puolison tuloja huomioida (paitsi jos saan osituksessa tasinkoa, muuttuu maksulliseksi). Laskelmien mukaan avioeron osituksessa mulle tulisi koko talon irtaimisto ja sen päälle miehen pitäisi antaa mulle tasinkoa tuhansia euroja. Vastineeksi hän siis pitäisi 100% talon. Lakimiehen mukaan todella reilua miehelle, sillä yleensä talo menee kuulema puoliksi. En kuitenkaan koe taloa omakseni, inhoan tätä kotia,koska olen täällä vieraana ja mies jatkuvasti muistuttaa siitä, miten hän kaiken maksaa. Maksakoot tulevaisuudessakin, ehkä kun kämppä on tyhjä, ymmärtää mitä menetti.. perheen :(. Vaikka tuskin ymmärtää, kun tarkemmin mietin.
Olen mä sitäkin miettinyt, että entäs kun pian valmistun ja saan työpaikan&rahaa, niin meillä olisi huippuhyvät oltavat.. kuten sovittiin alunperin.. Ja miehen olisi tarvinnut elämässään 5 vuotta olla epäitsekäs ja lojaali puoliso.. En voi koskaan luottaa miehen tukevan ja auttavan jos sairastun tai joudun työkyvyttömäksi. Sen takia rakkauteni on kuollut.
Eroa hyvä nainen, ja todellakin otat erossa osuutesi talosta. Mieti elämää ja lapsien tarpeita muutama vuosi eteenpäin, Tarvitset pääomaa siinä vaiheessa kun olet töissä ja haet asuntolainaa. Nyt voi tuntua hyvältä idealta lähteä ja jättää kaikki miehelle, mutta sitä ratkaisua tulet katumaan muutaman vuoden päästä. Älä luovu oikeuksistasi.
Hirveä tyranni sulla miehenä. Laita eropaperit vetämään, mitä nopeammin pääsette lasten kanssa omillenne sen parempi. Ei teidän liitossa vaikuta rakkautta olevan rahtustakaan ja tuollaisesta perhe-elämän irvikuvasta ei ole lapsille kuin haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin erotessa ei ole 100% varma, että äiti saa lapset. Siihen ei kannata luottaa. Toisekseen EROA! Kamala kamala mies sinulla ap, pahaa tekee puolestasi. Voiko tuollaista miestä ollakaan. Kolmanneksi mikä ala (olen vain utelias ja kyllästynyt omaan alaan, tahtoisin vaihtaa.)
Tsemppiä kovasti! Ymmärrän väsymyksen mutta ehkä loma johon menee rahaa ei ole nyt ajankohtainen. Toivottavasti jaksat opiskella loppuun asti!
Koska mies tekee paljon reissuhommia, ei hänellä ole mahdollisuuksia hoitaa lapsia. Lisäksi äidillä on tässä näyttää että hän on huolehtinut lasten kuluista ja tarpeista koko ajan (tiliotteet maksetuista lasten kuluista jne)
Ei se halua lapsia, todellakaan, eikä ikinä edes saisi. Ei ole koskaan halunnut mitään heidän kanssaan tehdä eikä piittaa ravintosuosituksista/allergioista tai edes heräämisestä viikonloppuisin tai siitä, onko astmalääkettä jäljellä ja koska lääkärikontrollit yms. Ne harvat kerrat kun olen ollut öitä pois niin lapset on tietokoneella yötä myöten ja mies on tietokoneella työhuoneessa. Pähkinäallergiselle lapselle on lukuisia kertoja antanut pähkinäsuklaapatukan ja lapset on jo oppineet, että iskän antamia herkkuja ei syödä ennen kuin on tutkittu inci. Enkä liioittele, tätä on tapahtunut vuosien aikana useita kertoja.
Tässä kun kirjoitan niin tosissani hämmästelen, että missä hemmetin kuplassa mä olen elänyt nämä vuodet, eihän se oikeesti perhettä edes halua. :O
Lähde ap <3 Sinä ja lapset pärjäätte kyllä.
Mutta minäkin sanosin, että ota puolet talosta, siinä ei ole mitään väärää ja se kuuluu sinulle. Saat turvattua tulevaisuuttanne vieläkin paremmin. Kyllä te pärjäätte!!
Alue: Aihe vapaa
Mitä aiot tehdä?