Ystävän röyhkeä ja ahne tytär

Vanhempani olivat hyvin ekstrovertti pariskunta ja harva se ilta oli kyläilijöitä. Koostuivat milloin mistäkin porukasta. Myös pikkulapsiperheitä oli usein, kun olin teini. 

Paljonkin katselin pilttien perään ja viihdytin heitä, ei juuri minua haitannut varsinkin kuin usein antoivat palkkion tästä. Etukäteen en koskaan olisi pyytänyt. En totisesti olisi kehdannut. Ihan kivana yllätyksenä vain tuli, mutta en odottanut rahaa. 

Kiusaannuttavaa oli samanikäiset, jotka tungettiin huoneeseeni oletusarvona, että teinit tulevat juttuun. Välillä ei kerta kaikkiaan mitään yhteistä ja usein lähdinkin omille teilleni silläkin uhalla, että sain epäkohteliaan maineen. 

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin ymmärrän teiniä. AP ehkä ajattelee oman pyyntönsä olevan ainutkertainen ja ihan pieni vaiva, mutta monesti teinitytöille (ei koskaan pojille) ollaan nakittamassa tuota hommaa joka ikinen kerta kun joku pikkukakara päätyy saman katon alle. Silloin se ei enää ole pieni vaiva. Äidillä voi olla joka vkl kyläilijöitä joiden lapsia pitäisi "vähän vaan kaitsea kun tässä jutellaan". Jutellessa menee "ihan vähän aikaa", mutta jos pitääkin vahtia jtn taaperoa, niin minuutit matelevat. Todellinen kulunut aika pari tuntia kun jäävät suustaan kiinni.

Omassa teini-iässä vahdin vierailijoiden lapsia kaksi kertaa (äidin käskystä). Molemmilla kerroilla vaadittiin että käytän tähän omaa huonettani, ja molemmilla kerroilla huomioni herpaantuessa nanosekunniksi (olin 13v) jotain meni rikki. Oltiin minun huoneessani, eli nämä PAKOLLA minun hoiviini tuupatut lapset rikkoivat MINUN OMAISUUTTANI. Molemmilla kerroilla kävi vielä niin huono tuuri, että rikkoutunut tavara oli arvokas, koska huonettani ei ollut "pikkulapsivarmistettu" piilottamalla kaikki särkyvä. Siihen ei annettu aikaa ennen kuin taaperot tuupattiin huoneeseeni.

Ensimmäisellä kerralla hajosi isoisältä joululahjaksi saamani Iittalan iso, sininen lasilintu. Ja toki minä sain huudot siitä että lasiesineitä oli lasten ulottuvilla (kun ei annettu aikaa siirtää niitä pois) ja että lapsi voi satuttaa itsensä sirpaleisiin. Paska maku jäi.

Toisella eli viimeisellä kerralla siirtelin nopeasti kaikki särkyvät esineet ylähyllyille kakaran ilmaantuessa huoneeni ovelle, mutta missasin yhden: yöpöydällä säilyttämäni rannekorun (kymmenestä lasihelmiketjusta punottu palmikko, helmet 1mm halkaisijan kokoluokkaa eli pieniä). No eiköhän se helvetin äidin kultapienituholainen vetänyt sen korun päreiksi kolmessa sekunnissa, jotka katsoin muualle. What's the catch, parin euron koruhan se? No ei ollut, vaan parhaalta ystävältäni muistoksi saama. Se oli hänen oma korunsa, itse tehty, ja antoi sen minulle, kun nähtiin viimeisen kerran (leukemiaan meni se kaveri). Ja TAAS minulle huudot että oma vika. Niin varmaan olikin, kun ei 13v osaa ajatella että ne taaperot pystyy sekunnissa annihiloimaan kaiken mihin ne koskee!

Tämän jälkeen totesin äidilleni että ihan sama mitä käy, yksikään pikkulapsi ei huoneeseeni tule enkä kaitsi, veljen vuoro antaa hajottaa tavaroitaan. Äiti vain naureskeli että siinähän opit että lapsia pitää vahtia tarkkaan. Hirveä riita siitä saatiin, ja nämä jutut olivat se viimeinen korsi, minkä jälkeen en enää kestänyt äidin vittuilua ym. ja muutin isän luo.

Yhtäkään lasta en enää hoida, jos ei oikeasti ole hengenhädästä kyse. En omiakaan lapsia hanki, koska en halua elää vuosia niin, että kaikki tunnearvoltaan suuret esineet (juurikin ukkivainaalta ym. saadut lahjat) pitäisi pitää piilossa ettei lapset riko. Kun en lapsista muutenkaan pidä, niin en ota sitten tällaisia riskejä.

Joo, vain materiaa, mutta ystävän antamaa viimeistä lahjaa ajatellessa tulee vieläkin itku. En minä sitä osannut korjata, eikä sitä olisi samaa saanut enää kuitenkaan, kun helmiä oli satamäärin.

Summa summarum, se mikä on AP:lle ihan vaan pikku apua, voi olla teinille (etenkin pikkulapsia inhoavalle) todella iso myönnytys, jota ei halua ilman korvausta tehdä. Eikä AP sen teinin ystävä ole kuitenkaan, joten mitään vastavuoroisuutta on teinin turha toivoa. "Saatpahan kokemusta lapsista" on tyhmä perustelu, koska 1/5 naisesta on nykyäänkin lapseton viisikymppisenä, joten teini ei sillä kokemuksella välttämättä mitään tee. Eikä muista sitä enää 15v päästä kun tekisi.

N29

Ihan itku tulee nyt kolmikymppisenä, kun lapsi rikkoi esineen 15 vuotta sitten :D

Kriisiterapia ei osannut asiaansa. Salli Saari oli ehkä lomalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 e tuntihan on halpa hinta. Ja jokainen varmasti keksii kotonaan parempaakin tekemistä, kuin ilmaiseksi piikominen.

