Mies sanoi että pahonpitelen häntä henkisesti, onko näin?

Vierailija kirjoitti:

Oletko saanut vastausta asuntohakemuksiin?

Pelkäsinkin, että joku yhdistäisi. En vielä. Edellyttäisi varmaankin soittelua, jos vain saisin perseeni ylös voisin mennä ulos soittelemaan vuokranantajille.

Vaikka todisteet kertovat lähes aukottomasti missä mennään, sitä on silti edelleen kovin vaikea hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa pahalta ap, ja nimenomaan tuo miehen käytös. Hänhän toimii aika narsistisella tavalla - enkä nyt jaa mitään kyökkidiagnoosia, vaan sanon, että hän TOIMII kuten narsisteilla on tapana. Ehkä ihan vaan silkkaa itsekkyyttään.

Eli hän ei näe parisuhteessanne kuin itsensä, katsoo oikeudekseen määrittää sen, mikä TEISTÄ on mielenkiintoista, miten TE harrastatte ja ajattelette, mistä TE olette kiinnostuneita. Ja millainen sinun pitää olla häntä mielyttääkseen.

Minä vähän luulen, että tuohon ei edes parisuhdeterapia tehoa, koska miehen defenssi on tuota tasoa. Hän osaa hienosti muka-psykologisoida ristiriitanne, ja kääntää sen sinun syyksesi, vaikka alkusyy on hänen piittamattomuutensa sinun mielipiteistäsi, tarpeistasi ja omaisuudestasi.

Toki, sinäkin voisit opetella suoraa kommunikaatiota. Kokeile edes. Eli sen sijaan, että mykistyt, sanotkin heti, mitä ajattelet. Siis välittömästi, äläkä hilloa asiaa. Jos sanot vain yleisellä tasolla miehelle ajan päästä, että sinä sitä ja tätä, hänen on helppo sivuuttaa asia, koska ei muka muista tai käytännössä siis HALUA muistaa, mitä tarkoitat.

Mieti vaikka muotoiluja vähän etukäteen. "Miksi kohtelet omaisuuttani tuolla lailla, kuin paskaa, mitä jos minä tekisin sinun ....-lesi samalla lailla?"

Kokeile vastata hänellekin hänen puhuessaan jostakin omasta mielenkiinnon aiheestaan samalla lailla kuin hän kommentoi sinun puheitasi silloin, kun aihe ei kiinnosta häntä - "ei voisi vähempää kiinnostaa" (tai mitä hän nyt sanokaan sinulle) - ja kun hän siitä loukkaantuu, sanot suoraan, että "huomaatko, ei tunnu kivalta, kun toinen ei noteeraa sinua ja sinun mielenkiinnon kohteitasi?" Ja vastaavasti kun hän sanoo sinulle noin, kommentoit silloinkin heti "sivuutat siis minut ja sen, mikä minua kiinnostaa, se tuntuu tosi ikävältä".

Tätä rataa. Ei, en usko tuonkaan miestä opettavan mihinkään, hän kun kokee sinun vain "ylikritisoivan" jne. Mutta ehkä hänelle sitten ainakin valkenee, jos ja kun teille tulee ero, mistä kana pissii.

Olen yrittänyt sanoa suoraan, mutta mies ei joko ole kuulevinaan tai mutisee jonkun puolustuksen tai hymähtää jotakin ja kääntää puheenaiheen siihen onkohan itselläni kaikki hyvin.

Puheenaiheen vaihtoa olen myös yrittänyt, mutta siitä on aiheutunut se, että mies saattaa nykyään lopettaa juttunsa kesken, tokaista ettei mua kuitenkaan kiinnosta ja kääntyä kannoillaan pois, ennen kuin ehdin kommentoimaan. Eli pyrkii jotenkin hallitsemaan reaktioitani yrittämällä ennakoida ne ja päättämällä itse mistä olen kiinnostunut. Saattaa myös kesken juttunsa kommentoida, että "kerro vaan jos ei kiinnosta" mutta ei odota vastaustani vaan joko jatkaa juttuaan suoraan tai poistuu kesken paikalta.

Täytyy kyllä sanoa, että jos mieltäisin itseni kuvailemasi miehen tilalle kommunikoinnissa, väitän että vastapuolellla ei välttämättä ole kaikki ok. Mies taistelee, jotta hänen itsetuntonsa ei murenisi. Mistähän se johtuu.

Kylläpä oli taas tulkinta.

