Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisiän opiskelu johtaa avioeroon?
08.12.2016 |
Meillä on tilanne, missä aviokriisi alkoi siitä, kun aloitin opinnot korkeakoulussa. Olen tehnyt koulun ohella töitä, mutta luonnollisesti en ole kyennyt maksamaan perheen yhteisiä menoja opintojen aikana kuten töissä ollessani. Päätös kouluun menostani tehtiin tehtiin täysin yhdessä ja annoin vaihtoehdon miehelle, että voin myös muuttaa pois lasten kanssa jos taloudellinen taakka käy raskaaksi. Oli kuitenkin eriarvoisen tärkeää, että saan koulutuksen ja sitä kautta hyväpalkkaisen työn.
Opinnot etenivät hyvin ja olin etuajassa pari vuotta, mutta jatkuva rahasta riitely alkoi heti. Huolimatta aiemmista sopimuksistamme, mies ei osallistunutkaan taloudellisesti muuten kuin maksamalla asuntolainaa ja ruokia. Itse olen joutunut ottamaan pankista opintolainaa koko opintojen ajan jolla olen maksanut lasten harrastusmenot ja synttäri/joululahjat. Olen joutunut lisäämään töitä hurjasti, että pärjään rahallisesi ja olen ihan äärirajoilla jaksamisessani. En ole pitänyt lomaa kolmeen vuoteen kuin viikon, sillä mulla ei ole kirjaimellisesti varaa lomailla. Mies kokee maksavansa osuutensa kun hoitaa talolainan, ja hänen vuosiansionsa siis hipovat 80 000 euroa. Tällä hetkellä mulla ei ole varaa ostaa edes uusia alusvaatteita itselleni, en voi ottaa enempää opintolainaa ja olen henkisesti ihan loppu. Opinnot ovat tyssänneet kuin seinään eivätkä ne edisty, sillä joudun ottamaan koko ajan lisää työvuoroja pärjätäkseni. Mulla on muistikatkoksia ja univaikeuksia, jatkuvia rintakipuja joiden takia olen rampannut lääkärissä. Mies ostelee itselleen vaatteita ja harrastaa ja kun huomautan tästä hänelle, kertoo hän olevansa oikeutettu koska maksaa ne itse. Lapsen lääkkeisiin ei antanut rahaa, mutta antoi siskolleen 200 euroa. Mulla on ihan kusetettu olo. Opiskelemaan lähtö oli yhteinen päätös ja sillä piti taata meille hyvä tulevaisuus. Mies lupasi laupiaasti tukea taloudellisesti ja antaa mulle mahdollisuuden opiskella, että voin sitten vuorostani ottaa vetovastuun kun valmistun. Mies on säilyttänyt tietämättäni (paljastui riidan aikana) kaikki kuitit opintojeni ajan joista selviää, kuinka paljon hän on hyväkseni tehnyt. Tällä hetkellä "velkaa" mulla on sekä pankille että miehelleni niin paljon, ettei kohta paljoa kannata valmistuakaan.
