Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua kämppistä vaan naisen
06.12.2016 |
Ahdistaa elää liitossa jossa ollaan kuin kämppiksiä vaimon kanssa. Ja jos kämppistä hakisin niin valinta ei olisi vaimoni.
En suoraan sanottuna saa mitään enää tästä liitosta. Läheisyyttä ja seksiä ei ole, vaikka mitä tekisin tai olisin tekemättä. Ja silti molemmat kituu tässä ja vanhenee. Minulla olisi niin paljon rakkautta ja hellyyttä jaettavana, pitäisin naista hyvänä. En halua enää elää kämppiksenä ja kärvistellä!
Haluaisin olla mies naiselleni ja kokea vastarakkautta.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse halua avointa suhdetta. Kuten jo mainitsin olen all or nothing tyyppiä. Ehkäpä pitäisi alkaa kartoittamaan mistä löytyisi uusi kumppani.
Kannattaa mieluummin laajentaa ajatteluaan. Mihin arvoihin nämä yksin yhdessä vaikka väkisin tyyppiset liitot perustuu. Loppujen lopuksi kukaan ei voi sanoa mikä on oikea tai väärä tapa elää parisuhdetta, enemmistö nyt sattuu kannattamaan yhtä puolisoa, mutta onko sille edes biologisia perusteita, vai onko uskonnon tuomaa hapatusta.
Voithan ehdottaa vaimolle avointa suhdetta, molemmat kuorii kermat ja varmasti fiilis olla yhdessä paranee, kun on kuitenkin olemassa se paras kaveri ja kumppani jonka kanssa jakaa arki ja hoitaa lapsia.Joo ei avointa suhdetta. Olen niin mustasukkainen etten voi jakaa puolisoa. Ja kuten sanoin menin naimisiin siksi koska etsin naista en kämppistä. Ei millään pahalla mutta en puolisoani valitsisi kämppäkaveriksi, vaimoksi kyllä kiitos.
Se taitaa vain olla uuden kartturin etsintä alettava. Kokea ja näkeä uuden kanssa elämän iloja ja suruja. Kasvattaa lapset jne.Juu ymmärrän hyvin. Itsekin menin naimisiin siinä luulossa että olemme aviopuolisoita, mutta kämppiksiksi muututtiin miehen torjuntojen jälkeen. Lopulta lakkasin yrittämästä. Yritin puhua aiheesta, mutta mies sulkeutui. Miehen syrjähypyn jälkeen kun pakkailin muuttolaatikoita mies sai vihdoinkin suunsa auki. Pitää suhdettamme jonain sisko-veli suhteena. Jokin tasapaino yritetään löytää ja ehdotin avointa suhdetta, mies ei oikein lämmennyt (vielä) ajatukselle, mutta ei sekään oikein ole, että mies ramppaa vieraissa ja itse olen joku uskollisuuden monumentti.
Yhteiset pelisäännöt vaan pitää löytää ja muistaa ettei kenelläkään ole omistusoikeutta toiseen ihmiseen. Sen minkä sallii itselleen, on sallittava myös toiselle jne.
Teidän arjestahan en tiedä, mutta meillä huumori kukkii ja yhteistä tekemistäkin on, mutta mies ei enää näe minussa mitään seksuaalista, vaan siskon.
Arki oli ennen noin että viihdyttiin ns. kavereina. Nykyään tosin mun jutut (kaan) enää naurata. Hoidetaan lapset ja siinäpä se.
Ja siskoja löytyy omasta takaa. Vaimon kanssa haluan elää. Ehkä se alkaa olla kaikki yritetty, ei meinaa enää jaksaa tuota torjuntaa. Henkisesti tosi raskasta. Ja nykyään kaikki mitä teen on väärin toteutettu. Auta armias jos saman tekee kylän keijo niin ai että se osaa!
Ei sitä paljon mielestäni vaadi jos halaus ja pusu silloin tällöin. Ohimennen kosketus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI ihmiset jäätte noihin suhteisiin joissa homma ei toimi ja ootte tyytymättömiä?!?!
En voi käsittää sitä mitenkään....
Sata selitystä aina miksi asialle ei voi tehdä yhtään mitään... sanon nykyään että joo joo tota on tosi turhauttavaa kuunnella kun ette mitään saa aikaiseksi esim erotkaa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa elää liitossa jossa ollaan kuin kämppiksiä vaimon kanssa. Ja jos kämppistä hakisin niin valinta ei olisi vaimoni.