Sinun sietäisi hävetä, ei teinin.

Pyysiko ap tuntien piikomista? Vai lyhyttä jelppiä, että saa kahvinsa juotua? Minusta pyyntö oli nolo, mutta vähintäänkin yhtä noloa on tulkita tuo piikomiseksi ja vaatia siitä koura ojossa rahaa. Ihmisten pitää auttaa toisiaan pikkuasioissa ilman valuutankuvia silmissä kiilumassa.

Olen samaa mieltä. Nuorten pitäisi oppia varsinkin tällaisessa työllisyystilanteessa, että pienetkin työt ovat eduksi, vaikkei niistä saakaan rahaa. Voi kuitenkin saada palveluksen pyytäjälle hyvän mielen ja nuori antaa reippaan kuvan itsestään. Tämä reippaus ja hyvä mieli voi muistua sitten joskus, kun jossain haetaan reipasta tekijää ihan oikeisiin töihin. Jos on pienimmästäkin palveluksesta vaatimassa rahaa nokka pystyssä, ei mene kovinkaan kauan, että kukaan pyytää enää yhtään mitään.

Niinpä. Teininkin pitäisi tajuta, että vanhempien tutuilla voi olla hyödyllisiä verkostoja työllistymisen kannalta. Eli kannattaisi aina antaa itsestään reipas ja kohtelias vaikutelma. Sitä paitsi, ainakin omassa ystäväpiirissä isäntäperheen teinit leikittää pienempiä lapsivieraita ihan pyytämättäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin ymmärrän teiniä. AP ehkä ajattelee oman pyyntönsä olevan ainutkertainen ja ihan pieni vaiva, mutta monesti teinitytöille (ei koskaan pojille) ollaan nakittamassa tuota hommaa joka ikinen kerta kun joku pikkukakara päätyy saman katon alle. Silloin se ei enää ole pieni vaiva. Äidillä voi olla joka vkl kyläilijöitä joiden lapsia pitäisi "vähän vaan kaitsea kun tässä jutellaan". Jutellessa menee "ihan vähän aikaa", mutta jos pitääkin vahtia jtn taaperoa, niin minuutit matelevat. Todellinen kulunut aika pari tuntia kun jäävät suustaan kiinni.

Omassa teini-iässä vahdin vierailijoiden lapsia kaksi kertaa (äidin käskystä). Molemmilla kerroilla vaadittiin että käytän tähän omaa huonettani, ja molemmilla kerroilla huomioni herpaantuessa nanosekunniksi (olin 13v) jotain meni rikki. Oltiin minun huoneessani, eli nämä PAKOLLA minun hoiviini tuupatut lapset rikkoivat MINUN OMAISUUTTANI. Molemmilla kerroilla kävi vielä niin huono tuuri, että rikkoutunut tavara oli arvokas, koska huonettani ei ollut "pikkulapsivarmistettu" piilottamalla kaikki särkyvä. Siihen ei annettu aikaa ennen kuin taaperot tuupattiin huoneeseeni.

Ensimmäisellä kerralla hajosi isoisältä joululahjaksi saamani Iittalan iso, sininen lasilintu. Ja toki minä sain huudot siitä että lasiesineitä oli lasten ulottuvilla (kun ei annettu aikaa siirtää niitä pois) ja että lapsi voi satuttaa itsensä sirpaleisiin. Paska maku jäi.

Toisella eli viimeisellä kerralla siirtelin nopeasti kaikki särkyvät esineet ylähyllyille kakaran ilmaantuessa huoneeni ovelle, mutta missasin yhden: yöpöydällä säilyttämäni rannekorun (kymmenestä lasihelmiketjusta punottu palmikko, helmet 1mm halkaisijan kokoluokkaa eli pieniä). No eiköhän se helvetin äidin kultapienituholainen vetänyt sen korun päreiksi kolmessa sekunnissa, jotka katsoin muualle. What's the catch, parin euron koruhan se? No ei ollut, vaan parhaalta ystävältäni muistoksi saama. Se oli hänen oma korunsa, itse tehty, ja antoi sen minulle, kun nähtiin viimeisen kerran (leukemiaan meni se kaveri). Ja TAAS minulle huudot että oma vika. Niin varmaan olikin, kun ei 13v osaa ajatella että ne taaperot pystyy sekunnissa annihiloimaan kaiken mihin ne koskee!

Tämän jälkeen totesin äidilleni että ihan sama mitä käy, yksikään pikkulapsi ei huoneeseeni tule enkä kaitsi, veljen vuoro antaa hajottaa tavaroitaan. Äiti vain naureskeli että siinähän opit että lapsia pitää vahtia tarkkaan. Hirveä riita siitä saatiin, ja nämä jutut olivat se viimeinen korsi, minkä jälkeen en enää kestänyt äidin vittuilua ym. ja muutin isän luo.

Yhtäkään lasta en enää hoida, jos ei oikeasti ole hengenhädästä kyse. En omiakaan lapsia hanki, koska en halua elää vuosia niin, että kaikki tunnearvoltaan suuret esineet (juurikin ukkivainaalta ym. saadut lahjat) pitäisi pitää piilossa ettei lapset riko. Kun en lapsista muutenkaan pidä, niin en ota sitten tällaisia riskejä.

Joo, vain materiaa, mutta ystävän antamaa viimeistä lahjaa ajatellessa tulee vieläkin itku. En minä sitä osannut korjata, eikä sitä olisi samaa saanut enää kuitenkaan, kun helmiä oli satamäärin.