Pariterapiaan sain mieheni ja sielläkin hän hoki, etten arvosta häntä, vaikka hän maksaa kaiken. Edes terapeutti ei saanut miestäni käsittämään, että hän ei voi rahalla korvata henkistä tukea ja kannustusta mitä elämäntilanteeni vaatii. Terapeutti kysyi, että miten arvostus pitäisi näkyä ja mieheni totesi vaan, että mun pitäisi lakata aukomasta päätäni. Yhdessä terapeutin kanssa yritin kertoa, että tällä hetkellä vetelen ihan äärirajoilla jaksamisessani ja henkilökohtainen velkataakka painaa niin, että kohta ei ole paukkuja enää opiskella. Mies hokee uppiniskaisesti, että haluaa arvostusta ja kunnioitusta, muttei kuitenkaan kykene erittelemään mitä ne ovat. Olen toivonut miestä tekemään lasten kanssa jotain, että saan opiskelurauhan tenttiviikolla. Sen sijaan mies on lisännyt työmatkoja ja viikonloppureissuja ja valittaa silti jatkuvasti, ettei hän koskaan pääse mihinkään. Jouduin lopettamaan salilla käymisen koska mulla ei ole varaa kk-korttiin. Kävin nyt lakineuvojan juttusilla ja sain aika suoran neuvon, että kannattaa harkita avioeroa. Tilanne on kuulema kohtuuton mulle ja että miehellä on elatusvelvollisuus ja jos hän sen laiminlyö, on parempi erota. Aion hakea avioeroa, koska tämä ei lopu muuten ja koulun keskeyttäminen ei ole vaihtoehto, sillä opintolainat pitää maksaa itse. Ei tämä taloudellinen tilanne siitä ainakaan yhtään huonone, koska saanpahan sitten ne elatusmaksut lapsista ja takaan niillä heille harrastukset ja hyvän lapsuuden, ei tarvitse rahoittaa lainalla.
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Eroa hyvä nainen, ja todellakin otat erossa osuutesi talosta. Mieti elämää ja lapsien tarpeita muutama vuosi eteenpäin, Tarvitset pääomaa siinä vaiheessa kun olet töissä ja haet asuntolainaa. Nyt voi tuntua hyvältä idealta lähteä ja jättää kaikki miehelle, mutta sitä ratkaisua tulet katumaan muutaman vuoden päästä. Älä luovu oikeuksistasi.
Hirveä tyranni sulla miehenä. Laita eropaperit vetämään, mitä nopeammin pääsette lasten kanssa omillenne sen parempi. Ei teidän liitossa vaikuta rakkautta olevan rahtustakaan ja tuollaisesta perhe-elämän irvikuvasta ei ole lapsille kuin haittaa.
Lakimies neuvoi, että jos vaadin osuuteni talosta enkä saa heti omaa asuntoa, siitä hetkestä eteenpäin mies todennäköisesti vaatii multa puolet lainanmaksusta ja mulla ei ole varaa edes yhtä kuukautta kustantaa, koska pitää olla varaa takuuvuokraan uudessa asunnossa. Kuulema mulla on oikeus vaatia osuuteni, mutta tässä tilanteessa mies voi viedä jutun käräjille ja siellä sitten tapellaan pitkään. Itse koen, että kun mies tosissaan on maksanut kaiken niin minun mielestä kertakorvaus osituksessa ja irtaimisto ja oma autoni on ihan kohtuullinen korvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ero opiskelustasi johdu, vaan siitäettä mies kohtelee sinua ja lapsianne huonosti.
Täytyy kysyä kyllä, että kuka teillä maksaa vakuutukset, sähkön, veden, kiinteistöveron ynnä muut jatkuvat kulut? Autot ja niiden kulut jos autoja on?
Meillä jakautuu kaikki melko tasaisesti kun minä miehenä hoidan kaikki muut kulut, ja vaimo ostaa sitten lapsille vaatteet ja käy yleensä ruokakaupassa. Isommat hankinnat kuten kodinkoneet maksan minä. Monessa suhteessa vain tuntuu, että toinen ei aina ymmärrä kuinka paljon niitä juoksevia kuluja todellisuudessa on.
Toisaalta ihmettelen kyllä miestä, jolla ei noin suurista tuloista huolimatta ole muka mahdollisuutta auttaa lasten kuluissa, toista se on perheissä joissa se paremmin tienaavakin tienaa 30 tuhatta vuodessa.
Tsemppia AP! Tilanteesi kuulostaa vastenmieliseltä ja tuo on ihan ehdottomasti henkistä väkivaltaa.. Ruudun takaa on helppo huudella, mutta sinuna menisin välittömästi lähimpään sosiaalitoimistoon ja vaatisin asuntoa itsellesi sekä lapsillesi.