En suoraan sanottuna saa mitään enää tästä liitosta. Läheisyyttä ja seksiä ei ole, vaikka mitä tekisin tai olisin tekemättä. Ja silti molemmat kituu tässä ja vanhenee. Minulla olisi niin paljon rakkautta ja hellyyttä jaettavana, pitäisin naista hyvänä. En halua enää elää kämppiksenä ja kärvistellä!
Haluaisin olla mies naiselleni ja kokea vastarakkautta.Niin vässykkä kyllä olenkin. Ei luonto anna periksi myöntää epäonnistumista. Ja kun rakkautta ja himoa vaimoa kohtaan on paljon. Tuolla uuden löytämisellä ajattelee että jos ihastuu toiseen olisi helpompi irtautua ns. Siitä oikeasta. Mutta kyllä ero ennen, sen verran mies täytyy olla. Mutta jos vanha liekki roihahtaisi huomenna, ensi viikolla....
sen lisäksi, että valitat asiasta täällä av:lla, voisit kertoa nämä ihan samat asiat sille muijallesi. Eivät naisetkaan mitään ajatustenlukijoita ole. Jos senkään jälkeen ei muutosta tapahdu, niin sitten voit ottaa onnesi omiin käsiisi ja erota. Pelkkä valittaminen täällä ja odottaminen on huonoin ja tehottomin vaihtoehto.Kyllä se tietää miten asiat on perseellään. Ei vain tee asialle mitään. Odottaa sitä prinssi uljasta ja tyytyy ok eloon mun kanssa. Arki rullaa tylsänä. Itselläni vaan tuo läheisyyden kaipuu korpeaa päivä ja vuosi vuodelta enemmän. En varmaan koskaan saa tuntea sitä tunnetta että joku haluaisi mut :(
Tämä palstalla ruikutus terapeuttista kun ei muuten voi avautua.
Mustasukkaisuuskin nostaa taas päätään kun kotona ei peitto heilu eikä muutenkaan läheisyyttä. Sitä alkaa epäilee kaikkea. Tunne jota vihaan.
-apSiis nää jutut muuttuu vain käsittämättömimmiksi. Syytät vaimoasi että hän vain suostuu olemaan sun kanssa eikä vaivaudu parantamaan suhdetta muttei eroamaankaan, odottaa vaan prinssi uljasta joka tulisi ja pelastaisi. No mitä teet itse? Et tee yhtään mitään, suostut vain olemaan vaimosi kanssa, odotat prinsessa uljasta eli et suostu lähtemään ja eroamaan ennen kuin olet saanut varmuudella toisen naisen kenen kanssa suoraan jatkaa asioita. Olet siis toisin sanoen ihan samanlainen elämääsi tyytyvä vässykkä kuin mistä vaimoasi syytät.
Jos nyt olet mielestäsi tehnyt kaiken mahdollisen mitä jaksat ja viitsit että saisit parisuhteenne takaisin eloon, mutta vaimo ei vain halua... niin herranjumala mies, eroa ja ala rakentaa se oma itsenäinen elämä lastesi kanssa. Katso kun sinulla oli ne lapsetkin, sinun tulisi ennen kaikkea nyt varmistaa että sinun ja vaimosi parisuhteen päättyminen menee heidän kannaltaan mahdollisimman hyvin ja myös he saavat hyvän kodin sinun luonasi. Sitten myöhemmin rupea miettimään niitä muiden naisten löytämisiä. Kun leikipä nyt mielikuvitusleikki mitenkä asiat oikeasti menevät sinun, vaimosi ja lasten kanssa jos nyt rupeat häröilemään ja etsin ensin sen uuden kumppanin, samalla kun asut vielä vaimosi kanssa yhdessä. Jos saat siitä aikaiseksi nätin ja mukan leikin, niin sinulla on aivan liian hyvä mielikuvitus.
Niin vässykkä kyllä olenkin. Ei luonto anna periksi myöntää epäonnistumista. Ja kun rakkautta ja himoa vaimoa kohtaan on paljon. Tuolla uuden löytämisellä ajattelin että jos ihastuu toiseen olisi helpompi irtautua ns. Siitä oikeasta (vaimosta). Mutta kyllä ero ennen, sen verran mies täytyy olla. Mutta jos vanha liekki roihahtaisi huomenna, ensi viikolla....