Esimerkkejä (keksitty ap:n kuvausten perusteella):

Mies on heittänyt naisensa luentomuistiinpanot roskiin. Nainen kyselee aamulla luennoille lähtiessään, missä ne ovat. Löytää ne roskista ja kysyy mieheltä, miksi tämä on heittänyt ne sinne, miksei edes kysynyt, ovatko ne tärkeitä? Miehen itsetunnon murentamista vai pikemminkin helvetinmoista naisen tekemisten vähättelyä?

Nainen kertoo jostakin itselleen tärkeästä asiasta. Mies kääntää selkänsä ja sanoo, "joojoo, ei nyt kiinnosta". Nainen sanoo, että "tuo on loukkaavaa". Miehen mielestä tuo on osoitus siitä, että naisen mielenterveydessä on jotain vikaa. Miksi? Onko se muka jotenkin yleisesti psykologian kirjoissa määritelty, että naisen mielenkiinnon aiheet ovat yhdentekeviä ja niiden sivuuttaminen on normaalia ja hyväksyttävää, ja jos siitä loukkaantuu, on loukkaantujan pää pipi? Ja miehen mielenkiinnon aiheiden sivuuttaminen taas on legitiimi syy loukkaantua, ja se on "miehen itsetunnon murentamista"?

Mä sanoisin, että terveessä parisuhteessa molemmat kuuntelevat ja osallistuvat keskusteluun, kun toinen kertoo mieltään kuohuttavasta asiasta. Ja toisaalta molemmat ymmärtävät, että molemmilla on omat harrastuksensa, eikä niistä tarvitse toisen olla syvällisesti kiinnostunut.

Kiitos tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä kaikissa miehissä jotka mulla on ollut on noita piirteitä.

-Miehen harrastukset tärkeimpiä, minun pitää osallistua niihin ja tehdä niistä omia kiinnostuksen kohteita, omat kiinnostuksen kohteeni saavat jäädä vähemmälle

-Mies voi valita ne aiheet joista keskusteluun haluaa osallistua, yleensä ne ovat ne joista mies on itse kiinnostunut ja kun on sillä päällä voi jaaritella niinstä loputtomasti, minun puheenaiheisiin ei välttämättä reagoi mitenkään

-Mies joko haluaa että syön enemmän tai vähemmän ja aina on jotenkin kommentoimassa syömistäni

-Mies ei juurikaan kunnioita omaisuuttani, tyyliin jos heittää ipadini koiran paskan päälle ja asia tulee ilmi niin vain hymähtää

-Ja tietenkin mies hermostuu aina kaikesta kritisoinnista ja on sitä mieltä että minä olen syyllinen kaikkeen koska en laihduttanut tarpeeksi tai siivonnut tarpeeksi tai kerran jätin menemättä johonkin tenttiin(jonka voi suorittaa myös toisena päivänä)

Kaikki nuo mainitsemasi asiat pitävät paikkansa tässä suhteessa. On aika raskasta, kun ei aamulla kouluun lähtiessä voi olla varma löytyykö etsimääni paperia, vaatetta tai tavaraa mistään, olenko itse piilottanut ne vain hyvin vai onko se esimerkiksi mennyt vahingossa miehen toimesta roskiin.

Kysyä ei voi, koska mies hermostuu siitä, että pilaan hänen päivänsä heti aamusta syytöksillä.

No tämä on helppo ratkaista: Etsi tavarat jo edellisenä päivänä valmiiksi. Se että sinä hukkaat jotain omaasi, ei ole miehen syytä. Miten sä kehtaat toista syyttää tuossa tilanteessa? 

Tuntuu että teillä on arki hukassa ja koti pitää ensinnäkin siivota. Sun pitää ottaa vastuu omista tavaroistasi. 

On oikein suuttua sinulle jos aamulla alat syyttämään kumppania sinun tavaroiden hukkaamisesta, mieti nyt toi omalle kohdalle toisinpäin että mies tarvitsee vasaran ja tulee sinulle siitä huutamaan jos ei sitä löydä. Eli tavarat omille paikoilleen ja laita asiat kuntoon edellisenä päivänä jo. Tuo on itseaiheutettua kiirettä ja pahoinvointia ja aiheutat toisellekin pahan tuulen heti aamusta. En ihmettele jos tuo jatkuu illalla ja ruokitte äksyilyä sitten kaikkiin muihin asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä voi tuhota päivittäin toisen omaisuutta? Kuulostaa erikoiselta ja epäuskottavalta. Miten hän tuhoaa? Leikkaa saksilla vaatteen silpuiksi per päivä vai?

quote=Vierailija]Miten ihmeessä voi tuhota päivittäin toisen omaisuutta? Kuulostaa erikoiselta ja epäuskottavalta. Miten hän tuhoaa? Leikkaa saksilla vaatteen silpuiksi per päivä vai?