Isäni käyttäytyä äitiäni kohtaan aivan samalla tavalla. Äitini sairasti ärhäkkää syöpää ja oli työkyvytön. Pieni sairaseläke meni sairaalalaskuihin ja velkoihin, mutta isäni ei siitä välittänyt. Itse hyväpalkkaisessa työssä ja osteli vain veneitä ja muita moottorivehkeitä. Saattoi läksiä viikoksi työmatkalle ja antoi 20e ruokarahaa äidille ja meille kahdelle lapselle + koiralle. Järkyttävää ja myös me lapset kärsimme tästä vallankäytöstä ihan järjettömästi. Syöpä vei vähän myöhemmin ja tunsin iloa siitä, että äitini pääsi pois tuosta ahdistavasta tilanteesta.
Todella inhottava tilanne.
Itsekin opiskelin aikuisiällä kolmen lapsen ohessa uudelle alalle yliopistossa. Meillä mies todella tuki projektia niin henkisesti kuin taloudellisestikin, itse asiassa hän kannusti minua kovasti alanvaihtoon, kun ylipäätään mietin aikanaan asiaa. Nyt kun olen valmistunut uudelle alalle ja olen taas työelämässä mukana, niin meillä on nyt sellainen tilanne, että ansaitsen miestäni reilusti paremmin ja luonnollisesti kustannan perheemme kuluista enemmän kuin mieheni. Minusta se on jees, nyt on minun vuoroni olla se, joka tuo enemmän rahaa yhteiseen kassaan.
Mä toivon sulle kovasti tsemppiä, älä luovuta opintojen kanssa. Mitä mieheesi tulee, niin olet ainakin kirjoittamasi tekstin perusteella todella yrittänyt ratkaista tilannetta. Enpä tiedä, onko tuossa enää mitään tehtävissä, jos toinen on kaivautunut tiukasti oman näkökantansa taakse, eikä suostu sieltä mihinkään hievahtamaan ulkopuolisenkaan (terapeutti) kannustamana. Vaikea ymmärtää miehesi ajatuksia, jos kerran opiskelun aloittaminen oli yhteinen päätöksenne. En tosiaan ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea mies sulla. Ero on varmasti paras ratkaisu. Itsekin aloitin opiskelut nyt syksyllä ja sovittiin miehen kanssa, että saan keskittyä opintoihin täysillä ja eletään hänen tuloillaan. Meillä oli toisin päin suhteen alkuaikoina, silloin itselläni oli huomattavasti paremmat tulot ja miehellä ei tuloja juuri lainkaan. Yhdessä tässä ollaan tehdään parhaamme koko perheen puolesta.
Me käytiin ihan sama keskustelu alunperin, pelkäsin että näin käy, koska miehelle raha merkkaa niin paljon. Myös meidän suhde on alunperin alkanut kun mies opiskeli ja tienasi hyvin vähän. Ymmärtäisin tämän, jos olisin heittäytymässä mieheni rahoille, mutta teen ihan pirusti tunteja viikossa se ei vaan näy tilipussissa.
Teen siis tietokoneella töitä pääosin ja opinnot hoituu koneella. Mies sanoi terapiassa, että mä vaan surffailen vaatesivustoilla enkä tee edes kouluhommia. Loukkasi ihan hemmetisti, kun kaikki hommat ON koneella. Ja nyt olen kotona pyjamassa ja kirjoitan ahdistustani tälle palstalle ja menen psykologin juttusille tänään, koska en jaksa enää tätä tahtia.
Tottakai mä ostan lapsille vaatteet netistä, ei mulla ole aikaa/varaa kierrellä kaupoissa. Mun tekemä duuni näkyy työnantajalle ja se näkyy opintotukilautakunnassa, kaikki muut näkee sen duunin mitä teen, paitsi mies mitätöi kaiken väittämällä jotain noin asurdia.