Summa summarum, se mikä on AP:lle ihan vaan pikku apua, voi olla teinille (etenkin pikkulapsia inhoavalle) todella iso myönnytys, jota ei halua ilman korvausta tehdä. Eikä AP sen teinin ystävä ole kuitenkaan, joten mitään vastavuoroisuutta on teinin turha toivoa. "Saatpahan kokemusta lapsista" on tyhmä perustelu, koska 1/5 naisesta on nykyäänkin lapseton viisikymppisenä, joten teini ei sillä kokemuksella välttämättä mitään tee. Eikä muista sitä enää 15v päästä kun tekisi.

N29

Ihan itku tulee nyt kolmikymppisenä, kun lapsi rikkoi esineen 15 vuotta sitten :D

Kriisiterapia ei osannut asiaansa. Salli Saari oli ehkä lomalla?

Kas, sieltä taas joku aivovammainen palstapsyko raakkuu kolostaan :D? Onhan se liikaa vaadittu, että empatiakyvytön ja tunnevammainen ymmärtäisi, mikä merkitys on leukemiaan kuolleen ystävän tekemällä korulla. Teitäkin aivovammaisia pitäisi kait jaksaa ymmärtää, mutta tuo tunnevammaisuus on vain sen sortin vamma, ettei se aiheuta mitään muuta kuin haittaa koko ympäröivälle yhteisölle. Teidät pitäisi sulkea yhdelle saarelle, pois tuntevien ihmisten keskuudesta.

Hei

Sinä jolta kamala kakara rikkoi isoisältäsi saaman lahjan ja ystävältäsi saaman viimeisen muistokorun olen 100% sinun puolellasi ja en voi käsittää miten olet pystynyt 13 vuotiaana hillitsemään itsesi. Minä olisin vähintään lyönyt sitä lasta, retuuttanut sen hiuksista ulos mun huoneestani. Sori vaan mammat, karu totuus mutta noin minä olisin tehnyt 13 vuotiaana ja tänäpäivänä mä sanoisin että hoida kuule itte vaan mukulas.

hah kiveskolli kommentoi nyt vierailijana, hahaha haa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Siis onko nykyihmisiltä tyystin kadonnut maalaisjärki??? Pistää taas totaalisen vihaksi nämä kommentoijat täällä. Miettikää, jos joskus ennen vanhaankin ois taloissa oltu silleen, että kun aikuinen pyytää jotain, niin nuori alkaa sanomaan, että se maksaa! Siis ennen ilman muuta AUTETTIIN toisia, että jos ei sillä teinillä ollut MITÄÄN VARSINAISTA SYYTÄ, miksei voi keksiä hetkeksi tekemistä äitinsä ystävän lapselle, niin kyllä hän olisi voinut auttaa.

Miten tuollainen teini koskaan kuvittelee olevansa oikeutettu saamaan apua keneltäkään, kun itse on noin itsekeskeinen ja itsekäs? Huhhuh.

Kyllä ois mun äiti möyhentänyt minut, jos olisin tuollalailla vastannut hänen ystävälleen. Ja nauranut päälle, että enkö lapsia osaa hoitaa ja mitkäs ne mun menot nyt niin tärkeitä on, ihanko pitää päästä huoneeseen lojumaan kuulokkeet korvilla?

Minusta sekä ehdotus että vastaus ovat törppöjä ja kertoo kyllä enemmän ap:n käytöstavoista. Ei meidänkään teini kuuna päivänä vastaisi kenellekään noin, mutta ei minulla kukaan ystäväkään kohtelisi minun lapsia noin. Itse olisin näyttänyt ap:lle ovea.

Minun mummoni on kyllä huokaillut, kuinka lapsia hyväksikäytettiin hänen lapsuudessaan. Piti vahtia sekä omat pikkusisarukset että naapurin lapset. Kerrassaan hämmästeli, kuinka olikaan niin, että naapuri saattoi käskeä hänet tuosta noin vaan lapsiaan katsomaan, eikä vastaan ollut sanomista "vanhempien kunnioituksesta". Mummin mielestä nykyään on PAAAALJON paremmin.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt vanhempien kunnioitusta. Kaikkia ihmisiä pitää kunnioittaa, mutta miksi ihmeessä pitäisi totella kaikkia muita, jotka on vanhempia?! Tai miksei saisi sanoa vastaan  tai puolustautua tai sanoa mielipiteensä ihan samalla tavalla kuin kaikille? Toki kielenkäyttö kohteliaana pitäen.

Mummusi ei ajattele asiaa kovinkaan laajasti. Nämä samat lapsesta ahkeraksi opetetut nostivat Suomen taloudelliseen menestykseen. Olivat tottuneet lapsesta kovaan työhön.

Sitä paitsi, ennen KAIKKI ihmiset teki töitä koko ajan. Tottakai vanhemmat lapset vahti jatkuvasti pikkusisaruksia. Ei ne vahtineet sen takia, että äiti pelaisi Candy Crushia netissä, vaan koska äidillä oli jatkuvasti kädet täynnä töitä ja jonkun piti niitä pienempiäkin lapsia vahtia. ASiat on siinä paremmin nykyään, että elämä ei täyty konkreettisesta työstä sillä tavoin kuin ennen. Toki elämä on varmaan toisaalta henkisesti kuormittavampaakin. Mutta mummusi lapsuus oli ihan yhtä onnellinen kuin nykylasten lapsuus, vaikka joutui tekemään töitä jo pienenä. Nämä olosuhteet vaan muuttuu. Nykylapsilla on omat murheet ja paineet, joista mummusi ei tiennyt mitään.