Esmerkiksi: Heittää koulupapereita roskiin, koska ei tiedä että ovat tärkeitä. Pesee pyykkiäni (vaikka olen sanonut peseväni itse omani), ja lopputulos on yleensä jotakin käsittämätöntä, värjäytyneitä, reikäisiä yms. Raivaa tilaa ja järjestelee kotia säkittämällä sekaisin roskia ja tavaroitani (mukana voi olla lasiesineistä ja vaatteista elintarvikkeisiin) ja heittää ne jonnekkin varaston/komeron perälle. Usein näissä yllätyssäkeissä on ihan sellaisinkin asioita, joita tarvitsen itse päivittäin, mutta mies ei koskaan.

Mies valitsee myös aina jonkin oman esineeni askarteluprojekteihinsa kysymättä, vaikka itsellään olisi vastaava. Miehen omat vaatteet ja tavarat sen sijaan ovat aina kauniisti asetettuina esille ja kestävät miehen käsittelyt.

Odottaa myös näistä kiitosta. Ja loukkaantuu, jos mainitsen että tarvitsen vaikka tehosekoitinta, joka on osasina missä sattuu. Se kun tarkoittaa sitä ettei hän osaa tehdä nitään oikein ja tarkoitus oli kuitenkin hyvä. Saa itsenikin vähän häpeämään, koska tavallaan tulee kyllä sellainen olo, että se on totta.

Miehesi käytös ei ole normaalia. Ala katsella omaa kämppää jo  tänään jos mielit valmistua koulusta mieli  ehjänä.Mieshän talloo rajojasi, sabotoi  sinua ja kääntää sinut syylliseksi siitä.

Minä pyydän. Please, pelasta itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä kaikissa miehissä jotka mulla on ollut on noita piirteitä.

-Miehen harrastukset tärkeimpiä, minun pitää osallistua niihin ja tehdä niistä omia kiinnostuksen kohteita, omat kiinnostuksen kohteeni saavat jäädä vähemmälle

-Mies voi valita ne aiheet joista keskusteluun haluaa osallistua, yleensä ne ovat ne joista mies on itse kiinnostunut ja kun on sillä päällä voi jaaritella niinstä loputtomasti, minun puheenaiheisiin ei välttämättä reagoi mitenkään

-Mies joko haluaa että syön enemmän tai vähemmän ja aina on jotenkin kommentoimassa syömistäni

-Mies ei juurikaan kunnioita omaisuuttani, tyyliin jos heittää ipadini koiran paskan päälle ja asia tulee ilmi niin vain hymähtää

-Ja tietenkin mies hermostuu aina kaikesta kritisoinnista ja on sitä mieltä että minä olen syyllinen kaikkeen koska en laihduttanut tarpeeksi tai siivonnut tarpeeksi tai kerran jätin menemättä johonkin tenttiin(jonka voi suorittaa myös toisena päivänä)

Kaikki nuo mainitsemasi asiat pitävät paikkansa tässä suhteessa. On aika raskasta, kun ei aamulla kouluun lähtiessä voi olla varma löytyykö etsimääni paperia, vaatetta tai tavaraa mistään, olenko itse piilottanut ne vain hyvin vai onko se esimerkiksi mennyt vahingossa miehen toimesta roskiin.

Kysyä ei voi, koska mies hermostuu siitä, että pilaan hänen päivänsä heti aamusta syytöksillä.

No tämä on helppo ratkaista: Etsi tavarat jo edellisenä päivänä valmiiksi. Se että sinä hukkaat jotain omaasi, ei ole miehen syytä. Miten sä kehtaat toista syyttää tuossa tilanteessa? 

Tuntuu että teillä on arki hukassa ja koti pitää ensinnäkin siivota. Sun pitää ottaa vastuu omista tavaroistasi. 

