Ystävän röyhkeä ja ahne tytär

Äläkä ap luulekkaan etten sinun kirjoitustasi tunnistanut.

Ja se olin kyllä minä joka lapselleni olin vinkannut että jos se yrittää tyrkätä sitä lasta suinun kontollesi niin pyydä siitä palkka.

Kyllä tuo teini vaikuttaa ahneelta ja röyhkeältä.

Ei olisi tullut mieleenkään veloittaa vieraalta, tai edes ehdottaa, jostakin palvelusta.

Seuraavaksi narikkamaksu ja kahviveloitus? On vaan edetty niin kauas hyvistä tavoista etten ihmettelisi enää narikkamaksua vierailijoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin ymmärrän teiniä. AP ehkä ajattelee oman pyyntönsä olevan ainutkertainen ja ihan pieni vaiva, mutta monesti teinitytöille (ei koskaan pojille) ollaan nakittamassa tuota hommaa joka ikinen kerta kun joku pikkukakara päätyy saman katon alle. Silloin se ei enää ole pieni vaiva. Äidillä voi olla joka vkl kyläilijöitä joiden lapsia pitäisi "vähän vaan kaitsea kun tässä jutellaan". Jutellessa menee "ihan vähän aikaa", mutta jos pitääkin vahtia jtn taaperoa, niin minuutit matelevat. Todellinen kulunut aika pari tuntia kun jäävät suustaan kiinni.

Omassa teini-iässä vahdin vierailijoiden lapsia kaksi kertaa (äidin käskystä). Molemmilla kerroilla vaadittiin että käytän tähän omaa huonettani, ja molemmilla kerroilla huomioni herpaantuessa nanosekunniksi (olin 13v) jotain meni rikki. Oltiin minun huoneessani, eli nämä PAKOLLA minun hoiviini tuupatut lapset rikkoivat MINUN OMAISUUTTANI. Molemmilla kerroilla kävi vielä niin huono tuuri, että rikkoutunut tavara oli arvokas, koska huonettani ei ollut "pikkulapsivarmistettu" piilottamalla kaikki särkyvä. Siihen ei annettu aikaa ennen kuin taaperot tuupattiin huoneeseeni.

Ensimmäisellä kerralla hajosi isoisältä joululahjaksi saamani Iittalan iso, sininen lasilintu. Ja toki minä sain huudot siitä että lasiesineitä oli lasten ulottuvilla (kun ei annettu aikaa siirtää niitä pois) ja että lapsi voi satuttaa itsensä sirpaleisiin. Paska maku jäi.

Toisella eli viimeisellä kerralla siirtelin nopeasti kaikki särkyvät esineet ylähyllyille kakaran ilmaantuessa huoneeni ovelle, mutta missasin yhden: yöpöydällä säilyttämäni rannekorun (kymmenestä lasihelmiketjusta punottu palmikko, helmet 1mm halkaisijan kokoluokkaa eli pieniä). No eiköhän se helvetin äidin kultapienituholainen vetänyt sen korun päreiksi kolmessa sekunnissa, jotka katsoin muualle. What's the catch, parin euron koruhan se? No ei ollut, vaan parhaalta ystävältäni muistoksi saama. Se oli hänen oma korunsa, itse tehty, ja antoi sen minulle, kun nähtiin viimeisen kerran (leukemiaan meni se kaveri). Ja TAAS minulle huudot että oma vika. Niin varmaan olikin, kun ei 13v osaa ajatella että ne taaperot pystyy sekunnissa annihiloimaan kaiken mihin ne koskee!

Tämän jälkeen totesin äidilleni että ihan sama mitä käy, yksikään pikkulapsi ei huoneeseeni tule enkä kaitsi, veljen vuoro antaa hajottaa tavaroitaan. Äiti vain naureskeli että siinähän opit että lapsia pitää vahtia tarkkaan. Hirveä riita siitä saatiin, ja nämä jutut olivat se viimeinen korsi, minkä jälkeen en enää kestänyt äidin vittuilua ym. ja muutin isän luo.

Yhtäkään lasta en enää hoida, jos ei oikeasti ole hengenhädästä kyse. En omiakaan lapsia hanki, koska en halua elää vuosia niin, että kaikki tunnearvoltaan suuret esineet (juurikin ukkivainaalta ym. saadut lahjat) pitäisi pitää piilossa ettei lapset riko. Kun en lapsista muutenkaan pidä, niin en ota sitten tällaisia riskejä.

Joo, vain materiaa, mutta ystävän antamaa viimeistä lahjaa ajatellessa tulee vieläkin itku. En minä sitä osannut korjata, eikä sitä olisi samaa saanut enää kuitenkaan, kun helmiä oli satamäärin.

Summa summarum, se mikä on AP:lle ihan vaan pikku apua, voi olla teinille (etenkin pikkulapsia inhoavalle) todella iso myönnytys, jota ei halua ilman korvausta tehdä. Eikä AP sen teinin ystävä ole kuitenkaan, joten mitään vastavuoroisuutta on teinin turha toivoa. "Saatpahan kokemusta lapsista" on tyhmä perustelu, koska 1/5 naisesta on nykyäänkin lapseton viisikymppisenä, joten teini ei sillä kokemuksella välttämättä mitään tee. Eikä muista sitä enää 15v päästä kun tekisi.