Pelkään myös mustasukkaisena luonteena että vaimo hakee salassa hupinsa muualta ja elää ok elämää mun kanssa. Kaikkea sitä synkässä yksinäisyydessä tulee mietittyä kun ei läheisyyttä ole.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa elää liitossa jossa ollaan kuin kämppiksiä vaimon kanssa. Ja jos kämppistä hakisin niin valinta ei olisi vaimoni.
En suoraan sanottuna saa mitään enää tästä liitosta. Läheisyyttä ja seksiä ei ole, vaikka mitä tekisin tai olisin tekemättä. Ja silti molemmat kituu tässä ja vanhenee. Minulla olisi niin paljon rakkautta ja hellyyttä jaettavana, pitäisin naista hyvänä. En halua enää elää kämppiksenä ja kärvistellä!
Haluaisin olla mies naiselleni ja kokea vastarakkautta.sen lisäksi, että valitat asiasta täällä av:lla, voisit kertoa nämä ihan samat asiat sille muijallesi. Eivät naisetkaan mitään ajatustenlukijoita ole. Jos senkään jälkeen ei muutosta tapahdu, niin sitten voit ottaa onnesi omiin käsiisi ja erota. Pelkkä valittaminen täällä ja odottaminen on huonoin ja tehottomin vaihtoehto.
Kyllä se tietää miten asiat on perseellään. Ei vain tee asialle mitään. Odottaa sitä prinssi uljasta ja tyytyy ok eloon mun kanssa. Arki rullaa tylsänä. Itselläni vaan tuo läheisyyden kaipuu korpeaa päivä ja vuosi vuodelta enemmän. En varmaan koskaan saa tuntea sitä tunnetta että joku haluaisi mut :(
Tämä palstalla ruikutus terapeuttista kun ei muuten voi avautua.
Mustasukkaisuuskin nostaa taas päätään kun kotona ei peitto heilu eikä muutenkaan läheisyyttä. Sitä alkaa epäilee kaikkea. Tunne jota vihaan.
-ap
No mitäs jos koittaisit toista lähestymistapaa: huomioisit ilman vihjaustakaan seksiin.Viet ulos, hoidat kotia, kerrot hänelle kun hänellä on kiva asu päällä - odottamatta vastineeksi seksiä. Vaimosi ei luota sinuun enkä tarkoita nyt pettämistä yms vaan syvempää tasoa. Kun vaimo huomaa ettet vaadi seksiä tai läheisyyttä mutta huomioit häntä kuten ehkä teit suhteenne alkuaikoina, hän rentoutuu, vapautuu ja ehkä alkaa katsella sinua uusin silmin. Juu, tiedän että aikaa voi mennä kuukausia mutta jos haluat saada vaimosi takaisin, tämä voi olla yksi keino. Siis ei vonkaamista, ei vihjailuja vaan romanttista huomioimista. Tarpeeksi pitkään. Voi olla että vaimosi alkaa vastauksena hymyilemään sinulle enemmän ja näkemään vaivaa vuoksesi. Joku syy siinä on ettei homma toimi. Kummallakin on peiliin katsomisen paikka. Kadotitteko toisenne ja itsenne lapsiperheen arkeen? Onko talossa teinejä joilla on tarkka kuulo? Kaikki nämä seikat +kymmenet muut vaikuttavat arkeenne.
Itse olin 5v ilman koska mieheni pihtasi, sitten lähdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisessä oli hyviä vinkkejä. Kiitos, pakko yrittää taas jotain. Se vaan kun koko ajan joutuu olemaan se yrittäjä....
Vierailija kirjoitti:
En enää muista, jos sitä nyt ikinä olen edes kokenut, miltä tuntuu kun joku haluaa että halaan häntä tai että joku halaa minua :(
Minäkin olin melkein unohtanut miltä tuntuu. Pikkujouluissa sain tanssia sylikkäin, halauksen ja suudelman poskelle. Sekaisin vieläkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on niin hirveetä ettet uskoisi vaikka sanoisin. Kaikki kehottaa eroamaan tällä palstalla, eipä viitsi edes mainita täällä. Ihmiset ei ymmärrä mitä tarkoita sitoutuminen. Avioliitossa luvataan sitoutua, huolimatta siitä että toinen ei tee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kuin aloituksen.
Ota se. Mene ja pane.
Ei tietenkään pidä elää ko tilanteessa.