Olen minäkin joskus joutunut noita mammoja opettamaan tavoille, mutta eiväthän ne mitään opi. Tuntuu että kun naisesta tulee mamma niin siltä sulaa samalla aivot pihalle. Onneksi voin ihan itse valit ystäväni niin ei tarvitse noita laiskan pulskeita mammoja hyysätä.

Vierailija kirjoitti:

Ohoh mikä reaktio ihmisillä :D Tuskin ap nyt tarkoitti että pitää ilmaiseksi hoitaa lasta, vaan varmasti ihan hyvyyttään ajatteli josko teinillä on tylsää kuunnella aikuisten juttuja ja mieluummin vaikka leikittäisi lasta.

Kyllä oli minusta teiniltä tökerö vastaus, olisi sitä voinut ihan kohteliaastikkin kieltäytyä, hyvänen aika sentään.

Alkaa mennä aika kylmäksi tämä maailma, kun pitää kaikkeen reagoida heti niinkuin sanoja olisi tarkoituksella varmasti tarkoittanut kaikkea pahaa.

Ihan hyvää hyvyyttään ajatteli että teini tietysti innoissaan viettää aikaa taaperon kanssa? Siis missä maailmassa sinä oikein elät? Onko oikeasti ihmisiä jotka olettavat 14-vuotiaiden leikittävän mielellään pikkulapsia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti kirjoitti:

Siis onko nykyihmisiltä tyystin kadonnut maalaisjärki??? Pistää taas totaalisen vihaksi nämä kommentoijat täällä. Miettikää, jos joskus ennen vanhaankin ois taloissa oltu silleen, että kun aikuinen pyytää jotain, niin nuori alkaa sanomaan, että se maksaa! Siis ennen ilman muuta AUTETTIIN toisia, että jos ei sillä teinillä ollut MITÄÄN VARSINAISTA SYYTÄ, miksei voi keksiä hetkeksi tekemistä äitinsä ystävän lapselle, niin kyllä hän olisi voinut auttaa.

Miten tuollainen teini koskaan kuvittelee olevansa oikeutettu saamaan apua keneltäkään, kun itse on noin itsekeskeinen ja itsekäs? Huhhuh.

Kyllä ois mun äiti möyhentänyt minut, jos olisin tuollalailla vastannut hänen ystävälleen. Ja nauranut päälle, että enkö lapsia osaa hoitaa ja mitkäs ne mun menot nyt niin tärkeitä on, ihanko pitää päästä huoneeseen lojumaan kuulokkeet korvilla?

Minusta sekä ehdotus että vastaus ovat törppöjä ja kertoo kyllä enemmän ap:n käytöstavoista. Ei meidänkään teini kuuna päivänä vastaisi kenellekään noin, mutta ei minulla kukaan ystäväkään kohtelisi minun lapsia noin. Itse olisin näyttänyt ap:lle ovea.

Minusta tuo aloittajan ajatus oli täysin normaalia,jos ihmisissä on hiukkaakaan yhteisöllisyyttä jäljellä. En tajua mitä törppöä siinä oli? Kuten sanoin, jos teinisi olisi menossa jonnekin, niin ei tietenkään kukaan edellytä hänen peruuttavan mnoaan, mutta jos hän vetelehtii puhelimella tms. niin olisi ihan kehittävääkin vähän opetella lapsenkaitsentaa.

"Opetella lapsenkaitsimista". Sinäkin taidat olla sitä porukkaa joka kuvittelee olevansa oikein armelias ja tekevänsä palveluksen kun sallii teinin hetken vahtia lastaan. Ainakin oma teinini "opettelee" tuota lapsenkaitsimista ihan maksua vastaan. Niinhän tämäkin teini olisi tehyt.

No en harrasta sellaisia ystäviä, joiden edessä kehtaisin vaatia (tai ottaa vastaan) heiltä siitä maksua, että minun tyttäreni tai poikani on avuksi, mikäli heillä on siihen sopivaa aikaa.

No justiinsa... ei käy kyllä sun lapsia kateeksi. Vai että pitää oikein äidin käskyllä tehdä töitä ilmaiseksi... otatko itse omasta työstäsi palkkaa?

Palkkaa minulle maksetaan jos olen työsuhteessa, eikö tämä ole aika itsestäänselvää?

Öh...nyt teit itsestäsi kyllä naurunalaisen. Tiedoksi että palkka maksetaan tehdystä työstä eikä mistään työsuhtesta.

Ei sitä ilman sopimista makseta. Enkä minä pyydä palkkaa apunaolemisesta.

Ei palkka mitään työsuhdetta vaadi. Mieiti vaikka kampaajia, putkimiehiä, autonkorjaajia tms. joilta ostat palveluita. Et sinä palkkaa heitä sinulle töihin vaan maksat heille palkan tehdystä työstä.

Heille s onkin elanto, ei apuna ihan ystävällisyytään olemista. Mistään pakkoauttamisesta ei ole kysymys siinä, mitä aloittaja kysyi, vaan jos se teini olisi halunnut olla avuksi. Mutta eihän nyt toki kukaan suomalaisteini voi avuksi olla, enkä enää ihmettele miksi. Vanhemmilla ihan ihmeelliset arvot.

Kyllä lastenhoitaminenkin on monille elanto ja varsinkin monille nuorille lisäansio.

Apuna voi olla ihan ystävällisyyttäänkin joskus, varsinkin perhepiirissä.