En tietenkään tuota taloudellisesti koska se panostus näkyy vasta opintojen jälkeen kun olen saanut työkokemusta ja kerryttänyt osaamista.
Vallankäyttöähän tuo on miehen puolelta, näen mä sen nyt. Ihmisenä mulla ei ole mitään arvoa, ainoastaan raha merkitsee.
9 tässä. En missään nimessä tarkoittanut loukata kun kysyin tuliko miehen arvomaailma yllätyksenä. Kysyin sitä siksi, että minulle aikanaan tuli, hyvin osasi peittää todellisen minänsä siihen sakka, kunnes oltiin aviossa ja lapsi helmoissa. Kyse on nimenomaan vallankäytöstä. Kontrolloivassa suhteessa on pidemmän päälle erittäin paha olla. Kuten aiempi kommentoija, minäkin pystyin hengittämään vapaasti vasta eron jälkeen. Myös lapsi kärsi kodin vinoutuneesta ilmapiiristä ja nauroi ensimmäisen kerran ääneen nelivuotiaana, puolisen vuotta eron jälkeen.
Toivon sinulle ja lapsillesi kaikkea hyvää. Käytä kaikki saatavilla oleva apu, opiskelujakin pystyy hyvin järjestämään. Huolehdi itsestäsi ensin. Suosittelen aloittamaan vaikka lääkäristä ihan siksi, että saat sairaslomaa uupumukseen. Voimia tulevaan ❤
Anteeksi jos vaikutti, että kirjoitan kärkkäästi sulle, itseasiassa vastauksessani tuli aika paljon muutakin mikä ei liittynyt sun viestiin.. :P
Kontrollointi muuttaa muotoaan, sitä en tiennyt aiemmin. Luulin, että ihminen joka manipuloi ja kontrolloi on aina sama, mutta se muuntaakin tilanteen edetessä muotoaan ja vallankäytön metodeja. :( Olen aika varma, että miehet jotka yhtäkkiä ilman vuosien terapiaa eheytyvät lopettamalla juomisen/lyömisen/uhkapelaamisen tms. vaihtavat vaan addiktiotaan ja kohdetta.
Esimerkiksi miehen kontrolloiva luonne oli suhteemme alussa ilmeisesti mustasukkaisuutta ja humalapäissään väkivaltaa, mutta kun en tätä sallinut ja estin juomasta päihtymiseen asti lasten aikana (koska kännissä riehui), onkin mies passivoitunut ja kasvattanut katkeruutta ja on passiivisaggressiivinen. Henkinen väkivalta ja taloudellinen väkivalta on alistamisen muotoja meillä. Tähän päivään asti olen luullut, että mies voi lyödä vaan kerran kuten minun mies ja sitten parantaa tapansa, mutta väkivalta muuttaakin vaan muotoaan.
Nyt on kyllä tyhmä olo... :(
Ei meidän avioliitossa ole "sinun ja minun rahoja", vaan kaikki on yhteistä. Ei lasketa kuka maksaa mitäkin. Yhdessä maksetaan. Jos on kysymys siitä, ettei opiskelevalla vaimolla ole maksaa lapsen lääkekuluja tai muita lasten kuluja, niin täytyy olla todella idiootti mies jos ei voi osallistua _oman lapsen kuluihin_. Mun mies ainakin tykkää hemmotella mua, ja ostaa asioita vaikka ei tarvitsisi. Ap:n miehen mielestä hänen vaimonsa ei ansaitse mitään hyvää eikä helpotusta stressiin tai taloudelliseen tilanteeseen. Ihan kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella inhottava tilanne.