N29

Ihan itku tulee nyt kolmikymppisenä, kun lapsi rikkoi esineen 15 vuotta sitten :D

Kriisiterapia ei osannut asiaansa. Salli Saari oli ehkä lomalla?

Kas, sieltä taas joku aivovammainen palstapsyko raakkuu kolostaan :D? Onhan se liikaa vaadittu, että empatiakyvytön ja tunnevammainen ymmärtäisi, mikä merkitys on leukemiaan kuolleen ystävän tekemällä korulla. Teitäkin aivovammaisia pitäisi kait jaksaa ymmärtää, mutta tuo tunnevammaisuus on vain sen sortin vamma, ettei se aiheuta mitään muuta kuin haittaa koko ympäröivälle yhteisölle. Teidät pitäisi sulkea yhdelle saarelle, pois tuntevien ihmisten keskuudesta.

Tunnevammaisuutta kiintyä esineisiin tuolla tavoin.

Leukemiaan kuollut ystävä on mielessä minullakin, en tarvitse siihen mitään tavaraa. Mutta, jos minut haluat jollekin saarelle sulkea, niin sehän kertoo vain sinun vammastasi hallita muita eristämällä. 

Tunnevammaisia pitääkin hallita. Ja mielellään sulkea samalle saarelle kaikki. Teitä ei kukaan kaipaa eikä tarvitse normaalien ihmisten joukossa. Aiheutatte vain harmia, mielenterveysongelmia ja suunnatonta tuhoa ympäristöön. Pahimmillaan tapatte ja raiskaatte muun tuhoamisen lisäksi.

Ja sinähän sen päätät, saako toinen antaa tunnearvoa kuolleen ystävän korulle :D. Tämä on juuri niin tyypillistä tunnevammaisen mölinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin ymmärrän teiniä. AP ehkä ajattelee oman pyyntönsä olevan ainutkertainen ja ihan pieni vaiva, mutta monesti teinitytöille (ei koskaan pojille) ollaan nakittamassa tuota hommaa joka ikinen kerta kun joku pikkukakara päätyy saman katon alle. Silloin se ei enää ole pieni vaiva. Äidillä voi olla joka vkl kyläilijöitä joiden lapsia pitäisi "vähän vaan kaitsea kun tässä jutellaan". Jutellessa menee "ihan vähän aikaa", mutta jos pitääkin vahtia jtn taaperoa, niin minuutit matelevat. Todellinen kulunut aika pari tuntia kun jäävät suustaan kiinni.

Omassa teini-iässä vahdin vierailijoiden lapsia kaksi kertaa (äidin käskystä). Molemmilla kerroilla vaadittiin että käytän tähän omaa huonettani, ja molemmilla kerroilla huomioni herpaantuessa nanosekunniksi (olin 13v) jotain meni rikki. Oltiin minun huoneessani, eli nämä PAKOLLA minun hoiviini tuupatut lapset rikkoivat MINUN OMAISUUTTANI. Molemmilla kerroilla kävi vielä niin huono tuuri, että rikkoutunut tavara oli arvokas, koska huonettani ei ollut "pikkulapsivarmistettu" piilottamalla kaikki särkyvä. Siihen ei annettu aikaa ennen kuin taaperot tuupattiin huoneeseeni.

Ensimmäisellä kerralla hajosi isoisältä joululahjaksi saamani Iittalan iso, sininen lasilintu. Ja toki minä sain huudot siitä että lasiesineitä oli lasten ulottuvilla (kun ei annettu aikaa siirtää niitä pois) ja että lapsi voi satuttaa itsensä sirpaleisiin. Paska maku jäi.

Toisella eli viimeisellä kerralla siirtelin nopeasti kaikki särkyvät esineet ylähyllyille kakaran ilmaantuessa huoneeni ovelle, mutta missasin yhden: yöpöydällä säilyttämäni rannekorun (kymmenestä lasihelmiketjusta punottu palmikko, helmet 1mm halkaisijan kokoluokkaa eli pieniä). No eiköhän se helvetin äidin kultapienituholainen vetänyt sen korun päreiksi kolmessa sekunnissa, jotka katsoin muualle. What's the catch, parin euron koruhan se? No ei ollut, vaan parhaalta ystävältäni muistoksi saama. Se oli hänen oma korunsa, itse tehty, ja antoi sen minulle, kun nähtiin viimeisen kerran (leukemiaan meni se kaveri). Ja TAAS minulle huudot että oma vika. Niin varmaan olikin, kun ei 13v osaa ajatella että ne taaperot pystyy sekunnissa annihiloimaan kaiken mihin ne koskee!

Tämän jälkeen totesin äidilleni että ihan sama mitä käy, yksikään pikkulapsi ei huoneeseeni tule enkä kaitsi, veljen vuoro antaa hajottaa tavaroitaan. Äiti vain naureskeli että siinähän opit että lapsia pitää vahtia tarkkaan. Hirveä riita siitä saatiin, ja nämä jutut olivat se viimeinen korsi, minkä jälkeen en enää kestänyt äidin vittuilua ym. ja muutin isän luo.