Hahhahaa! Sulla ei vissiin ole ammattia, jota käytettäisiin tällä tavalla hyväksi lähipiirissä. Meinaan, kun joissain ammateissa ei ehtisi edes tehdä sitä varsinaista palkkatyötään jos lähtisi tuohon. Kokoajan saisi olla "apuna ihan ystävällisyyttään". Minulla on tällainen ammatti ja olen ottanut linjan, etten ole "apuna ystävällisyyttäni" (= tee työtäni ilman palkkaa) edes omille ystävilleni, saatika kaikenmaailman äitini tai sisarusteni ystäville. Joillakin nuorilla/ teineillä on tilanne, että heitä pyydetään jatkuvasti mm. lastenhoitoavuksi, joten se on heille ihan oikeaa ja rehellistä työtä, jolla ansaitsevat omaa rahaa. Ei tätä pidä vähätellä, vaikka kyseessä on "vain teini" ja vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa ja totella.

Olisiko mielestäsi ollut ok, jos tuon teinin isä olisi vaikka autonkorjaaja ja ap olisi sitten "ehdottanut", että "Hei Jarmo, vilkaisepas tota mun autoa kun siitä kuuluu jotain outoa ääntä." Enpä usko. Vieraita pitää toki kunnioittaa mutta rajansa tälläkin. Isä saa perheen elannon tuosta työstä ja sitten sitä pitäisi ruveta tekemään ilmaiseksi ja hyvää hyvyyttään kaikille ovesta kulkijoille. Ei teini ole tässä mitenkään eri asia.

Mitä tuohon teinin vastaukseen tulee: vitsihän se oli. Ap:lta puuttuu siis käytöstapojen lisäksi myös huumorintajua. Itse olisin vaan naurahtanut ja vastannut jotain että okei, laitetaanpa korvan taakse.

Ei ole sellaista ammattia, eikä kenenkään pidä tehdä sellaista mitä ei halua, MUTTA a) auttaminen olisi ollut kohteliasta tai b) jos ei halua/voi/osaa, niin hänen olisi pitänyt osata kieltäytyä tahdikkaasti, koska kyseessä ei ollut hänen oma ystävänsä, vaan hänen vanhempansa ystävä. Minusta teini nolasi äitinsä kasvatuksen, mutta hienoa tietysti, jos se äiti ei kokenut asiaa niin.

"Eli ammatikseen autoja korjaavan isän pitäisi siis tosiaan mielestäsi tehdä palkkatyötään ilmaiseksi kaikille pyytäjille koska "auttaminen on kohteliasta"???? Huhhuhuijaa.... pyhällä hengelläkö tuon perheen sitten pitäisi mielestäsi elää? Saahan auttamisesta kuitenkin hyvän mielen ja onhan se kohteliasta.

Vastaukseen: törkeään kysymykseen tuli törkeä vastaus, joten puntit on mielestäni tuossa suhteessa tasan."

Ei! Et lukenut nyt mitä vastasin.

Kyllä luin. Nimität tuossa vastauksessasi palkkatyön tekemistä "auttamiseksi", jota pitäisi siis tehdä ilmaiseksi koska se on kohtaliasta. Kohta a).

Ei "pitäisi" vaan voi tehdä, jos haluaa, . Eli ei siitä ole rahaa pakko pyytää. Mutta: voi myös kieltäytyä, kohta b).

Mutta tässähän teini oli halukas hoitamaan lasta. Kohta b) on tässä tapauksessa siis irrelevantti, koska hoitaminen sopi teinille. Hän vain ilmoitti työlleen hinnan.

Ap kysyi apua, ei työsuoritusta.

Tässä tapauksessa se apu on työsuoritus. Totta kai kaikkia haluaisia saada kaiken ilmaiseksi, mutta toiset tosiaan ansaitsee elantonsa näillä työsuorituksilla, joita sinä nimität avuksi.

Se teini oli vapaalla. Kyllä mä ainakin saan palkan töistä, niin että voin vapaalla tehdä mitä huvittaa. Ja lisäksi kyseinen teini saa ruoan äidiltään ja katon päänsä päälle. Nyt apua kysäisi äidin ystävä.

Eli kun pomosi soittaa sinulle lomalla että "Hei, tulepas tekemään yksi palkaton vuoro", niin sinä menet, niinkö? Vai teetlö vapaallasi tosiaan mitä huvittaa ja vaikka kieltäydyt siitä työehdotuksesta? Teinin saama ruoka ja katto päänpäälle kuuluu vanhemman elatusvelvollisuuteen eikä ole millään tapaa vastikkeellista, varsinkaan äidin koko lähipiirille. Asia olisi eri, jos äiti itse olisi pyytänyt lastaan tekemään sitä tai tätä, mutta nythän koko ehdotus tuli suoraan ap:lta.

En menisi. Mutta en sanoisi, että "haluan siitä rahaa", koska oletusarvo on, että jos siitä haluttaisiin maksaa, ei olisi kysytty ilmaistöihin. Toki voi rahaa kysyäkin, mutta en näe sitä relevanttina, koska: jos rahaa aiottaisiin maksaa ei olisi kysytty ilmaiseksi töihin.

Jos tarjotaan palkatonta ja se ei mulle sovi, kieltäydyn.

No tuossapa se ero on! Kun jotkut ammatit ovat sellaisia että niitä pidetään vaan apuna ja jotkut tosiaan olettaa automaattisesti että tekijä vaan auttaa ja tekee työnsä palkatta. Siksi on heti kättelyssä hyvä tehdä selväksi että tämäkin on tosiaan ihan oikeaa työtä josta kuuluu maksaa oikeaa palkaa. Veikkaan, että siitähän ap vasta olisikin hurjistunut jos eini olisi ilomielin vahtinut lasta ja kyläilyn lopuksi sitten ilmoittanut palvelun hinnan.

Sä sekoitat nyt auttamisen ja työnteon keskenään. Aloittaja olisi tarvinnut hiukan apua. Tajuatko sä, mitä se on?