Itsekin opiskelin aikuisiällä kolmen lapsen ohessa uudelle alalle yliopistossa. Meillä mies todella tuki projektia niin henkisesti kuin taloudellisestikin, itse asiassa hän kannusti minua kovasti alanvaihtoon, kun ylipäätään mietin aikanaan asiaa. Nyt kun olen valmistunut uudelle alalle ja olen taas työelämässä mukana, niin meillä on nyt sellainen tilanne, että ansaitsen miestäni reilusti paremmin ja luonnollisesti kustannan perheemme kuluista enemmän kuin mieheni. Minusta se on jees, nyt on minun vuoroni olla se, joka tuo enemmän rahaa yhteiseen kassaan.
Mä toivon sulle kovasti tsemppiä, älä luovuta opintojen kanssa. Mitä mieheesi tulee, niin olet ainakin kirjoittamasi tekstin perusteella todella yrittänyt ratkaista tilannetta. Enpä tiedä, onko tuossa enää mitään tehtävissä, jos toinen on kaivautunut tiukasti oman näkökantansa taakse, eikä suostu sieltä mihinkään hievahtamaan ulkopuolisenkaan (terapeutti) kannustamana. Vaikea ymmärtää miehesi ajatuksia, jos kerran opiskelun aloittaminen oli yhteinen päätöksenne. En tosiaan ymmärrä.
Tein miehelle katsottavaksi laskelmat, mitä se tarkoittaa käytännössä kun menetän palkkatulot. Siinä laskelmassa ei edes ollut näitä minun palkkatuloja koska en tiennyt saavani töitä heti opintojen ohella..Mies oli täysin sitä mieltä, että ehdottomasti menen kouluun koska sitten yhteistulot kasvavat.
Käytännössä mieheni kuitenkin lakkasi tekemästä kotona sitä mukaa, kun joutui maksamaan enemmän. Mulla taas päivät on uuvuttavia, koska kun olen kotona pitäisi keskittyä vaikka esseen tekoon, niin samalla pitää tehdä ruoka/hoitaa kotityöt/lumityöt/harrastuksiin vienti.
Päivä saattaa mennä niin, että herään klo 6 ja huolehdin lapset kouluun klo 7.30. Mies nukkuu seitsemään ja lähtee töihin heti hampaidenpesun jälkeen. Jos joskus herää aiemmin, menee vaan aiemmin töihin.Kun pyydän mieheltä apua, tulee usein riita. Opiskelen aamupäivän ja teen työjuttuja, reagoin Wilmaan ja huolehdin lasten asiat. Sitten valmistan lounaan ja syön, sitten lisää koulua, ja tulee lapset koulusta. Lapset harrastuksiin, siinä pari tuntia aikaa käydä kaupassa/salilla jos varaa, sitten harrastuksista lapset kotiin ja koneelle tekemään koulutöitä. Mieskin hakee harrastuksista usein, tämä on se hänen kotityönsä mistä tosin tekee suuren numeron. Minun pitää kuitenkin huolehtia siitä, että infoan miestäni hakemaan lapset.
Tämän ohella kannan osani vastuusta muistisairaasta vanhemmastani sekä mummostani ja huolehdin heidän käytännön asioista. Nyt on ollut viikko, kun en jaksa tehdä mitään enkä käydä urheilemassa tai syödä aamupalaa, aika zombiena mennään.
Mies onn sanonut suoraan, ettei motivoi tehdä kotona mitään, koska maksaa kaiken ja kotona enemmän olevan pitäisi tehdä töitä. Ei halua käsittää, että en ole kotona huvikseni vaan teen koulutöitä koneella ja sitten töitä töitä. Luentoja on n 3x viikossa.
Kävin vuoden ajan kirjastossa tekemässä kouluhommia ihan vaan siksi, että mieheni näkisi konkreettisesti minun menevän kouluun, vaikka sama hoituisi kotonakin...
Olen jo suunnitellut tämän niin, että eron jälkeen muutan ydinkeskustaan ja maksan kalliimpaa vuokraa,mutta lasten harrastus ja koulu on vieressä eikä tarvitse enää kuskata yksin. Mies taas ei kerrostaloon edes suostu asumaan, kuulema.
