Opettaja on taatusti ainoa ammattikunta missä syytetään asiakasta huonosta työstä.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, keitä ap:n kaltaiset ihmiset pitävät vastuullisina lastensa hyvästä koulumenestyksestä. Tuskin opettajaa vaan itseään ja hyvää kasvatustyötään ja loistavia geenejään sekä toki ahkeraa ja lahjakasta lasta. Mutta annas olla, kun nicopetteri ei pärjääkään, koulun vikahan se on.

Tietäisittepä vain, kuinka valtavasti opettajat tekevät töitä, että nämä herramme heikoimmat saataisin läpi peruskouluista ja vielä jatko-opintopaikkakin järjestetään vaikka väen vängällä (tokihan ne sitten sen keskeyttävät). Jotkut oppilaat vain ovat niin uskomattoman heikkoja nykyään, että opettaminen on kuin kaataisi vettä hanhen selkään. Sitten huoltajat kirjoittelevat, että ettekö ota nyt huomioon tätä ja tuota diagnoosia ja vaikeutta. Oppilas voi jatkuvasti saada helpotuksia ja erityisopetusta ja tukipetusta ja erityishuomiota, mutta tulos on silti plus miinus nolla.

Kun aloittelin uraani 2000-luvun alussa, ei ollut näin heikkoja oppilaita! Kaikki pystyivät oppimaan. Enää en näin sanoisi. Minä ja kollegani olemme kuitenkin ihan samoja tyyppejä, yhtä hyviä tai huonoja opettajia kuin ennenkin.

Tuo taitaakin kertoa kaiken. "nicopetterit", "heikkoja", "diagnoosit". Näillä eväillä meidän tulevaisuus näyttää kyllä synkältä. "Aines" on heikentynyt, mutta opettajat vain paranevat vuosi vuodelta.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, keitä ap:n kaltaiset ihmiset pitävät vastuullisina lastensa hyvästä koulumenestyksestä. Tuskin opettajaa vaan itseään ja hyvää kasvatustyötään ja loistavia geenejään sekä toki ahkeraa ja lahjakasta lasta. Mutta annas olla, kun nicopetteri ei pärjääkään, koulun vikahan se on.

http://www.opettaja.fi/cs/Satellite?c=Page&pagename=OpettajaLehti%2FPag…

"Nykyinen pedagoginen kulttuuri tuottaa hyviä Pisa-tuloksia..."

Kääntäen - silloin kun Suomi menestyi Pisa-testeissä, niin kunnia kyllä otettiin häpeilemättä opettajille, pedagogiselle kulttuurille, tasa-arvolle jne.

Kukaan ei maininnut sanallakaan, että "kun Suomessa nyt vaan on niin fiksut oppilaat, jotka pärjäävät muita vähemmällä lukemisella ja koulunkin aloittavat myöhemmin."

Kun pisat lähtivät laskemaan alamäkeä, niin varutekomerosta kaivettiin nopeasti "nicopetteri", juopot naisia hakkaavat isät ja tietokonepelit.

Ehkä pedagogisessa kulttuurissa on nyt joku vika ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, keitä ap:n kaltaiset ihmiset pitävät vastuullisina lastensa hyvästä koulumenestyksestä. Tuskin opettajaa vaan itseään ja hyvää kasvatustyötään ja loistavia geenejään sekä toki ahkeraa ja lahjakasta lasta. Mutta annas olla, kun nicopetteri ei pärjääkään, koulun vikahan se on.

http://www.opettaja.fi/cs/Satellite?c=Page&pagename=OpettajaLehti%2FPag…

"Nykyinen pedagoginen kulttuuri tuottaa hyviä Pisa-tuloksia..."

Kääntäen - silloin kun Suomi menestyi Pisa-testeissä, niin kunnia kyllä otettiin häpeilemättä opettajille, pedagogiselle kulttuurille, tasa-arvolle jne.

Kukaan ei maininnut sanallakaan, että "kun Suomessa nyt vaan on niin fiksut oppilaat, jotka pärjäävät muita vähemmällä lukemisella ja koulunkin aloittavat myöhemmin."

Kun pisat lähtivät laskemaan alamäkeä, niin varutekomerosta kaivettiin nopeasti "nicopetteri", juopot naisia hakkaavat isät ja tietokonepelit.

Ehkä pedagogisessa kulttuurissa on nyt joku vika ?