Miksi lasket toisten työsuorituksen avuksi jota täytyy tehdä palkatta? Lastenhoitaja on jopa ammattinimike ja toiset - usko tai älä - tienaavat sillä elantonsa. Eikä ap mitään apua tarvinnut. Olisi vaan halunnut kahvitella ilman lastaan kun ei jaksanut itse leikittää tätä.

Joo, ruokapöydässä kahvitellaan. Miten hän voi keskittyä siihen, juttelemiseen, ystävänsä kuuntelemiseen tai miettimiseen, mitä pitikään sanoa, jos pitää leikittää pientä lasta?

Kun siis sanoit, ettei hän jaksanut leikittää lasta. Olikohan nyt aivan siitä kysymys? Ja nyt se kyläily meni sitten miten meni, ja se ei ole teinin vastuulla - tietenkään. Ihmettelen vain asennettasi ja suhtautumistasi siihen, miten ihmisiä autetaan tietyissä tilanteissa. Että se on ihan väärin, koska näiden pitää itse pärjätä joka sekunti. No, toki niin kuuluu olla, mutta ei ole laissa kielletty vaikka ajattelematta sen teininkin tcoisia.

Ja teini ajatteli toista ja tarjoutui auttamaan. Apu vaan ei ap:lle kelvannut. Mikä se ongelma on?

Työnteko rahaa vastaan ei ole auttamista. Ei tarjonnut siis apua vaan työsuoritusta. Kaksi aivan eri asiaa, jos rahaa on välissä. Tietenkin joskus sekin, että suostuu maksusta tekemään jonkun homman voi olla myös auttamista, mutta toisaalta rahanottaminen varmistaa sen, ettei synny mitään kiitollisuudenvelkaa.

Tuossahan sinä jo vastasitkin itse itsellesi. Teini halusi vastineeksi rahaa eikä mitään "joskus sitten myöhemmin" realisoitavaa vastapalvelusta. Ongelma tosiaan oli?

En ymmärrä mitä tekemistä rahalla on koko asian kansssa?

Se on korvaus siitä avusta. Sama kuin tuo kiitollisuudenvelka, josta puhuit.

Ideana auttamisessa ei ole saada rahallinen korvaus, vaan hyvä mieli. Jos olisi oivaltanut, mitä se lapsen kanssa hetken oleminen olisi merkinnyt ap:lle ja tämän äidille.

Eli voidaanko mielestäsi päiväkotimaksutkin lopettaa ja velvoittaa muitakin lastenhoitajia tekemään työnsä ilmaiseksi? Ruvetaan kutsumaan sitä avuksi, josta tulee vaan niin hyvä ja iloinen mieli?

Onpa älykkyydeltään kommentti vailla vertaa. 

Jos pyydän teiniä kylässä kaatamaan kahvia lisää, niin se on verrattavissa siihen, että kahvilayrittäjän pitäisi pyörittää puljuansa ilmaiseksi?

Aivan yhtä typerä on oma rinnastuksesi. Kahvin kaato (alle minuutti) ja lastenhoito (parhaimmillaan tunteja). Kahvilayrittäjyyteen voit verrata toista hommaa, johon myös kaikkia sukulaistyttöjä ja teinejä pyydetään herkästi: kahvitusapua esim. yo-juhliin tai synttäreille. Ja tottakai tuostakin maksetaan asiallinen palkka. On ihan eri asia pyytää lastenhoitoapua epämääräiseksi ajaksi "kun vähän jutellaan" kuin vaikka vessassa käynnin ajaksi. Jälkimäisestä olisi mielestäni tökeröä pyytää maksua.

Olisin vastannut samalla tavalla teininä. Vitutti aina tuntemattomien oletus että kaikki teinitytöt huokailevat onnesta kun SAAVAT vahtia pikkulapsia, voi hellanlettas sentään kun on herttaista hoivata pellavapäistä pienokaista. Samaan aikaan veljeni sai pysyä rauhassa, ikinä häntä ei pyydetty vaksaamaan kakaroita tai auttamaan kahvinkaadossa. Luultavasti APkaan ei olisi pyytänyt lastenleikitysapua, jos kyseessä olisi ollut 14-vuotias poika. Taisi vielä mennä erityisen tunteisiin että teinityttö ei arvostanut tätä ainutkertaista tilaisuutta että pitää ihan "röyhkeäksi ja ahneeksi" haukkua noin harmittomasta heitosta.

Ja kyllä, olisin teininä ollut kauhuissani jos olisin joutunut olemaan kaksin pikkulapsen kanssa. Ei kaikki heitä lastenvahtikeikkaa tai hoivaa pikkusisaruksia rutiininomaisesti että olisi kokemusta taaperoista.  

Jos ei ap viitsi huolehtia itse omasta lapsestaan kyläilyreissulla, niin miksei voinut jättää häntä vaikka isälle hoitoon? Mun mielestä tuossa teinin vastauksessa ei ollut mitään röyhkeää vaan tuo on ihan normaalia oman puolensa pitämistä joka on syytäkin oppia. Tämä maailma kun on pullollaan ap:n kaltaisia törkeitä ja itsekeskeisiä ihmisiä joilla ei näemmä ole mitään käsitystä siitä millaisia palveluksia minkäkin tason tuttavuuksilta on sopivaa pyytää. Toki on hyvä olla avulias ja kohtelias, mutta omat rajat on pidettävä. Törkimysten hyväksikäyttöyrityksiin ei pidä suostua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olitte tökeröitä kaikki kolme. Miten edes kehtasit pyytää? Ei teinit tykkää hoitaa pikkulapsia. Ei kiinnosta nääs. Et edes kehtaa täällä avata minkä ikäisestä lapsesta kyse ja kuinka kauan aikaa ehdotit teinin häntä hoitavan. Teini torppasi ehdotuksesi tökerösti ja äitinsä olisi kuulunut ojentaa lastaan.