Onko sulla mitään syitä enää jäädä tuohon liittoon? Teillä ei ole rakkautta varmaan kummaltakaan puolelta, lapset kärsii tuollaisessa ilmapiirissä. Uskon, että olisi sinulle ja lapsille vain helpotus jos eroaisitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen mies ei edes omia lapsiaan elätä :( kuvottava äijä. Voi vitsit kun sitä ei aina osaa omalle miehelle olla tarpeeksi kiitollinen mutta nyt kyllä olen. Hän ei kyseenalaista minun lisäopiskeluani vaan kannustaa koko ajan ja on maksanut elämisen.
Eroaisin, ei tuollainen ole rakkautta että toinen joutuu sairastumaan stressin takia.
Kuulostaa aivan kamalalta :( Miehesi vaikuttaa hirveältä ihmiseltä. Olen oikeasti todella pahoillani sinun ja lastesi puolesta.
Itse tienaan hieman enemmän kuin puolisoni, ja lisäksi hänellä on enemmän pakollisia menoja kuin minulla, johtuen siitä että hän maksaa lapsistaan elatusmaksuja. Mun mielestä on aivan itsestään selvää, että huolehdin puolisostani ja hänen lapsistaan silloin kun hänen rahansa eivät siihen riitä. Tai vaikka riittävätkin normaaliin elämiseen, tunnen iloa voidessani tarjota hänelle vaikka ravintola-illallisen tai jotain muuta mukavaa, jos minulla on varaa. Olen kuitenkin itse valinnut hänet puolisokseni, tunnen häntä kohtaan empatiaa ja haluan hänelle hyvää. Mitä sun miehesi päässä liikkuu? Hän ei halua auttaa omaa puolisoaan ja lapsiaan, omaa perhettään. Ihan sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet on sikoja. Mun mies samanlainen, maksaa vain haluamansa osan yhteisistä menoista ja mulle jää puolet asuntolainamaksusta, puolet ruokakuluista, lasten harrastemenoista. plus maksan yksin kaikki lasten vaateostot ja lääkekulut sekä kaiken mitä itselleni tarvin, maksan yksin kaikki kodin astiat, verhot, matot jne. Mies kustantaa autonsa itse. Ja silti minunkin mies aina valittaa kun hän maksaa kaiken! Ja jostain kumman syystä ukon vanhemmat kuvittelee että kun käyn vaateostoksilla vinguttaisin miehen Visaa 😊�Olen kyllä olen oikaisut asian mut silti ne kuvittelee muuta, taitaa mies antaa muillekin virheellisen kuvan asioista. Miehillä on selkeästi ns. Oma totuutensa =valheensa joihin ne itsekin uskoo.
En ymmärrä miesten logiikkaa...
Vierailija kirjoitti:
Miehet on sikoja. Mun mies samanlainen, maksaa vain haluamansa osan yhteisistä menoista ja mulle jää puolet asuntolainamaksusta, puolet ruokakuluista, lasten harrastemenoista. plus maksan yksin kaikki lasten vaateostot ja lääkekulut sekä kaiken mitä itselleni tarvin, maksan yksin kaikki kodin astiat, verhot, matot jne. Mies kustantaa autonsa itse. Ja silti minunkin mies aina valittaa kun hän maksaa kaiken! Ja jostain kumman syystä ukon vanhemmat kuvittelee että kun käyn vaateostoksilla vinguttaisin miehen Visaa 😊�Olen kyllä olen oikaisut asian mut silti ne kuvittelee muuta, taitaa mies antaa muillekin virheellisen kuvan asioista. Miehillä on selkeästi ns. Oma totuutensa =valheensa joihin ne itsekin uskoo.
En ymmärrä miesten logiikkaa...