Ettekö te ymmärrä, että pedagoginen kulttuuri on paljon laajempi asia kuin koulu? Siihen kuuluu myös varhaiskasvatus ja kotien asenteet, opettajien arvostus jne. Koulutuksen arvostus on laskenus Suomessa, huomaahan tuon hallituksen linjauksistakin. Kodeissa ei enää vaadita läksyjen tekoa, opettajia sen sijaan vaaditaan antamaan hyviä arvosanoja ilman näyttöä. Kodeissa ei myöskään arvosteta koulua tai lukemista, työntekoa jne. Kaikki tämä on osa pedagogista kulttuuria. Opettajat eivät voi yksin taistella tuulimyllyjä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vastuu on kotona niin miksi pitää mennä kouluun? Eikö voisi jäädä kotiin lukemaan? Menisi kouluun vaikka tekemään kokeet sitten vaan. Ne pojathan vaan kuulemma häiritsee viisaita tyttöjä ja räplää kännykkää, kun tytöt tankkaa ruotsin tärkeitä sijamuotoja. Kiusaavat opettajiakin, jotka ovat toivottomia ja masentuneita.s

Kotona ei olisi häiritseviä poikia.

Sulle tais tuo koulunkäynti ainakin olla turhaa, kun et paljoa oppinut. Ruotsin kielessä ei käytännössä ole sijamuotoja, tai no on niitä perusmuodon eli nominatiivin lisäksi yksi eli genetiivi. Ei ole paljoa niissä pänttäämistä.

Lisäksi sinulta on mennyt ohi se, että Suomessa ei ole koulupakkoa vaan oppivelvollisuus. Kenellä tahansa huoltajalla on mahdollisuus ottaa lapsensa kotikouluun, jos arvelee pystyvänsä kotona paremmin opettamaan. Tällöin lapsi käy koulussa osoittamassa kokeissa osaamisensa.

Arvelisin, että vanhemmat pääsisivät helpommalla, jos pitäisivät huolta siitä, että lapsi on tavoille opetettu, ravittu, tasapainoinen, tekee läksyt jne. eli on kykenevä ottamaan opetusta koulussa vastaan.

Monissa perheissä kyllä on kotona häiritseviä poikia. Mistä sinä luulet, että niitä sinne kouluun lähetetään?

Taisi osua opettajaa arkaa paikkaan. Opettajien tehtävän luulisi olevan opettaa lapsille sitä mitä opetussuunnitelmassa on annettu tehtäväksi opettaa.

Jos tulokset vuosi vuodelta menevät huonommaksi, niin missä tahansa yrityksessä mietittäisiin sitä, mitä me teemme väärin. Missä voimme parantaa.

Opettajilla tätä ongelmaa ei kuitenkaan tunnu olevan. Syytetään vain "heikkoa ainesta" ja vanhempia. Jos lukeminen on se kaiken a ja o, niin miksi koulussa ei sitten lueta ? Jos "pojat häiritsevät", niin miksi opettajat eivät etsi keinoa saada omalla toiminnallaan tunneille järjestystä.

Kaikkien opettajien tunneilla ei häiritä. Joidenkin opettajien tunneilla tulee parempia tuloksia kuin toisten. Olisiko kenties itsetutkiskelun paikka ainaisen valittamisen sijaan.

Käsitätkö, että Suomessa on tällä hetkellä käytännössä samat opettajat kuin 10 vuotta sitten, jolloin tulokset olivat paremmat? Ja että opetussuunnitelma on sama? Se, mikä on muuttunut, ovat oppilaat. He eivät enää jaksa työskennellä pitkäjänteisesti. Jos antaa vähän haastetta, heti itketään, että en jaksa, ei näin monta sivua voi lukea, liian vaikeaa, eikö tämä jo riitä, onko pakko vielä jatkaa yhyyy yhyy. Mitään vaivannäköä ei enää saisi opiskeluun liittyä. Kaikki on jonkun muun vastuulla.

Ja mitä tulee eroihin oppimisessa, niin minulla on luokkia, joiden kokeen keskiarvo on kuusi ja luokkia joiden kokeen keskiarvo on kasipuolonen. Minä - ope - olen kuitenkin ihan sama.

Siiskö kymmenessä vuodessa ei ole tullut uusia opettajia ja ketään ei ole jäänyt eläkkeelle tai vaihtanut alaa? Merkillistä. Useimmissa yrityksissä tuossa ajassa henkilökunta vaihtuu jo merkittävästi. Tosin vuonna 2006 Suomen pisa- kehitys oli jo pysähtynyt. Sen jälkeen kaikki kolme pisa-testiä on rullannut alamäkeä. Parhaat tulokset olivat 90-luvulla.

Paljon puhutaan alaa vaihtavista opettajista, mutta totuus on, että harva vaihtaa. Minulla on ollut satoja kollegoja, yksi heistä on vaihtanut alaa. Tosin sekin liippaa opetusta läheltä. Ei opettajakunta uusiudu samalla tavalla kuin jonkin yrityksen työvoima. Jos ope vaihtaa, hän vaihtaa koulua. Harva tekee edes sitä, koska tässä hommassa paikan vaihdos ei tuo uusia tehtäviä tai palkanlisää. Nykyisessä koulussani suurin osa kollegoista on ollut opettajina 10-20 vuotta, ihan kuten oli edellisessäkin paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vastuu on kotona niin miksi pitää mennä kouluun? Eikö voisi jäädä kotiin lukemaan? Menisi kouluun vaikka tekemään kokeet sitten vaan. Ne pojathan vaan kuulemma häiritsee viisaita tyttöjä ja räplää kännykkää, kun tytöt tankkaa ruotsin tärkeitä sijamuotoja. Kiusaavat opettajiakin, jotka ovat toivottomia ja masentuneita.s

Kotona ei olisi häiritseviä poikia.