Yhtäkään lasta en enää hoida, jos ei oikeasti ole hengenhädästä kyse. En omiakaan lapsia hanki, koska en halua elää vuosia niin, että kaikki tunnearvoltaan suuret esineet (juurikin ukkivainaalta ym. saadut lahjat) pitäisi pitää piilossa ettei lapset riko. Kun en lapsista muutenkaan pidä, niin en ota sitten tällaisia riskejä.

Joo, vain materiaa, mutta ystävän antamaa viimeistä lahjaa ajatellessa tulee vieläkin itku. En minä sitä osannut korjata, eikä sitä olisi samaa saanut enää kuitenkaan, kun helmiä oli satamäärin.

Summa summarum, se mikä on AP:lle ihan vaan pikku apua, voi olla teinille (etenkin pikkulapsia inhoavalle) todella iso myönnytys, jota ei halua ilman korvausta tehdä. Eikä AP sen teinin ystävä ole kuitenkaan, joten mitään vastavuoroisuutta on teinin turha toivoa. "Saatpahan kokemusta lapsista" on tyhmä perustelu, koska 1/5 naisesta on nykyäänkin lapseton viisikymppisenä, joten teini ei sillä kokemuksella välttämättä mitään tee. Eikä muista sitä enää 15v päästä kun tekisi.

N29

Ihan itku tulee nyt kolmikymppisenä, kun lapsi rikkoi esineen 15 vuotta sitten :D

Kriisiterapia ei osannut asiaansa. Salli Saari oli ehkä lomalla?

Kas, sieltä taas joku aivovammainen palstapsyko raakkuu kolostaan :D? Onhan se liikaa vaadittu, että empatiakyvytön ja tunnevammainen ymmärtäisi, mikä merkitys on leukemiaan kuolleen ystävän tekemällä korulla. Teitäkin aivovammaisia pitäisi kait jaksaa ymmärtää, mutta tuo tunnevammaisuus on vain sen sortin vamma, ettei se aiheuta mitään muuta kuin haittaa koko ympäröivälle yhteisölle. Teidät pitäisi sulkea yhdelle saarelle, pois tuntevien ihmisten keskuudesta.

Tunnevammaisuutta kiintyä esineisiin tuolla tavoin.

Leukemiaan kuollut ystävä on mielessä minullakin, en tarvitse siihen mitään tavaraa. Mutta, jos minut haluat jollekin saarelle sulkea, niin sehän kertoo vain sinun vammastasi hallita muita eristämällä. 

En ole ylempi mutta ymmärrän täysin hänen ajattelunsa. Yksi asia on tuo että esineet ovat korvaamattomia ja muistoja rakkaista ihmisis. Toinen asia on tuo, että lapsen äiti ei pahoitellut tai edes tarjoutunut hyvittämään rikkoontuneita esineitä vaan syytti kirjoittajaa siitä että mitäs ei laittanut tavaroita suojaan. Haloo! Miksi kukaan teini pitäisi huonettaa lapsiturvallisena???

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo teini vaikuttaa ahneelta ja röyhkeältä.

Ei olisi tullut mieleenkään veloittaa vieraalta, tai edes ehdottaa, jostakin palvelusta.

Seuraavaksi narikkamaksu ja kahviveloitus? On vaan edetty niin kauas hyvistä tavoista etten ihmettelisi enää narikkamaksua vierailijoilta.

Niin että teille saa tulla hoidattamaan lapset, leikkauttamaan hiukset, vaihdattamaan renkaat ja teettämään veroilmoituksen. Annatko osoitteen?

Vierailija kirjoitti:

Äläkä ap luulekkaan etten sinun kirjoitustasi tunnistanut.

Ja se olin kyllä minä joka lapselleni olin vinkannut että jos se yrittää tyrkätä sitä lasta suinun kontollesi niin pyydä siitä palkka.

HAHAAA Ämmä jäi seläntakan paskan jauhamisesta nalkkiin. Onnea ja menestystä seuraaville kahvikekkereille.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo teini vaikuttaa ahneelta ja röyhkeältä.

Ei olisi tullut mieleenkään veloittaa vieraalta, tai edes ehdottaa, jostakin palvelusta.

Seuraavaksi narikkamaksu ja kahviveloitus? On vaan edetty niin kauas hyvistä tavoista etten ihmettelisi enää narikkamaksua vierailijoilta.

Etkö tosiaan ymmärrä mitä eroa on siinä että pyydetäänkö tuota apua ystävältä (joka on sinut kotiinsa kutsunut) vai joltain tuntemattomalta samassa taloudessa asuvalta? Kahvimaksusta: kun pyydän naapurit kahville, niin tottakai tarjoan kahvit itse. Kun taloyhtiön kokous pidetään olosuhteiden johdosta meillä, niin en todellakaan ala kustantamaan tarjoiluja yksin vaan taloyhtiö maksaa nuo kahvit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo teini vaikuttaa ahneelta ja röyhkeältä.

Ei olisi tullut mieleenkään veloittaa vieraalta, tai edes ehdottaa, jostakin palvelusta.

Seuraavaksi narikkamaksu ja kahviveloitus? On vaan edetty niin kauas hyvistä tavoista etten ihmettelisi enää narikkamaksua vierailijoilta.

Niin että teille saa tulla hoidattamaan lapset, leikkauttamaan hiukset, vaihdattamaan renkaat ja teettämään veroilmoituksen. Annatko osoitteen?