No mutta, taperon äitinä tiedätkin varmaan että kyläpaikkoihin otetaan viihdykettä mukaan. Tai sitten mennään ilman taaperoa, olisit hankkinut kotiin hoitajan niin pääset rauhassa kyläreissulle. Sillä tavalla kuule luodaan työpaikkojakin, palveluksia käyttämällä ja niistä maksamalla. Ehkä tää teinikin olisi sitten ihan mielellään hoitanut.

Miksi kukaan viittii pyytää muuttoapua? Ei kukaan tykkää kantaa huonekaluja. Sitä varten on muuttoliikkeet. Ja jos ei ole varaa muuttoliikkeisiin, niin sitten ei pidä muuttaa.

Naapurin mummo vieköön pyöränrenkaan alan liikkeeseen pumpattavaksi. Tässä ruveta ilmaista työtä tekemään. Itsemääräämisoikeus, näetkös.

Joo no, muuttoavullekin yleensä tarjotaan päivän sapuskat ja juomiset kiitokseksi. Tässä ap oli itse vieraana ja yritti saada teinin ilmaiseksi katsemaan muksuaan. Ap ei olisi ollut millään tavalla halukas osoittamaan kiitosta, vaan piti itsestään selvänä, että totta kai teinin on suostuttava moiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se teini olisi hyötynyt siitä, että hän olisi leikittänyt ap:n lasta?

Ei niin mitään. Paitsi, että ap olisi pyytänyt sitä siihen hommaan toisenkin kerran, eikä olisi silloinkaan halunnut maksaa mitään, perusteena juurikin tuollaiset "ei siitä ole sulle vaivaa", "opitpa olemaan pikkulasten kanssa", "siitä on sulle hyötyä kun menet töihin", "eihän sulle tarvitse maksaa kun olen mun tuttu"  jne. soopaa.

En minäkään teininä olisi leikittänyt kenenkään vieraan lasta muuten kuin maksusta. 

Näin kävi juuri itselle ja siskolleni nuorena. Ensin piti leikittää naapurintädin mukulaa kahvivierailujen aikana, ja sitten mukulaa raahattiinkin jo säännöllisesti ilmaiseen lapsenvahtipaikkaan, kun "onhan siitä lapsen kaitsennasta tytöillekin niin paljon iloa ja puuhaa". Voi viddu sentään. No ei ollut. Päätettiin lopulta olla niin tympeitä ja tylsiä, kun muksu tuotiin kaitsettavaksi, ettei se enää itse halunnut meille ikinä tulla.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin ymmärrän teiniä. AP ehkä ajattelee oman pyyntönsä olevan ainutkertainen ja ihan pieni vaiva, mutta monesti teinitytöille (ei koskaan pojille) ollaan nakittamassa tuota hommaa joka ikinen kerta kun joku pikkukakara päätyy saman katon alle. Silloin se ei enää ole pieni vaiva. Äidillä voi olla joka vkl kyläilijöitä joiden lapsia pitäisi "vähän vaan kaitsea kun tässä jutellaan". Jutellessa menee "ihan vähän aikaa", mutta jos pitääkin vahtia jtn taaperoa, niin minuutit matelevat. Todellinen kulunut aika pari tuntia kun jäävät suustaan kiinni.

Omassa teini-iässä vahdin vierailijoiden lapsia kaksi kertaa (äidin käskystä). Molemmilla kerroilla vaadittiin että käytän tähän omaa huonettani, ja molemmilla kerroilla huomioni herpaantuessa nanosekunniksi (olin 13v) jotain meni rikki. Oltiin minun huoneessani, eli nämä PAKOLLA minun hoiviini tuupatut lapset rikkoivat MINUN OMAISUUTTANI. Molemmilla kerroilla kävi vielä niin huono tuuri, että rikkoutunut tavara oli arvokas, koska huonettani ei ollut "pikkulapsivarmistettu" piilottamalla kaikki särkyvä. Siihen ei annettu aikaa ennen kuin taaperot tuupattiin huoneeseeni.

Ensimmäisellä kerralla hajosi isoisältä joululahjaksi saamani Iittalan iso, sininen lasilintu. Ja toki minä sain huudot siitä että lasiesineitä oli lasten ulottuvilla (kun ei annettu aikaa siirtää niitä pois) ja että lapsi voi satuttaa itsensä sirpaleisiin. Paska maku jäi.

Toisella eli viimeisellä kerralla siirtelin nopeasti kaikki särkyvät esineet ylähyllyille kakaran ilmaantuessa huoneeni ovelle, mutta missasin yhden: yöpöydällä säilyttämäni rannekorun (kymmenestä lasihelmiketjusta punottu palmikko, helmet 1mm halkaisijan kokoluokkaa eli pieniä). No eiköhän se helvetin äidin kultapienituholainen vetänyt sen korun päreiksi kolmessa sekunnissa, jotka katsoin muualle. What's the catch, parin euron koruhan se? No ei ollut, vaan parhaalta ystävältäni muistoksi saama. Se oli hänen oma korunsa, itse tehty, ja antoi sen minulle, kun nähtiin viimeisen kerran (leukemiaan meni se kaveri). Ja TAAS minulle huudot että oma vika. Niin varmaan olikin, kun ei 13v osaa ajatella että ne taaperot pystyy sekunnissa annihiloimaan kaiken mihin ne koskee!

Tämän jälkeen totesin äidilleni että ihan sama mitä käy, yksikään pikkulapsi ei huoneeseeni tule enkä kaitsi, veljen vuoro antaa hajottaa tavaroitaan. Äiti vain naureskeli että siinähän opit että lapsia pitää vahtia tarkkaan. Hirveä riita siitä saatiin, ja nämä jutut olivat se viimeinen korsi, minkä jälkeen en enää kestänyt äidin vittuilua ym. ja muutin isän luo.