Sulle tais tuo koulunkäynti ainakin olla turhaa, kun et paljoa oppinut. Ruotsin kielessä ei käytännössä ole sijamuotoja, tai no on niitä perusmuodon eli nominatiivin lisäksi yksi eli genetiivi. Ei ole paljoa niissä pänttäämistä.

Lisäksi sinulta on mennyt ohi se, että Suomessa ei ole koulupakkoa vaan oppivelvollisuus. Kenellä tahansa huoltajalla on mahdollisuus ottaa lapsensa kotikouluun, jos arvelee pystyvänsä kotona paremmin opettamaan. Tällöin lapsi käy koulussa osoittamassa kokeissa osaamisensa.

Arvelisin, että vanhemmat pääsisivät helpommalla, jos pitäisivät huolta siitä, että lapsi on tavoille opetettu, ravittu, tasapainoinen, tekee läksyt jne. eli on kykenevä ottamaan opetusta koulussa vastaan.

Monissa perheissä kyllä on kotona häiritseviä poikia. Mistä sinä luulet, että niitä sinne kouluun lähetetään?

Taisi osua opettajaa arkaa paikkaan. Opettajien tehtävän luulisi olevan opettaa lapsille sitä mitä opetussuunnitelmassa on annettu tehtäväksi opettaa.

Jos tulokset vuosi vuodelta menevät huonommaksi, niin missä tahansa yrityksessä mietittäisiin sitä, mitä me teemme väärin. Missä voimme parantaa.

Opettajilla tätä ongelmaa ei kuitenkaan tunnu olevan. Syytetään vain "heikkoa ainesta" ja vanhempia. Jos lukeminen on se kaiken a ja o, niin miksi koulussa ei sitten lueta ? Jos "pojat häiritsevät", niin miksi opettajat eivät etsi keinoa saada omalla toiminnallaan tunneille järjestystä.

Kaikkien opettajien tunneilla ei häiritä. Joidenkin opettajien tunneilla tulee parempia tuloksia kuin toisten. Olisiko kenties itsetutkiskelun paikka ainaisen valittamisen sijaan.

Käsitätkö, että Suomessa on tällä hetkellä käytännössä samat opettajat kuin 10 vuotta sitten, jolloin tulokset olivat pareemmat? Ja että opetussuunnitelma on sama? Se, mikä on muuttunut, ovat oppilaat. He eivät enää jaksa työskennellä pitkäjänteisesti. Jos antaa vähän haastetta, heti itketään, että en jaksa, ei näin monta sivua voi lukea, liian vaikeaa, eikö tämä jo riitä, onko pakko vielä jatkaa yhyyy yhyy. Mitään vaivannäköä ei enää saisi opiskeluun liittyä. Kaikki on jonkun muun vastuulla.

Ja mitä tulee eroihin oppimisessa, niin minulla on luokkia, joiden kokeen keskiarvo on kuusi ja luokkia joiden kokeen keskiarvo on kasipuolonen. Minä - ope - olen kuitenkin ihan sama.

Siiskö kymmenessä vuodessa ei ole tullut uusia opettajia ja ketään ei ole jäänyt eläkkeelle tai vaihtanut alaa? Merkillistä. Useimmissa yrityksissä tuossa ajassa henkilökunta vaihtuu jo merkittävästi. Tosin vuonna 2006 Suomen pisa- kehitys oli jo pysähtynyt. Sen jälkeen kaikki kolme pisa-testiä on rullannut alamäkeä. Parhaat tulokset olivat 90-luvulla.

Mitä ihmettä? Juuri 90-luvulla poliitikot valittivat kuorossa peruskoulun epäonnistuneen. Sitten tulivat Pisa-tutkimukset 2000-luvun alussa, ja muuttui ääni kellossa.

Niin, kyllähän se vika on lääkärissäkin kun sydän- ja verisuonisairaudet yleistyy tai kun potilas kuolee sudänkohtaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen Suomi on kärkeä, varsinkin kun ottaa huomioon, että Suomessa oppilaiden opettamiseen käytetään selvästi vähemmän tunteja kuin OECD- maissa keskimäärin.