On oikein suuttua sinulle jos aamulla alat syyttämään kumppania sinun tavaroiden hukkaamisesta, mieti nyt toi omalle kohdalle toisinpäin että mies tarvitsee vasaran ja tulee sinulle siitä huutamaan jos ei sitä löydä. Eli tavarat omille paikoilleen ja laita asiat kuntoon edellisenä päivänä jo. Tuo on itseaiheutettua kiirettä ja pahoinvointia ja aiheutat toisellekin pahan tuulen heti aamusta. En ihmettele jos tuo jatkuu illalla ja ruokitte äksyilyä sitten kaikkiin muihin asioihin. 

Ymmärrätkö tahallasi väärin? Tavarani ovat paikoillaan, jos mies ei ole niitä siirtänyt. Saatan vaikka aamulla muistaa tarvitsevani kouluun mukaan muistiinpanot, jotka ovat joko muiden koulupapereiden joukossa tai sitten olen siirtänyt ne etukäteen valmiiksi laukkuun. Katson laukun, ei ole siellä, joten vaihtoehdoksi jää koulupaperipino. Selailen sitä läpi löytämättä, siellä sen pitäisi kuitenkin olla.

Jos tietäisin varmaksi tarvitsemani asia on omilta jäljiltäni, vaihtoehdot ovat rajalliset. Usein huomaan kuitenkin tekeväni turhaa työtä, kyseinen paperi on saattanut yhtähyvunin päätyä miehen uusiokäyttöön. Ja usein onkin, yleensä tämä selviää päiviä, joskus kuukausiakin myöhemmin sattumalta.

Lähde juokse ja lujaa. Itse olin kuusi vuotta suhteessa jossa miehessä selkeästi narsistisia piirteitä ja kadun aivan hirveästi. Jos tuli riitaa niin hän puhui vaikka mustan valkoiseksi ja lopulta jokainen riita kääntyi minun syykseni. Jos yritin antaa kritiikkiä hänen käytöksestään tai teoistaan niin hän käänti asian aina niin että nämä hänen tekonsa johtuivat minun käytöksestä. Se oli henkisesti niin raastavaa aikaa, ja siitä suhteesta ei helpolla päässyt eroon. Nyt kuitenkin kaksi vuotta sinkkuna ja super hyvä fiilis. Ikinä enää en anna miehen kohdella minua noin!

Minulla oli nuorena avopuoliso joka jyräsi minut nurkkaan.

Tuhosi omaisuuttani, otti rahaa lompakostani kysymättä tai edes ilmoittamatta, saattoi tyhjentää tietokoneelta kansioitani ja selitti että ei niissä ollut kieltoa. Oltiin opiskelijoita. Työpöytä oli vain miehellä eikä siitä voinut siirtää mitään syrjään että minä mahtuisin tekemään omia töitäni. Toiselle työpöydälle ei ollut tilaa.

Mies haukkui ja arvosteli minua päivittäin ja kun sanoin että se loukkaa, niin mies väitti minun loukkaavan häntä paljon pahemmin.

Kaiken lisäksi jouduin yksin maksamaan kaikki yhteiset menot jotka oltiin sovittu jaettavaksi. Miehellä ei koskaan sattunut olemaan rahaa esim vuokranmaksupäivänä. Elokuviin en voinut mennä jos ei ollut rahaa miehenkin lippuun, ilman miestä en saanut mennä kuin kouluun, ja lähikauppaan kaljaa ostamaan miehelle.

Huonekalut olivat myös minun maksamat vaikka mies päätti yksin sisustuksesta.

Sitten kun erosin siitä sankarista, sai hän päähänsä että olin käyttänyt häntä taloudellisesti hyväkseni. En yllättyisi jos hän olisi palstan lompakkoloinen-huutelija. Jätin ne ostamani huonekalutkin hänelle, miksi olisin edes halunnut hänen yksin valitsemiaan kalusteita ottaa mukaan.

Miksi päädyin tuohon suhteeseen, enkä tajunnut sitä oudoksi, varmaan moni nyt miettii. No, olen narsistisen yh-äidin lapsi, jolla ei ollut mitään yhteyksiä isään tai isän sukuun. En saanut olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Äitini eristi minut myös ystävistäni hyvin pitkälle nuoruuteen. Ja minä luulin että sellainen kontrollointi ja pomottaminen on ihan normaalia.

Myöhemmin olen onnekseni onnistunut löytämään normaalin parisuhteen ja saanut etäisyyttä äitiini. Osaan nykyään väistää kaikenlaiset kontrolloijat ja lyttääjät hyvin taitavasti.