Minäkin voisin tulla kylään. Auton pultit on ruosteessa joten varatkaa vaseliinia. Autoon sopivan tunkin voin ystävällisesti tuoda itse. Kahvipullat gluteenittomina, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Äläkä ap luulekkaan etten sinun kirjoitustasi tunnistanut.

Ja se olin kyllä minä joka lapselleni olin vinkannut että jos se yrittää tyrkätä sitä lasta suinun kontollesi niin pyydä siitä palkka.

Onko tuo ap enää edes kommentoinut täällä mitään? Taisi suuttua ja mennä jollekkin toiselle palstalle hakemaan sääliä. Eipä taida tulla sitä kahvittelu kutsua toistakertaa.

.

Onks täällä enemmänkin näitä joita saa käyttää hyväkseen?

Mulla olis pari hommaa täällä kotona josko joku tulis tänne jeesaa?

Kahvia en tarjoa, join jo itse nimittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo teini vaikuttaa ahneelta ja röyhkeältä.

Ei olisi tullut mieleenkään veloittaa vieraalta, tai edes ehdottaa, jostakin palvelusta.

Seuraavaksi narikkamaksu ja kahviveloitus? On vaan edetty niin kauas hyvistä tavoista etten ihmettelisi enää narikkamaksua vierailijoilta.

Niin että teille saa tulla hoidattamaan lapset, leikkauttamaan hiukset, vaihdattamaan renkaat ja teettämään veroilmoituksen. Annatko osoitteen?

Etköhän hieman liioittele, vai kuulutko huonotapaiseen narikkamaksu sukupolveen?

Annatko osoitteen, niin voin tulla "päiväkahville". Kunhan niistä kulungeista sovitaan....

T: Notkea Ukkeli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin ymmärrän teiniä. AP ehkä ajattelee oman pyyntönsä olevan ainutkertainen ja ihan pieni vaiva, mutta monesti teinitytöille (ei koskaan pojille) ollaan nakittamassa tuota hommaa joka ikinen kerta kun joku pikkukakara päätyy saman katon alle. Silloin se ei enää ole pieni vaiva. Äidillä voi olla joka vkl kyläilijöitä joiden lapsia pitäisi "vähän vaan kaitsea kun tässä jutellaan". Jutellessa menee "ihan vähän aikaa", mutta jos pitääkin vahtia jtn taaperoa, niin minuutit matelevat. Todellinen kulunut aika pari tuntia kun jäävät suustaan kiinni.

Omassa teini-iässä vahdin vierailijoiden lapsia kaksi kertaa (äidin käskystä). Molemmilla kerroilla vaadittiin että käytän tähän omaa huonettani, ja molemmilla kerroilla huomioni herpaantuessa nanosekunniksi (olin 13v) jotain meni rikki. Oltiin minun huoneessani, eli nämä PAKOLLA minun hoiviini tuupatut lapset rikkoivat MINUN OMAISUUTTANI. Molemmilla kerroilla kävi vielä niin huono tuuri, että rikkoutunut tavara oli arvokas, koska huonettani ei ollut "pikkulapsivarmistettu" piilottamalla kaikki särkyvä. Siihen ei annettu aikaa ennen kuin taaperot tuupattiin huoneeseeni.

Ensimmäisellä kerralla hajosi isoisältä joululahjaksi saamani Iittalan iso, sininen lasilintu. Ja toki minä sain huudot siitä että lasiesineitä oli lasten ulottuvilla (kun ei annettu aikaa siirtää niitä pois) ja että lapsi voi satuttaa itsensä sirpaleisiin. Paska maku jäi.

Toisella eli viimeisellä kerralla siirtelin nopeasti kaikki särkyvät esineet ylähyllyille kakaran ilmaantuessa huoneeni ovelle, mutta missasin yhden: yöpöydällä säilyttämäni rannekorun (kymmenestä lasihelmiketjusta punottu palmikko, helmet 1mm halkaisijan kokoluokkaa eli pieniä). No eiköhän se helvetin äidin kultapienituholainen vetänyt sen korun päreiksi kolmessa sekunnissa, jotka katsoin muualle. What's the catch, parin euron koruhan se? No ei ollut, vaan parhaalta ystävältäni muistoksi saama. Se oli hänen oma korunsa, itse tehty, ja antoi sen minulle, kun nähtiin viimeisen kerran (leukemiaan meni se kaveri). Ja TAAS minulle huudot että oma vika. Niin varmaan olikin, kun ei 13v osaa ajatella että ne taaperot pystyy sekunnissa annihiloimaan kaiken mihin ne koskee!

Tämän jälkeen totesin äidilleni että ihan sama mitä käy, yksikään pikkulapsi ei huoneeseeni tule enkä kaitsi, veljen vuoro antaa hajottaa tavaroitaan. Äiti vain naureskeli että siinähän opit että lapsia pitää vahtia tarkkaan. Hirveä riita siitä saatiin, ja nämä jutut olivat se viimeinen korsi, minkä jälkeen en enää kestänyt äidin vittuilua ym. ja muutin isän luo.