Ja jos nyt et satu tätä tietämään, niin esim. oppilaan hyvää lukutaitoa (joka näkyy myös matikan ja luonnontieteiden osaamisessa) ennustaa kaikkein eniten se, mitä tapahtuu kotona. Lukutaidon kanssa korreloi mm. kotona olevien kirjojen määrä, vanhempien koulutus ja lukuharrastus, ääneen lukeminen lapselle, lapsen kanssa keskustelu jne.

Nykyään kouluun tulee entistä enemmän lapsia, joiden kotona ei lueta ja jotka eivät ole koskaan kuulleet runoja ja loruja ja satuja. On paljon lapsia, jotka eivät osaa keskustella, kysyä, kommentoida, perustella, ja ihan siitä syystä , että vanhempien näkemys kasvatuksesta on istuttaa pentu ruudun ääreen.

Typerä provohan tuo aloitus oli, mutta vastasin nyt silti, koska asia on niin tärkeä. Itse ole äikänope ja syvästi huolissani tason laskusta. Äikän tunneista 80% on alakoulussa, eli jos oppilasta ei ole altistettu kotona kielelle ja kulttuurille, eikä alakoulussa ole tätä kyetty kompensoimaan, ei minulla ole enää juuri mitään tehtävissä. Ei oppilas ole enää murrosiässä kiinnostumassa asioista, joihin hänellä ei ole mitään kosketuspintaa varhemmilta vuosiltaan.

Minä olisin kyllä sitä mieltä, että ongelma on kotona. Ei koulu voi loputtomiin kompensoida vanhempien vastuun puutetta! Sitä kyllä kovasti yritetään, mutta kun eriarvoistuminen ja syrjäytyminen lisääntyvät, se käy jatkuvasti vaikeammaksi. Itse tapaan yhtä oppilastani kolmella tunnilla viikossa, ja silloin paikalla on aina 20 muutakin. Ei siinä ihmeitä pysty tekemään, valitettavasti.

Väärin meni.

Luokanopettaja opettaa äikkää ja läksyjä ei tule koskaan ja kokeita yhdet per puoli vuosi.

Lukuaineissa ei enää tehtäväkirjoja ja ei sitten myöskään läksyjä.

Moni opettaja menee aidan alta, kun pitäisi mennä sen aidan päältä. Laiskoja on moni.

Rahaa ei ole ja se näkyy.

Tukiopetusta ei ole, kun niin laiska ope.

Mutta meiltä poika saa kaiken tuen meiltä vanhemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Niin, kyllähän se vika on lääkärissäkin kun sydän- ja verisuonisairaudet yleistyy tai kun potilas kuolee sudänkohtaukseen.

Miten se nyt lääkärin vika olisi? Jos ei osaa tehdä ohitusleikkausta, niin se olisi. Nuo muuten vähenee. Melkein kaikki asiat Suomessa menee paranee. Harmi, että oppimistulokset ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Tulipa eräs kokemus mieleen, kun luin sen vuoden opettajan viimeviikkoisen kolumnin... Minulla oli oppilas, joka ei tehnyt läksyjä. Äiti kirjoitti Wilmaan, että voisinko alkaa pitää rästiläksykerhoja tuntieni jälkeen tälle pojalle. Vastasin, että enpä jää palkattominä töinä viettämään aikaa hänen lapsensa kanssa, vaan lähden kotiin vahtimaan oman lapseni läksyjentekoa. Epäilemättähän syy huonoon menestykseen oli sitten minun. Mutta ei lakkaa hämmästyttämästä tämä vanhempien asenne. Minä ja lapseni olemme asiakkaita, joita pitää palvella. Jos asenne on tämä, tuskin oppimista tapahtuu, koska vastuu on aina itsen ulkopuolella. Eräänkin patologisen lintsarin huoltaja ihan tosissaan pohti palaverissa, että lapsi voisi paremmin tulla kouluun, jos siellä olisi vaikka joku kiva kahvila! Koulun vika tietty tämäkin.

Musta näin entisenä patologisena lintsarina, pahasta sosiaalisesta fobiasta kärsineenä on kyllä mielenkiintoista lukea kuinka opettajat vaan luokittelevat johonkin lokeroon ja eivät ole kiinnostuneita siitä oppilaasta yksilönä ja halua auttaa parantumaan mielenterveysongelmastaan. Toisaalta on tuon vanhemmankin pyyntö naurettava. Ohis.

Aargh! Minä olen lukenut yliopistossa pääaineena suomen kieltä. En minä ole pätevä enkä mitenkään kykenevä "auttamaan ketään parantumaan mielenterveysongelmistaan". Mutta tiedoksi sen verran, että jos oppilas ei käy koulua, täältä tehdään lastensuojeluilmoitus, minkä jälkeen sosiaalipuolen viimeistään pitää mennä kotiin katsomaan, mikä on tilanne ja missä apua tarvitaan. Minulla on ollut useita oppilaita, jotka eivät ole tulleet kouluun fobioiden takia. He ovat olleet hoidossa ja sairaalakoulussa. Näitä oppilaita ei kukaan ole pitänyt lintsareina vaan sairaina.