Tiedän, että omakin mies antaa ymmärtää vanhemmilleen maksavansa aivan kaiken. Eikä mies koskaan korjaa näitä väärinkäsityksiä ja kertoo aina huokaillen vanhemmilleen, miten taas parhaillaan tekee töitä kovasti että voi elättää perheensä. Äitinsä säälii kovasi poikaansa, koska kuulema saattaa pian uupua työmäärästä. Jos mä saisin joskus työviikon missä teen töitä 8-16 ma-pe, sanoisin että hallelujaa. Tällä hetkellä mennään niin yliajalla, ettei tosikaan. Kesälomaa en ole pitänyt tosiaan kolmeen vuoteen, mutta sitähän ei anopille kerrota. Olen ihan varma, että kertoilee suvulleen mun istuvan päivät kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuvitteleeko mies että et oikeasti opiskele ja käy töissä koska teet kouluhommat ja työt suurimmaksi osaksi koneella kotona? Se mitä kerroit miehen kommenteista esim. että kun olet koneella niin hillut vain jossain netin vaatekauppasivustoilla. Tai se kun kuvailit oman päivän kulkua ja miehesi ilmeisesti luulee että vaan makoilet ja rentoudut ne ajat yksiksesi kun lapset on koulussa ja siksi esim. hänen mielestä se on isokin uhraus häneltä jos joutuu töiden lisäksi hoitamaan jotain lasten kuljetuksia kun sullehan ne kuuluis kun olet jo koko päivän makoillut.
Siis en todella itse ajattele susta noin, tuli vain sellainen olo noista miehen kommenteista mitä kerroit että ajatteleeko se tosiaan noin?! Ja onko mies itse käynyt koulunsa joskus kivikaudella kun ei ymmärrä tämän päivän erilaisista opiskeluista mitään?
Ja tuostako tulee miehelle se olo että hänen ei tarvi vaimonsa makoiluja kustantaa? Ja että miksi hän itse ei saa koskaan samanlaista omaa rentoutumis- ja makoiluaikaa.
Toivon sulle paljon voimia tuleviin vuosiin että jaksat käydä koulun loppuun asti ja että jaksat tuon kaiken hulluuden ja paskamaisuuden mitä joudut tuolta mieheltä vielä kestämään ennen kuin pääset siitä eroon.
En voi käsittää, miten olette suostuneet tuollaiseen tilanteeseen? Siis mies maksaa itselle asuntoa, mutta naiset, te kustannatte kaikki muut perheen menot? Miksi? Kuka teidät on syyllistänyt tuollaiseen?
Tämä on taas tätä satua hieman muunneltuna opiskelija vaimo ja tienaava mies.... näitä on ollut ihmeen paljon viime aikoina. Oikeasti, toivon että kukaan ei luule että esim. itselläni on tuollainen tilanne kun mieheni tienaa paljon enemmän ja itse olen lähes tuloton opiskelija kun tällaisia juttuja on esillä niin paljon koko ajan.
Ei sitä kannatakaan olla avioliitossa tai edes avoliitossa silloin kun parilla on epäsuhteelliset tulot. Me ei yhteen muuteta kunnes kummallakin on samat tulot. Tällöin helppo jakaa fifty fifty. Nyt on erillään ollessa helpompi pitää omat rahat. En edes itse haluaisi ikinä olla suhteessa jossa mies joutusi elättämään minut ja maksamaan kaiken. Mikä inhottava fiilis kun sitä omaa rahaa ei olisi periaatteessa ollenkaan.
Olen pahoillani ap. Parisuhteenne ja perhe-elämänne ei ole millään tavalla terveellä pohjalla. Suosittelen eroamman mahdollisimman pikaisesti. Tilanteeseen ei ole muuta ratkaisua.
t. myös aikuisopiskelija, jonka mies tukee henkisesti - taloudellisesti kitsastelemme molemmat yhdessä
Alue: Aihe vapaa
Voi olla, että joku on kysynyt jo aiemmin, mutta ovatko lapset siis edellisestä liitosta? Ainakin tekstistä saa sellaisen käsityksen...