Yhtäkään lasta en enää hoida, jos ei oikeasti ole hengenhädästä kyse. En omiakaan lapsia hanki, koska en halua elää vuosia niin, että kaikki tunnearvoltaan suuret esineet (juurikin ukkivainaalta ym. saadut lahjat) pitäisi pitää piilossa ettei lapset riko. Kun en lapsista muutenkaan pidä, niin en ota sitten tällaisia riskejä.

Joo, vain materiaa, mutta ystävän antamaa viimeistä lahjaa ajatellessa tulee vieläkin itku. En minä sitä osannut korjata, eikä sitä olisi samaa saanut enää kuitenkaan, kun helmiä oli satamäärin.

Summa summarum, se mikä on AP:lle ihan vaan pikku apua, voi olla teinille (etenkin pikkulapsia inhoavalle) todella iso myönnytys, jota ei halua ilman korvausta tehdä. Eikä AP sen teinin ystävä ole kuitenkaan, joten mitään vastavuoroisuutta on teinin turha toivoa. "Saatpahan kokemusta lapsista" on tyhmä perustelu, koska 1/5 naisesta on nykyäänkin lapseton viisikymppisenä, joten teini ei sillä kokemuksella välttämättä mitään tee. Eikä muista sitä enää 15v päästä kun tekisi.

N29

Ihan itku tulee nyt kolmikymppisenä, kun lapsi rikkoi esineen 15 vuotta sitten :D

Kriisiterapia ei osannut asiaansa. Salli Saari oli ehkä lomalla?

Kas, sieltä taas joku aivovammainen palstapsyko raakkuu kolostaan :D? Onhan se liikaa vaadittu, että empatiakyvytön ja tunnevammainen ymmärtäisi, mikä merkitys on leukemiaan kuolleen ystävän tekemällä korulla. Teitäkin aivovammaisia pitäisi kait jaksaa ymmärtää, mutta tuo tunnevammaisuus on vain sen sortin vamma, ettei se aiheuta mitään muuta kuin haittaa koko ympäröivälle yhteisölle. Teidät pitäisi sulkea yhdelle saarelle, pois tuntevien ihmisten keskuudesta.

Tunnevammaisuutta kiintyä esineisiin tuolla tavoin.

Leukemiaan kuollut ystävä on mielessä minullakin, en tarvitse siihen mitään tavaraa. Mutta, jos minut haluat jollekin saarelle sulkea, niin sehän kertoo vain sinun vammastasi hallita muita eristämällä. 

Tunnevammaisia pitääkin hallita. Ja mielellään sulkea samalle saarelle kaikki. Teitä ei kukaan kaipaa eikä tarvitse normaalien ihmisten joukossa. Aiheutatte vain harmia, mielenterveysongelmia ja suunnatonta tuhoa ympäristöön. Pahimmillaan tapatte ja raiskaatte muun tuhoamisen lisäksi.

Ja sinähän sen päätät, saako toinen antaa tunnearvoa kuolleen ystävän korulle :D. Tämä on juuri niin tyypillistä tunnevammaisen mölinää.

Jaa...? 

Ihan neljän normaalin lapsen äiti olen. Ikävä juttu tietysti, että pikkulapsi on rikkonut tunnearvoltaan vaikuttavan korun. 

En pidä kuitenkaan täysin täyspäisenä itkeä asiaa vielä viidentoista vuoden jälkeen jollain keskustelufoorumilla. Mutta kasvattakaa te tietävämmöt paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Onks täällä enemmänkin näitä joita saa käyttää hyväkseen?

Mulla olis pari hommaa täällä kotona josko joku tulis tänne jeesaa?

Kahvia en tarjoa, join jo itse nimittäin.

KTS. Ukkelin kommentia. Olen myös valmis päiväkahville ilman kahvia.

Osoitetta nyt vaan tänne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin ymmärrän teiniä. AP ehkä ajattelee oman pyyntönsä olevan ainutkertainen ja ihan pieni vaiva, mutta monesti teinitytöille (ei koskaan pojille) ollaan nakittamassa tuota hommaa joka ikinen kerta kun joku pikkukakara päätyy saman katon alle. Silloin se ei enää ole pieni vaiva. Äidillä voi olla joka vkl kyläilijöitä joiden lapsia pitäisi "vähän vaan kaitsea kun tässä jutellaan". Jutellessa menee "ihan vähän aikaa", mutta jos pitääkin vahtia jtn taaperoa, niin minuutit matelevat. Todellinen kulunut aika pari tuntia kun jäävät suustaan kiinni.

Omassa teini-iässä vahdin vierailijoiden lapsia kaksi kertaa (äidin käskystä). Molemmilla kerroilla vaadittiin että käytän tähän omaa huonettani, ja molemmilla kerroilla huomioni herpaantuessa nanosekunniksi (olin 13v) jotain meni rikki. Oltiin minun huoneessani, eli nämä PAKOLLA minun hoiviini tuupatut lapset rikkoivat MINUN OMAISUUTTANI. Molemmilla kerroilla kävi vielä niin huono tuuri, että rikkoutunut tavara oli arvokas, koska huonettani ei ollut "pikkulapsivarmistettu" piilottamalla kaikki särkyvä. Siihen ei annettu aikaa ennen kuin taaperot tuupattiin huoneeseeni.