Mutta koulun vastuulla ei ole kenenkään mielenterveysongelmat kuten ei kenenkään reuman hoitokaan. Koulusta pyritään ohjaamaan tuen piiriin ja jos se ei auta, tehdään se lasu ja sossut yrittävät sitten samaa.

Kauhean negatiivinen olet. Lasu sitä ja tätä.

En tunne yhtään fobia lasta ja kaksi teiniä meillä on ja tunnen heidän kaveritkin. Lasu ja sossu sitä ja tätä.

Vierailija kirjoitti:

Poliisi, armeija, tulli ja vankilat puhuvat jo asiakkaistaan. Miksi opettajat eivät. Onko laatujohtaminen unohtunut ? Toki kaikki ymmärtävät, että koulusuunnitelmat ovat ensisijaisesti opettajien työvoimapolitiikkaa, mutta ei kai se estä kuitenkaan laatuvaatimuksia ?

Koska koululaitoksen asiakas on yhteiskunta. Opetus- ja muu henkilöstö ja oppilaat ovat kouluyhteisön jäseniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen Suomi on kärkeä, varsinkin kun ottaa huomioon, että Suomessa oppilaiden opettamiseen käytetään selvästi vähemmän tunteja kuin OECD- maissa keskimäärin.

Ja jos nyt et satu tätä tietämään, niin esim. oppilaan hyvää lukutaitoa (joka näkyy myös matikan ja luonnontieteiden osaamisessa) ennustaa kaikkein eniten se, mitä tapahtuu kotona. Lukutaidon kanssa korreloi mm. kotona olevien kirjojen määrä, vanhempien koulutus ja lukuharrastus, ääneen lukeminen lapselle, lapsen kanssa keskustelu jne.

Nykyään kouluun tulee entistä enemmän lapsia, joiden kotona ei lueta ja jotka eivät ole koskaan kuulleet runoja ja loruja ja satuja. On paljon lapsia, jotka eivät osaa keskustella, kysyä, kommentoida, perustella, ja ihan siitä syystä , että vanhempien näkemys kasvatuksesta on istuttaa pentu ruudun ääreen.

Typerä provohan tuo aloitus oli, mutta vastasin nyt silti, koska asia on niin tärkeä. Itse ole äikänope ja syvästi huolissani tason laskusta. Äikän tunneista 80% on alakoulussa, eli jos oppilasta ei ole altistettu kotona kielelle ja kulttuurille, eikä alakoulussa ole tätä kyetty kompensoimaan, ei minulla ole enää juuri mitään tehtävissä. Ei oppilas ole enää murrosiässä kiinnostumassa asioista, joihin hänellä ei ole mitään kosketuspintaa varhemmilta vuosiltaan.

Minä olisin kyllä sitä mieltä, että ongelma on kotona. Ei koulu voi loputtomiin kompensoida vanhempien vastuun puutetta! Sitä kyllä kovasti yritetään, mutta kun eriarvoistuminen ja syrjäytyminen lisääntyvät, se käy jatkuvasti vaikeammaksi. Itse tapaan yhtä oppilastani kolmella tunnilla viikossa, ja silloin paikalla on aina 20 muutakin. Ei siinä ihmeitä pysty tekemään, valitettavasti.

Väärin meni.

Luokanopettaja opettaa äikkää ja läksyjä ei tule koskaan ja kokeita yhdet per puoli vuosi.

Lukuaineissa ei enää tehtäväkirjoja ja ei sitten myöskään läksyjä.

Moni opettaja menee aidan alta, kun pitäisi mennä sen aidan päältä. Laiskoja on moni.

Rahaa ei ole ja se näkyy.

Tukiopetusta ei ole, kun niin laiska ope.

Mutta meiltä poika saa kaiken tuen meiltä vanhemmilta.

Tässä kirjoituksessa näkyy kotien asenne pahimillaan! Kiitos tästä oivasta esimerkistä. Tämän kirjoittajan mielestä on opettajan vika kun ei ole tehtäväkirjoja ja opettajan laiskuutta kun ei ole tukiopetusta. Pitäisikö vääntää rautalangasta...? Opettaja ei päätä tukiopetuksen määrästä, sen päättää rehtori budjetin puitteissa. Itselläni on ollut tänä syksynä mahdollisuus pitää viisi tukiopetustuntia, enempään ei ole koululla rahaa, kuin ei myöskään tehtäväkirjoihin. Kirjoittajan kaltaisten lapsia sitten yritämme opettaa, vaikka omena ei ole kauas pudonnut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poliisi, armeija, tulli ja vankilat puhuvat jo asiakkaistaan. Miksi opettajat eivät. Onko laatujohtaminen unohtunut ? Toki kaikki ymmärtävät, että koulusuunnitelmat ovat ensisijaisesti opettajien työvoimapolitiikkaa, mutta ei kai se estä kuitenkaan laatuvaatimuksia ?