Kannattaa ap sunkin erota miehestäsi jos haluat säilyttää järkesi ja itsetuntosi. Sen lisäksi kannattaa miettiä kuinka päädyit tuohon tilanteeseen jossa nyt olet, ja sitä kuinka voit jatkossa välttyä tuommoiselta suhteelta.

Sieltä koulupaperipinostako mies hakee jonkun paperin roskiin? En usko. Jätät kertomatta, että jätät epämääräisiä papereita mihin sattuu ja mies ei ole tiennyt roskiin laitetun olevan kouluun liittyvä paperi. Omalle kohdallekin näitä sattunut. Jätä kertomatta muutakin.

Eihän teillä ole lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Sieltä koulupaperipinostako mies hakee jonkun paperin roskiin? En usko. Jätät kertomatta, että jätät epämääräisiä papereita mihin sattuu ja mies ei ole tiennyt roskiin laitetun olevan kouluun liittyvä paperi. Omalle kohdallekin näitä sattunut. Jätä kertomatta muutakin.

Aivan varmasti. Kuka täysijärkinen ihminen lapaa roskiin kamaa tarkistamatta mitä sinne heittää? Vahinkoja voi sattua, mutta hauskaa ettei mies ole koskaan onnistunut vahingossa heittämään pois omia papereitaan. Jos itse en tiedä onko jokin asia tarpeellinem miehelleni kysyn tai jos se ei ole jostakin syystä mahdollista sillä hetkellä laitan asian syrjään ja mies saa sitten itse päättää mitä sen kanssa tekee. Ja mainitsen viimeistään kysyttäessä, jos.en muuten muista mainita "hei, laitoin sen sinne". Mies taas aina ensimmäisenä vastaa, ettei ole koskaan tavaroita nähnytkään. Olen pitänyt tätä aivan tavallisena toisen huomioonottamisena.

Vierailija kirjoitti:

Eihän teillä ole lapsia?

Ei, mies olisi kyllä halunnut. Onneksi tajusin itse,ettei kannata.

Hyi, miehesi on ihan hirveä! Toivon oikeasti että olet jo vähintään suunnittelemassa eroa. Älä tuhoa omaa mielenterveyttäsi KENENKÄÄN takia. Aivan järkyttävää henkistä väkivaltaa ja nimenomaan miehesi puolelta. Sinun satunnainen murjottaminen (puhumaan kykenemättömyys) on pientä verrattuna siihen mitä miehesi tekee. Oksettavaa.

Koulupapereista yleensä aika selkeästi näkee että ne ovat koulupapereita, ei niitä kovin "vahingossa" voi roskiin nakata (ellei vaan päättömästi kerää kaikki eteen tulevat tavarat katsomatta edes mitä ne ovat). Jännä että miehen omat tavarat ovat aina tallessa ja täydellisessä kunnossa.

Tekstistäsi paistaa aika selkeästi, että miehesi aiheuttaa sinulle tahallaan mielipahaa ja NAUTTII siitä. Jos jatkat tämän miehen kanssa niin tiedä se, että mitä huonommin voit, sitä tyytyväisempi mies on. Mutta mikään ei tule riittämään, vaan tilanne tulee pahenemaan ja pahenemaan kunnes olet henkisesti riekaleina. Hän keksii aina pahempia tapoja piinata sinua, sinähän jo nyt uskot että olet itse tuo pahan aiheuttaja! Uskomatonta.

Muista että kun eroatte, ei sinun tarvitse selittää miehelle. Hän on varmasti kaunopuheinen ja puhuu sinut jäämään, joten älä anna hänen tehdä sitä, älä usko sanaakaan. Hän varmasti tivaa että miksi. Ihan sama mitä sanot, pidä siitä kiinni. Älä ole epävarma, älä selittele. Sinä päätät että haluat erota, ei mies voi päättää että mikä on pätevä syy SINUN mielestäsi. Mutta ole varovainen ettei tilanne käy väkivaltaiseksi kun mies ei saakkaan haluamaansa. Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Sieltä koulupaperipinostako mies hakee jonkun paperin roskiin? En usko. Jätät kertomatta, että jätät epämääräisiä papereita mihin sattuu ja mies ei ole tiennyt roskiin laitetun olevan kouluun liittyvä paperi. Omalle kohdallekin näitä sattunut. Jätä kertomatta muutakin.