Ensimmäisellä kerralla hajosi isoisältä joululahjaksi saamani Iittalan iso, sininen lasilintu. Ja toki minä sain huudot siitä että lasiesineitä oli lasten ulottuvilla (kun ei annettu aikaa siirtää niitä pois) ja että lapsi voi satuttaa itsensä sirpaleisiin. Paska maku jäi.

Toisella eli viimeisellä kerralla siirtelin nopeasti kaikki särkyvät esineet ylähyllyille kakaran ilmaantuessa huoneeni ovelle, mutta missasin yhden: yöpöydällä säilyttämäni rannekorun (kymmenestä lasihelmiketjusta punottu palmikko, helmet 1mm halkaisijan kokoluokkaa eli pieniä). No eiköhän se helvetin äidin kultapienituholainen vetänyt sen korun päreiksi kolmessa sekunnissa, jotka katsoin muualle. What's the catch, parin euron koruhan se? No ei ollut, vaan parhaalta ystävältäni muistoksi saama. Se oli hänen oma korunsa, itse tehty, ja antoi sen minulle, kun nähtiin viimeisen kerran (leukemiaan meni se kaveri). Ja TAAS minulle huudot että oma vika. Niin varmaan olikin, kun ei 13v osaa ajatella että ne taaperot pystyy sekunnissa annihiloimaan kaiken mihin ne koskee!

Tämän jälkeen totesin äidilleni että ihan sama mitä käy, yksikään pikkulapsi ei huoneeseeni tule enkä kaitsi, veljen vuoro antaa hajottaa tavaroitaan. Äiti vain naureskeli että siinähän opit että lapsia pitää vahtia tarkkaan. Hirveä riita siitä saatiin, ja nämä jutut olivat se viimeinen korsi, minkä jälkeen en enää kestänyt äidin vittuilua ym. ja muutin isän luo.

Yhtäkään lasta en enää hoida, jos ei oikeasti ole hengenhädästä kyse. En omiakaan lapsia hanki, koska en halua elää vuosia niin, että kaikki tunnearvoltaan suuret esineet (juurikin ukkivainaalta ym. saadut lahjat) pitäisi pitää piilossa ettei lapset riko. Kun en lapsista muutenkaan pidä, niin en ota sitten tällaisia riskejä.

Joo, vain materiaa, mutta ystävän antamaa viimeistä lahjaa ajatellessa tulee vieläkin itku. En minä sitä osannut korjata, eikä sitä olisi samaa saanut enää kuitenkaan, kun helmiä oli satamäärin.

Summa summarum, se mikä on AP:lle ihan vaan pikku apua, voi olla teinille (etenkin pikkulapsia inhoavalle) todella iso myönnytys, jota ei halua ilman korvausta tehdä. Eikä AP sen teinin ystävä ole kuitenkaan, joten mitään vastavuoroisuutta on teinin turha toivoa. "Saatpahan kokemusta lapsista" on tyhmä perustelu, koska 1/5 naisesta on nykyäänkin lapseton viisikymppisenä, joten teini ei sillä kokemuksella välttämättä mitään tee. Eikä muista sitä enää 15v päästä kun tekisi.

N29

Ihan itku tulee nyt kolmikymppisenä, kun lapsi rikkoi esineen 15 vuotta sitten :D

Kriisiterapia ei osannut asiaansa. Salli Saari oli ehkä lomalla?

Kas, sieltä taas joku aivovammainen palstapsyko raakkuu kolostaan :D? Onhan se liikaa vaadittu, että empatiakyvytön ja tunnevammainen ymmärtäisi, mikä merkitys on leukemiaan kuolleen ystävän tekemällä korulla. Teitäkin aivovammaisia pitäisi kait jaksaa ymmärtää, mutta tuo tunnevammaisuus on vain sen sortin vamma, ettei se aiheuta mitään muuta kuin haittaa koko ympäröivälle yhteisölle. Teidät pitäisi sulkea yhdelle saarelle, pois tuntevien ihmisten keskuudesta.

Tunnevammaisuutta kiintyä esineisiin tuolla tavoin.

Leukemiaan kuollut ystävä on mielessä minullakin, en tarvitse siihen mitään tavaraa. Mutta, jos minut haluat jollekin saarelle sulkea, niin sehän kertoo vain sinun vammastasi hallita muita eristämällä. 

Tunnevammaisia pitääkin hallita. Ja mielellään sulkea samalle saarelle kaikki. Teitä ei kukaan kaipaa eikä tarvitse normaalien ihmisten joukossa. Aiheutatte vain harmia, mielenterveysongelmia ja suunnatonta tuhoa ympäristöön. Pahimmillaan tapatte ja raiskaatte muun tuhoamisen lisäksi.

Ja sinähän sen päätät, saako toinen antaa tunnearvoa kuolleen ystävän korulle :D. Tämä on juuri niin tyypillistä tunnevammaisen mölinää.

Jaa...? 

Ihan neljän normaalin lapsen äiti olen. Ikävä juttu tietysti, että pikkulapsi on rikkonut tunnearvoltaan vaikuttavan korun. 

En pidä kuitenkaan täysin täyspäisenä itkeä asiaa vielä viidentoista vuoden jälkeen jollain keskustelufoorumilla. Mutta kasvattakaa te tietävämmöt paremmin. 

Kyllä materia voittaa hengen nykyään.