Yhtäkään lasta en enää hoida, jos ei oikeasti ole hengenhädästä kyse. En omiakaan lapsia hanki, koska en halua elää vuosia niin, että kaikki tunnearvoltaan suuret esineet (juurikin ukkivainaalta ym. saadut lahjat) pitäisi pitää piilossa ettei lapset riko. Kun en lapsista muutenkaan pidä, niin en ota sitten tällaisia riskejä.

Joo, vain materiaa, mutta ystävän antamaa viimeistä lahjaa ajatellessa tulee vieläkin itku. En minä sitä osannut korjata, eikä sitä olisi samaa saanut enää kuitenkaan, kun helmiä oli satamäärin.

Summa summarum, se mikä on AP:lle ihan vaan pikku apua, voi olla teinille (etenkin pikkulapsia inhoavalle) todella iso myönnytys, jota ei halua ilman korvausta tehdä. Eikä AP sen teinin ystävä ole kuitenkaan, joten mitään vastavuoroisuutta on teinin turha toivoa. "Saatpahan kokemusta lapsista" on tyhmä perustelu, koska 1/5 naisesta on nykyäänkin lapseton viisikymppisenä, joten teini ei sillä kokemuksella välttämättä mitään tee. Eikä muista sitä enää 15v päästä kun tekisi.

N29

Ihan itku tulee nyt kolmikymppisenä, kun lapsi rikkoi esineen 15 vuotta sitten :D

Kriisiterapia ei osannut asiaansa. Salli Saari oli ehkä lomalla?

Kas, sieltä taas joku aivovammainen palstapsyko raakkuu kolostaan :D? Onhan se liikaa vaadittu, että empatiakyvytön ja tunnevammainen ymmärtäisi, mikä merkitys on leukemiaan kuolleen ystävän tekemällä korulla. Teitäkin aivovammaisia pitäisi kait jaksaa ymmärtää, mutta tuo tunnevammaisuus on vain sen sortin vamma, ettei se aiheuta mitään muuta kuin haittaa koko ympäröivälle yhteisölle. Teidät pitäisi sulkea yhdelle saarelle, pois tuntevien ihmisten keskuudesta.

Tunnevammaisuutta kiintyä esineisiin tuolla tavoin.

Leukemiaan kuollut ystävä on mielessä minullakin, en tarvitse siihen mitään tavaraa. Mutta, jos minut haluat jollekin saarelle sulkea, niin sehän kertoo vain sinun vammastasi hallita muita eristämällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 e tuntihan on halpa hinta. Ja jokainen varmasti keksii kotonaan parempaakin tekemistä, kuin ilmaiseksi piikominen.

Sinun sietäisi hävetä, ei teinin.

Pyysiko ap tuntien piikomista? Vai lyhyttä jelppiä, että saa kahvinsa juotua? Minusta pyyntö oli nolo, mutta vähintäänkin yhtä noloa on tulkita tuo piikomiseksi ja vaatia siitä koura ojossa rahaa. Ihmisten pitää auttaa toisiaan pikkuasioissa ilman valuutankuvia silmissä kiilumassa.

Olen samaa mieltä. Nuorten pitäisi oppia varsinkin tällaisessa työllisyystilanteessa, että pienetkin työt ovat eduksi, vaikkei niistä saakaan rahaa. Voi kuitenkin saada palveluksen pyytäjälle hyvän mielen ja nuori antaa reippaan kuvan itsestään. Tämä reippaus ja hyvä mieli voi muistua sitten joskus, kun jossain haetaan reipasta tekijää ihan oikeisiin töihin. Jos on pienimmästäkin palveluksesta vaatimassa rahaa nokka pystyssä, ei mene kovinkaan kauan, että kukaan pyytää enää yhtään mitään.

Niinpä. Teininkin pitäisi tajuta, että vanhempien tutuilla voi olla hyödyllisiä verkostoja työllistymisen kannalta. Eli kannattaisi aina antaa itsestään reipas ja kohtelias vaikutelma. Sitä paitsi, ainakin omassa ystäväpiirissä isäntäperheen teinit leikittää pienempiä lapsivieraita ihan pyytämättäkin.

Kertoo palstan syrjäytyneiden ylivoimasta, kun tätäkin on alapeukutettu jo kahdeksan kertaa. 

Normaali perheellinen, työssäkäyvä, ystäviä omaava ihminen ei voisi olla eri mieltä. 

Keskustelu noudattaa sukupolvien välistä rajalinjaa.

Ja sen toisella puolella ovat juuri ne, jotka vaativat vanhemmiltaa ja isovanhemmiltaan hoitoapua lastensa kanssa. Ehkäpä hekin voisivat pyytää 15€/tunti sierainparia kohti.

Itse en leikitä edes sisarusteni lapsia jollei hyvin harvoin tee mieli tai jos he itse tulevat pyytämään leikkimään ilman aikuisilta kuultua käskyä.

Se vain on niin us-ko-mat-to-man vaikeata tajuta että kaikki eivät pidä sun sinaappiruiskustasi.

Tytöt ovat tässäkin asiassa tänäpäivänä jo tulleet lähemmäs poikia.

Eli eivät suostu "kiltin" tytön rooliin enää. Ja mammoille se on niin mahdottoman mahdototonta käsittää että joku tyttö sano hänelle EI.

Vaikka tässä kyseisessä tapausessahan teini tyttö ehdotti että maksua vastaan voin uhrautua. No eihän sekään tälle pihille mammalle käynyt. Nokkaansa nyrpistellen lyllersi kotiin marmattamaan vauvva palstalle.