Koska koululaitoksen asiakas on yhteiskunta. Opetus- ja muu henkilöstö ja oppilaat ovat kouluyhteisön jäseniä.

Onneksi koulussakin korostetaan entistä enemmän yksilöllisyyttä kuin oppilaiden ajattelua yhteisönä jossa kaikille voidaan taata palvelut samalla tavalla toteutettuina. En ehkä puhuisi asiakkaista mutta oppijoista kyllänkin kouluyhteisön sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen Suomi on kärkeä, varsinkin kun ottaa huomioon, että Suomessa oppilaiden opettamiseen käytetään selvästi vähemmän tunteja kuin OECD- maissa keskimäärin.

Ja jos nyt et satu tätä tietämään, niin esim. oppilaan hyvää lukutaitoa (joka näkyy myös matikan ja luonnontieteiden osaamisessa) ennustaa kaikkein eniten se, mitä tapahtuu kotona. Lukutaidon kanssa korreloi mm. kotona olevien kirjojen määrä, vanhempien koulutus ja lukuharrastus, ääneen lukeminen lapselle, lapsen kanssa keskustelu jne.

Nykyään kouluun tulee entistä enemmän lapsia, joiden kotona ei lueta ja jotka eivät ole koskaan kuulleet runoja ja loruja ja satuja. On paljon lapsia, jotka eivät osaa keskustella, kysyä, kommentoida, perustella, ja ihan siitä syystä , että vanhempien näkemys kasvatuksesta on istuttaa pentu ruudun ääreen.

Typerä provohan tuo aloitus oli, mutta vastasin nyt silti, koska asia on niin tärkeä. Itse ole äikänope ja syvästi huolissani tason laskusta. Äikän tunneista 80% on alakoulussa, eli jos oppilasta ei ole altistettu kotona kielelle ja kulttuurille, eikä alakoulussa ole tätä kyetty kompensoimaan, ei minulla ole enää juuri mitään tehtävissä. Ei oppilas ole enää murrosiässä kiinnostumassa asioista, joihin hänellä ei ole mitään kosketuspintaa varhemmilta vuosiltaan.

Minä olisin kyllä sitä mieltä, että ongelma on kotona. Ei koulu voi loputtomiin kompensoida vanhempien vastuun puutetta! Sitä kyllä kovasti yritetään, mutta kun eriarvoistuminen ja syrjäytyminen lisääntyvät, se käy jatkuvasti vaikeammaksi. Itse tapaan yhtä oppilastani kolmella tunnilla viikossa, ja silloin paikalla on aina 20 muutakin. Ei siinä ihmeitä pysty tekemään, valitettavasti.

Väärin meni.

Luokanopettaja opettaa äikkää ja läksyjä ei tule koskaan ja kokeita yhdet per puoli vuosi.

Lukuaineissa ei enää tehtäväkirjoja ja ei sitten myöskään läksyjä.

Moni opettaja menee aidan alta, kun pitäisi mennä sen aidan päältä. Laiskoja on moni.

Rahaa ei ole ja se näkyy.

Tukiopetusta ei ole, kun niin laiska ope.

Mutta meiltä poika saa kaiken tuen meiltä vanhemmilta.

Tässä kirjoituksessa näkyy kotien asenne pahimillaan! Kiitos tästä oivasta esimerkistä. Tämän kirjoittajan mielestä on opettajan vika kun ei ole tehtäväkirjoja ja opettajan laiskuutta kun ei ole tukiopetusta. Pitäisikö vääntää rautalangasta...? Opettaja ei päätä tukiopetuksen määrästä, sen päättää rehtori budjetin puitteissa. Itselläni on ollut tänä syksynä mahdollisuus pitää viisi tukiopetustuntia, enempään ei ole koululla rahaa, kuin ei myöskään tehtäväkirjoihin. Kirjoittajan kaltaisten lapsia sitten yritämme opettaa, vaikka omena ei ole kauas pudonnut...

Tilanne voisi parantua, jos kouluja yksityistettäisiin. Laitostuneet opet voisivat jäädä palvelemaan yhteiskuntaa. Yksityisellä puolella jaettaisiin pulleita bonuksia tuloksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen Suomi on kärkeä, varsinkin kun ottaa huomioon, että Suomessa oppilaiden opettamiseen käytetään selvästi vähemmän tunteja kuin OECD- maissa keskimäärin.

Ja jos nyt et satu tätä tietämään, niin esim. oppilaan hyvää lukutaitoa (joka näkyy myös matikan ja luonnontieteiden osaamisessa) ennustaa kaikkein eniten se, mitä tapahtuu kotona. Lukutaidon kanssa korreloi mm. kotona olevien kirjojen määrä, vanhempien koulutus ja lukuharrastus, ääneen lukeminen lapselle, lapsen kanssa keskustelu jne.