Tai palstan muutama luonnevikainen.

Vierailija kirjoitti:

Se vain on niin us-ko-mat-to-man vaikeata tajuta että kaikki eivät pidä sun sinaappiruiskustasi.

Tytöt ovat tässäkin asiassa tänäpäivänä jo tulleet lähemmäs poikia.

Eli eivät suostu "kiltin" tytön rooliin enää. Ja mammoille se on niin mahdottoman mahdototonta käsittää että joku tyttö sano hänelle EI.

Vaikka tässä kyseisessä tapausessahan teini tyttö ehdotti että maksua vastaan voin uhrautua. No eihän sekään tälle pihille mammalle käynyt. Nokkaansa nyrpistellen lyllersi kotiin marmattamaan vauvva palstalle.

Ehkä nämä teinit ovat samoja, jotka eivät sitä sinun sinappiruiskuasi tule katselemaan ilman korkeata palkkaa, jos silloinkaan. 

Ymmärrän heitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvin ymmärrän teiniä. AP ehkä ajattelee oman pyyntönsä olevan ainutkertainen ja ihan pieni vaiva, mutta monesti teinitytöille (ei koskaan pojille) ollaan nakittamassa tuota hommaa joka ikinen kerta kun joku pikkukakara päätyy saman katon alle. Silloin se ei enää ole pieni vaiva. Äidillä voi olla joka vkl kyläilijöitä joiden lapsia pitäisi "vähän vaan kaitsea kun tässä jutellaan". Jutellessa menee "ihan vähän aikaa", mutta jos pitääkin vahtia jtn taaperoa, niin minuutit matelevat. Todellinen kulunut aika pari tuntia kun jäävät suustaan kiinni.

Omassa teini-iässä vahdin vierailijoiden lapsia kaksi kertaa (äidin käskystä). Molemmilla kerroilla vaadittiin että käytän tähän omaa huonettani, ja molemmilla kerroilla huomioni herpaantuessa nanosekunniksi (olin 13v) jotain meni rikki. Oltiin minun huoneessani, eli nämä PAKOLLA minun hoiviini tuupatut lapset rikkoivat MINUN OMAISUUTTANI. Molemmilla kerroilla kävi vielä niin huono tuuri, että rikkoutunut tavara oli arvokas, koska huonettani ei ollut "pikkulapsivarmistettu" piilottamalla kaikki särkyvä. Siihen ei annettu aikaa ennen kuin taaperot tuupattiin huoneeseeni.

Ensimmäisellä kerralla hajosi isoisältä joululahjaksi saamani Iittalan iso, sininen lasilintu. Ja toki minä sain huudot siitä että lasiesineitä oli lasten ulottuvilla (kun ei annettu aikaa siirtää niitä pois) ja että lapsi voi satuttaa itsensä sirpaleisiin. Paska maku jäi.

Toisella eli viimeisellä kerralla siirtelin nopeasti kaikki särkyvät esineet ylähyllyille kakaran ilmaantuessa huoneeni ovelle, mutta missasin yhden: yöpöydällä säilyttämäni rannekorun (kymmenestä lasihelmiketjusta punottu palmikko, helmet 1mm halkaisijan kokoluokkaa eli pieniä). No eiköhän se helvetin äidin kultapienituholainen vetänyt sen korun päreiksi kolmessa sekunnissa, jotka katsoin muualle. What's the catch, parin euron koruhan se? No ei ollut, vaan parhaalta ystävältäni muistoksi saama. Se oli hänen oma korunsa, itse tehty, ja antoi sen minulle, kun nähtiin viimeisen kerran (leukemiaan meni se kaveri). Ja TAAS minulle huudot että oma vika. Niin varmaan olikin, kun ei 13v osaa ajatella että ne taaperot pystyy sekunnissa annihiloimaan kaiken mihin ne koskee!

Tämän jälkeen totesin äidilleni että ihan sama mitä käy, yksikään pikkulapsi ei huoneeseeni tule enkä kaitsi, veljen vuoro antaa hajottaa tavaroitaan. Äiti vain naureskeli että siinähän opit että lapsia pitää vahtia tarkkaan. Hirveä riita siitä saatiin, ja nämä jutut olivat se viimeinen korsi, minkä jälkeen en enää kestänyt äidin vittuilua ym. ja muutin isän luo.

Yhtäkään lasta en enää hoida, jos ei oikeasti ole hengenhädästä kyse. En omiakaan lapsia hanki, koska en halua elää vuosia niin, että kaikki tunnearvoltaan suuret esineet (juurikin ukkivainaalta ym. saadut lahjat) pitäisi pitää piilossa ettei lapset riko. Kun en lapsista muutenkaan pidä, niin en ota sitten tällaisia riskejä.

Joo, vain materiaa, mutta ystävän antamaa viimeistä lahjaa ajatellessa tulee vieläkin itku. En minä sitä osannut korjata, eikä sitä olisi samaa saanut enää kuitenkaan, kun helmiä oli satamäärin.