Täällä joku toinenkin ajattelee näköjään samoin kuin minä. Jotenkin minulle jää koko ajan kuva, että ap jättää hyvin paljon olennaista kertomatta ja saa tarinoinnillaan itsensä näyttämään niin hyvältä ja miehensä ihan sairaalta. Esimerkkejä löytyisi melkein joka kohdasta mitä ap on kirjoittanut, ainakin minä ne rivien välistä löydän helposti.

Jo esimerkiksi tuosta siivoamisesta, että mies vetää säkkeihin "kaiken". No joo, eli mies yrittää pitää kämppää siistinä kun ap "on luovuttanut" ja "ei jaksa". Ja niihin säkkeihin menee silloin varmasti kaikkea, koska koko pirun kämppä on niin sekaisin, että yhdellä ottamalla löytyy laidasta laitaan roinaa. Ihan varmasti mylläkkä ahdistaa miestä kun hän sitä joutuisi katselemaankin, joten hän edes yrittää tehdä jotakin. Ja jos ap ei roiniaan osaa kaivata kuukausiin, niin sekaisuudesta se kertoo. Sama juttu pyykkien pesemisen ja muidenkin juttujen kanssa.

Totuus on siis varmasti täysin toisenlainen kuin ap antaa ymmärtää. Saisimmepa vain olla kärpäsinä katossa seuraamassa arkea...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sieltä koulupaperipinostako mies hakee jonkun paperin roskiin? En usko. Jätät kertomatta, että jätät epämääräisiä papereita mihin sattuu ja mies ei ole tiennyt roskiin laitetun olevan kouluun liittyvä paperi. Omalle kohdallekin näitä sattunut. Jätä kertomatta muutakin.

Täällä joku toinenkin ajattelee näköjään samoin kuin minä. Jotenkin minulle jää koko ajan kuva, että ap jättää hyvin paljon olennaista kertomatta ja saa tarinoinnillaan itsensä näyttämään niin hyvältä ja miehensä ihan sairaalta. Esimerkkejä löytyisi melkein joka kohdasta mitä ap on kirjoittanut, ainakin minä ne rivien välistä löydän helposti.

Jo esimerkiksi tuosta siivoamisesta, että mies vetää säkkeihin "kaiken". No joo, eli mies yrittää pitää kämppää siistinä kun ap "on luovuttanut" ja "ei jaksa". Ja niihin säkkeihin menee silloin varmasti kaikkea, koska koko pirun kämppä on niin sekaisin, että yhdellä ottamalla löytyy laidasta laitaan roinaa. Ihan varmasti mylläkkä ahdistaa miestä kun hän sitä joutuisi katselemaankin, joten hän edes yrittää tehdä jotakin. Ja jos ap ei roiniaan osaa kaivata kuukausiin, niin sekaisuudesta se kertoo. Sama juttu pyykkien pesemisen ja muidenkin juttujen kanssa.

Totuus on siis varmasti täysin toisenlainen kuin ap antaa ymmärtää. Saisimmepa vain olla kärpäsinä katossa seuraamassa arkea...

Vastasin aiemmin. Ei ole pakko uskoa. Mutta voi miettiä vaikka todennäköisyyksiä, miten toinen ei koskaan laita vahingossa omia tavaroitaan roskiin? Mutta sinne menee toisen kamoja. Ja eikö ole muka lupaa odottaa, että toinen kysyy asian tarpeellisuutta toiselle ennen kuin tuhoaa sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sieltä koulupaperipinostako mies hakee jonkun paperin roskiin? En usko. Jätät kertomatta, että jätät epämääräisiä papereita mihin sattuu ja mies ei ole tiennyt roskiin laitetun olevan kouluun liittyvä paperi. Omalle kohdallekin näitä sattunut. Jätä kertomatta muutakin.

Täällä joku toinenkin ajattelee näköjään samoin kuin minä. Jotenkin minulle jää koko ajan kuva, että ap jättää hyvin paljon olennaista kertomatta ja saa tarinoinnillaan itsensä näyttämään niin hyvältä ja miehensä ihan sairaalta. Esimerkkejä löytyisi melkein joka kohdasta mitä ap on kirjoittanut, ainakin minä ne rivien välistä löydän helposti.