Nykyään kouluun tulee entistä enemmän lapsia, joiden kotona ei lueta ja jotka eivät ole koskaan kuulleet runoja ja loruja ja satuja. On paljon lapsia, jotka eivät osaa keskustella, kysyä, kommentoida, perustella, ja ihan siitä syystä , että vanhempien näkemys kasvatuksesta on istuttaa pentu ruudun ääreen.

Typerä provohan tuo aloitus oli, mutta vastasin nyt silti, koska asia on niin tärkeä. Itse ole äikänope ja syvästi huolissani tason laskusta. Äikän tunneista 80% on alakoulussa, eli jos oppilasta ei ole altistettu kotona kielelle ja kulttuurille, eikä alakoulussa ole tätä kyetty kompensoimaan, ei minulla ole enää juuri mitään tehtävissä. Ei oppilas ole enää murrosiässä kiinnostumassa asioista, joihin hänellä ei ole mitään kosketuspintaa varhemmilta vuosiltaan.

Minä olisin kyllä sitä mieltä, että ongelma on kotona. Ei koulu voi loputtomiin kompensoida vanhempien vastuun puutetta! Sitä kyllä kovasti yritetään, mutta kun eriarvoistuminen ja syrjäytyminen lisääntyvät, se käy jatkuvasti vaikeammaksi. Itse tapaan yhtä oppilastani kolmella tunnilla viikossa, ja silloin paikalla on aina 20 muutakin. Ei siinä ihmeitä pysty tekemään, valitettavasti.

Väärin meni.

Luokanopettaja opettaa äikkää ja läksyjä ei tule koskaan ja kokeita yhdet per puoli vuosi.

Lukuaineissa ei enää tehtäväkirjoja ja ei sitten myöskään läksyjä.

Moni opettaja menee aidan alta, kun pitäisi mennä sen aidan päältä. Laiskoja on moni.

Rahaa ei ole ja se näkyy.

Tukiopetusta ei ole, kun niin laiska ope.

Mutta meiltä poika saa kaiken tuen meiltä vanhemmilta.

Tässä kirjoituksessa näkyy kotien asenne pahimillaan! Kiitos tästä oivasta esimerkistä. Tämän kirjoittajan mielestä on opettajan vika kun ei ole tehtäväkirjoja ja opettajan laiskuutta kun ei ole tukiopetusta. Pitäisikö vääntää rautalangasta...? Opettaja ei päätä tukiopetuksen määrästä, sen päättää rehtori budjetin puitteissa. Itselläni on ollut tänä syksynä mahdollisuus pitää viisi tukiopetustuntia, enempään ei ole koululla rahaa, kuin ei myöskään tehtäväkirjoihin. Kirjoittajan kaltaisten lapsia sitten yritämme opettaa, vaikka omena ei ole kauas pudonnut...

Tilanne voisi parantua, jos kouluja yksityistettäisiin. Laitostuneet opet voisivat jäädä palvelemaan yhteiskuntaa. Yksityisellä puolella jaettaisiin pulleita bonuksia tuloksista.

???? Lukutaito ei taida olla sinunkaan vahvuuksiasi. Vai tarkoitatko, että laitostunut ope = ope, joka ei resurssien puutteen vuoksi voi pitää tukiopetuksta? Avaa toki ajatuksenkulkuasi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen Suomi on kärkeä, varsinkin kun ottaa huomioon, että Suomessa oppilaiden opettamiseen käytetään selvästi vähemmän tunteja kuin OECD- maissa keskimäärin.

Ja jos nyt et satu tätä tietämään, niin esim. oppilaan hyvää lukutaitoa (joka näkyy myös matikan ja luonnontieteiden osaamisessa) ennustaa kaikkein eniten se, mitä tapahtuu kotona. Lukutaidon kanssa korreloi mm. kotona olevien kirjojen määrä, vanhempien koulutus ja lukuharrastus, ääneen lukeminen lapselle, lapsen kanssa keskustelu jne.

Nykyään kouluun tulee entistä enemmän lapsia, joiden kotona ei lueta ja jotka eivät ole koskaan kuulleet runoja ja loruja ja satuja. On paljon lapsia, jotka eivät osaa keskustella, kysyä, kommentoida, perustella, ja ihan siitä syystä , että vanhempien näkemys kasvatuksesta on istuttaa pentu ruudun ääreen.

Typerä provohan tuo aloitus oli, mutta vastasin nyt silti, koska asia on niin tärkeä. Itse ole äikänope ja syvästi huolissani tason laskusta. Äikän tunneista 80% on alakoulussa, eli jos oppilasta ei ole altistettu kotona kielelle ja kulttuurille, eikä alakoulussa ole tätä kyetty kompensoimaan, ei minulla ole enää juuri mitään tehtävissä. Ei oppilas ole enää murrosiässä kiinnostumassa asioista, joihin hänellä ei ole mitään kosketuspintaa varhemmilta vuosiltaan.