Summa summarum, se mikä on AP:lle ihan vaan pikku apua, voi olla teinille (etenkin pikkulapsia inhoavalle) todella iso myönnytys, jota ei halua ilman korvausta tehdä. Eikä AP sen teinin ystävä ole kuitenkaan, joten mitään vastavuoroisuutta on teinin turha toivoa. "Saatpahan kokemusta lapsista" on tyhmä perustelu, koska 1/5 naisesta on nykyäänkin lapseton viisikymppisenä, joten teini ei sillä kokemuksella välttämättä mitään tee. Eikä muista sitä enää 15v päästä kun tekisi.

N29

Ihan itku tulee nyt kolmikymppisenä, kun lapsi rikkoi esineen 15 vuotta sitten :D

Kriisiterapia ei osannut asiaansa. Salli Saari oli ehkä lomalla?

Kas, sieltä taas joku aivovammainen palstapsyko raakkuu kolostaan :D? Onhan se liikaa vaadittu, että empatiakyvytön ja tunnevammainen ymmärtäisi, mikä merkitys on leukemiaan kuolleen ystävän tekemällä korulla. Teitäkin aivovammaisia pitäisi kait jaksaa ymmärtää, mutta tuo tunnevammaisuus on vain sen sortin vamma, ettei se aiheuta mitään muuta kuin haittaa koko ympäröivälle yhteisölle. Teidät pitäisi sulkea yhdelle saarelle, pois tuntevien ihmisten keskuudesta.

Tunnevammaisuutta kiintyä esineisiin tuolla tavoin.

Leukemiaan kuollut ystävä on mielessä minullakin, en tarvitse siihen mitään tavaraa. Mutta, jos minut haluat jollekin saarelle sulkea, niin sehän kertoo vain sinun vammastasi hallita muita eristämällä. 

Tunnevammaisia pitääkin hallita. Ja mielellään sulkea samalle saarelle kaikki. Teitä ei kukaan kaipaa eikä tarvitse normaalien ihmisten joukossa. Aiheutatte vain harmia, mielenterveysongelmia ja suunnatonta tuhoa ympäristöön. Pahimmillaan tapatte ja raiskaatte muun tuhoamisen lisäksi.

Ja sinähän sen päätät, saako toinen antaa tunnearvoa kuolleen ystävän korulle :D. Tämä on juuri niin tyypillistä tunnevammaisen mölinää.

Jaa...? 

Ihan neljän normaalin lapsen äiti olen. Ikävä juttu tietysti, että pikkulapsi on rikkonut tunnearvoltaan vaikuttavan korun. 

En pidä kuitenkaan täysin täyspäisenä itkeä asiaa vielä viidentoista vuoden jälkeen jollain keskustelufoorumilla. Mutta kasvattakaa te tietävämmöt paremmin. 

"Itkeä" eli kertoa oman kokemuksensa aihetta käsittelevään ketjuun. Etkö itse kerro mitään omia kokemuksiasi tai historiaasi koska se on mielestäsi vain "tyhjäpäistä itkemistä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo teini vaikuttaa ahneelta ja röyhkeältä.

Ei olisi tullut mieleenkään veloittaa vieraalta, tai edes ehdottaa, jostakin palvelusta.

Seuraavaksi narikkamaksu ja kahviveloitus? On vaan edetty niin kauas hyvistä tavoista etten ihmettelisi enää narikkamaksua vierailijoilta.

Niin että teille saa tulla hoidattamaan lapset, leikkauttamaan hiukset, vaihdattamaan renkaat ja teettämään veroilmoituksen. Annatko osoitteen?

Etköhän hieman liioittele, vai kuulutko huonotapaiseen narikkamaksu sukupolveen?

Annatko osoitteen, niin voin tulla "päiväkahville". Kunhan niistä kulungeista sovitaan....

T: Notkea Ukkeli

Sulla voisi ukkeli olla paremmat mahikset tuolla ap:n suunnalla, siellä kun noita palveluoletuksia enemmän harrastetaan. 

Joko tää koko juttu oli porvoolaisen yh äipän tylsyyden karkotus juttu tai sitten tuo ap on lähtenyt toiselle palstalle valittamaan ja surkuttelemaan kohtaloaan. Veikkaan että koko juttu oli pelkkä provo.

Vierailija kirjoitti:

Ohoh mikä reaktio ihmisillä :D Tuskin ap nyt tarkoitti että pitää ilmaiseksi hoitaa lasta, vaan varmasti ihan hyvyyttään ajatteli josko teinillä on tylsää kuunnella aikuisten juttuja ja mieluummin vaikka leikittäisi lasta.

Kyllä oli minusta teiniltä tökerö vastaus, olisi sitä voinut ihan kohteliaastikkin kieltäytyä, hyvänen aika sentään.

Alkaa mennä aika kylmäksi tämä maailma, kun pitää kaikkeen reagoida heti niinkuin sanoja olisi tarkoituksella varmasti tarkoittanut kaikkea pahaa.

Paras selitys tähän mennessä: teinillä olisi itsellään olisi HAUSKEMPAA lasta leikittäessä kuin aikuisten kanssa jutellessa.

Teinin ikää ei taidettu mainita,mutta jos hän on vaikka 15-vuotias,hänellä on todennäköisesti enemmän yhteistä täysi-ikäisten kuin leikki-ikäisten kanssa. Jotenkin ei nyt ihan uppoa tuo ajatus,että ap olisi hyvää hyvyyttään tyrkyttänyt lastaan teinin leikkikaveriksi.