Itselleni riitti mieheltä vähäisempien kylmyys ja seksuaalinen pidättyväisyys. Hän ei tehnyt koskaan aloitetta seksiin.
Kun en enää kestänyt, petin. Ja rakastuimme sitten tämän miehen kanssa nopeasti. Seksi oli ja on upeaa ja toisen lähellä on molemmille tärkeää olla. Suhde ei ole pelkkää seksiä vaan kaiken jakamista, toisen ihailua ja kunnioitusta.
Olihan se raju juttu ottaa ero kun on lapsiakin. Mutta tajusin että itse menettäisin liittoon jäämällä enemmän mitä lapset menettävät erossa joten otin eron ja oikeastaan näin jälkeenpäin mietin että sitä ei olisi edes tarvinnut harkita kuukausia. En oo kaivannut enää minuuttiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:mulla oli suhde samanlaiseen mieheen kuin sinä olet,oikea unelmamies,hän sanoi aina että sivusuhteeseen oli päätynyt kun ei halunnut erota,oli yhteinen talo ja lapsetkin siinä..päätin suhteen koska hän kuitenkin rakasti vaimoaan ja eleli toivossa että kyllä asiat paranee,ei vieläkään tänä päivänä ole tajunnut lähteä kylmästä avioliitostaan,seksiä niillä ei ollut omien sanojensa mukaan kuin kerran vuodessa ja sekin joku pikainen....lasten takia varmaan jatkaa hamaan tulevaisuuteen,mikä avioliitto sellainen on jos toinen ei ole onnellinen,sanoisin että kysäseppä vaimoltas ihan suoraan missä vika?(jos kerran itse et ole syypää tilanteeseen eli et ole loukannut yms...)
Highlights kirjoitti:
Ap:mulla oli suhde samanlaiseen mieheen kuin sinä olet,oikea unelmamies,hän sanoi aina että sivusuhteeseen oli päätynyt kun ei halunnut erota,oli yhteinen talo ja lapsetkin siinä..päätin suhteen koska hän kuitenkin rakasti vaimoaan ja eleli toivossa että kyllä asiat paranee,ei vieläkään tänä päivänä ole tajunnut lähteä kylmästä avioliitostaan,seksiä niillä ei ollut omien sanojensa mukaan kuin kerran vuodessa ja sekin joku pikainen....lasten takia varmaan jatkaa hamaan tulevaisuuteen,mikä avioliitto sellainen on jos toinen ei ole onnellinen,sanoisin että kysäseppä vaimoltas ihan suoraan missä vika?(jos kerran itse et ole syypää tilanteeseen eli et ole loukannut yms...)
Minä tuo sinua ennen kirjoittanut nainen joka lähdin toisen miehen "matkaan". Luulen että avioliitosta eroaminen on miehelle jotenkin vaikeampaa, kuten ap tai tämä sinun kanssa suhteessa ollut mies. Miehet kestävät kauheissa suhteissa. Meillä on vain 1 elämä. Ei kannata kituuttaa. Minäkin mietin jäämistä, oli kauhean vaikea luopua ysinperheestä, hienosta kodista ja lisäksi särkeä tietyllä tapaa myös rakkaan puolison sydän. Onhan se hirvittävää. Ymmärrän lähtemisen vaikeuden koska kamppailin itsekin kovasti. Vaikka jotenkin tämän nykyisen miehen kanssa tajusin että hän on jotain ainutlaatuista, mitä en ehkä koskaan enää koe tai tapaa. Onneksi tartuin siihen! On niin paljon helpompaa elää enemmän samankaltaisen kanssa, ihmisen jolle läheisyys ja seksi on yhtä tärkeitä kuin itselle ja jonka kanssa toisensa haluaminen ei tunnu loppuvan ja jolle tunteiden näyttäminen ja sanominen on yhtä luontevaa kuin itselle. Rakkaus tuo elämään mielekkyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en loppuaikoina antanut miehelle.
Pihtasin neljä vuotta. Kyse ei ollut seksistä,eikä vieraasta miehestä, vaan että mieheni ällötti minua. En voinut kunnioittaa, enkä arvostaa häntä. Hän oli laiska, ja saamaton. Ei halunnut töihin, vaan puhui ttt-hakemusten käytöstä, kuin arkisesta asiasta.