Minä olisin kyllä sitä mieltä, että ongelma on kotona. Ei koulu voi loputtomiin kompensoida vanhempien vastuun puutetta! Sitä kyllä kovasti yritetään, mutta kun eriarvoistuminen ja syrjäytyminen lisääntyvät, se käy jatkuvasti vaikeammaksi. Itse tapaan yhtä oppilastani kolmella tunnilla viikossa, ja silloin paikalla on aina 20 muutakin. Ei siinä ihmeitä pysty tekemään, valitettavasti.

Väärin meni.

Luokanopettaja opettaa äikkää ja läksyjä ei tule koskaan ja kokeita yhdet per puoli vuosi.

Lukuaineissa ei enää tehtäväkirjoja ja ei sitten myöskään läksyjä.

Moni opettaja menee aidan alta, kun pitäisi mennä sen aidan päältä. Laiskoja on moni.

Rahaa ei ole ja se näkyy.

Tukiopetusta ei ole, kun niin laiska ope.

Mutta meiltä poika saa kaiken tuen meiltä vanhemmilta.

Tässä kirjoituksessa näkyy kotien asenne pahimillaan! Kiitos tästä oivasta esimerkistä. Tämän kirjoittajan mielestä on opettajan vika kun ei ole tehtäväkirjoja ja opettajan laiskuutta kun ei ole tukiopetusta. Pitäisikö vääntää rautalangasta...? Opettaja ei päätä tukiopetuksen määrästä, sen päättää rehtori budjetin puitteissa. Itselläni on ollut tänä syksynä mahdollisuus pitää viisi tukiopetustuntia, enempään ei ole koululla rahaa, kuin ei myöskään tehtäväkirjoihin. Kirjoittajan kaltaisten lapsia sitten yritämme opettaa, vaikka omena ei ole kauas pudonnut...

Minusta kyse on hiukan samasta kuin hoivapuolella.

Sekä hoivapuolella että opetuksessa toki myös resursseja yksilölliseen asiakaspalveluun on liian vähän. Suuret ryhmäkoot tai se että hoitajia on liian vähän per asukas ei mahdollista sitä että työtä pystyisi tekemään yksilöllisesti. Mutta resurssien lisääminen ei automaattisesti johda siihen että yksilöllisyys kuitenkaan käytännössä toteutuisi. Resurssien lisääminen ei automaattisesti kohenna laatua. Jos opettaja ei osaa opettaa tukiopetuksesta ei ole mitään hyötyä vaikka sitä olisi miten paljon tahansa.

Ongelma on siinä, että oppiminen on kuitenkin lopulta aina oppilaan asia. Opettaja voi opettaa monipuolisella menetelmillä, kannustaa tekemään, yrittää innostaa ja motivoida, mutta jos oppilaalla ei ole yritystä, niin oppimista ei tapahdu. Väkisin ei voi opettaa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on oppivelvollisuus, joten peruskoulun oppilaista en käyttäisi nimitystä "asiakas". Ettehän te varusmiespalveluksestakaan käytä asiakas- termiä.

Näinpä. Käyttäisin ison osan kohdalla mieluummin kuvaavampaa termiä: potilas.

Käytökseltään ja motivaatioltaan fiksumpi materiaali yksityiskouluihin, joista lentäisi pois laiskan ja perseilevän käytöksen vuoksi. Ei siksi, että oppiminen olisi vaikeaa, sitä ei tule ketään rangaista! Siinäpähän saisi se roskasakki mellastaa keskenään ja huutaa sitä "ei mua vittu kiinnosta", mutta ei tuhottaisi ainakaan koko ikäluokkaa.

Tuo on ihan totta. Ja olen jo kauan pohtinut, opettajan olevan ainut ammattiryhmä, missä ei ole ammatillista tulosvastuuta työstään. Oppilas on täysin opettajan armoilla millaisen opettajan sattuu saamaan ja miten motivoitunut hän on työssään.

Lääkärin ammattitaitoa tarkastellaan hoitovirheiden kautta ja poliisitkin ovat tulosvastuussa liikennevalvonnan jne. kautta jne.

Missään muussa ammatissa ei myöskään voi kohdella "asiakkaitaan" yhtä törkesti kuin opettajan ammatissa. Opettaja voi vapaasti olla töykeä ja inhottava inhokkioppilaalleen ja nolata tätä. Muissa ammateissa on oltava kaikille asiakkaille, myös niille josta ei tykkää aina kohtelias. Lapsille/nuorille sen voi sen sijaan käyttäytyä suurin piirtein miten sattuu huvittamaan,