Jo esimerkiksi tuosta siivoamisesta, että mies vetää säkkeihin "kaiken". No joo, eli mies yrittää pitää kämppää siistinä kun ap "on luovuttanut" ja "ei jaksa". Ja niihin säkkeihin menee silloin varmasti kaikkea, koska koko pirun kämppä on niin sekaisin, että yhdellä ottamalla löytyy laidasta laitaan roinaa. Ihan varmasti mylläkkä ahdistaa miestä kun hän sitä joutuisi katselemaankin, joten hän edes yrittää tehdä jotakin. Ja jos ap ei roiniaan osaa kaivata kuukausiin, niin sekaisuudesta se kertoo. Sama juttu pyykkien pesemisen ja muidenkin juttujen kanssa.

Totuus on siis varmasti täysin toisenlainen kuin ap antaa ymmärtää. Saisimmepa vain olla kärpäsinä katossa seuraamassa arkea...

Vastasin aiemmin. Ei ole pakko uskoa. Mutta voi miettiä vaikka todennäköisyyksiä, miten toinen ei koskaan laita vahingossa omia tavaroitaan roskiin? Mutta sinne menee toisen kamoja. Ja eikö ole muka lupaa odottaa, että toinen kysyy asian tarpeellisuutta toiselle ennen kuin tuhoaa sen?

Roskiin vai varastoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sieltä koulupaperipinostako mies hakee jonkun paperin roskiin? En usko. Jätät kertomatta, että jätät epämääräisiä papereita mihin sattuu ja mies ei ole tiennyt roskiin laitetun olevan kouluun liittyvä paperi. Omalle kohdallekin näitä sattunut. Jätä kertomatta muutakin.

Täällä joku toinenkin ajattelee näköjään samoin kuin minä. Jotenkin minulle jää koko ajan kuva, että ap jättää hyvin paljon olennaista kertomatta ja saa tarinoinnillaan itsensä näyttämään niin hyvältä ja miehensä ihan sairaalta. Esimerkkejä löytyisi melkein joka kohdasta mitä ap on kirjoittanut, ainakin minä ne rivien välistä löydän helposti.

Jo esimerkiksi tuosta siivoamisesta, että mies vetää säkkeihin "kaiken". No joo, eli mies yrittää pitää kämppää siistinä kun ap "on luovuttanut" ja "ei jaksa". Ja niihin säkkeihin menee silloin varmasti kaikkea, koska koko pirun kämppä on niin sekaisin, että yhdellä ottamalla löytyy laidasta laitaan roinaa. Ihan varmasti mylläkkä ahdistaa miestä kun hän sitä joutuisi katselemaankin, joten hän edes yrittää tehdä jotakin. Ja jos ap ei roiniaan osaa kaivata kuukausiin, niin sekaisuudesta se kertoo. Sama juttu pyykkien pesemisen ja muidenkin juttujen kanssa.

Totuus on siis varmasti täysin toisenlainen kuin ap antaa ymmärtää. Saisimmepa vain olla kärpäsinä katossa seuraamassa arkea...

Vastasin aiemmin. Ei ole pakko uskoa. Mutta voi miettiä vaikka todennäköisyyksiä, miten toinen ei koskaan laita vahingossa omia tavaroitaan roskiin? Mutta sinne menee toisen kamoja. Ja eikö ole muka lupaa odottaa, että toinen kysyy asian tarpeellisuutta toiselle ennen kuin tuhoaa sen?

Roskiin vai varastoon?

En tiedä. Miksi tämä meni niin tunteisiin? Alan epäilemään, että ukko palstailee kanssa.

Kuka haluaa muijan joka ei jaksa mitään? Vähempikin alkaa kyrpimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sieltä koulupaperipinostako mies hakee jonkun paperin roskiin? En usko. Jätät kertomatta, että jätät epämääräisiä papereita mihin sattuu ja mies ei ole tiennyt roskiin laitetun olevan kouluun liittyvä paperi. Omalle kohdallekin näitä sattunut. Jätä kertomatta muutakin.

Täällä joku toinenkin ajattelee näköjään samoin kuin minä. Jotenkin minulle jää koko ajan kuva, että ap jättää hyvin paljon olennaista kertomatta ja saa tarinoinnillaan itsensä näyttämään niin hyvältä ja miehensä ihan sairaalta. Esimerkkejä löytyisi melkein joka kohdasta mitä ap on kirjoittanut, ainakin minä ne rivien välistä löydän helposti.