Ei osallistunut mihinkään. Söi vain tiettyjä ruokia ja haukkui minun tekemäni. Lapsille antoi kaiken periksi, ja kun lapset eivät siitä huolimatta olleet kunnolla, huusi. Mistään ei voinut keskustella kun hermostui. Käytti tosi hävytöntä kieltä, ja kertoi ettei kukaan huoli minua, jos lähden.
Löysi eron jälkeen uuden. Asia naurattaa minua. Voi naisparka. Sen sijaan hänen käsitys lasten tapaamisista ei naurata. Joka lauantai n. neljä tuntia. Eli me ei voida tehdä mitään lauantaisin, ja en pääse yksinkään mihinkään, kun aikaa on niin vähän. Ollaan menossa lastenvalvojalle noista tapaamisista. Elatusmaksuista taas ei todellakaan tarvitse riidellä. Sossupummi ei mitään voi maksaa.
Hauskaa, että jos ap olisi nainen, olisi viimeistään toisessa kommentissa kysytty pitääkö itsestään huolta tai onko lihonut.
Lähdepä AP tanssikursseille. Siellä on aina pulaa miehistä. Saat naisten läheisyyttä ja huomiota ja jos opit hyvin tanssimaan, sinun tanssiseurastasi suorastaan kilpaillaan. Mutta hygienian pitää olla kunnossa! Saatatpa löytää sieltä uuden naisenkin. Jos virkistyt siellä ja saat uutta puhtia ja itseluottamusta, sitähän ei tiedä alkaisiko vaimosikin nähdä sinut uusin silmin.
Lopeta se valitus runkkari! Ota ämmästä ero ja hanki uusi vosu. Jos olet liian ruma ja läski saamaan naista niin laihduta ja käy jossain stylistilla tai kasvohoidossa vähän puhdistautumassa.
Tilanne ei muutu nettikirjoittelulla, tavitaan myös toimintaa! Nyt !
Vai sitä pitäisi automaattisesti saada hellyttää ja palkinnoksi seksiä siitä että viitsii tehdä kotityöt ja olla isä? Ehkä sinä olet unohtanut olla myös puoliso, vaan olet huomiotakerjäävä kiukutteleva lapsi ja sellaista lisää lapsia maailmaan synnyttäneet eivät kotonaan jaksa. Ei kiihota yhtään. Lassukat, hyi!
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa, että jos ap olisi nainen, olisi viimeistään toisessa kommentissa kysytty pitääkö itsestään huolta tai onko lihonut.
Niin. Miehetpitävät jonain perusoikeutenaan seksiä ja myös oikeutettuna olla antamatta jos muija lihoo. Saako sitten nainenkin olla haluamatta jos mies rumenee? Ja varmasti saa hankkia uuden jos mies pihtaa.
Alue: Aihe vapaa
Siis nää jutut muuttuu vain käsittämättömimmiksi. Syytät vaimoasi että hän vain suostuu olemaan sun kanssa eikä vaivaudu parantamaan suhdetta muttei eroamaankaan, odottaa vaan prinssi uljasta joka tulisi ja pelastaisi. No mitä teet itse? Et tee yhtään mitään, suostut vain olemaan vaimosi kanssa, odotat prinsessa uljasta eli et suostu lähtemään ja eroamaan ennen kuin olet saanut varmuudella toisen naisen kenen kanssa suoraan jatkaa asioita. Olet siis toisin sanoen ihan samanlainen elämääsi tyytyvä vässykkä kuin mistä vaimoasi syytät.
Jos nyt olet mielestäsi tehnyt kaiken mahdollisen mitä jaksat ja viitsit että saisit parisuhteenne takaisin eloon, mutta vaimo ei vain halua... niin herranjumala mies, eroa ja ala rakentaa se oma itsenäinen elämä lastesi kanssa. Katso kun sinulla oli ne lapsetkin, sinun tulisi ennen kaikkea nyt varmistaa että sinun ja vaimosi parisuhteen päättyminen menee heidän kannaltaan mahdollisimman hyvin ja myös he saavat hyvän kodin sinun luonasi. Sitten myöhemmin rupea miettimään niitä muiden naisten löytämisiä. Kun leikipä nyt mielikuvitusleikki mitenkä asiat oikeasti menevät sinun, vaimosi ja lasten kanssa jos nyt rupeat häröilemään ja etsin ensin sen uuden kumppanin, samalla kun asut vielä vaimosi kanssa yhdessä. Jos saat siitä aikaiseksi nätin ja mukan leikin, niin sinulla on aivan liian hyvä mielikuvitus.