Jo esimerkiksi tuosta siivoamisesta, että mies vetää säkkeihin "kaiken". No joo, eli mies yrittää pitää kämppää siistinä kun ap "on luovuttanut" ja "ei jaksa". Ja niihin säkkeihin menee silloin varmasti kaikkea, koska koko pirun kämppä on niin sekaisin, että yhdellä ottamalla löytyy laidasta laitaan roinaa. Ihan varmasti mylläkkä ahdistaa miestä kun hän sitä joutuisi katselemaankin, joten hän edes yrittää tehdä jotakin. Ja jos ap ei roiniaan osaa kaivata kuukausiin, niin sekaisuudesta se kertoo. Sama juttu pyykkien pesemisen ja muidenkin juttujen kanssa.

Totuus on siis varmasti täysin toisenlainen kuin ap antaa ymmärtää. Saisimmepa vain olla kärpäsinä katossa seuraamassa arkea...

Vastasin aiemmin. Ei ole pakko uskoa. Mutta voi miettiä vaikka todennäköisyyksiä, miten toinen ei koskaan laita vahingossa omia tavaroitaan roskiin? Mutta sinne menee toisen kamoja. Ja eikö ole muka lupaa odottaa, että toinen kysyy asian tarpeellisuutta toiselle ennen kuin tuhoaa sen?

No ehkä siksi että toisen tavarat on järjestyksessä omilla paikoillaan ja toisella taas lojuu hujan hajan muun roskan seassa?

Kannattais alkaa jaksamaan pistämään ne omat kamat siististi paikoilleen, niin ehkä ensikerralla ei paprut lähde mainospostin ja vanhojen sanomalehtien ym. kanssa keräykseen.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa muijan joka ei jaksa mitään? Vähempikin alkaa kyrpimään.

Ei jaksa paasta miestä kaiken muun lisäksi. Elämä kun ei valitettavasti ole meille molemmille sitä sohvalla istumista ja töllön tuijottamista, jos et ole huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sieltä koulupaperipinostako mies hakee jonkun paperin roskiin? En usko. Jätät kertomatta, että jätät epämääräisiä papereita mihin sattuu ja mies ei ole tiennyt roskiin laitetun olevan kouluun liittyvä paperi. Omalle kohdallekin näitä sattunut. Jätä kertomatta muutakin.

Täällä joku toinenkin ajattelee näköjään samoin kuin minä. Jotenkin minulle jää koko ajan kuva, että ap jättää hyvin paljon olennaista kertomatta ja saa tarinoinnillaan itsensä näyttämään niin hyvältä ja miehensä ihan sairaalta. Esimerkkejä löytyisi melkein joka kohdasta mitä ap on kirjoittanut, ainakin minä ne rivien välistä löydän helposti.

Jo esimerkiksi tuosta siivoamisesta, että mies vetää säkkeihin "kaiken". No joo, eli mies yrittää pitää kämppää siistinä kun ap "on luovuttanut" ja "ei jaksa". Ja niihin säkkeihin menee silloin varmasti kaikkea, koska koko pirun kämppä on niin sekaisin, että yhdellä ottamalla löytyy laidasta laitaan roinaa. Ihan varmasti mylläkkä ahdistaa miestä kun hän sitä joutuisi katselemaankin, joten hän edes yrittää tehdä jotakin. Ja jos ap ei roiniaan osaa kaivata kuukausiin, niin sekaisuudesta se kertoo. Sama juttu pyykkien pesemisen ja muidenkin juttujen kanssa.

Totuus on siis varmasti täysin toisenlainen kuin ap antaa ymmärtää. Saisimmepa vain olla kärpäsinä katossa seuraamassa arkea...

Vastasin aiemmin. Ei ole pakko uskoa. Mutta voi miettiä vaikka todennäköisyyksiä, miten toinen ei koskaan laita vahingossa omia tavaroitaan roskiin? Mutta sinne menee toisen kamoja. Ja eikö ole muka lupaa odottaa, että toinen kysyy asian tarpeellisuutta toiselle ennen kuin tuhoaa sen?

No ehkä siksi että toisen tavarat on järjestyksessä omilla paikoillaan ja toisella taas lojuu hujan hajan muun roskan seassa?

Kannattais alkaa jaksamaan pistämään ne omat kamat siististi paikoilleen, niin ehkä ensikerralla ei paprut lähde mainospostin ja vanhojen sanomalehtien ym. kanssa keräykseen.

Tuolla aiemmin mainitsin, että toinen on myös kykenemätön näkemään omia roskiaan. Meille ei myöskään tule ilmaisjakelulehtiä, joten niiden väliin on lähes mahdotonta mitään hukata.